PASKAKIERÄN VAA'ALLA

   Valitaanko Yhdysvaltain keulakuvaksi seksistinen sekopää vai FBI:n tutkimuksissa pariin otteeseen kärvistellyt?
  Jossain vaalitaiston alkumetreillä Trump käytti kampanjassaan Niilon "Rockin' In the Free World"-biisiä, ilman lupaa, tietty. Niilo kielsi kappaleen käytön. Siitä kehkeytyi melkoinen sanasota miesten välille, mutta se on toinen juttu se.
  Minusta kummankin ehdokkaan kampanjaan olisi sopinut Rollareitten ikiklassikko "Pain it Black!" Onkohan mustamaalaamisen maailmanennätys nähnyt päivänvalon? Ainakin rahalla mitaten, luulen.
  Nyt on maalit maalattu, huomenna (Suomen aikaa) tiedetään, tuleeko Melania'sta USA:n 1. nainen, vaiko Bill'istä 1. mies.

  Tuliko talvi nyt, vai tuleeko se joulukuussa, tammikuussa, tai ei ollenkaan? Ainakin pikkutalvi tuli, jatkuu edelleen. Alkaa saletisti vetelemään pienempiä järviä ja lahtipaikkoja jäähän. Luulen, että Merrasjärvellä ensimmäiset itsetuhoiset pilkkijät ovat viimeistään tänään kohtaloaan uhmaamassa. Merrasjärvihän on tunnetusti Lahden mittari jäitten tulolle, vakavien varoitusten aihe kaikille lapsokaisille.
  Epäilen Hanelin uittelevan pikapuolin verkkonaruja venekoppinsa kohdille. Vaikka talvikalastus on hänellä entisajoista vähentynyt, lahdensuulla on mies pitänyt parin verkon jataa jokuset 40 vuotta. Haukea, säynävää, lahnaa, joskus sikaa, jopa taimenta, on tuo paikka antanut. Ennen, kun joka joulu Piskolassa käytiin. ja joka joulu oli kunnolliset jääkelit, olen lukemattomia kertoja käynyt velj'-Hanskin kanssa tuon pyydön, sekä  monia muita verkkoja, kokemassa. Yleensä tapsana, joskus joulupäivän iltana taskulampun valossa. Ja aina on mukaan lähtenyt milloin minkäkinlaista kalaa.
  Noita talviverkko-, jos kesäverkkoreissujakin on takana melkoinen määrä. Osa aika mieleenpainuvia, niin hyvässä, kuin pahassakin. Niitä olen tainnut joskus blogeissani muistella. Yksi palasi juuri mieleeni. Elettiin 1970-luvun puoliväliä. Oltiin joulupäivänä ajeltu Anttolaan. Lähdettiin illalla Hanelin kanssa katsomaan verkkojataa Kotilahdelle, eli Takalahdelle, siis Keljunlahden puolelle. Oli pikkupakkanen, mutta kova tuuli. Se puhalsi kaakosta, eli suoraan vastaan, kun taivalsimme vajaan kilometrin jäämatkaa. Kaksi yli kiloista säynävää verkoissa oli. Mutta paremmin muistan sen, että tuuli oli niin kova, että kun Hanelin lappaessa verkkoa avannon reunalle laitoin nahkarukkasen lapasineen otsalle ja käännyin tuuleen päin, piti viima sen paikoillaan.
  Muuten: tuo Kotilahden apaja oli siihen aikaan idioottivarma säynävämesta alkutalvesta. Miten lienee nykyään? Ei ole tainnut Haneli verkkojaan sinne enää vuosikymmeniin uittaa. Muutenkin on hänen verkkokalastuksensa vähentynyt parhaista vuosista. Enimmillään muistan koettavana olleen yli kymmenen kahden verkon jataa. Viime talvina kai vain pari tuon aiemmin mainitun venekopin verkon lisäksi. Iskukoukkuja Haneli on ryhtynyt kevätalvisin aika tavalla harrastamaan. Isoja "hymypoikia" on niistä jäälle kiskonut.
  En malta vielä olla kertomatta yhtä episodia talviverkkojen tiimoilta. Hanelilla oli siihen aikaan lumikelkka. Verkkoja oli laajalla alueella, Luonterillakin jokunen. Oli aika pakkanen, taisi olla helmi-maaliskuun taitetta. Meillä oli vaatetta tanakasti päällä, jaloissa huopatöppöset, ei kylmä vaivannut. Kun verkot oli koettu, päätettiin sörnäyttää Rantaharjuun juomaan yhdet oluet. Mutta Avokkaansalmessa tulikin ongelmia; oli vettä jäällä, oikein kunnolla oli hyyhmää lumikerroksen alla. Haneli ei hoksannut tarpeeksi ajoissa antaa hanaa, perässä oleva rekikin hidasti vauhtia, joten kelkka hyytyi jauhamaan tyhjää. Vesisohjo sen kuin lensi, kun yritti velipoika saada kelkkaa etenemään. Ei auttanut muu, kuin hypätä pois menopelin päältä, työntämään. Töppöset jalassa parikymmensenttiseen hyyhmään! Saatinhan me kelkka pitävämmälle pohjalle. Mutta arvannette, että tarve vaihtaa kuivat jalkineet voitti oluenjanon!
 Se talvista ja kalastuksesta.

  Jos minulla olisi heinähäkillinen rahaa....tai kyllä pyöröpaalillinenkin riittäisi....no, saattaisin pärjätä pienellä kanttipaalillisellakin, täyteen pakatulla, niin säilöisin valtaosan kahisevista merisuolalla käsiteltynä Avokkaan maakellariin. Lopuilla lunastaisin Hilpan hieman ennenaikaiselle eläkkeelle, ja veisin hänet  Irlantiin, Shetlanninsaarille ja Islantiin. Sitten jouluksi kotiin. Tammikuussa lähtisimme Uuteen Seelantiin kuukaudeksi,sieltä kotiin mutkaten Tasmanian kautta. Kukkien kastelun jälkeen kaupunkikierros Euroopassa (Bratislava, Zagreb, Venetsia, Ajaccio). Sitten hakemaan toppavaatteet ja raappahousut Hollolasta ja Avokkaaseen odottelemaan päivän pitenemistä, auringon ilmaantumista horrosta poistamaan. Niin tekisin, jos minulla olisi henähäkillinen, eli ainakin pienpaalillinen rahaa.

   Vaikka viimeinen olen mitään sanomaan, 

Unelmista suurin on voida rakastaa, 

Rakastaa - vaikka unelmaa.

KYLÄSSÄ

  Talvinen ilma jatkuu; lisää pakkasta ja  lunta povattu tulevalle viikolle. Tiijä häntä, vaikka Avokkaaseen parin viikon kuluttua jäitä pitkin dallattaisiin?! Aika poikkeuksellista, viime vuosiin peilaten. Niin tai näin, räväkimmät suksi-Seijat ja -Sepot höyläävät jo lylyjään ja kalhujaan liukkaiksi ja pitäviksi.

  Anna ja Iiris ovat meillä vielä iltapäivälle asti. Äidin haen tänne syömään. Näkee nyt Iiriksen, kun ei jaksanut kaks'vuotisille lähteä.
  Kovasti haastelee jo Iiris, lauseita rupeaa tulemaan. Portaat osaa mennä varovasti, niin ylös kuin alaskin, ei ole tarvinnut enää lapsiporttia käyttää. Noiden kahden maininnanarvoisen kehitysvaiheen ilmentymänä voin kertoa, että kun likka perjantaina, kohta meille tultuaan, laskeutui äitinsä vielellä alakertaan, kuulin hänen sanovan: "Tähän pitää hommata matalampi kaide!" Ei tainnut vielä ihan yltää käsijohteelle tyttösen käsi.

Isäänsä on myös tullut. Innokaasti piirtelee Iiris.

    Eilen käytiin hautausmailla viemässä kyttilöitä. Sitten pulkka esiin ja leikkipuistoon. Vähän kivet rahisi pohjassa, mutta esimakua silti tuli. Keinuminen tietysti on aina hauskaa, isojen lasten keinussa ja äidin sylissä eritoten.

    Lätkämaajoukkueella ei kulje kovin lujaa. Uudelle valmentajalle ei taida olla levollisia yöunia lupeissa. Seisemän tappion puki on edellisen kerran kohdannut maajoukkuetta liki 30 vuotta sitten. Jos meillä päävalmentajan pesti olisi yhtä tuulinen, kuin monissa muissa maissa, vähitään lähtölasku Marjamäelle olisi jo käynnissä. En ota kantaa, en puoleen, en toiseen, kun en tarpeeksi tunne miestä, syitä tai taustoja.

  Hiihdon mm-kisat lähestyvät. Vapaaehtoisia on kuulemma ilmoittautunut tuhatmäärin. Edellisten kotikisojen vaaleansiniset  "hemohes-puvut" alkavatkin jo vähetä katukuvasta. Innolla odotan uusien väriläikkien ilmaantumista torin tietämille. 

  Saara Aalto on taas hurmannut tuomarit; Mosulin ja Aleppon tilanteet väistyvät taka-alalle, suomalaisten elämänusko palaa.

  Suuryritysten johdosta ja politiikan näkyvimmiltä paikoilta löytyy yhä vähemmän 1950-luvulla syntyneitä. Valta on siirtynyt 60-lukulaisille. Joo, ei meitä kohta löydä kuin Dylanin tai Niilon konserteista, kantakuppiloiden aamukahvipöydistä, ehkä myös bingohalleilta.

  Italialaisen katolisen papin Ciovanni Calvaccion mukaan  maata tiuhaan koetelleet maanjäristykset ovat homojen syytä. Tervetuloa tälle vuosituhannelle hyvä Ciovanni!

  Turvamiehet osoittautu.ivat Renossa ällistyttävän sivistyneiksi; poistivat Trumpin puhujalavalta. Samansuuntaista otetta toivon äänestäjiltä kolmen päivän kuluttua.

  Reilun viikon kuluttua maanantaina on pilvettömillä alueilla taas nähtävissä superkuu. Luultavasti superkuuhullut ovat liikkeellä sankoin joukoin.

  Mitä mieltä on Iiris asioista, sitä hän ei ihan vielä osaa kertoa. Pikku Kakkonen on tällä havaa tärkein tiedonvälittäjä median puolella. 

  Anna ja Iiris lähtivät ulos, minä sörnäytän Lahteen hakemaan Elinaa. Hyvää Ruotsalaisuuden päivää Ruotsalaisuuden päivää viettäville.

TALVEN TUNTUA

  Aamulla -5, muutama sentti lunta. Aamulenkillä paljon ketun-, jäniksen-, ja oravan jälkiä, Välillä sai dallata ihan neitseellisessä lumessa. Sopii miulle.

  Kun päivä valkeni, lähdin jokasyksyiselle Iso-Tiilijärven ympärikävelylle. Maisemat olivat vuodenajan mukaiset. 

  Pitkospuille en päässyt aamun ensimmäisenä, toisena kuitenkin.

  Nyt sekin kiepaus on tehty, keväällä uudestaan. Tai ehkäpä talvella lumikengillä? Täytyy pysyä vuodenajoissa mukana. Lumettomalla kaudella tulee noita maisemia aika-ajoin kuljeksittua, talvella vähemmän. 

  Viime aikoina on ilmaisu "merkkipaalu" putkahtanut esiin useaan kertaan. Jäin pohtimaan, mitä se oikeastaan merkitsee. No, sehän voi olla maastossa tönöttävä seiväs, toteemi, tai kuvaannollinen ilmaus jollekin huomattavalle saavutukselle. Mutta eikö se voisi olla myös kunnioitettaviin ulottuvuuksiin yltävä miehen sukupuolielin?

  Eräänä aamuna oli aamu-tv:ssa jututettavana erikoisasiantuntija tuhoeläintorjunta-asioissa (suomi on kaunis kieli). Hän opasti rottien, hiirien ja myyrien hävittämisestä kotitalouksissa. Siitä hän ei kyllä kertonut, mitä pitää tehdä, jos jää kahden rotan loukkuun. Olisi asiantuntijan luullut tietävän.

  Toisena aamuna puolestaan uusintana lähetettävässä "Akuutissa" eräs katsoja, herra X, kyseli, että mikä neuvoksi, kun korvissa kuuluu häiritsevää ininää? Minulle maallikona tuli mieleen ehdottaa asumuseroa.

  Katsaus:

  -Guggenheim tulee, Guggenheim ei tule
  -demarit ohi Keskustan, Kokoomus hengittää niskaan, mitä sitte?
  -Obama kärmeissään FBI:lle
  -Trump yrittää saada ennakkoon äänestäneet perumaan äänensä ("yks puhe, ku Sulukavan miehen sökössä", sano, taas, Parkkis-Antti vainaa)
  -Helsingissä jonoteltiin tuntitolkulla renkaanvaihtoon, mutta parempi niin, kuin jonotella tuntitolkulla polilla
  -Venäjällä maksetaan 42 urheilijalle bonusta siitä, että he eivät päässeet osallistumaan Rion olympialaisiin. Summa perustuu menestysodotuksiin. Mm. Jelena Isinbajeva saa 55 000 €. Että sellasta. Minä olisin valmis maksamaan siitä, että Trump ei osallistu Amerikan presidentinvaaleihin. Mutta se onkin toinen juttu.
  -maikkarin uutissivut kertovat, että joka viidennellä jääkaappikunnalla on koira. Kun, käsittääkseni joka kunnalla on ainakin yksi jääkaappi, uutisesta seuraa, että joka viidennella Suomen kunnista on koira. Sitä kai se tarkoittaa?

  Anna ja Iiris tulevat perjantaina atimoimaan. Joni jää lukemaan johonkin tenttiin. Rehti kuukausi on edellisestä näkemisestä. Tyttö on varmasti taas oppinut lisää kommervenkkejä. Niitä odottelmaan jääden. 

                                            Iiriksen kiitospuhe synttäreillä 1.10.2016

D

  Luultavasti vuoden toiseksi viimeinen reissu Avokkaaseen tehty. Näillä näkymin  vielä saareen mennään. Marraskuun puolenvälin jälkeen on mahdollisuus siellä viettää neljä päivää. Saattaa olla, että joulukuussakin käydään, jos jatkettu viikonloppu löytyy. Toisaalta, mikäli ilmat epäsuotuisiksi äityvät, seuraavaa visiitti ajoituu jonnekin ensi vuoden helmi-, maaliskuun taitteeseen. Aika näyttää. Asiat ovat kuitenkin sillä mallilla, että ei väliä, vaikkei saareen tänä vuonna päästäisikään; moottorivene on Hanelilla, soutuvene leppää vasten kyljellään Potinlahdessa, saunan pata tyhjennetty, etc.
  Kun eilisaamuna vein Hilpan autolle, piti lähteä usmuuttamaan kohti Piskolaa alla näkyvissä olosuhteissa.

  Hiljaista oli saaressa olla. Niin hiljaista, että kuuli kevyesti lintujen pierutkin. Yksi vene ja puutavaraproomu olivat ainoa muut vesilläliikkujat. Pienen räntähärmän sateli lähtöaamuna. Sikäli olisi mukavaa, jos tässä kuussa vielä pääsisi saareen, ja olisi jo lumi maassa. Minusta mustan veden sekä valkeiden rantojen ja puiden kontrastissa on jotain uskomattoman upeaa. 

  Josku kymmenkunta vuotta sitten oltiin saaressa joskus marraskuun lopulla viikko.LLunta oli jokusia senttejä, rantoja alkoi vetää jäihin. Loppuviikosta piti lähteä kylille roukavarantija täydentämään. Kuinka ollakaa oli satamalahti jäässä. Koulunniemeen hät'hätää päästiin, siitä kaveltiin. Oli siinä oma hohtonsa.

  Mielessä väikkyy, että kun Hilppa eläköityy, ollaan mökillä jäiden tulo. Eli sinne soudellaan, takaisin dallataan. Tuollainen muutos olosuhteisiin saattaa tulla yhdessä yössä, tai kestää pitkäänkin. Mutta jos vesi on tarpeeksi kylmää, ja tuulisten ilmojen jälkeen paukahtaa pläkkityyni 15 asteen pakkanen yöksi. aamulla on helposti miehen, naisenkin, kestävä jääkansi. 

  Eilen vaihdettiin talvikiekot kulkuneuvoon. Siltäkin osin saa talvi painaa päälle. Aamulla kävin optikolla ja silmälääkärillä. Nyt on uudet okulaarit valittu, toimitusta vartutaan.

  Vaalit ison veden takana lähestyvät. Vieläkö ne voivat likaisimmiksi loppusuoralla tulla? Ihme maa, kun siellä pärjää paremmin lokaa heittelevä. Kansa on jakautunut niihin, jotka inhoavat Trum'ia, ja niihin, jotka inhoavat Clinton'ia, sekä niihin, jotka eivät äänestä, koska inhoavat molempia. Eli maassa valitaan presidentiksi se, jota äänestäjien enemmistö ei inhoa. Oudolta tuntuvat, oudon maan vaalit.
  Löyhästi Groucho Marx'ia lainaten: "En haluaisi olla ehdolla vaaleissa, mitkä hyväksyvät minut ehdokkaakseen."

  Kun tulin äsken himaan, huomasin, että takapihalla on asuntojen väliaidat purettu, uusia aletaan jo asentelemaan. Tieto siitä oli, mutta kukaan ei ole ajankohdasta kertonut. Vaikka ei se mitään, antaahan äijien duunailla. Ei niitä itse talkoilla olisi kannattanutkaan tehdä; elementteinä kun tuovat, ovat hetkessä uusittu. Jos olisi talkoiksi jääneet, viimeisimpiä maalalitaisiin parin vuoden kuluttua. Optimistisesti arvioiden.

  Nyt lähden loihtimaan itselleni tonnikalasalaatin (nimikkoaineiden lisäksi raejuustoa, tomaattia ja oliiveja).

  PS. Blogin otsikko ei tarkoita Iso D:tä. Se tarkoitaa, että tämä on 500. blogi. "Mitä eroa sillä on vaikkapa blogiin nro. 400, tai nro. 250, tai nro. 100", minulta kysytään. "Samaa sontaa", vastaan. "Pakkomielteistä vuodatusta tai tyhjänpäiväistä jorinaa banaaliin tapaan banaaleista asioista, joskus fiktiivistä yritelmää ilman kantavaa profetiaa. Niistä on Peppen blogit tehty".
  Vaan väliäkö sillä; pääasia, että Peppe viihtyy. Ajankulua tämä on, joutilas tarvitsee puuhaa. Joten voipi olla, että toinen mokoma on vielä tulossa. En tietenkään rajoja asettele. Tulkoon, mitä on tullakseen.

DEKADENTTI KANALJA

  Lauantai valkenee hiljalleen. Minkä nyt näille vuosin pilvinen päivä valkenee. Illat pimenee aikaisin, huomenna vielä aikaisemmin, kun kelloja pakitetaan tiimalla.
  Tänään hämärtyy vielä kesäajassa, mutta pimeää alkaa olla, kun Potinlahyeen ennätetään osapuilleen klo. 18, jos matka sujuu ilman yllätyksiä. Siellä on veneessä joltisenkin verran vettä, muutamana päivänä sitä on lätrännyt kunnolla. Mutta pilssipumppu hoitaa, otsalamppu luo valoaan.
  Laitoin ilpin pöhöttämään eilisiltana, joten pirtissä lienee ainakin +20, kun sinne päästään. Sunnutaipäivä on aikaa isompia lehtiä haravoida. Pientä sadetta on ennustettu, mutta mitä me pienistä.
  Maanataina pitää lähteä kohta aamukahvilta; ajan veneen Hanelin rantaan. Tarkoitus on viedä soutuvene Potinlahteen. Ainakin kerran marraskuussa tullaan saareen, jolleivat ilmat ihan odottamattomiksi muutu. Soutamalla päästään, tempaiskoon Haneli moottoripaatin hibernoimaan.
  Siksi täytyy aamusta poistua, kun on renkaanvaihtoon aika Vianorilla klo. 13:10. Ei sieltä kannata myöhästyä, koska uutta voi olla kesken ruuhkaisinta sesonkia vaikea saada.

  Eilen sain Bon Iver'in uuden albumin "22 A Million" kuunneltavakseni. Sen verran "alternative'a" teos on, että vaatii jonkun kuuntelun. Toisella kertaa alkoi jo pikku hiljaa avautua. Kokeilkaa!
  Jo kappaleiden nimet ovat erikoisia: "22 (OVER S∞∞N)", "10 d E A T h b R E a s T ⚄ ⚄",  "715 - CRΣΣKS",  "29 #Strafford APTS",  "666 ʇ", "21 M♢♢N WATER" , "8 (circle)", "____45_____"  ja  "00000 Million". Samoin niitä kuvaavat symbolit:

  Ehkä symboliikkakin avautuu, jos siihen syventyy? Tai sitten ehkä ei?

  Otsikon sanat "dekadentti" ja "kanalja" ovat tarttuneet aistimiini männä viikolla. "Dekadentti" esiintyi Håkan Nesserin kesällä julkaistussa, alkuviikosta käsiini saadussa suomennoksessa "Carmen Streetin sokeat", ja "kanalja" siivilöityi aivoihin "Milanon naisten paratiisi"-sarjan puheesta assosiaationa ("canaglia). 

  "Dekadentin" merkitys on tuttu, "kanaljan" yhdistän vanhoihin kotimaisiin elokuviin. Sanat jäivät jostain syystä pyörimään kaaliini. Aloin miettimään, millainen olisi, ketä voisi kutsua "dekatentiksi kanaljaksi?" Dekatentteja löytyy, piisalle asti, samoin kanaljoita. Mutta "turmeltunut heittiö?" tai "rappeutunut kelmi?" sanathan ovat lähes synonyymejä. Siinä mielessä "turmeltunut heittiö" haiskahtaa tautologialta. Voisiko "rappeutunut kelmi" olla kelmi, jonka kelmiystaidot olisivat rappeutuneet, eli hän olisi itse asiassa muuttunut ihan kelpo kansalaiseksi? Ja onko "turmeltunut heittiö" kaksinkertainen kanalja, vai heittiö, jonka heittiötavat ovat  turmeltuneet siinä määrin, että hän on tätä nykyä mallikansalainen ja kodinturvajoukkojen kantava voima? Niin sen täyyy olla. Eihän "turmeltunut konna" enää ole konna, koska on turmeltunut. 

  Tuli tuokin juttu selviteltyä. Ei pitäisi enää mieltä vaivata. 

  

  Keskeytin äsken kirjoittamisen, lähdin piipahtamaan Lidl'issä. Kaupassa taskuja kaivellessani havaitsin, että muistin on demetoitunut, eli kykyni painaa asioita mieleen on dekadentti. Muistilappu oli jäänyt kotiin! Palautin kuitenkin mieleeni kolme neljästä ostettavasta. Onko syytä olla huolissaan? Jos vaikka Hotakaisen Kari voisi vastata. 

  Tämän blogin järjestysnro. on 499. Seuraava on 500. Tai D, kuten muinaiset roomalaiset ilmaisivat. Fiksuja olivat roomalaiset. Miettikääpä itse, kumpi on helpompi sanoa: "Viidessadas?" vai "D?" 

  Mutta jään nyt miettimään, kuinka tulen juhlistamaan tulevaa merkkipaalua. Palataan. Eri aika, sama kanava.

JUSTIFIKAATIO

  Onko oikeutettua sotaa? Onko oikeutettua rangaistusta? Onko oikeutettua kostoa?
  Jostain olen lukenut, että sanan "oikeutus" määritelmä kuuluu: "Mikä tahansa, millä puolustellaan tai todistetaan väite tai käytös." Määritelmän mukaan vaikka mikä on oikeutettua, kun sillä puolustellaan tekoja. Minun oikeutuksellinen oikeutuskäsitykseni on hieman eri. Eli tuosta määritelmästä voisi jättää sanan "puolustellaan" pois.

  Jos määritelmää rustaisi uuteen uskoon, olisiko oikeutettuja sotia. Eli sodat, jotka todistetaan tarpeellisiksi, ovat oikeutettuja. Taas oikeutan itseni olemaan eri mieltä. Mikään sota ei ole oikeutettu, oli sen syynä hyökäys, puolustus, uskonto, geopoliittiset tarkoitusperät, mikä tahansa. Kaikki erimielisyydet pitää pystyä sopimaan puhumalla. Aseet pitää tunkea valmistajiensa sanonko mihin? Sodanlietsojat  ja riidankylväjät pitää rahdata Inarinjärven Mahlatin saareen sotimaan ja kylvämään riitaa keskenään. Vuodeksi kerrallaan. Tarpeistona riittävä määrä joukkuetelttoja kamiinoinen, retkikirveitä, halvimman hintakategorian Mora-puukkoja, ansalankoja, ruuhia, siika-, ja muikkuverkkoja, tulitikkuja sekä suolaa.

  Olisiko oikeutettuja rangaistuksia? Jos jätetään kuolemanrangaistus pois, varmaan niitä löytyy. Kaikkia rikoksia ei pysty teoilla hyvittämään, kaikki rikollisia puhumalla rehdeiksi tallaajiksi tekemään. Mutta ei varmaan olisi hullumpi ajatus niitäkin keinoja nykyistä enemmän kokeilla.
  Lain tarkoitus on määrittää, mikä teko on rangaistava, samaten kuin langetettavan rangaistuksen rajat. Lain oikeudellisuudesta voi olla montaa mieltä, koska meitä on moneksi.

  Olisiko oikeutettua kostoja? Ei olisi. Henkilötasolla kosto johtaa loputtomaan koston kierteeseen, valtiollisella tasolla kosto johtaa kostoon, koston kosto sotaan. Ja kuten aiemmin todettiin, oikeutettua sotaa ei ole.

  Jos jotain, niin oikeutettuja arvostuksia, palkintoja ja huomionosoituksia on. On oikeutettua muistaa merkittäviä  keksintöjä, luomuksia tai tekoja tehneitä henkilöitä tai henkilöryhmiä. Sillä rajauksella, totta kai, että teot ovat oikeutuksen arvoisia. On myös oikeutettua paheksua suuria väärintekijöitä, mm. ihmisoikeukeusrikkomuksien, riiston tai hyväksikäytön harjoittajia.

  Koska minulla ei itse asiassa ole propuskaa asiaa enempää arssinoida. lopetan osion tähän.

  Pienen härmän lunta tiistaina sateli myös Hollolaan. Kulkuväylille se ei jäänyt, mutta vielä eilen olivat nurmikot valkoisina. Pilvistä  on ollut jo kauan. Aamulla oli kaksi astetta miinusta, asfaltilla ohut kerros juuri satanutta pieniryynistä lunta. Ei paljon, mutta sopivasti peittämään jäätyneet lätäköt. Sen tajusin, kun yht'äkkiä löysin itseni rähmälläni tantereella. No, siinä ei kärsinyt, kuin ylpeyteni, sekin nimellisesti, koska ketään ei ollut näkösällä. Otin onkeeni, jatkoin sauvailua varovasti, havaittavat painumakohdat kulkureitillä välttäen. Siitä huolimatta lankesin kerran polvilleni. Tällä kertaa sai ylpeyteni kovamman kolauksen, sillä työmatkalainen käveli vastaani vain parinkymmen metrin päässä. Myös vasen polvi vaati laastaria nihrautumaansa. Mikään harrastus ei ole aina ruusuilla tanssimista.

  Nyt rusassateiseksi on muuttumassa pitkään jatkunut sateettomuus. Onneksi vesi tulee viikonloppuna alas nesteenä; uskaltaa suvikumeilla lähteä lauantaina Anttolaan. Sieltä tullaan maanantaina heti aamusta pois; renkaanvaihto on buukattu Vianorille ma. klo. 13:20.
  Eilisiltana näyttäytyi aurinkokin pitkästä aikaa. Hetken ennen taivaanrannan taa vajoamistaan se pilkahteli ihan vanhaan malliin.

    Aika pelottavalta tuntuu, kun Itämerestä puuhataan Venäjän ja Naton leikkikentää. Venäjä tuo kaksi sotalaivaa, Nato vastaa varmasti jotenkin. Balttian maihin ja Puolaan on tulossa lisää joukkoja, Viroon englantilaisvetoisia. Ja Norjaan Yhdysvaltain merijalkaväen pysyvä yksikkö, kuulin juuri. Niinpä niin, oikeutettua vai ei? Päättäköön itse kukin omalta kohdaltaan.

  

  Jos Itämerellä isot pojat aloittaisivat täysmittaisen voimainkoituksen, kuinka kävisi demilitarisoidun Ahvenanmaan? Ei taida tietää puolustusministerikään. 

  Wikipedian mukaan maapallolla on tätä nykyä kymmenen demilitarisoitua aluetta. Mikäli minulta kysytään, niitä pitäisi olla vain yksi: Maapallo.

  Homovastaisia mielipiteitään twiitannut korisvalmentaja Aleksi Valavuori pääsee kokopäiväiseksi twiittaajaksi. Hyvä Espoo United!

  Apteekkien myyntikate on 32 %. Kyllä monopolin edes osittainen purku olisi paikallaan.

  Suomalaismissi kertoo Trumpin tarttuneen häntä persuksiin 2006. Sellaista tapahtuu, kun jättää Trumpin pakaramaan vahdiksi.

  Käväisin Yle:n Kuntatutka-sivuilla katsomassa asuinkuntani ja kesäkuntani lukemia. Yle on tehnyt sivut tulevia kuntavaaleja ajatellen. Neljää ja kolmea tähteä viidestä mahdollisesta sai Hollola, kuten myös Mikkeli, jälkimmäinen kaikkiaan yhden vähemmän. Eli ainakin keskivertoisissa kunnissa tulee aikaansa kuluteltua.
  Edellisissä kuntavaaleissa oli Kokoomus Hollolan äänimääräissä ylivoimainen (30,7 %). Mikkelissä puolestaan Keskusta löi niukasti Demarit (25,7-24,9). Minun ääneni saanut puolue saalisti kummassakin muuutaman prosenttiyksikön osuuden. Kai se on taas keväällä lähdettävä ääntään käyttämään. Vaikka ei se taida nytkään mitään muuttaa. Mutta yrittänyttä ei laiteta. Mihin? Enpä tiedä.

  Kun ulos katselen, näyttää vesisade hävittäneen aamuisen ohuen lumipeitteen, elohopea on ponnistautunut lieväsi plussalle. Arvaan siis lähteä kauppareissulle ilman liukkauden pelkoa.  

OLEN, SIIS AJATTELEN

  Kääntäen ja vääntäen Rene Descartes'ia: Siis jos pystyy siitä, että ajattelee, päättelemään, että on olemassa, niin pystyykö siitä, että on olemassa, päättelemään, että ajattelee? Omalla kohdallani tekee mieli sanoa, että kyllä. Olen kuitenkin jäävi, joten se siitä. 
  Kun tarkkailen kassaihmisiäni, näen, että he ovat olemassa, mutta en kaikkien ajattelukyvystä kykene olemaan täysin vakuuttunut. En ainakaan mahdollisten ajatusten tasosta. Vaikuttaa siltä, että yhteiskunnassa näkyvillä paikoilla olevat henkilöt suoltavat totena, vieläpä vakavin naamion, kaikenlaista soopaa, luullen, että kansa uskoo sen, mitä jalustalta annetaan. Se on ihmisten aliarvioimista ja helvetillistä ylimielisyyttä, sanon minä! Sen tarkemmin en lähde yksilöimään, mitä ja keitä tarkoitan. Mutta mm. asevienti ei ole tolta listalta poissuljettu. Liikaa joka tapauksessa noita lausunnonantajia päivittäin mediassa esiintyy.
  Sitten vielä luku sinänsä, eli asiantuntijat ja erikoisasiantuntijat. Kun katsoo mediassa haastateltavien titteleitä, on heistä suurin osa "sen ja sen alan asiantuntijoita." Asiantuntijahan on, asiantuntevasti ilmaistuna, henkilö, joka on tehnyt kaikki kuviteltavissa olevat virheet edustamallaan alalla. Erikoisasiantuntija puolestaan on tehnyt kyseiset virheet useaan otteeseen. Asiantuntija, kuten määritelmästä voi päätellä, tuntee alansa. Mutta joskus käy mielessä, onko se, mitä hän kertoo, varmasti totta. Asiantuntijan kunniotusta herättävän tittelin varjolla helppo saada rahvas uskomaan kyseenalaisiakin päätelmiä.
  Ei tämä yleistys kuitenkaan ollut; valtaosa "asiantuntijoista" todella tuntee asiansa, esittää sen pohjalta arvionsa ja analyysinsä. Eivät myöskään kaikki näkyvästi itseään julkituovat puhu puutaheinää. Sitä paitsi osa noista vaikuttajista saattaa olla liikkeellä "bona fide", mutta on itsekin joutunut väärän informaation uhriksi. Joskus tuntuu siltä, että silmät kirkkaina asiaansa esittävä luottaa siihen kuin vuoreen, vaikka onkin saanut vain sumua silmiinsä. Kaikkia voidaan ohjailla, kunhan ohjailijoiden suitsijat ovat tarpeeksi vaikutusvaltaisia. 

  Ajattelusta vielä. Viisiosaisessa (nyttemmin kuusiosainen) trilogiasta "Linnunradan käsikirja liftareille" Ford Prefect kertoo Arthur Dent´ille epäilleensä, etteivät ihmiset pysty ajattelemaan. ilman, että heidän suunsa käy jatkuvasti, suolla ilmoille tyhjänpäiväisyyksiä, kuten "Kaunis ilma tänään", "Mitä kuluu?", tai "Siinäkö sinä olet?" Tai jotenkin sinne päin, en jaksa tarkistaa. Vai oliko se niin, että Ford ajatteli aluksi, että ihmiset eivät pysty hengittämään, jolleivat kaiken aikaa höpötä? Ford'han pelasti Arthurin viime hekellä maasta, ennen kuin se jyrättiin pois galaktisen kiitotien alta. Siitä alkoi huima seikkailu, minkä aikana selviää mm. missä päin galaksia on maailmankaikkeuden huonoita runoutta. No, se on eri juttu se. Maailmankaikkeuden huonoimpia runoilijoita tuntuvat kuitenkin olevan kunkin kansakunnan terävässä päässä majailevat. Ihan vogoneita, kaikki tyynni.
  Mutta muistakaamme, kuinka "Linnuradan käsikirja liftareille" määrittelee maapallon: "Enimmäkseen harmiton." 

Joten: 

  Muuten, Käsikirjan voi tilata Pienen Karhun MegDodo-kirjakustantamon ulkomaantilauksista hintaan 39,50 mk + postitus-, ja käsittelykulut 59 800 132 406,30 mk. Jos jollain nyt sattuu vielä olemaan markkoja tallessa.

  En jostain syystä saanut aamuyöstä unta, en viitsinyt jäädä sänkyyn spinnailemaan, tulin kirjoittamaan. Kello on kohlakkoin 5. Lähdemme nyt matkaan; blogi bittiavaruuteen, minä sauvalenkille.

  Lainaa loppuun Dumarin biisin "Maailman paras näyttelijä" sanoja. Nekin yksi syy siihen, miksi eräässä blogissani peräänkuulutin!?!?! Handelle Finlandiaa.

Maailman paras näyttelijä näyttelee itseään
ja näytellessään itseään, se näyttelee näyttelijää
Se sai roolin oman elämänsä suureen näytelmään
ja näyttelee sen läpi niinkuin kaikki roolit näytellään

Se matkii matkijaa, apinoi ja heijastaa
eikä keksi mitään, mitä voisi pitää omanaan
kuin kuu, kylmä kivi, pieni kiertolainen maan
vain peili, joka auringolta lainaa valoaan

Se on hajuton ja mauton, se on moitteeton
älytön ja tunteeton, harmiton
se on kaiken mitta, se on menestyksen salaisuus
turhuuksien turhuus, pyhä keskinkertaisuus

Se tappaa aikaa, täyttää tilaa, tuottaa rahaa jollekin
se mainostaa, kusettaa, lupaa eikä annakaan
Se ei pysty kuitenkaan itseään muuksi muuttamaan
vinoon kasvanutta puuta ei saa oikenemaan

Se on enemmän kuin joka toinen, se on melkein jokainen
sen näkee aina vieressään, eikä koskaan itsestään
Se nuolisi niin mielellään kaikki perseet kielellään
ja sitä mitä nielee tahtoo saada muutkin nielemään

Yöt läpeensä ja päivät päästään yrittää ja yrittää
jos onnistuisi pettämään muitakin kuin itseään
Se röhkii, määkii, ammuu, hirnuu, haukkuu, kuolaa, läähättää
eikä näe, että suu on suurempi kuin pää

Miksi miksi miksi sen täytyy olla niin,
vaikka myy sielunsa ja on valmis vajoamaan helvettiin
Tekee kaiken minkä voi, eikä pysty parempaan
joutuu aina samaan pitkään jonoon paskaa jauhamaan

Maailman paras näyttelijä näyttelee itseään
ja näytellessään itseään, se näyttelee näyttelijää
Se sai roolin oman elämänsä suureen näytelmään
ja näyttelee sen läpi niinkuin kaikki roolit näytellään