JUHLAPÄIVÄ

  "Tänään on juhlapäivä!", ilmoitan.

  "No miksi", kysyy joku?

  "Kahdesta syystä" vastaan. "Ensinnäkin tänään tulee kuluneeksi kolme vuotta, yhdeksän kuukautta ja neljätoista päivää siitä, kun julkaisin ensimmäisen blogini tällä forumilla."

  "Mitä helevetin juhlimista siinä sitten on?", huudahtaa eräs.

  "On siinä, rutosti on! Sehän on yksi päivä enemmän, kuin eilen, kaksi päivää enemmän, kuin toissapäivänä, seitsemän päivää enemmän, kuin viikko sitten kolmisenkymmentä päivää enemmän, kuin kuukausi sitten, kolmesataakuuskytviis päivää enemmän, kuin vuosi sitten, etc! Kyllä tuosta yhdet juhlat repäsee, kevyesti!"

  "Niin, jos asiaa tuolta kantilta pohtii, toki, toki, mutta eikös tämä ole vähän.......?", tapailee muutama.

  "Ole vähän mitä? Saanhan minä juhlia, ihan mitä haluan! Vaikka joka päivä, kele! Ja niin juhlinkin, jos niikseen menee." Kierrätän katsettani kuvitteellisten kuulijoiden ringissä. "Sitä paisi on toinenkin syy juhlaan. Eikö ketään kiinnosta?"

  "Kerro, kerro, veli hyvä", sanoo yksi.

  "Tämä blogi, minkä kohta laitan risteilemään bittiavaruuteen, on neljässadaskolmaskymmesseitsemäs."

  "Mikäs sen niin juhlalliseksi tekee?", heittää eräs.

  "No, sitähän voisi perustella samalla tavalla, kuin aikatapauksessa. Mutta en minä minä ihan kaavoihin kangistunut pösilö ole! Parempi syy tähän löytyy. Nimittäin tämän jälkeen on enää kirjoiteltava kuusikymmentäkolme juttua, niin tulee viisisataa täyteen! Ja satakuusikymmentakolme, niin on kuussatanen rikki! Ja vaivaiset kolmesataaneljäkymmentä, kun ollaan numerossa seitsemänsataaseitsemänkymmentäseitsemän."

  "Kyllä äijällä perusteluja piisaa", murahtaa epäilevä. "Mikäs hiijen juhlan aihe tuo viimonen on?"

  "No kun 777 on niin pirun kaunis kirjotettuna!" Että kyllä aihetta riemuun on! Vai väittääkö joku vastaan?"

  "Tekis mieli tirvasta!", kuuluu monelta taholta. "Meleko järetön örvelö mieheks'. Eiköpä lähetä Kuittisen kuppilaan olusille?"

  Kuulijat poistuvat päitään pudistellen, harteitaan kohautellen. Minä jään mietiskelemään, että miksei ne mitään tajua?

  Sellasta juhlantynkää miekäläisen pääkopassa. Oikeaan juhlaan päästään huomenna, eli Oton lakkiaisiin. Kahvia ja kakkua varmaan nautitaan. En tiedä, pidetäänkö puheita, mutta pidemmittä puheitta ilmoitan, että itse en aio pitää puhetta. "Verba volant, scripta manet" minulle opetettiin, kun käväisin Latinassa. Ei tosin ole aikeisaa manifestia tahi muuta präntättyä julistusta juhlakalulle luovuttaa. Eiköpä Otto tiijä, mitä on, mitä teki, mitä tekee.

  Tiilikaiset tulee illalle meille. Ne saa Aijan auton, millä huomenna Otavaan sörnäyttävät. Anna ja Iiris jatkavat sieltä meidän kanssa Avokkaaseen. Joni menee päiväksi-muutamaksi duuniin, tulee sitten perässä. Ilmat vissiin viilenee. Mikäpä siinä; ei ole niin tukalaa puita pieniä, Jonin talven, tahi kahden yli kuivaneita liiteriin kärräillä.

  Äiti-Elina myös maanantaina suuntaa Markun ja tämän siskon Irman kanssa Anttolaan, eli Piskolaan. Pitää heidät joku vähätuulinen ja -sateinen päivä hakea saareen päiväkahville. Tai tulkoot autolla Potinlahteen, jos eivät halua pidempää vesimatkaa matkustaa.

  Eli neljä viikkoa melko tiiviisti Luonteriin kyljessä ollaan. Saattaa jokunen merkkipaalu kohti 777 tulla kehiin laitettua.

  Huomenna nähdään, onko tälle iirikselle noussut viikossa kaveria? 

No, yksi iiris kuitenkin on tulossa, nimittäin Iiris. Kuulumisiin.

SEALED WITH A ASS

Hyvä Lukija!

  Olen kohdistanut tämän kirjeen eräille ihmistyypeille. Toivottavasti et tunnista itseäsi joukosta.

  Sinulle muukalaiskammoinen; muista, ettet omista koko planeettaa; tiedosta, ettei maailma parane rajoja sulkemalla, vaan rajoja avaamalla; meitä kaikkia tarvitaan!
  Sinulle militaristi; muista, ettet pysty valtaamaan koko planeetta; tiedosta, etteivät sodat lopu sotimalla; auroja tarvitaan!
  Sinulle saastuttaja; muista, että meillä on (vielä) vain yksi planeetta; tiedosta, että kun sen päälle paskantaa, se siitä paskasta ei nouse orasta.
   Sinulle kerskakuluttaja; muista, että tämän vuotinen tuottokyky on jo ylitetty; tiedosta, että hyödynnät alati pienenevää tulevaisuutta.
  Sinulle nousukas; muista, ettet omista koko kaupunki; leiju alas todellisuuteen huomaamaan, että elämää voi olla ilman rahaa ja mammonaa.
  Sinulle katkera; muista, ettei katkeruudella ole hintaa; tiedosta, ettei kostolla voi katkeruutta häivyttää; huomaa, että katkeruus kumpuaa sinusta, ei sen aiheuttajasta.
  Sinulle, joka asetat rajoja; muista, että ensin sinun on löydettävä rajat itsellesi; sitten sinun tulee ymmärtää mahdollisten alaistesi rajat; aseta vasta tämän jälkeen konkreettiset rajat, mikäli ne vielä tarpeelliset.
  Sinulle, moraalipuoskari ja etiikkakuraattori, joka tämän kirjoitit; oilisko viisaampaa pitää turpasa kiinni?!; ei maailma vierihoidolla parane, maailma paranee oikean tiedon avulla.

  Tuus Peppe

  Lopetan kirjeeni tähän, koska en onnistunut luomaan paatosta ja eetosta, ainoastaa pari aatosta. Siirtykäämme arkisempiin aiheisiin.
 
  Perjantaina Ranska-Romania. Siitä alkaa kuukauden rupeama. Joudun venyttämään tottumuksiani, eli valvomaan puolille öin. Mutta on sen arvoista, uskon.
 Häpeäkseni myönnän, etten ole lainkaan perehtynyt ennakkoarvioihin ja veikkauksiin. En siis tiedä, miltä joukkueelta odotetaan paljon, millä on ylivertisia pelaajia? Onko hallitseva mestari Espanja taas ykkönen? Vai nappaako pokaalinen kahden vuoden takainen maailmanmestari Saksa?
  Nuo kaksi ovat omissa voittajamietteissäni korkealla sijalla. Vai pärjäävätkö kestosuosikkini Ranska ja Portugali? Ponnistaako pieni Kroatia korkealle? Tuleeko Englannille kauan kaivattua menestystä? Mitä tekevät Venäjä ja ikuinen menestyjä Italia?
  10. heinäkuuta asia tiedetään. Mustin silmänalusin, vapisevana univajeen puoliksi nujertamana ihmisrauniona, avioeron partaalle ajautuneena hylkiönä, voittajalle hurrataan, kukaties tappiota murehditaan.

  Kunnon penkkiurheilijalla on sitten vajaa kuukausi toipua "jet lag'ista" pesäpallosarjojen, mölkkykoitosten, kyykkäkarnevaalien ja suunnistuskisojen keralla Rion olympialaisiin. Omalla kohdallani tulevat valvomiset jäämään vähiin. Tilanteen mukaan voi olla, että jonkun yön valvon, ehkä en.

  Lauantaina kodin tomut karistellaan. Elinakin on tulossa Piskolaan oleilemaan. Hänelle tulee sinne tuttuja tueksi ja turvaksi. Siitä olen heille kiitollinen. Lääkärikäyntejä äidille sattuu kesäkuulle kaksi. Minä tai Markku, Piskolan "renkituvan" satunnainen valtias, hänet niihin kuljetamme. Pitäähän kotona muutenkin kerran-pari kuukauden aikana poiketa; ruohoa leikkaamassa ja kalsareita pyykkäämässä.

  Hienojen ilmojen kunniaksi alapihalänttimme violettia ilmettä:

      

              

OLEN ONNEKAS!

  Uhmasin Suomen lainsäädäntöä. Lähdin yhden uistimen ryöstö-
kalastukseen ilman kalastuslupaa, vaikka 65 tulee täyteen vasta vajaan kolmen viikon kuluttua. No, mielestäni rikos on lievempi, kuin auton tarpeeton joutokäynti. Enkä kalaa saanut, mutta....

....siellähän hän köllötti, hän, jota varten pohjimmiltani lähdin vesille. Vapa oli vain syy ajella hiljaa. Hienoa, että ihan mökkinurkilla taas näitä näkee.

  Oli siellä muitakin. Kalasääksiuros? vahti pesän vieressä hautomista. Tai en tiedä, kumpi hautoo, vai molemmat? En tarkoituksella mennyt kovin lähelle pesää, kuten en norppaakan, etteivät ne häiriytyisi. Kuvassa kohtaavat luonto ja nykyaika: Uljas lintu puhelinmasto takanaan.  

  Kuitenkin sääksi pyrähti lentoon, ja lokit alkoivat sitä hätistellä. Sitä en saanut ikuistettua, mutta itse  lokkien pelon kohteen kuitenkin.

  Olen todella onnekas, kun saan aikaani vietää Luonterin maisemissa.

  Iltapäivällä taas Hollola kutsuu. Ensi lauantaina, mikäli asia sujuvat sunnitellusti, tullaan Otavan ja Oton lakkiaisten kautta pidemmäksi jaksoksi. Tiilikaiset tulevat varmasti myös joksikin aikaa; Joni jää pois duunista alkukuusta. Hyvä niin. Aika tavalla on polttopuita roudattavissa liitereihin.

  Taina, Haneli, Katriina ja Kusti kävivät eilen tarkastamassa kasvuston tilan. Kai siitä putaat paperit tuli?

  Kahvit juotiin, tuliaisjäätelön kera. Turistiin. Kun lähdön hetki koitti, Kusti heittäytyi vekuttamaan; lähti lähimetsään pyörimään, ei korviaan kutsuille lotkauttanut, vaikka Taina ja Haneli huutelivat suut tötteröllä. Kunnon mäyräkoira! 

  Suut tötteröllä ovat myös rastaan perilliset. Joskus nuoruudessani olisin saattanut pesän jo munavaiheessa tuhota. En enää, antaahan lintujen jatkaa kiertokulkuaan....

    ...kun tuota pinoa ei ole ihan maankaatokiire liiteriin kiikuttaa.

  Äskeisestä venematkasta vielä: Kaikkea joutilaalla teettää! Nappasin nuo kuvat pokkarilla kiikarin läpi. Eipä vian tartte olla iso, kun se on päässä!

  Tää meni taas kuvakirjaksi. Ei se mitään. Kohta syödään eiliset jämät pyttärin muodossa, kiilaruoaksi raparperikiisseliä, vaniljakastikkeella, tietysti. Tarinat jatkuvat, kun ovat jatkuakseen.

UNET OVAT IHMEELLISIÄ

  Eilen, hyvin ansaitun lounaan (kanasalaatti a la Peppe: grillattu kananrintaleike, kiinankaalia. tomaattia, oliiveja ja raejuustoa) heittäännyin vähintään yhtä hyvin ansaituilla perräisille. Nokoset kestivät vajaan puolituntisen. Heräsin kesken unen, kesken harvinaisen selvän unen. Monasti unia näen, useimmiten aamuisin, juuri ennen heräämistä. Mutta niistä en paljoakaan muista. Eilinen oli niin poikkeuksellinen, että kirjoitin muutamilla sanoilla sen tapahtumia paperille. Nyt selvitän asian näin sähköisessä muodossa.

  Olimme Avokkaassa. Meitä oli siellä iso joukko, ainakin Haneli, Emma, Anna, Iiris, tietysti Hilppa ja minä, myös paljon muita. Oleskelimme rannalla, kun yht'äkkiä salmen yli vyöryi valtava, nostokorilla varustettu maastoajonevo, ampfibio -sellainen. Se tunkeutui laiturin vierestä maihin kaataen pienemmät puut tieltään. Minä hyökkäsin hirviön pysäyttämään ja kysymään: "Mitä helevettiä te täällä teette?!"
  "Ollaan menossa tekemään muutosta sähkölinjaan", totesi kuski.
  "Eikö saaresta olisi löytynyt asumatonta rantaa maihinnousuun?, utelin.
  "Me ollaan määräys saatu", oli vastaus.

  Kohta ajoi mökkinaapuri Juha Rehula rantaan.
  "Olemme nyt sotatilassa!", hän sanoi, ja jatkoi matkaansa kohti Potinlahtea.

  Unessa mietin, että sen takia ne meni sitä sähköä laittelemaan. VIrta Rehulan mökkisaareenkin kun kulkee Avokkaan poikki.
 Joukossamme vallitsi epätietoinen tunnelma.  Emma tuli minua halaamaan. Minä sanoini hänelle: "Onneksi me tiedetään, että tämä on unta."
 
  Kohta oltiin Otavassa Amin luona Oton lakkiaisissa. Iso talo oli täynnä porukkaa. Syystä tai toisesta?!? Rehulat olivat siellä myös. Juhan vaimo (hän esitteli itsensä minulle, eikä ollut lainkaan Johannan näköinen) tuli sanomaan minulle käs'päivää ja kertoi. että he olivat muuttamassa.
  "Minne?". kysyin.
  "Työtjärven alueelle, uuteen omakotitaloon", vastasi rouva iloisen ja innostuneen oloisena.
  Minä hain ison lasillisen juomaa boolimaljasta, lähdin etsimään herra ministeriä kysyäkseni häneltä sotatilanteesta ja muuttoasiasta. Juha löytyi kahvikuppi kädessään eräästä huoneesta ympärillään suuri joukko ihmisiä. Siellä olivat ainakin Ami, Kake (Hilpan reilu vuosi sitten edesmennyt veli ja Amin ex-mies), Hilppa, Joni, Shade, Pesosen Heikki!?!?!!!, ja Otto ylioppilaslakki väärin päin päässään. Tuohon muistikuvaan havahduin hereille.

  Tuskin mein Freund Freud haudassaan pyörähtää tämän kuuluaan, mutta olisi kiintoisaa tietää, mitä hän olisi mieltä siitä, kun unessa sanon, että onneksi tämä on unta.

TARKKAILIJAN OSA

  Koska eilen siivosin, ruohon leikkasin, tallenteita ei huvita katsoa, lukeminen ei houkuta, enkä kolmiloikkaakaan viitsi ruveta hyppelemään, kirjoitan alkuviikon havaintojani ylös.

  Olen tällä viikolla joutunut/päässyt tarkkailijan osaan. Ilmojen helliessä olen istuksinut satamassa, käveleksinyt kaupungilla, litkinyt kahvia torilla, viettänyt tietysti myös hieman aikaa Triossa. No, mitä olen tarkkaillut? Olen tarkkaillut ihmisvartaloita ja niitä enemmän tai vähemmän peittäviä verhouksia kansan vapauduttua lopullisesti talvivaatteiden ikeestä. Ainakin suurin osa on vapautunut, vaikka pitkään mustaan nahkatakkiin, maihinnousukenkiin ja mustaan villapipoon sonnustautunut nuori mies +26:n asteen lämmössä eilen vastaan asteli.

  Kun asiaan perehtyy antaumuksella, huomaa, että ihmismuotoja on senkin sataa sorttia. Jospa käsitellään ensin luomakunnan kruununvartioiden vartaloita. Niitä löytyy äkistään muisteltuna ainakin seuraavia tyyppejä:
-lusikkamainen
-puikea
-vastapuikea
-suikea
-pitkänomainen
-soikea
-pyöreä
-munuaismainen
  Sormiosaista tai kolme kertaa parilehdykkäistä olomuoa en ole vielä havainnut.

Alla näyte vastapuikeasta:

  Kansankieltä käyttäen esiintyviä naismuotoja voidaan kuvata seuraavasti:
-yläkylykinen
-pitkäkujjainen
-pers'tenänen
-takatyvinen
-kukkakeppi
-mahtuu pöyvän alle seisommaan, muttei makkoommaan
-keskiverto eli normaali

  Havaintojeni mukaan löytyy myös yllä luettelemieni tyyppien risteytymiä, mutta niitä en tässä suppeahkossa analyysissä ala erittelemään.

  Erityisen silmäänpistäviä naisilmestyksiä ovat ne, jotka ovat pukeutuneet aivan eri tyyppisille tarkoitettuihin vaatteisiin. Tällaisia ovat mm:
-michelinakka (kiloihin nähden ahdas pusero ja tiukat housut)
-liehuva lepatus (liian suuret vaatteet)
-vanhukainen (nuoruutta tavoitteleva tyyli)
-Kultu Kimallus (rihkamien liikakäyttö)
-wannabe sporttinen (nuoruutta tavoittelevan alalaji)
-tavallinen (olen kuullut, että jossain on havaittu)

Alla Ruikun käsitys michelinakasta:

  Luomakunnan kruunun kohdalla yleisesti esiintyvät vartalomuodot noudattelevat samaa kaavaa kuin naisilla. "munuaismaista" en tosin ole vielä tavannut.

  Kansankielellä asiat ilmaistuna miespuolisen enemmistön vartalotyyppi löytyy seuraavista kategorioista:
-kaljamaha eli tynnyri
-salakanruoto
-Iso-Arska
-maatajalkanen
-kaljapullohartia
-keskiverto eli normaali

  Pukeutumisen mukaan voi uroista erottaa vaikkapa tyylit:
-lantiohousu (vyölaukulla vatsakummun alle kiristetyt salihousut)
-seksikäs vatsa (edellä maituttujen housujen ja kutistuneen sekä virttyneen t-paidan väliin jäävä runsas ihokaistale)
-maailmanmies (verkkarit, kiiltonahkakengät, havaijipaita ja mustat liivit)
-helteen yllättämä (polviin käärityt reisitaskuhousut, avoimena liehuva XXXL-flanellipaita, lippis)
-paskantärkee (+/- 30 v, tumma puku, läppärilaukku, ei kravattia)
-laitapuoleinen (teryleenihousut, lenkkarit, villasukat, kevyttoppis, pipo, muovikassi)
-tavallinen (harvinainen, muttei ainutkertainen)

  Siinä, pintaa raapaisten, näkökulmia alkavan kesän(kin) stereotypioihin. Kenenkään ei pidä mieltään pahoittaa, jos on itsensä jossain kohtaa tunnistavinaan, eikä kenenkään pidä mieltään pahoittaa, mikäli ei tunne yhtäkään kuvausta omakseen, eikä kenenkään ylimalkaan mistään syystä pidä mieltään pahoittaa. Tätä analyysiä ei ole tehty tosikkomaisella otteella, eivätkä sen argumentit ole kiveen hakkattuja totuuksia. Mutta ketun häntä kainalossa lookinsa valitsevat olkaa varuillanne; teitä tarkkaillaan!

SENILIX FOSSILIX?

  Liekö Dylanin Bobin seitenvitosten kunniksi? aloin miettimään aktiivista musiikkivalikoimaani, eli sellaisia artisteja, joita kuuntelen. Lähinnä lenkillä ja autossa. Vähintään muutaman kuukauden välein. Eräitä paljon useamminkin.
  Listalle kuuluvat ikäjärjestyksessä mm. Willie Nelson (83), Leonard Cohen (81), Bob Dylan (75), Carole King (74), Joni Mitchell (72), Neil Young (70), Van Morrison (70), Iggy Pop (69), Emmylou Harris (69), Ry Cooder (69), Hector (69), James Taylor (68), Jackson Browne (67), Peter Gabriel (66), Tom Waits (66), Bruce Springsteen (66), Tom Petty (65), Dumari (65), John Mellencamp (64), John Hiatt (63), Rickie Lee Jones (61), J. Karjalainen (59), Billy Bragg (58), Kate Bush (57), Suzanne Vega (56), Ismo Alanko (55), Beck (45), Jonathan Wilson (41), Jack White (40), Paleface (38), ja Bon Iver (35). Lisäksi manan maille poistuneet John Lee Hooker, John Lennon, Jimi Hedrix, Frank Zappa, Janis Joplin ja Lou Reed.
  Ihan jokainen elossa olevista ei enää aktiivisesti uutta musiikkia tee, mutta lähes kaikki kuitenkin.

  Nuo luetellut olivat siis artisteja. Ette edes halua nähdä bändilistaa!

  Tosiasia on, että reilut 130 nimikettä (artistia tai bändiä) ja useita satoja albumeita sisältävässä musiikkikansiossani ovat nuorimmat Paleface ja Bob Iver, lukuunottamatta Anna Abreu'a, Antti Tuiskua ja Robinia, jotka ovat mukana siksi, että olen niitä joskus Hanelin tytöille tallentanut.

  Olenko paikoilleen jämähtänyt pieru? Olenko liian laiska perehtymään uusiin kykyihin? Olenko jäänyt paikoilleni polkemaan haluamattakaan uudistua? Täytyy myöntää, että olen. Toki olen laajentanut valikoimaa maltillisesti, viimeisenä Beck. Mutta en aktiivisesti seuraa musiikin nykytilaa. Jos satun saamaan vinkin, tai osun kuulemaan/lukemaan jostain kiinnostavasta artistista/bändistä, hankin hänen/sen musiikkia kuultavakseni. Mutta tätä tapahtuu melko harvoin.

  Saamattomuuteni noissa asioissa selittyy varmaan sillä, että musiikkikirjastossani on sen riittävästi albumeita kyllästymisen poissa pitämiseen keskimäärin 1-2 tunnin päivittäisen kuuntelun kulutuksella. Eli olen tosiaankin laiska ja saamaton; miksi vaivautua, kun näilläkin eväillä pärjää. Eli musiikkiharrastuksessani vallitsee sama tilanne, kuin elämässäni ylipäätään; en ole ollut, en ole, enkä tule olemaan sanottavan kunnianhimoinen. Pähkinän kuoressa: En vaivaudu määrättömästä musiikkitarjonnasta seulomaan itselleni, eli korvilleni, sopivaa. Mennään näillä vanhoilla, hyviksi koetuilla ja kuulluilla etiäpäin. Hyvä, etten kohta anna tukkani kasvaa hartioille, malaa kukkia autooni ja ala kasvattamaan hamppua. Mutta jos, ja kun, uusia varteenotettavia virtuooseja tietoisuuteeni tuupataan, otetaan ne kuitenkin mielihyvin vastaan.

Kaikki blogin kuvathan ovat hienosta leffasta "The Last Walz".

   Muuten, ensimmäisessä ja alla olevassa viimeisessä kuvassa esiintyvät yhdessä kolme minun viidestä mystisestä miehestäni!

LÄTKÄT ARKISTOON, PASSIT TILAUKSEEN

  Eilen oli iltaottelussa jäällä vain yksi joukkue, ei siis selityksiä. Mutta hienot kisat Leijonilta, hopea on arvokas saavutus.
  Käsi sydämellä: Kenen mielestä Patrik Laine oli kisojen arvokkain pelaaja ja paras hyökkääjä? Koskinen ja Granlund tähtikuusikkoon kuuluvat, mutta onko ulkomaalaisiinkin toimittajiin iskenyt lainemania? En epäile lainkaan, etteikö nuorukainen joskus voisi olla oikeasti kisojen paras ja vaikka mikä. Mutta ei vielä, siis minusta.
  Aho paransi otteitaan peli peliltä, ja oli eilen oikeastaan ainoa suomalainen, joka pystyi kanukkeja haastamaan. Näin puoliummikkona povaan hänelle, jos mahdollista, Lainettakin ruusuisempaa tulevaisuutta. Jo alle kakskymppisten turnauksessa hän oli mielestäni kisojen paras pelaaja, vaikka ei tullut valituksi all-stars'iin.
  Lätkät on lätkitty ja mikäli eilisen ottelun perusteella kisoja arvioi, paras voitti, sillä selvä!

  Tuossa kevään korvalla havahduttiin huomaamaan, että molempien passeista oli viimeinen käyttöpäivä päässyt umpeutumaan. Mutta ei hätää; meillä on sormenjälkitunnisteet annettuna, passien myöntämisestä alle kuusi vuotta, joten hakemuksen tekeminen verkossa onnistuu.
  Kävin perjantaina jututtamassa hovivalokuvausliikkeen omistajaa ja tuttavaani. Hän lupasi tulla maanantaina varttia vaille yhdeksäksi ottamaan meistä passikuvat. Pulju aukeaa vasta yhdeksältä, niin myös alkaa Hilpan duuni, joten asia hoitui näin mutkattomasti.
  Aamulla siis liikkeeseen mentiin, Jukka kuvat nappasi, alennuksen hintaan sorvasi. Häneltä kuvat lähtivät tarvittavine tietoineen poliisille. Sieltä lähetettiin kuvatunnukset hakemusta varten jo kohta yhdeksän jälkeen. Nopeaa toimintaa, joskus näinkin. Kun tulin kotiin, kirjauduin passinhakemussivuille pankkitunnuksilla, sorvasin hakemuksen (n. 5 minuuttin), maksoin passin (44 €), sain ilmoituksen, että passi on noudettavissa tietystä R-Kioskista 5-8 päivän kuluttua hakemuksen käsittelystä. Ja vielä että asiakirjan saapumisesta tulee ilmoitus tekstarilla. Helppoa ku mikä! Ainoaksi kysymysmerkiksi jäi, kuinka kauan kuluu siihen, että hakemus on käsitelty? Vaikka ei sillä niin väliä, ei olla aikeissa maata jättää. Ai miksikö ei? No siksi, että yle ei suostu julkaisemaan Panamasotkuihin sekaantuneita. Vitsi, vitsi. Tosiasiassa ehkä talvelle joku kaupunkiloma vietetään.

  Passeista tuli mieleeni Niilo M:n, muinaisen mentorini rakentamisen kivikkoisella alalla, kertoma tarina omasta nuoruudestaa. Nipa oli ollut ennen mestariksi kouluttautumistaan kolmen veljeksen omistaman yrityksen palveluksessa. Firma valmisti jonkin sorttisia makeisia, joita Niilo edustajan ominaisuudessa kiersi tarjoamassa kauppoille ja kioskeille.
  "Makeisten tekeminen oli helppoa", kertoi Niilo. "ei kun tarvittavat ainesosat betonimyllyyn pyörimään tietyksi ajaksi! Sitten vaan kauniin pyöreät karamellit pusseihin, pussit laatikoihin, laatikot tilaajille", jatkoi mentorini.
  Mutta veljeksillä oli muitakin toimintasuuntia. Niistä Niilo ei kertonut kuin sen, että päivänvaloa ne eivät välttämättä sietäneet. "Sen takia", selvensi hän, "firmassa piti olla kolme johtajaa. Kun yksi oli vankilassa, toinen epäiltynä, oli vielä kolmas vapaana johtamaan yritystä."
  Muistelen Nipan tätä tarinaa kertoneen työmaakonttorissa SEW EURODIVE-nimisen yrityksen hallityömaalla. Jutun tässä vaiheessa Niilo sanoi: "Ruokatunti, lähdetään syömään. Autossa Hollolan kunttikseen ajaessamme hän vielä kertoi: "Sillä veljeksellä, joka oli vapaana, oli varmuuden vuoksi aina passi ja nippu USA:n dollareita salkussaan, kiireellisen lähdön varalle."
  Hetken ajettuamme hän vielä lisäsi: "Niin, mikäli kansalaisluottamus sattui olemaan siinä vaiheessa, että passi oltiin myönnetty."
  No, Niilo ei ottanut työnantajistaan oppia, vaan lopetti kauppaedustajan työt, hankkiutui muutamaksi vuodeksi muuraushommiin, kävi Tekun, ja valmistui mestariksi. Ja hyväksi sellaiseksi. Sitä paitsi oli muutekin kerta kaikkiaan tolkun mies!

  Noin ne ajatukset poukkoilevat. Vaan hyvä on niiden poukkoilla, kun päässä on tilaa, koska tärkeämmät asiat eivät tunnu kuluttavan rajallista kapasiteettia.

  Jokunen päivä täällä Hollola/Lahti-akselilla surffaillaan, perjantaiehtoona taas Anttolaan usmuutellaan. Ei sieltä pois malta olla. Ja tulee samalla roudattua reissuvihkoon kirjattuja puuteita ja tarpeita kesäloman varalle.

Sattaa tuo puna-ailakkikedon poikanen kukkia viikonloppuna melko mukavasti

  Ikkunasta huomasin, että postijakaja pyöräili laatikoille. Kävin katsomassa. Kaupallisia tiedotteita ja ilmoitus Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymältä. Imoituksess kerrottiin, että lähete kaihileikkaukseen on saapunut, ja että erikoislääkäri on sen pohjalta tehnyt hoidon tarpeen arvioinnin, ja että minut on kirjattu toimenpidejonoon. Kutsu sitten aikanaan käy, nyt odotellaan. Varmaan jotain muutakin tulee tällä välin tehtyä, kuin odoteltua. Muuten, tuon äskeisen posteljoonin tulon havaitsin kaihin runtelemalla vasemmalla silmälläni, joten ei se vielä aivan näkemättömäksi ole mennyt.

 Näissä mietteissä lähden loihtimaan tonnikalasalaattia, MSC-sertifioidusta tonnikalasta tietty.