PAKOON PÖPÖJÄ

  Huomenna lähdetään Anttolaan! Liki neljän kuukauden tauko tuli. Jo on aikakin! Päästä "pöpöjö" pakoon. Vaikka eivät ne perkeleet tietystikkään tänne maalikyliin jää, seuraavat mukana, kelvottomat.

  Kuten olette huomanneet, joku saatanan taho vi***lee minulle ja Railille. Lähettelee tykkäyksiä, joista ei olla tykätty. Kaikki juontaa (ilmeisesti) vuoden alussa esiintyneeseen "pöpöön". Se sai (ilmeisesti) alkunsa, kun vahingossa, epähuomiossa, unenpöpperössä, hölmöyksissäni, kokeneelle surffailijalle anteeksiantamattomasti menin klikkaamaan erään kaverini jakaman linkin auki. Fb-tuen avulla sen ongelman sain selätettyä.
  Nyt ei käsittääkseni "pöpöä" ole. Minä estän asiattomat sivustot, aina kun niitä huomaan. Ja merkkaan ne roskapostiksi. Raili tekee niin myös. En näe etusivullani lainkaan itse noita "tykkäyksiä", mutta toimintalokin kautta pääsen niihin käsiksi.
  Kuten eilen seinälläni kerroin ja jaoin tuen lähettämän viestin, kannattaa ilmoittaa tukeen, jos noita "tykkäyksiä" vielä teille ilmaantuu. Ja muistakaa olla mitään vähänkin epäilyttävää klikkailetatta millään foorumilla. Poistakaa ne sumeilematta. Niin minä ainakin tulen täst'edes tekemään.

  Niin paljon tuo asiaton fb-juttu mieltäni kaivelee, että en tänä aamuna toennut edes lenkille. Ei, ei, menin heti koneelle katsomaan, mistä mukavasta olin taas yön aikana mennyt "tykkäämään". No, ei ollut ilmaantunut ainoaakaan. Jospa nuo basillitkin tarvitsevat yöunta.
  Sitäkö tässä nyt haetaan, että halutaan minun lihovan lösöksi, muodottomaksi möhkäleeksi, rapakuntoiseksi sisäolennoksi? Onko jollain taholla tuollainen päämäärä, kun  kun mieltäni noin järkytetään, pahoitetaan?
  Oikeasti mietin eilen, että lopettaisinko koko fp-tilini, siivoaisinko profiilini roskikseen. Jätin kuitenkin vielä tekemättä. Katsotaan, miten asiat etenevät. Mutta jos ei tolkkua tule, ei maailmani häränpyllyä heitä, ei taivas niskaani putoa, vaikka pois tuosta oravanpyörästä hyppäisin. Kahellaan, sano.

  Mutta huomenna lähdetään Avokkaaseen. Elina lähtee mukana Taina ja Hanelin huusholliin siksi ajaksi, kun me Etelä-Luonterilla ollaan.
  Sen verran olen kuutioinut tulevia tekemisiä, että ainakin muutaman linnupöntön aioin duunailla ja rekisteröidä. Pitäähän talkoisiin osallistua. Silloin, kun ollaan hyvällä ja asialla, ja vaikka talkookaljat joutuu itse ostamaan.
  Näillä näkymin myös soraan päästään roudaamaan saunarantaan. Jäät ovat sen verran paksuja. Vaikka ei siinä minulla paljon hommaa ole; levitän suodatinkankaan laiturin molemmin puolin rantaviivasta järvelle päin. Sitten Haneli kippaa kuorman soraa molemmille mestoille ja tasaa läjät takalevyllä. Luultavasti Heikki "Heguli" on mukana, koska hän lastaa Potinlahteen tilatun soran traktorin lavalle. Minun tehtäväni tärkein osa on käydä hakemassa talkookaljat. Tai ei ne varsinaiset talkoot ole. Vaikkakin meillä on Hanelin kanssa ystävyys-, avunanto-, ja yhteistyösopimus, eli bilateraalinen jeesauspykälä voimassa; toista autetaan, kun siihen on tarve. Pitkällä juoksulla saattavat mennä melko tasan, jeesaukset. Ei sillä tosin isompaa väliä ole, vaikka eivät menisikään. Hegulille maksettava korvaus tullee olemaan minimaalinen, jollei sitäkin pienempi. Nojaan lausunnossani aiempiin kokemuksiin.
  Kymmenkunta vuotta sitten ensimmäisen sorat rannalle ajettiin, ihan kasettikuorma sitä oli. Silloin oli aika reilusti lunta, ja rantaviivalle tuli levitettyä liian vähän soraa. Vuosien saatossa ovat aallot, niin luonnon, kuin ohi ajavien veneidenkin, vieneet liian ohuen sorakerroksen pois, ja suodatinkangas on neliökaupalla näkyvissä. Muuten homma onnistui ihan hyvin. Eivät kasva kaislat ja muut vesikasvit uima-alueella, ja on lasten, kuin aikuistenkin, mukavampi kahlailla soralla, kuin mutapohjalla.
 
  Kävin välillä fb:n toimintalokissa. Vielä olivat olleet yöunilla, tihulaiset. Ei näkynyt yhtään jakoa. Jospa alkaisivat toimenpiteet purra.
 

Lopuksi tunnelmiani vastaava kuva, mikä ei kuitenkaan ole ydinpommin aiheuttama, vaan ihan tavallinen aamupilvi pääsiäisenä 2014.

 

RIISTANALAISTA RUOKAA

  Eilen syötiin herkkuateria: Hanelilta saatua peuran ulkofilettä. Riistahan on kaikkein ekologisinta lihaa. Eettiseltä kannalta saa itse kukin arvioida sen kestävyyden. Oma ajatukseni on, että ei metsästämisessä mitään väärää ole, kunhan se tehdään lakien, asetusten  ja hyvien tapojen mukaan, myös isolla roiskauksella maalaisjärkeä maustettuna. Mielipiteet metsästyksestä ovat kuitenkin riistanalaisia, aiheuttavat ristiriistaisia tunteita. Niin, tai näin, helevetin hyvvää oli peuranpihvi. Uunijuuresloehen ja puolukkasurvoksen kera, iliman muuta.

  Tänä aamuna en ihan aamulenkille pääse. 8:15 on labra-aika verikokeisiin. Siksi nyt kirjoittelen, vatsa puuroa pyytäen, pää kahvia kiljuen. Vaan ilman on oltava. Lasillisen vettä sai aamutuimaan tempaista. Tiedän, että tuossa ennen yhdeksää on korvike maullaan!

  Tuumattiin rouvan kanssa, että keskiviikkona mennään El Toroon tempasemaan herkulliset pippuripihvit. Hilppa kun sai lähtiäisiksi kokoliaan lahjakortin kyseiseen paikka. Siitä on joku vuosi, kun viimeeksi olen Torossa ruokailemassa käynyt. Toivottavasti taso on ennallaan.
  Perään mennään Kino-Iirikseen katsomaan leffa "Moonlight". Kovin on palkittu ja kehuttu. Eli varmaan katsomisen väärtti.

  Pakkaset meni sitten menojaan. Viikko oli oikein talvista. Siinä mielessä hyvä, että jäät vahvoivat. Anttolassa lienee ainakin 40 senttiä paksuus. On toiveita, että pienellä traktorilla saadaan pari kuormaa soraa saunarantaan kuskattua. Pitää Hanelin kanssa pitää palaveria. Ja Heikin kanssa myös.
  Perjantaina aamutuimaan sinne lähdetään, Anttolaan. Sellaista nollan kahta puolen olevaa ilmaa näkyy kymmenen päivän ennuste povailevan. Sopii meille.

  Ei tarvita tänä talvena lumikenkiä saareen menoon. Jäällä ei paljoa lunta ole, ei toki maallakaan. Tulee luultavasti ensimmäinen talvi vuoden 1995 jälkeen, kun en lumikenkiä jalkaani laita. Aina olen ainakin muutaman kerran päässyt kokeilemaan. Viime talvena oli pari viikkoa helmikuussa Hollolassa sen verran lunta, että Messilän golfkentän reunamilla saattoi tallustaa. Voihan olla, että vielä tänä talvenakin lunta pukkaa, mutta epätodennäköistä on. Ainakaan lähitulevaiuuden ennuste ei sellaista lupaile. En kuitenkaan aio tuon harrastuksen vuoksi pohjoisempaan Suomeen ajella olosuhteita hakemaan. Ollaan talvi ilman, niin vuoden kuluttua maistuu homma entistä makeammalta.

  Viikon verran on tarkoitus Avokkaassa viettää. Torstaina ip. takaisin. Jos vaikka tuollaisia auringonlaskuja näkisi.

Tuskin kuitenkaan alla olevan kaltainen lumivalli on vastassa.

  Perjantaina, 24.2.  minulla on sitten suma Salpakankaan Terveysasemalla: lääkäriaika klo. 10:00, ja suuhygienisti (hammaskiven poisto) klo. 10:45. Kasotaan, saadaanko äijä ja sen suu kuntoon. Vaikka ei kunnossa isompaa vikaa ole, ei suussakaan. Toivotaan, ettei lääkäritohtori sellaista löydä. Tai jos löytää, niin löytää myös konstit sen korjaamiseen.

  Uutiset uutisoivat, kahvinhimo on lähes kestämätön, minä kirjoitan. Onneksi Hilpalla on solidaarisuutta; ei ole kömpinyt yläkertaan itselleen aamupalaa rakentelemaan. Porisevan kahvin tuoksu saattaisi työntää minut hulluuden partaalle.
  Kumma vaikutus on tiedolla ihmiseen. Nyt, kun tiedän, että en saa kahvia juoda, on tuska käsin kosketeltava. Kun taas normaaliaamuina lähden purkillinen Benecolia ja lasillinen mehua vatsassa aamulenkille, ei kahvi tule edes mieleen. Tottumiskysymys.
  Mitä opimme tästä? Ehkä sen, että ihminen on niin rakennettu eläin, että kiellot saavat sen asettumaan automaattisesti niitä vastaan. Kuten mm. kieltolaki osoitti.
  No, tämän väliaikaisen parin tunnin kahvilakon kestän, pakon edessä, hyvässä tarkoituksessa. Mutta jos aamukahvi, päivän tärkein virvoke, kokonaan minulta kiellettäisiin, täytyisi varmaan köyttä alkaa rasvailemaan. Tai mene tiedä; ihminen on myös oppivainen eläin.

  Kohta on aika. Aika kohti Terveysasemaa lähteä. Ja reilun tunnin kuluttua soivat sielun kellot!

TV-VIIKONLOPPU

  Mistä tietää, että tv-kanavien tarjonta on ylisummaan ihan sanonko mistä? No siitä, että "Tanssii tähtien kanssa" ja "Voice of Finland" alkavat tuntua minusta ihan kelvollisilta projekteilta (vaikka en, totta vie, niitä katso). Ei "Vain elämää" kuitenkaan.  Ala tuntua kelpo ohjelmalta.

  Mitä sanotte valikoimasta "Suurenmoiset morsiamet", "Suomen ihanimmat häät", "Kardashianit", "Lätkävaimot", "Alaskan superkoneet", "Autotallien metsästäjät", "Vajasta lukaaliksi", "Vuosia nuoremmaksi", "Rakas, sinusta on tullut pullukka", "Opas upeaan eroon", "Julkkisselviytyjät", "24 tuntia putkassa", "Karmeat kämpät", "Ruotsin miljonääriäidit", "Jutan ja Vertin supersinkkudieetti", "Dallasin täydelliset naiset" ja "Huonot treffit, hyvä aviomies". Nuo olivat yhden päivän otos maksuttomilta kaapeli-kanavilta. Välttyäkseni totaaliselta masennukselta, en selannut seuraavan päivän ohjelmatietoja. Löytyi sieltä ihan kunnon ohjelmaakin: Kutoselta tulee maanantaina "Pontikankeittäjät". Muuten katsoisin, mutta kun on jo menossa 5. kausi/osa 14, en taida saada juonesta kiinni. En ole, suoriks' sannoin', tiennytkään, että pontikankeitto on noin monisäikeistä hommaa. Kun olin joskus nuoruudessani yhdessä pienimuotoisessa tuotannossa sivutekijänä, ei siitä kovin moniosaista sarjaa olisi saanut väsättyä. Edes Päätalon Kalle-vainaan käsikirjoittamana.

  Tänä iltana olen toosasta katsonut Novostin, viittomakieliset uutiset ja viiden uutiset, sekä Emmerdalen molemmat jaksot. Hilppa aikoo tuijottaa kohta alkavaa "Voice of Finladia", minulta saa voice olla off. Yhdeksältä Teemalta tulevaa Woody Allenin elokuvaa "Blue Jasmine" on tarkoitus katsoa. "George Gentlyn" viimeinen jakso menee tallennukseen. Ollaan niitä katseltu, vaikka uusintoja ovatkin. Sekin osaltaan kertoo tarjonnan ja mieltymyksieni erosta, että mieluumin katson tiettyja ohjelmia uudestaan, kuin valtaosaa ensikerran.

  Huomenna menee tallenteeseen "Grantschester", "Bonusperhe", elokuva "Nainen ilman omaatuntoa", ja Vera Stanhope". Kun ovat osaksi päällekkäin, niin jotain katsotaan suorana, muut myöhemmin.
  Tuosta "Bonusperheestä" ei vielä oiken tiedä uuta ei aata. 1. jakso oli hieman sekava, pitää ainakin kakkonen katsoa, josko kirkastuisi?
  Stanhopet on kanssa uusintoja, verskit seuraavat perään. Ihan mielisarjojani, Ann Cleevesin kirjat myös. Varsinkin hänen Shetlanti-kirjansa. Niistä on tehty mainio sarja "Shetlandsaarten murhat", esitetty kai parikin kertaa ylen kanavilla.  Edellisen lauseen ensimmäistä sanaa ei muuten ole käytetty tässä yhteydessä verbin "niistää" imperatiivina. Jos olisi, niin sen jälkeen olisi ollut pilkku.

  Sunnuntaina uutisten lisäksi "Arto Nyberg", "Jäljet päättyvät Berliiniin" (vaikka se aina ei kovin vakuuta), "Gåsmamman, Naarasleijona" (eikö tuosta tullut jenkkiversio taannoin, vai onko tämä jenkkikopio?), "Elvis Costello: Mystery Dance", "Presidentti" (pakko katsoa, 1. jakso ei vielä antanut oikein mitää kuvaa), ja "Southcliffen tragedia". Päällekkäisyyksien vuoksi taas tallenteisiin menevät myöhemmät, viime hetken tuntuma ratkaisee, mitä suorana toljotetaan.

  Lopuksi, mikä minä olen ohjelmia retostelemaan. Varmasti itse kullekin sarjalle, elokuvalle, tosi-tv-jutulle, vaikka mille, löytyy oma kanattajakuntansa. Monikin "Jutan ja Vertin supersinkkudieetin" nimeen vannova, jos tämän sattuu lukemaan, saattaa naureskella persettään repien minun/meidän valinnoilleni/valinnoillemme. Eli jokainen tulkoon autuaaksi oman ohjelmansa kanssa.

Vaikka tellua aika paljon tuijotan, ei minua voi kuitenkaan sanoa tv-kukkakärpäsen purreen... 

....enkä mene Mehiläiseen, vaan kunnalliseen (ensi maanantaina  labra ja pe. 24. 2. lääkäri). 

KUN OLIN.....

  Kun olin viiden ikäinen, ajattelin, että koko maailma on Piskolan tupa.

  

  Kun oli kymmenen ikäinen, ajattelin, että koko maailman paras paikka on Anttolan kirkonkylä.

  Kun oli viidentoista ikäinen, ajattelin, että maailman vastakkaiset päät, navat, ovat Mikkeli ja Liverpool.

  Kun olin kahdenkymmenen ikäinen, ajattelin, että maailman vittumaisin paikka on intti.

  Kun olin kahdenkymmenenviiden ikäinen, ajattelin, että koko maailma on vittumainen, lukuunottamatta muutamia minulle tärkeitä asioita ja ihmisiä. 

  Kun olin kolmenkymmenen ikäinen, ajattelin, että Hollola on ihan hyvä paikka, rakennusmestarin ammatti ihan hyvä ammatti.

  Kun olin kolmekymmenenviiden ikäinen, ajattelin, että rakennusmestarin ammatti melko kurja ammatti.

  Kun olin neljänkymmenen ikäinen, ajattelin, että rakennusmestarin ammatti on vittumainen ammatti, Utsjoki on ihan hyvä paikka.

  Kun olin neljänkymmenenviiden ikäinen, ajattelin, että mikähän minusta tulee isona?

  Kun olin viidenkymmenen ikäinen, ajattelin, että ei minusta isoa koskaan tulekkaan.

  Kun olin viidenkymmenenviiden ikäinen, ajattelin, että vieläkö voisi uusia polkuja etsiä?

  Kun olin kuudenkymmenen ikäinen ajattelin, että ei ole omalla toiminimellä ilman kunnollista verkostoa ja rahallista satsausta hankituilla rahoilla helppoa kuhafilettä ostella.

  Kun olen kuudenkymmenenviiden ikäinen, ajattelen, että vaikka maailma onkin vittumainen paikka, sen korvaaminen on liian vaikeaa, joten elellään hiljakseen niillä eläkekkeillä, mitkä on tullut ansaittua, sillä sen olemme ansainneet.

  Jos tulen seitsemänkymmenen ikäiseksi, kerron teille, mitä silloin ajattelen.

  Jos saavutan seitsemänkymmenenviiden vuoden iän, kerron teille, mitä silloin ajattelen.

  Jos pääsen kahdeksankymmenen vuoden merkkipaalulle, kerron.......etc.

  Siinä siis Peppen elämä pähkinänkuoressa. Mistä lienee tullut tuo "pähkinänkuoressa"-sanonta? "Lyhyesti" on lyhyempi tapa kertoa sama asia, noin pähkinänkuoressa ilmaistuna. Mutta se ei ratkaise pähkinää pähkinänkuoresta. Pakko pähkäillä joskus ajan kanssa. Ehkäpä hankkia saksanpähkinöitä ja kaivaa pähkinäsakset laatikosta, tutkia, mitä kaikkea niistä kuorista löytyy.

  Muuten, vieläkö  maapähkinöitä myydään kuorineen? Kun olin kymmenen ikäinen, maapähkinät nimenomaan myytiin pähkinänkuoressa. Kaksi pähkinää samassa paketissa. Eikä niiden rikkomiseen tarvittu kummempia työkaluja, murtuivat ihan käsipelissä. 

  Riitäköön tämä lyhyt analyysi pähkinänkuoressaan pähkinänkuoresta. Saatan joskus tulevaisuudessa pohdiskella jauhojen ja vellien sekaantumista syihin ja seurauksiin. Tai tunkkien omistussuhteista. Tai nahkurin orsien kestävyydestä. Tai ilmastonmuutoksen vaikutuksista Siperian opetuskykyyn. Tai intonaation merkityksesrtä poliittisessa jargonissa.

  Ai niin, käytiin katsomassa "Toivon tuolla puolen" päivänäytöksessä. Taattua Kaurismäkeä. Hieman enemmän huumoria, kuin olisin odottanut. Ei ollut osannut harvalukuinene yleisökään odottaa koska ei uskaltanut nauraa. Tai ei ehkä huomannut. Salahuumoria.

  Nyt näyttää siltä, että pe. 18. kuluvaa kuuta Anttolaan sörnäytetään, seuraavana torstaina takaisin. Elina luultavasti lähtee siksi aikaa Tainan ja Hanelin huusholliin. Eli hyviä ilmoja toiveissa. Nyt koko vartalon nojalle.

AIKA KULUU, IIRIS KASVAA, tai sitten toisin päin

  Maanantai, pakkasta, aamun hienoisen lumisateen jälkeen aurinkoista. Upea talvikeli! Talvea on lupeissa jatkossakin. Pakkanen saattaa ensiyönä kiristyä ihan yli kahdenkympin. Mutta selkeää, aurinkoa, muutamaksi päiväksi ainakin. Pitää ulkoilla.
   
  Anna ja Iiris tulivat, olivat ja menivät. Ihmeellistä, upeaa ja ainutlaatuista on seurata tytön kehittymistä. Kuukaudessa  on sanavarasto karttunut rutkasti. Eikä hän enää ole "Ii'ish", vaan hän on "mä". Uteliaisuus ja oppimisen halu ovat myös merkittäviä. Jos hän ei jotain sanaa tai asiayhteyttä ymmärrä, tulee heti: "Mitä?"
  Kaikki liikkeet, koordinaatiokyky, on samaten lyhyessä ajassa kehittynyt. Eivät vanhemmat varmasti muutoksia samalla tavalla noteeraa, mutta kun harvemmin näkee, on kehitys ollut silmiinpistävää. Siitä ei tietysti pidä olla huolissaan. Jos muutosta ei tapahdu, on syytä huolestua.

  Eilen oli Arto Nyberg'in ohjelmassa yhtenä haastateltavana joku aika sitten lopettaneen, ainakin mittavalla tauolla olevan, 22-pistepirkon kitaristi ja nokkamies P-K Keränen. Siitä inspiroituneena tallensin musiikkikirjastostani löytyvät yhtyeen äänitteet musiikkipuhelimeeni. Aamulla pari albumia jo kuuntelin; hyvä bändi se on/oli!
  Taas kristallisoitui, kuinka aika kuluu. 22-pistepirkon voitosta Rockin SM-kilpailuissa on kulunut pian 35 vuotta! Siis yli puolet elinajastani on leppäkerttubändi soitellut. Kuitenkin, ennen kuin asia eilen konkretisoitui, olisi voinut panna pääni pantiksi, että elämäni ennen 22-pistepirkon voittoa on ollut oleellisesti pidempi, kuin sen jälkeen. Joten mitä vanhemmaksi tulee, sen nopeammin vuodet vierivät. M.O.T.

  Alkaneen viikon kalenteri näyttää seuraavalta:
  -maanantai ei mittää
  -ti 7.2. klo. 7:00 muistutus: 14:00 Elinalla käynti hampaiden tiimoilta
  -ke. 8.2. klo. 7:00 muistutus: 14:30 "Toivon tuolla puolen"
  -to. 9.2. klo 7:00 muistutus: Tilaa lääkäriaika 12-13
  -perjantai ei mittää
  -lauantai ei mittää
  -su. 12.2 kol 7:00 muistutus: Labra hu. klo. 8:15, älä syö!
  Kuten huomaatte, vapaapäiviäkin on. Ja senkin huomaatte, ettei kannata kahta tehtävää yhdelle päivälle haalia, jollei ole ihan uhkapakko.

  Avokkaaseen lähtö odottaa vielä yhtä tarkennusta. Luultavasti se ajoittuu ensi viikon puolivälin paikkeille. Se lähtö, ei tarkennus. Jospa kelit jatkuisivat nyt luvatun kaltaisina! Toisaalta keleistä viis, sinne mennään, heti kun asiat selkenevät.

  Ameriikassa kiistellään maahanmuuttokiellosta. Nyt se ei ole voimassa. Ken pannassa olleista sinne yhä haluaa, liikettä niveliin. Käänteet seuraavat toisiaan ilman ennustettavuuden häivää.

  Sipilä on kutsunut ministerit strtegiakokoukseen täksi päiväksi. Soini ja Lindström ovat peruneet ulkomaanmatkansa kokouksen vuoksi.
  Uutisessa on hyvää se, että joutavat ministerit ulkomaanreissujaan vähentelemään, huonoa se, että mitähän sieltä työtätekevälle, raskautetulle, ja eläköityneelle kansanosalle on odotettavissa.

  Sarjahukuttajalla pitkä rikoshistoria. Ristiinassa teatteri ja karaoke sanaharkassa. Makeisvero poistunut, kaikki karkit eivä halventuneet. Aurinko pilkistelee pitkästä aikaa.
  Sellaista tänään iltapäivälehtien?!?! mukaan.
 

Välillä vetää Iiristä vakavaksi. Mutta eivät onneksi vielä samat asiat, kuin meitä aikuisempia.

KORREKTIA KIELTÄ

  Tänään tulevat Anna ja Iiris viikonlopuksi meille. Hieno homma! Sen verran ikävä on Iiristä ollut, että olisi pitänyt itse lähteä Helsinkiin katsomaan, jollei Annalla olisi ollut tänne asiaa. Mutta he tulevat tänne. Sen vuoksi suoritamme pian yhteissiivouksen. Aika oudolta tuntuu varmaan kimpassa puunailla, kun jo kauan olen homman yksin tehnyt. Vaan sujunee se niinkin, nopeammin luulen, perusteellisemminkin, otaksun.
  Elinan haen launtaina meille syömään. Näkee naispuoliset Tiilikaiset hänkin, vaihtelua vanhuksen samoilla raiteilla kulkevaan elämään myös.

  Soitin eilen Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymään (Peruspalvelukeskus Oiva ja Lahden kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala ovat yhdistyneet Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymäksi), ja sain lähetteen labraan. Varasin sieltä ajan maanantaiksi 13.2. klo. 8:15. Aiemmaksikin ajan olisi saanut, mutta tuo oli ensimmäinen vapaa aamuaika. On nimittäin kurjaa olla syömättä, juomatta, eli ilman puuroa, kahvia, leivänkänttyä.
  Kolesterolit, veren sokerit, kilpirauhastutkimus, sellaisia otetaan. Reilu vuosi on edellisistä tutkimuksista. Sovin terveydenhoitjan kanssa, että viikon päästä voin varata lääkäriajan. Samalla käynnillä saan reseptin uusittua.
  Ei tässä kummempia vaivoja ole ilmaantunut, mutta hyvä silloin tällöin käydä syynissä, kun kolesteroli on tupannut olemaan vähän korkealla. Lienee geeneissä, kun aika terveinä olen pyrkinyt ruokailutapani pitämään.
  Tuon laboratoriokäynnin ja erään toisenkin syyn takia Anttolaan lähtö jäänee viikolle 7. Sopivasti siellä muutama päivä, sitten kisojen ajaksi kotiin. Kotiin kisojen ajaksi siksi, että toiveenani on saada lääkärikäynti sovituksi kisaviikolle. Sillä kisaviikko on passeli ajanjakso tuollaiseen, kun kuitenkin joutuu kotona olemaan. Tulikohan tämä kaikille selväksi?

  Eilinen oli myös erään päätöksen päivä: operaattoreiden hiostamiseen kyllästyneenä päätin lopettaa kiinteän laajakaistayhteyden. Se on ollut, on jonkin aikaa vieläkin, ElisaViihteen kanssa röntässä. Määräaikaisuus loppuu pian, sitten loppuu laajakaista. Viihteen digiboksin jätän kuitenkin. Se, kuten pc:kin, pelittävät eilen hankkimani 4G-reitittimen kautta. Reitittimessä on 4 ethernet-liitäntää ja wifi tietysti. Liittymä reitittimelle oli jo olemassa, se nopea 4G, mikä on ollut Avokkaassa nettiä jakavassa reitittimessä (snadi laatikko ilman ethernet-liitäntämahdollisuutta). Vastaisuudessa tulen kuljettamaan uutta reititintä kodin ja Avokkaan välillä.
  Luettelemillani toimenpiteillä Elisan laskuni pienene 20 €/kk. Tietysti tuo reititin jotakin maksoi, mutta hankkii ajan myötä hintansa.
  Oli muuten iisi homma siirtyä pois kiinteästä yhteydestä. Tälläsin sim-kortin laitteeseen, laitoin töpselin rasiaan, kiinnitin tietokoneen ja Elisan boksin ethernetkaapelit, ja kas, kaikki pelasi. Sen lisäksi nopeus, mikä oli 20:n megan kiinteällä yhteydellä ollut n. 12 megaa, on nyt 30-40 megaa.
  Tietysti piti vielä antaa uuden reitittimen salasana wifi-yhteyttä varten tabletille, puhelimelle ja äly-tv:lle. Sen jälkeen oli, kuin mitään ei olis muuttunut. Paitsi, että kaikki yhteydet ovat siis nopeampia. Mitä opimme tästä? No, ainakin, että eläköön liikkuvuus, hiljaa hiipupukoon paikalleen jämähtäneisyys.
  Taas taisi tulla sellainen selitys, että ei mitään rajaa. Helppo valottaa asioita, jotka jotka on itselleen selvittänyt, mutta ei minussa pedagokin vikaa ole niin paljon, että tuon ymmärrettävästi osaisin tehdä. Mutta ymmärrystä, pitkämielisyyttä, anteeksiantoa, anelen.
 
  Tänään en viitsi silmäystä maailman tapahtumiin luoda. Tulee paha mieli vaan sellaisesta.

  Lopuksi ihan muihin juttuihin. Suomeksi voi asian ilmaista samoilla sanoilla niin, että merkitys muuttuu oleellisesti. Jopa niin, että sanat ovat aivat samassa järjestyksessä. Miettikääpä vaikka, kumpi on etnisesti erilaisen taustan omaavaan henkilöön suutahtavalta korrektimpaa kieltä?:
  "Pysy kaukana musta!"
  Vai
  "Pysy kaukana, musta!"

  Nyt siivouksen kimppuun. Vielä kuva. Näitä vanhoja pitää laittaa, kun ei uusia ole tullut otettua. Tämä on talvelta jokusia vuosia sitten, siltä ajalta, kun talvi oli talvi. 

ARKI ARKISESTI

  Pari päivää yhteistä eläkeaikaa vietetty. On kuin jatkuvaa viikonloppua viettäisi, eli aamukahvit, joku tallenne, ehkä hieman lukemista, lounas, päiväunet, pikku lenkki, kahvit, lukemista, kevyt ilta-ateria, toosan tuijottelua, iltaespressot, toosan tuijottelua. Lisäksi tarpeelliset kauppa-, ja kirjastoreissut kävellään, saa Hyundai huilailla. Hyvin tuntuu homma toimivan: Hilppa valmistaa minulle hyvää ruokaa, minä valmistan hänelle hyvää kahvia.

  Sen verran on tulevaisuutta suunniteltu, että Apulanta-museossa Hennalassa pitää käydä. Ja Kaurismäen Akin uutuus katsomassa. Ja Anttolaan lähteä. Ja kampaajalle mennä torstaina (Hilpan, ei minun). Ja Hiihtomuseossa käydä, kisojen jälkeen, tietysti. Ja Kinnarin Tilalla poiketa, kun ei olla aiemmin saatu aikaiseksi (se on nääs kaukana Hollolassa, ihan Vesalassa asti ainakin melkein viiden kilometrin päässä). Ja Torossa kuuluisat sipulipihvit syömässä.
  Noilla pärjäillään kevääseen, koska tarkoitus on viettää osa ajasta saaressa. Saaresta ei sitten lähdetäkkään mihinkään risteilemään. Ainakaan ennen kesää, jolloin voidaan päivän - parin reissuja tehdä, jos sopivia kohteita mieleen juolahtaa.

  Malttamattomana odotan toukokuuta; pääsee kasvulavoihin istuttamaan, pottumaata valmistelemaan, Iiriksen leikkimökkiä pystyttämään, maalaamaan ja sisustamaan. Tuvan maalaus on myös tarkoitus tehdä, lattiasta seinien kautta kattoon, leivinuuni mukaan lukien. Iso urakka on tietysti tila tyhjentää. Muuten maalailu on mukavaa. Lattia täytyy tietysti sutaista siten, että lähdetään heti sen jälkeen kohti Hollolaa.
  Ehostuksen tarkoituksena on saada pieni-ikkunainen pirtti valoisammaksi vaaleammilla väreillä. Ja uutta ilmettä muutenkin, tietty. Tummanruskea lattia saanee helmanharmaan peitteen, seinät jonkin vaalean kuultokäsittelyn, keltainen katto muuttuu myös vaaleaksi.

Uunin fasadi ja huuva värjätään valmiiksi mustiksi, muuten  muurista tulee taitetun valkoinen.

  Voipi olla, että siinä ovat ensi kesän isommat kunnostukset. Tai makuukammarin lisäeristys kyllä olisi syytä tehdä. Siinä on miettimistä. Seinät ja yläpohja eivät ole ongelmallisia, mutta lattia on. Tynnyrin työt on se auki repiä. Ehkä viiden sentin polyuretaanilevy ja uusi lattialankku on järkevin ratkaisu. Seitsemän senttiä nousee lattia, mutta huonekorkeutta on. Aika iso tasoero siitä kuitenkin noin toteutettuna tulee. Saattaa olla pottuvarvas sinisenä useaan kertaan, ennen kuin tottuu. Pohtimisen paikka.

  Melko hempeät on värit meidän kammarissa. Jos, ja kun, sen remontoi, saattavat sävyt muuttua vähemmän imeliksi.

  Myös vastuslangan asentaminen vesijohdolle on ajatuksissa. Sitten voisi pitää vedet päällä ympäri vuoden. edellyttäen, että sisällä on peruslämpö. Olisihan se mukavanpaa. Mutta toisaalta; toimeen on tultu kantovedellä talvet tähän asti, aiemmin kesätkin. Saattaa jäädä tekemättä, röörin lämmityslanka. Toisaalta, jos sen ensi kesänä tekee, niin sitten se on tehty. Ei sitä ole pakko ottaa käyttöön, kun vielä ei olla ihan könttyrässä ja kävelykeppikunnossa. Tosin luulen, että jos sen muka tulevaisuutta varten duunailee, on se jo ensi talvena käytössä.

  Ennen kuin tuon vesiputkilämmityksen päättää, pitää kuitenkin miettiä, tuleeko jossain vaiheessa esiin porakaivon teettäminen? Eivät ole yksioikoisia elämän suurten kysymysten ratkaisut. Eivät kuten Trumpilla. Hän kun päättää, mitä mieleen juolahtaa, välittämättä päätöksiensä vaikutuksista. Vetääkö mies jotain tarkasti suunniteltua linjaa? Ei Trump, eivätkä hänen avustajansa niin tyhmiä ole, etteivätkö ymmärtäisi tuollaisten päätösten vaikutuksia. Jotain ne tavallisen kansan päänmenoksi kaavailee, päättelee foliohattu-Peppe.

  Soinin Timppa se sitten lähti Trumpin kanssa kynttiläillallisille, vai mitkä rukousaamiaiset ne on? Tokko tuosta globaalisti tarkasteltuna isompaa hyötyä koituu? Itse osallistuisin, jos sellainen järjestettäisiin, mieluumin rukousaamiaiselle, missä rukoiltaisiin Trumpille järkeä päähän. En kovin hanakasti ole rukouksiin turvautunut, niitten voimaan luottanut, mutta hyvän asian puolesta kannattaisi kokeilla.