ALKULUKU JA ALKULUKUJA SEKÄ VERTIGO KAUPANPÄÄLLE

  Jostain informaation loputtoman verkon perimmäisestä silmästä tarttui kaihin runtelemiin silmiini juttu alkuluvuista. Kaikkihan tietävät, mikä alkuluku on. Mutta kertauksen vuoksi: se on positiivinen ykköstä suurempi kokonaisluku, joka ei ole jaollinen kuin ykkösellä ja itsellään. Siis 2, 3, 5, 7, 11, 13, 17, 19, 23, 29, 31, 37, jne. Alkulukujen esiintymistiheys harvenee, mitä suuremmiksi luvut kasvavat. Alkulukuja on ääretön määrä.
  Tuo juttu, minkä mainitsin, kertoi, että löydetty uusi suurin tunnettu ja todistettu alkuluku.  Se on saatu aikaiseksi korottamalla luku luku 2 potenssiin 74 207 281 ja vähentämällä lopputuloksesta  yksi. Siinä on 22 338 618 numeroa. Luku löytyi projektissa, jossa vapaaehtoiset antoivat tietokoneensa laskentatehoa tähän tehtävään. Tutkijoiden mukaan asian todistamiseen kului 31 päivää.
  Varmaan tärkeää tietoa. Ja uusia haasteita piin likiarvoa ulkoa opetteleville. Siitä tiedetään nykyään n. 2700 miljardia numeroa. Sillä tarkkuudella saadaan ympyrän ala tahi pallon tilavuus melko tarkkaan räknätyksi. Hieman työlästä taitaa kuitenkin olla, liika tarkkuus. Mutta tuossa litaniassa on "vain" 13 numeroa, kun suurimmassa tunnetussa alkuluvussa niitä on siis 22 338 618. Eli numeroita on kutakuinkin saman verran, kuin kirjaimia kahdessa raamatussa yhteensä.

  Tuli numeroita käsitelty muutaman blogin tarpeiksi. Joten muihin asioihin. Ilalla mennään Hilpan kanssa teatteriin. Sain tekun luokkatoveriltani, kollegaltani, ystävältäni ja Kaupunnginteatterin käyttöpäälliköltä Topilta liput Vertigon esitykseen. Se on kai kenraaliharjoitus, tai esiennakkoesitys. Perjantaina on nimittäin ennakkoesitys, lauantaina ensi-ilta. Lipuissa lukee "omaislippu", eikä niitä ole yleisölle kaupan. En Topilta tullut kysyneeksi, tarkastetaanko "omaisuus" jotenkin. No, parasta olla serkun, vähintään pikkuserkun, näköisenä.
  "Vertigo - Punainen kyynel" on tietysti nähty Hitchcock'in elokuvana useaan kertaa. Siinähän tapahtumat on sijoitettu San Fransico'oon, alkuperäisessä näytelmässä Pariisiin. Aamun Etlarissa James Steward'iksi James Steward'in paikalle muuttunut Teemu Palosaari kertoo, että rooli on tekstillisesti laajin, mikä on hänen kohdalleen osunut.

  Mennyt kevätkausi jäikin teatterin osalta torsoksi. Olin "ystävän lippuja" (10 €/esitys) Topilta saanut, mutta ne jäivät käyttämättä. Osin siksi, että kiinnostavimmat olimme jo nähneet edellisen syyskauden aikana. My Fair Lady'yn minulla oli jopa kolme lippua, eli oli tarkoitus ottaa Elina mukaan. Mutta kuinka ollakaan, se jäi laittamatta kalenteriin, ja heräsin tarkastamaan vasta seuraavalla viikolla. Sori Topi.
  Kun tämän syyskauden ohjelmistoa selailen, huomaan, että ainakin "Orkesteri-The Everlast" kiinnostaa. Se on tarina yhden hitin bändin vajoamisesta seurojentalojen takahuoneisiin. Ensi-ilta näkyy olevan 5. lokakuuta. Vieno toive Topille, joka kyllä jo tuosta esityksestä minulle puhui.

  Osuin pari päivää sitten menemään samassa kiinteistössä missä edesmennyt Anttila sijaitsi olevaan Luhdan Outlet-myymälää. Se on ollut siinä viime joulukuusta asti, kuulin. Ja että kiinteistö on Luhdan omistama. Olin tiennyt, että Luhdalla on myymälä Luhta-tornissa Renkomäessä. Mutta se on kai vain omille tuotteille tarkoitettu. Mutta tässä keskustan suuressa liiketilassa on tavaraa monilta eri valmistajilta. Ja hinnat ovat -40 %:sta -70 %:iin. Valmistevikaisissa on alennusta vielä rusaamminkin. Minähän innostui garderobiani uusimaan, kevyellä kädellä kuitenkin. Ostin siltä käymältä neulehupparin, missä on vetoketjutaskut ja rintatasku (Comba Sportswear, -40 % = 36 €). Se oli ainoa laatuaan, yhden rekin päässä issekseen roikuskeli. Ja oli S-kokoa. Mutta sen verran salankanruotoon olen palannut, että sopi, kuin valettu.
  Eilen menin uudestaan, lunastin nappanahkaiset vapaa-ajan kengät (Patrick, -50 % = 34,95 €). Nyt on vaateostot  pitkälle ensivuoteen asti tehty. Jollei tartte kalsarikauppaan mennä.

  Pitänee lopetella, lähteä K-Supermarkettiin ostamaan ainoastaan tänään tarjouksessa oleva pala possun lapapaistia (2,69 €/kg) tai etuselkää (2,49 €/kg). Jompaa kumpaa kun parin kilon kimpaleen ostaa, niin muuttuu se Avokkaan leivinuunissa kasvispedillä herkulliseksi mökkievääksi. Pitänee lievästi suolata, että säilyy sunnuntaihin saakka. Ja kun kauppareissuun toimeudun, poikkean myös Lid'issä hakemassa niin ikään ainoastaan tänään tarjouksessa olevan kokonaisen, keskeltä aukileikatun, maustetun broilerin (4,99 €/kg). Aikomus on tällätä kanaraukka savupönttöön. En ole lihaa ikinä savustanut, mutta muutaman päivän kuluttua olen. Kokemuksia, tietoa mm. projektin ajallisesta kestosta, makuarvostelu, etc. tulevissa kirjoituksissa. Toivottavasti lopputulos on kutakuinkin tuollainen:

TUHANNEN TULIMMAISTA JA VIELÄ TURKANEN PÄÄLLE

  Rauli vei mieltä virrat huut hitoille lauantakina iltaseitsemän korvilla. Eikä ollut kehno palauttanut niitä sunnuntaiaamunakaan takaisin. Tai Rauli kyllä yöllä hiipuili, mutta luovutti homman Taunolle, joka vielä pikkutunneilla aika lailla hönkäili.
  Ennen kuutta, kun sytyttelin hellaan tulia, auki jäänyt tv pärähti hetkeksi eloon, sammui taas. Menin Suur-Savon Sähkön (Järvi-Suomen Energia) sivuille tutkimaan tilannetta. Kartta kertoi, että koko Mikkelin alueella on häiriöitä. Samalla huomasin, että voin tilata tekstiviestipalvelun asiakasnumeron ja toimituspaikan numeron avulla. Sen tein, ja kohta tuli ilmoitus: "Sähkönjakeluhäiriö päättynyt käyttöpaikalla Avokkaansaari ANTTOLA." Mutta eihän se ollut!
  Kohta Hilppa äkkäsi, että keittiön kattovalo hehkuu himmeästi, ja minä, että toosa yritää välillä välkähdellä. Ilmoitin Sutikan Sähkön sivuilta häiriön ja sen laadun, eli yksi vaihe tuntui olevan kadoksissa ja mittari oli pimeänä.
  Päätimme, että koska tietoa vian korjaantumisesta ei ole, tyhjennetään pakastin kylmälaukkuihin, lähdetään kotiin. Niin tehtiin. Kävin vain ensin nostamassa verkot, mitkä olivat kokolailla pysyneet paikoillaan. Kolme lahnanlätyskää laskin takaisin. Olivat muuten verkot melko limaiseksi tulleet vajaassa vuorokaudessa. Ei ollut myllerys niitä muutaman metrin syvyydessä puhtaaksi ravistellut. On vesi vielä niin lämmintä, että limottuvat nopeasti, verkot.
  Oli muuten rauhallista ajella sunnuntaiaamuna etelän suuntaan.
 
  Yllättäen sain iltapäivällä puhelun Suur-Savon Sähköltä. Mies kysyi, että vieläkö ilmoittamani häiriö on päällä. Kerroin, että en enää ole kyseisellä paikalla. Kerroin vielä aamuiset havaintoni. Mies sanoi, että hän laittaa jonkun tarkastamaan, katsomaan samalla saaren läpi kulkevat ilmajohdot.
  Illalla kymmenen kantissa sain tekstarin: "Keskeytys alkanut käyttöpaikalla Avokkaansaari, ANTTOLA. Selite: Arvioitu päättymisaika on 19.08.2018 00:00."
  No, ei se keskeytys silloin alkanut, oli ollut koko ajan päällä. Mutta jotain uutta hamaa olivat löytäneet, sen kimppuun nyt kävivät.
  Tänään puoliltapäivin tuli uusi tekstari: "Sähkönjakeluhäiriö on päättynyt käyttöpaikalla Avokkaansaari ANTTOLA."
  Soitin heti kesänaapureilleni Hanniloille, joiden tiesin eilen saareen menneen. Kysyin Hannulta, että joko sähköt ovat päällä?.
  "Ihan just tulivat", vastasi hän. Eli olivat minulle ilmoituksen laittaneet välittömästi vian korjaannuttua. Positiivisesti yllätyin siitä, kuinka sähköyhtiö asian otti haltuunsa. Olin varma, että karavaani jatkaa kulkuaan, vaikka Peppe haukkuu. Mutta tosissaan ottivat ilmoituksen. On kyllä syytäkin, noilla valtakunnan lähes kalleimmilla siirtohinnoilla.

  Eilen oli sitten aikaa kotona puuhailla. Lähinnä se oli Hilppa, joka urakoi; pesi lakanoita, pakasti puolukoita, keitti puolukkahilloa, pyöräytti puolukkapuuron. Minä sentään haalin purkkeja, vein lakanat ulos kuivumaan, olin hengessä mukana (lue: lötköttelin, katselin tallenteita, lueskelin).

  Vielä laitettiin eilen torvisienikuivaamo käyntiin. Ei ole tullut kuivuria hommattua. Mutta uunissa kiertoilmatoiminnolla pari pellillistä on työn alla. Olivat eilen jonkin tunnin, aamulla pari, ovat parhaillaan. Kohta rusentuvat purkkiin monen ruoan mausteiksi sekä keittoterpeiksi, jotka säilyvät vuosikausia. Tuoksu lukaalissa on tosin melko pistävä, mutta se on aina kestettävä, kun mustatorvisieniä kuivaa sisätiloissa. Jos on mahdollisuus homma tehdä Avokkaassa, niin se tapahtuu illalla kylvyn jälkeen saunan lauteilla, päivisin, jos aurinkoista ulkona, ja jos leivinuunia on lämmitetty, uunin pankolla. Eli on tuota tuoksua tullut nuuhkittua, huomattua, että ei siihen kuole. Ja sydäntalvella kun kuivatuista torvisienillä suurustettua kastiketta lorauttaa Hanelilta saadun hirvipaisti päälle, tai mutustelee sienillä terästettyä lihamureketta, eivät menneet tuoksut pahemmin mieltä vaivaa.

  Tuosta aasinsiltana saksankieleen. Serkkupuoleni Saksan maalta kävivät aiempina vuosina silloin tällöin kesäisin Anttolassa. Heiltä opin, että mustatorvisieni on Totentrompete (kuoleman trumpetti), ja lihamureke puoletaan Falscher Hase (väärä jänis). Kuka sanoo, ettäkö saksa ei olisi värikästä kieltä? Vai miltä kuulostaa "kuolemantrumpetilla maustettu väärä jänis?"

  Tein piruuttani noilla sanoilla kuvahaun googlessa. Tuhannen tulimmaista ja turkanen päälle! Sieltä tarjottiin mm. tällaista...

...ja tällaista.

  Eli ei vissiin olla herra Googlen kanssa ihan samalla aaltopituudella. Mutta ei se mitään. Lopetan tämän aromien sävyttämän kirjoituksen tähän. Haisemisiin ja haistelemisiin.

PERUSTAVAA LAATUA OLEVAA TYÖTÄ

  Aamulla kävin laskemassa kaksi viikolla Erä-Linroosilta ostamaani verkkoa (180 senttiä korkeet, 30 metriä pitkät, silmäkoko 55 mm). Korkeita verkkoja en viitti itsekseni pusailla.
  Kohta sen jälkeen alkoi tuulemaan oikein kunnolla. Näinköhän verkkojata löytyy aamulla Rehulan särkältä? No, ei se mitään, hyvä kalapaikka se särkkä on.

  Piti sitten käväistä takarinteellä hakemassa sienet pois, vaikka ei oikeastaan ollut tarkoitus metsään mennä. Karkasin, kun Hilppa lähti puolukkaan.

  Sen jälkeen pääsin asiaan; Iiriksen leikkimökin perustuksia äheltämään. Ne käyttää nykyään lasereita ja mittalaitteita ja vaikka mitä. Meikäläisen värkit olivat iso suorakulma, linjalauta, vatupassi ja rullamitta. Niin, ja lapio, rautakanki ja kottarit.

  Hommahan lähti siitä, että ensin sörnäytin trimmerillä ruohot tulevan pohjan kohdalta pois. Sitten silmämääräisesti arssinoin ylimmän kulman. Silmämääräisesti, sillä millään muulla ei ihminen näe niin hyvin, kuin silmällä. Ilman apuvälineitä olletikin.
  Sitten kaivoin siihen montun, pohjalle sepeliä, ja kaksi pilariharkkoa sopivaan korkeusasemaan. Sen jälkeen toinen etukulma, ja sitätehden pitkät sivut.
  Lopuksi suodatinkangas ja sepeliä n. metrin kaistale seinälinjojen ulkopuolelle. Siinähän ne, Peppe Hämäläisen sanassa, männä vingertää!

  Onneksi sepeliä jäi snadi läjä viime kesäisen viemärihomman peruiksi. Sepelin mättäminen pistolapiolla kärryihin on muuten aika työlästä hommaa; lapio kun ei oikein tahdo läjään upota. Mutta tuon vertaiset viijään vaikka taskuissa.
  Itse leikkimökin kasaan vasta keväällä. Hyvä on sitten Iiriksen kesällä emannoida omaa tupaansa puna-ailakkikedon keskellä.

  Lämmin oli iltapäivä, vaikka tuuli oli navakka. Pahin puhuri ei pihaan pääse, ja arska lämmitti. Hiki siinä meinasi tulla. Kolmen aikoihin sain homman tehtyä, kamat korjattua, orjan kaavun riisuttua. Nyt kirjoitan, kohta laitan saunan lämpiämään. Ihan hyvissä ajoin kylvetään, hiet pois pestään.

  Huomenna en metsään mene. Tai enpä tiijä. Ei ole muuta kuutioituna, kuin verkon nosto aamulla. Saatan kuitenkin poiketa Saukonsalon puolella katsomassa, olisko jo suppiksia noussut. Näkyvät jossain jo löytäneen. Ja samalla alueella on hyväksi monasti havaittu tattipaikka. Sen voisi myös katsastaa.

  Sen verran tuli lomaviikkoon muutoksia, että tänne tullaan vasta sunnuntaina 4. syyskuuta. Anna, Joni ja Iiris tulevat lauantaiksi Lahteen, ja me ollaan Iiriksen kanssa, kun heillä on menoa. Mukava on tyttöä paimentaa, ei siinä mitään. Ja ehditää silti viikko saaressa olla.

  Maanantaina, 5. 9, pitäisi ilmalämpöpumppumiehen tulla asetamaan värkki. Minulle on siksi viikoksi varattuna pihakivien asennusta. Päivän homma, mutta kuitenkin. Muuten kai ollaan ihan mittäätekemättöminä, minkä nyt vähän kastustusta, hippusen sienestystä, karvan verran marjastusta. Menee se aika niinkin.
  Nyt Peppe lähtee laittamaan saunan palamaan. Kiukaan ja padan ainakin. Tai joka tapauksessa vähintään niiden tulipesät.

AAMUT LYHENEE JOULUUN

  Illat pitenee, aamut lyhenee. Puoli viiden jälkeen lenkki-ihmisen ympäristö on vielä melko hämärää. Hollolassakin.

  Eli heijastimia heilumaan, kaikki aamua kulkevat, iltaa liikkuvat.

  Italiassa tärähteli, ihmisiä hengetönnä, ja henkitoreissaan, loukussa tuhoutuneiden kylien rauniossa. Sellaista elämä on; ihminen mellastaa, luonto näyttää voimiaan. Onneksi täällä fennoskandiassa eletään melko rauhallisissa oloissa, niin luonnonmullistusten, kuin ihmisten pullistustenkin osalta. Minkä nyt Forssassa kahistaan, turhanpäiten nahistaan.

  On se taas huomenna nokka kohti Etelä-Savoa suunnattava. Saattaa la. vähän sadella, saattaa olla satamatta. Ei se mitää, satamatta on Avokkaan rantakin, Potinlahdessa kuitenkin pieni satama on; kaksi laituria ja lauttakahvilan rippeet.
  Tuossa juhannuksen korvissa, kun autoranta taas oli tupaten täynnä, laskeskelin, kuinka monta meitä paikan lunastaneita on, vielä Pesosen Heikiltä varmistin. Paikkaan oikeutettuja on 11, joista yhdellä on kaksi paikkaa. Eli jos jollakulla on vieraita, ja kaikki osakkaat ovat maisemissa, on ranta turvoksissa. Niin täynnä, että joinakin jusseina on käynyt niin, etten ole Hollolasta tulessani parkkipaikalle mahtunut. Onneksi kaikki alkavat ymmärtää, että kun oman ja vieraan auton pysäköi peräkkäin, ei vie kuin yhden paikan. No, tuo ongelma esiintyy vain juhannuksena, muutoin on tilaa kyllä ollut. Niin ettei tarvitse yksityisiä pysäköintivalvontafirmoja asian vuoki kilpailuttaa.
 
  Potinlahden pysäköintiongelma kiinnosti varmaan kaikkia kovasti. Lisää kiinnostavuutta tähän blogiin tuo takuuvarmasti se, että aioin delegoida Hanelin lunastamaan minulle pari verkkomerkkiä. Eikö tuonutkin? Tarkoitus on laittaa verkot pyyntiin. Tai taidan ensin käydä ostamassa uudet. Enkä enää halpoja "Honkkari-verkkoja!" Niissä nimittäin on niin kelvoton pauloitus, että itsekseen äheltävällä melko kokemattomalla verkostajalla ei meinaa tulla hommasta helevettijää. Niin kokematon en ole, että verkot olisivat jääneet kokematta, en toki. Mutta vaikka kuinka käy pyydöt läpi, lappaa kahdelle puikkarille, niin on laskiessa jo paula ehtinyt livahtaa verkonsilmään, ja monessa kohtaa, ja ei laukea nykäisemällä, kuten kunnon verkoissa tapahtuu. Nyt siis ei säästellä, ostetaan kunnon tarpeet. Nehän meikäläisen kalastustaidoilla, tuurilla ja sinnikkyydellä saattavat maksaa itsensä takaisin ennen kasikymppisiäni.
  Vielä innostuin niin, että pyysin velj'-Hanskia hommaamaan sekä Pitkälahden-, että sen toisen, nyt en saa päähäni nimeä, kalastuskunnan merkit. Raja kun viistelee tuosta salmesta. Sitten voi pyytönsä nakata puhtain mielin mihin vaan. Sitä paitsi Haneli itse asiassa myy noita nimettömän kalastuskunnan lupamerkkejä. Satsaus ei ole kovin suuri: 2 X (2 X 2 €) = 8 € tillsammans.

  Jottei blogista tulisi liian mielenkiintoinen, lopetan tähän, alan loihtia lounasta itselleni. Salaattipainotteinen tulee, ja jotain muuta jääkaapista löytyvää.

 Tällään lopuksi viime lauantaina poimitun, halkaisijaltaan 12 senttisen kanttarellin, ja tasapuolisuuden vuoksi ovaalinmuotoisen mustatorvisienen mitoiltaan 13 ja 9 senttimetriä.

     

Noita ei litraan hirveesti mahtuisi.

KERJÄLÄISET KURIIN, VAI ARJALAISET LOKIIN?

  Kolme persujen kansanedustajaa on kerännyt kesäkuun alkupuolelta asti nimiä kerjäämisen kieltävän lakialoitteen puolesta. Ihan niin kuin ongelma sillä ratkeaisi. Sakkojako kerjäämisestä kirjoitettaisiin? Sittenhän kerjääjän pitäisi kerjätä lisää, voidakseen maksaa sakot. Lopulta kierre johtaisi vankilaan, lämpimään, turvattuun ja nälättömään ympäristöön. Eikö näille kurjille voisi järjestää vankilaylläpidon hintaista toimeentuloa ilman vankilaa? Tai enhän minä tiedä, kun en ole poliitikko. Mutta, hollolais-anttolalaisella järjellä ajateltuna, eikö ongelmaa tulisi ratkoa Eu-tasolla. Romania on EU-maa, eikö? Kai EU-kriteerit täyttävän maan tulisi huolehtia kansalaisistaan niin, ettei näiden tarvitse lähteä kerjuureissulle? Tämähän alkaa jo lähestyä poliittista jargonia; lopetan het'siltään! Sillä siihen verkkoon en tartu.

  Hilpalla taas tänään pitkä ilta, myöhäinen aamu; käytiin tunnin lenkki pyöräilemässä. Kohta välikahvit hörpitään, ennen kuin on kaupunkiin suunnattava. Ehti rouva jo kanttarelli-keitonkin pyöräyttää, on pariksi päiväksi apetta valmiina.
  Mustatorvisienisato on parempi, kuin miesmuistiin. Keräsin pe-la tuollaiset 40-50 litraa. Pakkaseen on laitettu, enemmän kuin laki sallii, muutama ystävä saatu näppihommiin ja tyytyväisiksi, oletan.
  Jos tulevana viikonloppuna Anttolaan mennään, en varmaankaan saa pidettyä itseäni pois metsistä. Se on kuin tauti. Hilppa motkottaa, minä kerään. Mutta itsepä putsaankin. Eikä ne koskaan mytteentymään ole jääneet, sienet, aina niille on osoite löytynyt.

Säilömisen ja ylenpalttisen appamisen jäljiltä mukaan lähtenyt sienierä.

  Eilen vein aamulla kaimaanille ja ent. kollegalle Hakan ajoilta hivakan torvisieniä. Tavattiin torikahvilassa. Oltiin rupateltu kotvan aikaa, kun kolmas kollega, Reima, tallusteli näkyviin. Siinä sitten kuulumisia vaihdeltiin, yli kolmen vuosikymmenen takaisia muistoja veresteltiin. Siihen asti pakistiin, että sade pakotti lähtemään livohkaan. Hauska on vanhoja tuttuja tavata. Heitä kun ei täällä Lahden seudullakaan haitoiksi asti ole. Pitää yrittää niihin harvoihin pitää yhteyttä tiheämmin, näin päätin. Jottei ihan lopullisesti pääse erakoitumaan.

  Samasta syystä on meillä tekun luokkatoverin Topin kanssa tällit huomenna klo. 10:00. Torilla, missäs muualla! Topi on noista tekulaisista ainoa, jonka kanssa silloin tällöin tavataan. Osa siitä joukosta Päijät-Hämeessä elää ja asuu, mutta harvoin ketään edes vilaukselta näkee. Luokkakkoustakin on Topi suunnitellut. Samoin "Lahden Vesipärkkien", eli viiden tekulaisen aikanaan muodostaman vesipallo & pokeriseuran jäsenen tapaamista. Itse asiassa Topi sälytti minulle, vapaaherralle, tehtävän haalia porukka kasaan. Sen tein, reilu vuosi sitten. Oltiin jo sovittu päivämäärät ja kaikki. Mutta sitten tuli esteitä ja mutkia matkaan. Asia kuihtui siihen. Pitänee huomenna miettiä, olisiko aihetta paneutua juttuun uudelleen?

  Muuten viikko alkoi, jatkuu, ja oletettavasti loppuukin, tavanomaisissa puuhissa. Mitenkäs muutenkaan? Mennään hiljaiselolla kohti syyskuun alkua, kohti yhdeksän päivän Avokasrupeamaa.

  Nyt kahville, kohta kohti kohdetta, eli Lahtea. Hilppa on töissä Lahessa, kuten täällä sanotaan.

Lopuksi pari kaunista kuvaa sunnuntaiaamulta. En ole niitä mitenkään käsitellyt, napannut vaan rannalta 70-300 mm:n objektiivilla. 

DUUNIA JA TORVISIENIÄ

  Aamu valkeni pilvisenä ja tihkusade teki tuloaan. Näyttää siltä, että aamupäivä menee sisähommissa. Ip. pitäisi taas olla kuivempaa.

  Onko elämää Boltin yhdeksännen kullan jälkeen? Oli näköjän mennyt Jamaika pikaviestin voittamaan. Omalta kohdaltani vastaan, että on, elämää. Mutta mitä miettii itse sankari? Miettiikö, että on se, kele jamaikaksi, vielä neljä vuotta pakerrettava, että pääsee Nurmen Pate ja  Lewis'in Kalle ohi! Vai yrittääkö änkeytyä maansa joukkueeseen pitkässä viestissä? Maratonille ei kai voi jälki-ilmoittautua, ainakaan ilman kelvollista aikaa?

  Eilen olikin työntäyteinen päivä. Aamusta heti pähkälemään piipunhattujen kanssa. Aika iisejä ne oli kasata. Mutta työläitä yksin asentaa. Mutta ensimmäisen kun harjoitteli, toisen opetteli, niin kolmas meni jo sujuvasti paikoilleen. Sitten ne loppuivatkin.
  Hattu-urakan välissä soitti autokuski, että tilaamani pilariharkot ovat matkalla. Kävin siis ne hakemassa rikospaikalle. Mahtuivat yhteen veneelliseen, eivät kovin paljon aikataulua sotkeneet.
  Piippujen kanssa äheltämisessä kului kuitenkin aikaa. Mutta yhden korvilla ne olivat paikoillaan, ansaitsivat harjakaiskahvit.
  Hilppa lähti puolukoita katselemaan, minä sieniä. En kahta-, kolmeasataa meriä kauemmas pirtin rappusilta mennyt, mutta kori piti välillä käydä tyhjentämässä. Torvisienet ovat nyt parhaimmillaan. Sen verran kookkaita ovat, että ummikkokin saattaa huomata.

  Sienireissun jälkeen oli nurmikko kuivahtanut ajokuntoon, joten toimeen. Mokoma pakollinen askare vie nykyään tunnin, toista. Mutta vielä sinnitellään ilman päältäajettavaa. Ja ilman klapikonetta kans. Mutta saattaa tulla aika, että niitäkin kaivataan. Toivottavasti vasta pitkän rupeaman kuluttua kuitenkin.

  Hilppa keräsi viiden litran ämpärillisen puolukoita; ovat lämpimillä paikoilla jo ihan kypsiä. Niitä sitten putsaili, mitä sieniä siivosin. Aikaa siinä kulahti lähes Emmerdalen alkuun saakka. Välillä toki syötiin Hilpan loihtima torvisienimunakasrulla. Ei pöllömpi eväs.

  Tosi leppeä ilta kehkeytyi, sen päätteeksi saunaan.

  Hilppa katseli vielä Dicten, minulla väsy iski. Jos satelee, saatan tuon Dicten tallenteelta katsella. Vaikka ei sarja läheskään parhaiden skandinaavikumppaniensa joukkoon mahdu, minusta.

  Ehkä kisojen loppumisen kunniaksi valvon yöllä keihään vuoksi. On sellainen tunne, että Ruuskasella on jotakin perstaskussa. Lataa yhteen heittoon. Jos onnistuu, sillä mennään vähintään podiumille, Menestystä miehelle, onhan hänellä ihan oikea murrekin käytössä.

  Nyt,,kun ulos tiirailen, käyn ihan pihalla tarkastamassa, ei siellä enää sada. Vielä mulkaisu sadetutkaan: näyttää Anttola olevan aivan rintaman länsilaidalla. Hieman sadepilvet saattavat hipaista jossain välissä. Saatanpa lähteä muutamalla mustatorvisienimestalla piipahtamaan. Vaikka tarvetta ei enää ole, ei luonto anna olla metsään menemättä. Jos niitä sieniä nyt aivan liikaa siunaantuu, pitää alkaa pohtimaan, olisiko edellytyksiä vaikkapa bilateraaliseen kaupankäyntiin?

Eilinen saalis

  Esi viikonvaihteessa tänne taas tullaan. Tai jos kovin märkää ja tuulista on luvassa, ehkä kuitenkaan ei. Kahden viikon kuluttua alkaa sitten Hilpalla viikon loma, joten saaressa ollaan, ilmoista riippumatta, ilmoista piittaamatta. Pitää duunata leikkimökin perustukset, asetella liuskekivet niille kuuluviin paikkoihin.

  Kyllä minä nyt lähden metsään, Jos vaikka löytyis tuolle kaveri, saatais pihvit henkilöön.

  Ip. lähden uistelemaan. Ugh, Peppe on puhunut.

TORILLA KUULTUA

 Poikkesin ip. torikahvilassa. Piti siirtyä kaikkine mukeineni teltan puolelle, kun sadekuuro yllätti. Siellä sattui väkisinkin korviini parissa pöydässä käyty Rio'n ruodinta, joka yltyi välillä lähes tenhotukseksi.
  Sitä mieltä oltiin, että Sanni Utriainen olisi pitänyt jättää kotiin.
  Sitä mieltä oltiin, että mieskeihästäjistä vain Pielaveden Sutki pääsee finaaliin.
  Sitä mieltä oltiin, että naisia ne kuitenkin ovat, jotka mitaleita tuovat.
  Sitä mieltä oltiin, että onneks ei ryssät päässy kisoihin, ainakaan yleisurheilijat.
  Sitä mieltä oltiin, että ei oo ennää Virreenejä, ei oo Karppisia. Ois ees Ala-Leppilampija ja Toukosia.
  Sitä mieltä oltiin, että ihan liikaa on lajeja, pääsee kaiken maaliman Fitsit ja Krenatat mitaleita kahmimaan. Pitäs olla vaan yleisurheilu, voimistelu ja nykyaikane viisottelu. Nii ja soutu. Ja uinnissa vaan lyhyt ja pitkä uinti.
  Sitä mieltä oltiin, että Poltti on paras.
  Sitä mieltä oltiin, että hemmetin Ilonen, kun ei kolhvannu tasollaan! Ois voinu tullu Lahteen mitali.
  Sitä mieltä oltiin, että onneksi loppuu mokomat kisat.
  Sitten oltiin, asiasta liveten, sitä mieltä, että  Paul Pogba'sta maksetulla yli sadan miljoonan siirtosummalla pyörittäisi FC Lahtea lähes sata vuotta.
  Sitten loppui sade, ja Peppe poistui, ei kovinkaan paljon viisastuneena.

Tuolla se kahviteltta on. Kuvassa oikealla, ihmisjoukon takana.

  Nyt olen sen verran viisaampi, että tiedän Petra Ollille käyneen kehnosti. Ja tiedän, että Mira Potkoselle riitti pronssi. Sitä en tiedä, kuinka keihäsmiehille käy, koska en ole oraakkeli. Enkä aio yöllä herätä katsomaankaan. Eli aamulla tiedän. Pobga/FC Lahti-asiasta sen verran, että seuran budejetilla (1,25 miljoonaa) pystyisi vuokraamaan Pogban neljäksi päiväksi (105 miljoonaa/365 X 4 = n. 1,15 miljoonaa).

  Satuin päivällä aukaisemaan toosan juuri, kun sieltä alkoi maahockeyn välieräottelu Belgia-Hollanti. Belgia voitti, kai hieman yllättäen 3 - 1. Aika outoja olivat säännöt meikäläiselle. Ja sinisellä kentällä pelasivat. Lienee tekonurmen tapainen alusta, ja kasteltu, koska vesi tirskahteli aina löynnin yhteydessä. Mutta melkoisia mailataitureita näytti kantällä olleen. Eikös Pakistan ja Intia ole olleet tämän lajin tekijämaita? Sen verran uteliaisuus nakkeli, että kurkistin Rion tuloksia. Intia oli mukana, mutta ei päässyt pudotuspeleihin, Pakistania ei näkynyt. Ja kullasta pelaavat Belgia ja Argentiina, pronssista Saksa ja Hollanti. Miksei Suomikin, jääpallomaa, voisi satsata. Ja  Kampparit laajentaa lajivalikoimaa?

  Eilen, kun illalla sateli oikein uskoon, huomasin, että vesihän tulee parvekkeen yläpuoleltä yli kourun. Menin vilkaisemaan tilannetta, ja huomasin, että meidän ja naapurin välissä olevasta syöksytorvesta ei tullut lainkaan vettä. Selvä tapaus, paikat tukossa. Tänään, kun katto oli kuivahtanut, otin pari muovikassia ja kertakäyttöhanskoja, menin katolla. Heti huomasin, että molempien lappeiden kourut olivat joko täynnä, tai ainakin puolillaan vettä. Kävin kaapimassa kassillisen töhnää meidän syösymme aukosta. Johan lähti vesi virtaamaan. Mutta kourut pitää putsata. Ties milloin, jos milloinkaan, se on tehty. Pitää naapurille sanoa, kun on touhun mies. Mennään joku ilta jätesäkkien, katuharjan ja laastikauhan kanssa hommiin. Kyllä minäkin kadun puolella kummasti heilun, ei ole kuin kerroksen pudotus. Mutta takapuolella kahden kerroksen vapaa ilmatila vähän arveluttaa, vaikka lape onkin loiva. Mutta eiköhän me saada homma tekoon. Pannaan lasku taloyhtiölle. Eikä olla kalliita, Pogban taksoilla tehdään.

  Huomenna pitäisi saada oma pirssi telakalta. Ja nokka kohti Anttolaa. Epävakaiseen, mutta lämpimään keliin, mikäli  povauksia on uskominen. Piipunhattuja asentamaan. Jos toimitukset tulevat, niin tarvikkeita saareen rahtaamaan. Syömäsienet, ehkä puolukoitakin, pomimaan. Tiijä, vaikka vähän uistelemaan. Muuten vaan nautiskelemaan.