TARKKAILIJAN OSA

  Koska eilen siivosin, ruohon leikkasin, tallenteita ei huvita katsoa, lukeminen ei houkuta, enkä kolmiloikkaakaan viitsi ruveta hyppelemään, kirjoitan alkuviikon havaintojani ylös.

  Olen tällä viikolla joutunut/päässyt tarkkailijan osaan. Ilmojen helliessä olen istuksinut satamassa, käveleksinyt kaupungilla, litkinyt kahvia torilla, viettänyt tietysti myös hieman aikaa Triossa. No, mitä olen tarkkaillut? Olen tarkkaillut ihmisvartaloita ja niitä enemmän tai vähemmän peittäviä verhouksia kansan vapauduttua lopullisesti talvivaatteiden ikeestä. Ainakin suurin osa on vapautunut, vaikka pitkään mustaan nahkatakkiin, maihinnousukenkiin ja mustaan villapipoon sonnustautunut nuori mies +26:n asteen lämmössä eilen vastaan asteli.

  Kun asiaan perehtyy antaumuksella, huomaa, että ihmismuotoja on senkin sataa sorttia. Jospa käsitellään ensin luomakunnan kruununvartioiden vartaloita. Niitä löytyy äkistään muisteltuna ainakin seuraavia tyyppejä:
-lusikkamainen
-puikea
-vastapuikea
-suikea
-pitkänomainen
-soikea
-pyöreä
-munuaismainen
  Sormiosaista tai kolme kertaa parilehdykkäistä olomuoa en ole vielä havainnut.

Alla näyte vastapuikeasta:

  Kansankieltä käyttäen esiintyviä naismuotoja voidaan kuvata seuraavasti:
-yläkylykinen
-pitkäkujjainen
-pers'tenänen
-takatyvinen
-kukkakeppi
-mahtuu pöyvän alle seisommaan, muttei makkoommaan
-keskiverto eli normaali

  Havaintojeni mukaan löytyy myös yllä luettelemieni tyyppien risteytymiä, mutta niitä en tässä suppeahkossa analyysissä ala erittelemään.

  Erityisen silmäänpistäviä naisilmestyksiä ovat ne, jotka ovat pukeutuneet aivan eri tyyppisille tarkoitettuihin vaatteisiin. Tällaisia ovat mm:
-michelinakka (kiloihin nähden ahdas pusero ja tiukat housut)
-liehuva lepatus (liian suuret vaatteet)
-vanhukainen (nuoruutta tavoitteleva tyyli)
-Kultu Kimallus (rihkamien liikakäyttö)
-wannabe sporttinen (nuoruutta tavoittelevan alalaji)
-tavallinen (olen kuullut, että jossain on havaittu)

Alla Ruikun käsitys michelinakasta:

  Luomakunnan kruunun kohdalla yleisesti esiintyvät vartalomuodot noudattelevat samaa kaavaa kuin naisilla. "munuaismaista" en tosin ole vielä tavannut.

  Kansankielellä asiat ilmaistuna miespuolisen enemmistön vartalotyyppi löytyy seuraavista kategorioista:
-kaljamaha eli tynnyri
-salakanruoto
-Iso-Arska
-maatajalkanen
-kaljapullohartia
-keskiverto eli normaali

  Pukeutumisen mukaan voi uroista erottaa vaikkapa tyylit:
-lantiohousu (vyölaukulla vatsakummun alle kiristetyt salihousut)
-seksikäs vatsa (edellä maituttujen housujen ja kutistuneen sekä virttyneen t-paidan väliin jäävä runsas ihokaistale)
-maailmanmies (verkkarit, kiiltonahkakengät, havaijipaita ja mustat liivit)
-helteen yllättämä (polviin käärityt reisitaskuhousut, avoimena liehuva XXXL-flanellipaita, lippis)
-paskantärkee (+/- 30 v, tumma puku, läppärilaukku, ei kravattia)
-laitapuoleinen (teryleenihousut, lenkkarit, villasukat, kevyttoppis, pipo, muovikassi)
-tavallinen (harvinainen, muttei ainutkertainen)

  Siinä, pintaa raapaisten, näkökulmia alkavan kesän(kin) stereotypioihin. Kenenkään ei pidä mieltään pahoittaa, jos on itsensä jossain kohtaa tunnistavinaan, eikä kenenkään pidä mieltään pahoittaa, mikäli ei tunne yhtäkään kuvausta omakseen, eikä kenenkään ylimalkaan mistään syystä pidä mieltään pahoittaa. Tätä analyysiä ei ole tehty tosikkomaisella otteella, eivätkä sen argumentit ole kiveen hakkattuja totuuksia. Mutta ketun häntä kainalossa lookinsa valitsevat olkaa varuillanne; teitä tarkkaillaan!

SENILIX FOSSILIX?

  Liekö Dylanin Bobin seitenvitosten kunniksi? aloin miettimään aktiivista musiikkivalikoimaani, eli sellaisia artisteja, joita kuuntelen. Lähinnä lenkillä ja autossa. Vähintään muutaman kuukauden välein. Eräitä paljon useamminkin.
  Listalle kuuluvat ikäjärjestyksessä mm. Willie Nelson (83), Leonard Cohen (81), Bob Dylan (75), Carole King (74), Joni Mitchell (72), Neil Young (70), Van Morrison (70), Iggy Pop (69), Emmylou Harris (69), Ry Cooder (69), Hector (69), James Taylor (68), Jackson Browne (67), Peter Gabriel (66), Tom Waits (66), Bruce Springsteen (66), Tom Petty (65), Dumari (65), John Mellencamp (64), John Hiatt (63), Rickie Lee Jones (61), J. Karjalainen (59), Billy Bragg (58), Kate Bush (57), Suzanne Vega (56), Ismo Alanko (55), Beck (45), Jonathan Wilson (41), Jack White (40), Paleface (38), ja Bon Iver (35). Lisäksi manan maille poistuneet John Lee Hooker, John Lennon, Jimi Hedrix, Frank Zappa, Janis Joplin ja Lou Reed.
  Ihan jokainen elossa olevista ei enää aktiivisesti uutta musiikkia tee, mutta lähes kaikki kuitenkin.

  Nuo luetellut olivat siis artisteja. Ette edes halua nähdä bändilistaa!

  Tosiasia on, että reilut 130 nimikettä (artistia tai bändiä) ja useita satoja albumeita sisältävässä musiikkikansiossani ovat nuorimmat Paleface ja Bob Iver, lukuunottamatta Anna Abreu'a, Antti Tuiskua ja Robinia, jotka ovat mukana siksi, että olen niitä joskus Hanelin tytöille tallentanut.

  Olenko paikoilleen jämähtänyt pieru? Olenko liian laiska perehtymään uusiin kykyihin? Olenko jäänyt paikoilleni polkemaan haluamattakaan uudistua? Täytyy myöntää, että olen. Toki olen laajentanut valikoimaa maltillisesti, viimeisenä Beck. Mutta en aktiivisesti seuraa musiikin nykytilaa. Jos satun saamaan vinkin, tai osun kuulemaan/lukemaan jostain kiinnostavasta artistista/bändistä, hankin hänen/sen musiikkia kuultavakseni. Mutta tätä tapahtuu melko harvoin.

  Saamattomuuteni noissa asioissa selittyy varmaan sillä, että musiikkikirjastossani on sen riittävästi albumeita kyllästymisen poissa pitämiseen keskimäärin 1-2 tunnin päivittäisen kuuntelun kulutuksella. Eli olen tosiaankin laiska ja saamaton; miksi vaivautua, kun näilläkin eväillä pärjää. Eli musiikkiharrastuksessani vallitsee sama tilanne, kuin elämässäni ylipäätään; en ole ollut, en ole, enkä tule olemaan sanottavan kunnianhimoinen. Pähkinän kuoressa: En vaivaudu määrättömästä musiikkitarjonnasta seulomaan itselleni, eli korvilleni, sopivaa. Mennään näillä vanhoilla, hyviksi koetuilla ja kuulluilla etiäpäin. Hyvä, etten kohta anna tukkani kasvaa hartioille, malaa kukkia autooni ja ala kasvattamaan hamppua. Mutta jos, ja kun, uusia varteenotettavia virtuooseja tietoisuuteeni tuupataan, otetaan ne kuitenkin mielihyvin vastaan.

Kaikki blogin kuvathan ovat hienosta leffasta "The Last Walz".

   Muuten, ensimmäisessä ja alla olevassa viimeisessä kuvassa esiintyvät yhdessä kolme minun viidestä mystisestä miehestäni!

LÄTKÄT ARKISTOON, PASSIT TILAUKSEEN

  Eilen oli iltaottelussa jäällä vain yksi joukkue, ei siis selityksiä. Mutta hienot kisat Leijonilta, hopea on arvokas saavutus.
  Käsi sydämellä: Kenen mielestä Patrik Laine oli kisojen arvokkain pelaaja ja paras hyökkääjä? Koskinen ja Granlund tähtikuusikkoon kuuluvat, mutta onko ulkomaalaisiinkin toimittajiin iskenyt lainemania? En epäile lainkaan, etteikö nuorukainen joskus voisi olla oikeasti kisojen paras ja vaikka mikä. Mutta ei vielä, siis minusta.
  Aho paransi otteitaan peli peliltä, ja oli eilen oikeastaan ainoa suomalainen, joka pystyi kanukkeja haastamaan. Näin puoliummikkona povaan hänelle, jos mahdollista, Lainettakin ruusuisempaa tulevaisuutta. Jo alle kakskymppisten turnauksessa hän oli mielestäni kisojen paras pelaaja, vaikka ei tullut valituksi all-stars'iin.
  Lätkät on lätkitty ja mikäli eilisen ottelun perusteella kisoja arvioi, paras voitti, sillä selvä!

  Tuossa kevään korvalla havahduttiin huomaamaan, että molempien passeista oli viimeinen käyttöpäivä päässyt umpeutumaan. Mutta ei hätää; meillä on sormenjälkitunnisteet annettuna, passien myöntämisestä alle kuusi vuotta, joten hakemuksen tekeminen verkossa onnistuu.
  Kävin perjantaina jututtamassa hovivalokuvausliikkeen omistajaa ja tuttavaani. Hän lupasi tulla maanantaina varttia vaille yhdeksäksi ottamaan meistä passikuvat. Pulju aukeaa vasta yhdeksältä, niin myös alkaa Hilpan duuni, joten asia hoitui näin mutkattomasti.
  Aamulla siis liikkeeseen mentiin, Jukka kuvat nappasi, alennuksen hintaan sorvasi. Häneltä kuvat lähtivät tarvittavine tietoineen poliisille. Sieltä lähetettiin kuvatunnukset hakemusta varten jo kohta yhdeksän jälkeen. Nopeaa toimintaa, joskus näinkin. Kun tulin kotiin, kirjauduin passinhakemussivuille pankkitunnuksilla, sorvasin hakemuksen (n. 5 minuuttin), maksoin passin (44 €), sain ilmoituksen, että passi on noudettavissa tietystä R-Kioskista 5-8 päivän kuluttua hakemuksen käsittelystä. Ja vielä että asiakirjan saapumisesta tulee ilmoitus tekstarilla. Helppoa ku mikä! Ainoaksi kysymysmerkiksi jäi, kuinka kauan kuluu siihen, että hakemus on käsitelty? Vaikka ei sillä niin väliä, ei olla aikeissa maata jättää. Ai miksikö ei? No siksi, että yle ei suostu julkaisemaan Panamasotkuihin sekaantuneita. Vitsi, vitsi. Tosiasiassa ehkä talvelle joku kaupunkiloma vietetään.

  Passeista tuli mieleeni Niilo M:n, muinaisen mentorini rakentamisen kivikkoisella alalla, kertoma tarina omasta nuoruudestaa. Nipa oli ollut ennen mestariksi kouluttautumistaan kolmen veljeksen omistaman yrityksen palveluksessa. Firma valmisti jonkin sorttisia makeisia, joita Niilo edustajan ominaisuudessa kiersi tarjoamassa kauppoille ja kioskeille.
  "Makeisten tekeminen oli helppoa", kertoi Niilo. "ei kun tarvittavat ainesosat betonimyllyyn pyörimään tietyksi ajaksi! Sitten vaan kauniin pyöreät karamellit pusseihin, pussit laatikoihin, laatikot tilaajille", jatkoi mentorini.
  Mutta veljeksillä oli muitakin toimintasuuntia. Niistä Niilo ei kertonut kuin sen, että päivänvaloa ne eivät välttämättä sietäneet. "Sen takia", selvensi hän, "firmassa piti olla kolme johtajaa. Kun yksi oli vankilassa, toinen epäiltynä, oli vielä kolmas vapaana johtamaan yritystä."
  Muistelen Nipan tätä tarinaa kertoneen työmaakonttorissa SEW EURODIVE-nimisen yrityksen hallityömaalla. Jutun tässä vaiheessa Niilo sanoi: "Ruokatunti, lähdetään syömään. Autossa Hollolan kunttikseen ajaessamme hän vielä kertoi: "Sillä veljeksellä, joka oli vapaana, oli varmuuden vuoksi aina passi ja nippu USA:n dollareita salkussaan, kiireellisen lähdön varalle."
  Hetken ajettuamme hän vielä lisäsi: "Niin, mikäli kansalaisluottamus sattui olemaan siinä vaiheessa, että passi oltiin myönnetty."
  No, Niilo ei ottanut työnantajistaan oppia, vaan lopetti kauppaedustajan työt, hankkiutui muutamaksi vuodeksi muuraushommiin, kävi Tekun, ja valmistui mestariksi. Ja hyväksi sellaiseksi. Sitä paitsi oli muutekin kerta kaikkiaan tolkun mies!

  Noin ne ajatukset poukkoilevat. Vaan hyvä on niiden poukkoilla, kun päässä on tilaa, koska tärkeämmät asiat eivät tunnu kuluttavan rajallista kapasiteettia.

  Jokunen päivä täällä Hollola/Lahti-akselilla surffaillaan, perjantaiehtoona taas Anttolaan usmuutellaan. Ei sieltä pois malta olla. Ja tulee samalla roudattua reissuvihkoon kirjattuja puuteita ja tarpeita kesäloman varalle.

Sattaa tuo puna-ailakkikedon poikanen kukkia viikonloppuna melko mukavasti

  Ikkunasta huomasin, että postijakaja pyöräili laatikoille. Kävin katsomassa. Kaupallisia tiedotteita ja ilmoitus Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymältä. Imoituksess kerrottiin, että lähete kaihileikkaukseen on saapunut, ja että erikoislääkäri on sen pohjalta tehnyt hoidon tarpeen arvioinnin, ja että minut on kirjattu toimenpidejonoon. Kutsu sitten aikanaan käy, nyt odotellaan. Varmaan jotain muutakin tulee tällä välin tehtyä, kuin odoteltua. Muuten, tuon äskeisen posteljoonin tulon havaitsin kaihin runtelemalla vasemmalla silmälläni, joten ei se vielä aivan näkemättömäksi ole mennyt.

 Näissä mietteissä lähden loihtimaan tonnikalasalaattia, MSC-sertifioidusta tonnikalasta tietty.

SADATTELEMATTA SATEENVANKINA

  Nyt sitä kaivattua vettä sataa! Vielä aamupäivällä ripottelemalla, mutta tahti kiihtynee varsinaiseksi läträykseksi. Ja luonto kiittää!

  Sen verran oli touhun poikasta, että kävin veneliiterissä setvimässä eilen Hollolasta kiikutettuja ylijäämäromppeita, sellaisia, jotka syksyisen rempan tieltä poistettiin. Oli peilikaappia, pyykkikoria, hyllyä, valaisinta, peiliä, koukkua, mattoa. Useimmat löysivät paikkansa; pääsen mm. itseäni peilailemaan "verstaalla" suoritetun askarteluprojektin päätteeksi. Tärkeää, että vogue on kunnossa, näin herrasmiehellä.

  Laittelin tuvan lieteen tulet, Hilppa nosti grillattavat pöydälle odottelemaan kärvennystä. Grillaus täytyy suorittaa peräaitassa, onnistuu kyllä. On täällä ennenkin satanut.
  Iltapäivällä voisi katsoa jonkun tallenteen. Sauna kuumaksi hyvissä ajoin ennen peliä. Siinä se päivä kuluu.

  Huomiseksi on odotettavissa poutaa (lue puun pilkkomista). Lyhyt on aina viikonloppu: just' tultiin, kohta lähdetään. Parin viikon kuluttua ei tarvitse näillä näkymin heti pois toimeutua. Pieni varauksen asettaa Elinan kunto ja missä hän haluaa/aikoo olla. Viime aikoina on kuitenkin äidillä ollut ihan pirteä meininki.

  Isoja tavoitteita en ole oitselleni tulevalle kesälle asettanut. Lasiverannan maalaus ja pieni tuunaus on mielessä. Sen kokonaan uusiminen jää muutamaksi vuodeksi hautumaan. Iirikselle pitänee hiekkalaatikko, mene tiedä, vaikka leikkimökkikin, väsätä. Puuhommaa ja vesomista on aina, nurmenleikkuukin lisääntynyt kolmin-nelinkertaiseksi. Eli sen verran puuhaa, että mieli virkeänä kestää.

  Kohta täytyy grilli viritellä, Ohjelmistossa on merisuolalla maustetut broilerin leikkeet, kesäkurpitsaa ja bataattia. Ne kun kypsentelen ja Hilpan loihtimien lisukkeiden kera syödään, jaksaa luultavasti tunnin perräiset kiskaista.

  Jos iltapäivän pelissä Venäjä voitetaan, on se jo aikamoinen juttu. Voidaan se voittaa, mutta voi olla, että se onkin Venäjä, joka voittaa. Hyvät kisat, kävi miten tahansa. Barkov kai pystyy pelaamaan täysipainoisesti, se antaa toivoa; on niin tärkeä pelaaja Leijonille.
  Jos Laine maalin-pari tekee, jopa ottelun ratkaisee, en taida huomenna viitsiä mediaa seurata, somea avata. Reaktiot nimittäin helposti arvattavissa. Vaikka kova kaveri onkin kyseessä, liika on liikaa. Ei kannata tukehtua pullaan, ei edes suussasulavaan ja uunilämpimään nisuun.

  Joo, kutsu käy kokkihommiin. Jos ihmettelette aikataulua, ihmettelkää rauhassa. Mutta kun kuuden kieppeissä aamukahvit hörppää, alkaa ennen puolta päivää huikomaan. Q.E.D.

P.S. Hempeää on vihreys vaahterassa.

KOHTA KOTIIN, PIAN TAKAISIN

  Päivällä on taas lähdettävä Hollolaa kohti. Mutta varmaankin perjantaina takaisin ajellaan. Jo istutusten vuoksi, koska ei ole Esteriltä, tuolta sateen omapäiseltä jumalattarelta, vettä saatavilla. Kastelusta puheenollen: Kun eilen ennen peliä meinasin kasvulavoja ja kukkapenkkejä kastella, ei pumppu inahtanutkaan. Ei ollut aikaa asiaan perehtyä, kun peli painoi päälle. Muistelin, että pumppu ei ole kuin 2-3 vuotta vanha. Kuitti tietysti kotona, mutta luultavasti ei enää takuu voimassa.
  Aamukahvin jälkeen lontustin rantaan miettien, että taisi viime kesänä tuo LEO-niminen nesteen nostaja näyttää myös kerran keskariaan. Siis mieli toivoa täynnä toimeen! Kokeiltuani, että koneelle asti tulee virtaa, purin letkut ja liitokset irti "Leksasta", tyhjensin vedet, kannoin värkin venevajaan. Irrotin moottorin "tuulettimen"  kopan, kokeilin, että propelli pyörii, kiinnitin suojakopan, tälläsin töpselin seinään, puristeli muniani ja napsautin virran päälle. Kas kummaa; "Leksa" törähti iloisesti, kuin kaimansa Komarov maalin tehtyään! Siitä sitten masiina takaisin pedilleen, siemenvedet sisään, virta päälle, lavoja kastelemaan. Hyvin kävi, koko hommasta ei aiheutunut isompaa häverikkiä, kuin illan lievä kismitys, aamun vajaan puolen tunnin arpeetti. Mutta saisi "Leksa" oppia käyttäytymään ja olemaan vanhan miehen sydäntä rasittamatta. Onhan kaimansakin jalostunut ammattikarvaajasta ja -ärsyttäjästä taitopelaajaksi.
 

Kaunis oli aamu, kun pumpun kanssa melskasin.....

....ja yksinäinen vanhapoika kävi ihmettelemässä, että mitä kummaa se Peppe aamusta touhuaa?

  Tulin tätä kirjoittelemaan heti pumppuepisodin ja lavojen kastelun jälkeen. Kello on nyt yhdeksän, ja Iiris vasta juuri heräsi. Vetäsi likka reilun kellonkierron tirsat! On kai sen verran aktiviteettia päivällä, että uni maittaa. 

  Heti aamusta kirjoittaminen johtuu siitä, että en lähtöpäivänä oikein osaa orientoitua isompiin projekteihin. Naputtelen siis tämän, lähden sitten vaikka pihalle Iiriksen kanssa peuhaamaan. Kun puolinen purastaan, tiskikonen hommansa hoitaa (n. 1½ h), startataan paluumatkalle. Mikkelissä käydään Emmalla kahveella. Kummempia toimenpiteitä ei saaressa ennen lähtöä ole; tullaanhan parin päivän kuluttua takaisin.

  Eilen toillaannii kävästiin Hanelilla. Ei oltut kovin lämmin keli; puolipilvistä, siinä 15 plussaa, puuskainen tuuli väliin navakkaa. Mutta eipä vesimatkaakaan ole kuin viitisen kilsaa. Eikä Iiristä pahemmin pienet tyrskyt hetkauttaneet.

  Kun Piskolaan rantauduttiin Haneli touhusi venekopilla venheensä radion kimpussa. Katriina tallusteli koulureisulta pitkin rantapeltoa. Taksi kuljettaa kuolukkaat Ikolasta, reilun kilometrin päässä olevasta naapurista. Anni, jolla oli kuulemma jotkut soittoharkat, pössyytti kohta moposkootterillaan myös paikalle. 

  Eihän me kauaa maltettu kyläillä, mutta kahvit hörpittiin, isommat kuulumiset vaihdettiin. Velj-Hanski oli eilen illankahussa ollut Kiukuanselällä uistelemassa. Oli saanut puoletoista kilon hauen, 60 senttisen (alamitta 50 sm) laihan järvitaimenen, ja 50 senttisen nieriän, jonka laski pois (nieriä on kokonaan rauhoitettu, mutta mittasi piruuttaan). Eli on lähivesissä jotakin kalaa.

  Kusti oli käynyt parturissa, oli ihan jalkapallokunnossa...

Haneli on muuten metsästänyt Kustille sopivaa kypärää, huonolla menestyksellä. Sanoo, että koirasta saisi tuolla pukineella ilmetyn Asterxin!

  Nyt alkoi santsikahvin tuoksu tuntua nenään. Sen verran Jobin postia tuli, että Elinalle aikanaan 75-vuotislahjaksi ostamamme kahvinkeitin päätti jäädä eläkkeelle liki kahdenkymmenen vuoden palveluksen jälkeen. Onneksi löytyi kotoa joskus tänne kiikuttamamme termoskeitin väliaikaiseksi ratkaisuksi. 

  Iiris vetelee aamupuuroa. Isoja lusikallisia mättää ihan itse kohti nielua. Minä käyn kupin korviketta, yhden voikakun, valmistaudun aamun leikkeihin.

PUOLIVÄLIN MINILOMA

  Iiriksen uusvanhan turvaistuimen asennussähellyksen päätyttyä onnellisehkoissa???? merkeissä päästiin starttaamaan Helsingistä kympin korvilla. Hollolassa poikettiin välipalalla ja lastaamassa auto uhkatäyteen muonaa ja muuta välttämätöntä. Avokkaassa oltiin ennen kolmea. Auton mittari näytti kahtakytyhtä, mutta tuuli oli melko navakka.
 

Iiris pääsi heti pihalle touhuilemaan; oli kukan kastelua. .....

....oli Hanelin tytöiltä perityn mopon koeajoa.....

.....mutta pihatöissä tuikitärkeä traktori oli vielä liian iso poljettavaksi.

  Eipä ollut juurikaan vettä satanut viikon aikana. Silti uusi ja vanha nurmikko vihertävät mukavasti, penkeistä alkaa työntyä yllätyksiä. Niin paljon elokuussa Piskolasta eri perennoita tuotiin, ettei Hilppa, minusta nyt puhumattakaan, muista, mitä mihinkin tuli laitettua. Aika näyttää, osa varmaan kuolleita, mutta kunhan ne tapansa näyttävät, voi penkkeihin lisää kukkia tällätä.

  Tänään mennään kasteluhommilla, saunomisella ja lätkämatsilla. Huomenna pitää kannella pihakalusteet paikoilleen. Iiriksen keinulle täytyy kehitellä kunnon paikka, missä mahtuu keinahtelemaan. Jos ilma sallii, iltapäivällä ehkä veneillään Hanelin porukoita moikkaamaan. Että pääsee Iiris sinuiksi Luonterin olosuhteiden ja pärskeiden kanssa.

  Keskiviikkoon asti tällä kokoonpanolla Avokasta miehitetään, eli paremminkin naisitetaan. Elina jäi kotiinsa. Kävin lauantaiaamuna vielä kauppa-asiat hoitamassa. Äiti on viime aikoina ollut pirteämpi, käynyt päivittäin vähintään pihapenkillä istuksimassa, väliin jopa kävellyt mutkan Lidl'issä. Sen vuoksi hänet uskaltaa muutamaksi päiväksi jättää. Tänään ollaan kaksi kertaa puhelimessa rupateltu; ihan normaalisti kuulu menevän.

  Tämä on kolmas reissu tälle kesäkaudelle. Ei ole onneksi kyitä näkynyt. Eikä punkkeja. Molempia täällä kyllä on. Kyyt ovat ehkä vähentyneen myyräkannan ja viimekesäisen myllerryksen vuoksi kaikonneet syjemmälle. Itse asiassa en kaksi vuotta sitten sattuneen "kiärmeviikonlopun" jälkeen ole ainoatakaa kyytä bongannut. Sehän oli se viikonloppu, jolloin niitä mokomia vilahteli useita, yksi pääsi Helmi-vainaata pistämäänkin. Silloin tänne taas roudattiin kusiaspesäaineksia jätesäkillä. Elossa ovat murkut, ovat vain eri paikkaa uuden keon aloittaneet, kuin mihin ne olin "istuttanut". Ei ehkä ole propakandaa, että hävittävät kyitä, muurahaiset. Siksi käärmeistä tuossa jupisin, kun ei olisi tarpeen Iiriksen vuoksi kovin runsas populaatio. Tyttö viihtyy pihalla, ja ehtii melko vikkelästi paikasta toiseen. Vaikka oli meidän lapsetkin täällä pienenä kesäisin. Silloin kyitä näki useinkin, mutta ei ketään koskaan tuikattu. Eikä sen puoleen minuakaan nöösipoikana. Vaikka niin kauan kuin muistan näin käärmeitä joka kesä. Mutta ei enempää maalailua asian tiimoilta, parempi ehkä niin.

  Nyt on iltaset syöty, sauna sytytetty. Tuntuu olevan hyvä kirvavuosi. Kun kurkottelin koivusta oksia saunaan tuoksun antajiksi, ihmettelin, miksi kädet tulivat tahmaisiksi. Sitten äkkäsin, että puseron olkapäät olivat vihreänään kirvoja. Nyt niitä on jokunen päässyt kaulusaukosta luikertelemaan, hivelevät vienosti niskaa ja selkää. Paras mennä saunaan, eiköpä vaivaajat tokene!

  Kylvetty on, Saimaassa pulahdettu myös. Iiris lähtee kohta saunaan, muut akat kans. Minä naputtelen tätä juttua hetken. Kovin tuli pirttiin rauhallista, kun muut rantaan menivät. 

  Iiris on tätä nykyä kova siivoamaan. "Ii'ish viivoo", hän tolkuttaa ja heiluu rätin kanssa, kuin parempikin tekijä. Nyt pyrkii näköjään tuppautumaan muihinkin huusholliaskareisiin.

  Nyt tuli pari puhasta likaa saunasta. Tähän on hyvä lopettaa. Mentaalinen valmentautuminen otteluun alkakoon.

MUSIIKKIKUULUMISIA BECKISTETYSTI, mm

  Sain jostain vinkin, että Beck'in tuotantoon kannattaa tutustua. Nimi oli minulle tuttu, mitään tarkkaa tietoa miehen musiikista ei ollut. Siis toimeen, Lastu-sivustolle selaamaan Maakuntakirjaston tarjontaa. Löytyihän sieltä, yhdeksän miehen tusinasta studioalbumista. Uusinta lukuunottamatta kaikki jopa hyllyssä tai välivarastossa. Kävin ne eilen hakemassa. Pari albumia vasta kertaalleen kuunneltu. On siinä sulattelemista. Mutta kyllä se siitä sulaa, mr. Beck Hansen (ap. Bek David Campbell) muuttaa olomuotoaan kiinteästä nestemäiseksi, hyvä ettei kaasuunnu! Sillä kun aamunlenkin avaukseksi pärähti albumin "Mellow Gold" aloitusbiisi "Loser" soimaan, olin että "mitäs tää on? Aika paha!"

  Jostain syystä, ilman nitään konnotaatioita, minulle tuli Beck'iiä kuunnellessani ikävä vanhoja aikoja. Aikoja, jolloin poikien tukat heiluivat olkapäillä. Aikoja, jolloin joka toisella oli kazoo takataskussa. Aikoja, jolloin ilmassa oli Woodstockväreilyä. Aikoja, jolloin jopa mäkikotkan, osa-aikaparturin ja rehtorin jumalan armosta, Pauli Vainion, siililook alkoi muuttua föönatuksi puolikorvakampaukseksi. "Ei ole Kööpenhamina kuin ennen", lauleli Junnu muinoin. Eikä ole Mikkelikään. Eipä silti, ei ole mikään muukaan paikka, Jollei jostain vielä löydy vanhoja hippikommuuneja. Ja jos löytyy, seniilien pössyttelijöiden dementiaklupeiksi ne pikku hiljaa muuttuvat. Tempora mutantur.....

  Otsikon lopussa oleva mm. tarkoittaa mm. mm-lätkää. Suomi otti pakkovoiton itsensä ylittäneen malivahtinsa innoittamana hienosti tsempanneesta Unkarista. Taisi pieni unkarilaiskatsomo hoilata pari erää "My Vay'ta!"
  Edessä on nyt kaksi pelitöntä päivää ennen Ranska-koitosta. Ei kun rivit ojennukseen, maalintekosihti kohdilleen.

  Power avasi toisen myymälänsä, nyt Tampereelle. Taas oli tuhansia jonottamassa. "Työttömillähän on aikaa ostoksiin" lauleli Hector jo 1987 kappaleellaan "Pinnallista elämää" albumilta "Nuku Idiootti."

  Mika Häkkinen kosi Markettaa???, häät tulossa (IL).

  Maisa Torpalla??? ja Jari-Matti Lavalla sutinaa (Seiska). Toivottavasti ei sudi liika seuraavassa rallissa.

  Sale lähtee moikkaamaan Barak'ia (kaikki mediat). Illallinenkin tiedossa. Varmaan pressa kerännyt korvasieniä ainakin pieneen soossiin tuliaisiksi.

  Brasilian senaatti pähkäilee presidentin hyllytystä (mm. YLE). Jos Rousseff  joutuu puoleksi vuodeksi naftaliiniin, onko kyseessä dilmadilemma?

 Aamujen jatkoa ja aurinkoa, Peppe lähtee Lahteen!