Siellä sellaset on puitteet, että heitetään pois aatteet, tule Panamaa'an, veroparatiisihin. Miljoonatolkulla vuodettuja asiakirjoja, mukana poliitikkoja, ministeritä maan päämiehiä, urheilijoita, rikollisia, ökyrikkaita, seassa lukuisa määrä suomalaisia. Kaikista kategorioista, oletan.
Sen jotenkin tajuaa, että rosmot, tai rosmojahan ne kaikki ovat, jotka varojaan kätkee, tarkoitan että rosmorosmot piilottavat ja pesevät vääryydellä hankittua omaisuuttaan. Mutta kyllä täytyy olla ahneuden sokaisema, kun kymmenien miljoonien tulot, satojen miljoonien omaisuus eivät riitä verojen maksuun.
Omat varamme olemme sijoittaneet autoon, kodin kunnostukseen ja Avokkaan veroparatiisin pihasaneeraukseen. Näistä kaksi jälkimmäistä olemme ilmoittaneet verottajalle kotitalousvähennystä saadaksemme. Siis verottajalta lymyilystä meitä ei voi syyttää.
Eilinen oli kaksijakoinen päivä; aamulla hätä ja huoli, päivällä huojennus. Nimittäin aamulla ei äiti-Elina vastannut normaaliin puhelinsoittoon, eikä kohta uudelleen soitettuun. Eikä kumpaankaan puhelimeen. Tiesin, että nyt ei kaikki ole kunnossa. Olimme juuri pukeutuneet aamulenkille lähtöä varten, joten hyppäsimme autoon, sörnäytimme Lahteen. Sydän hakaten avasin asunnon oven. Heti näkyi, että mattoja oli rutussa. Syöksyimme makuuhuoneeseen; siellä Elina istui sängyn vieressä lattialla. Me kysymään, "mikä on hätänä?"
"En pääse ylös, selkään saattuu niin kovaa", vastasi äiti. Autettiin hänet pitkälleen, kyseltiin tapauksesta. Kun sanoin, että nyt soitetaan apua, oli äiti jyrkkänä. "Ei mitään apua. Minä lepäilen tämän päivän, kyllä se ohi menee."
Menin toiseen huoneeseen soittamaan. Ambulanssia odotellessa selvisi pikku hiljaa, että äiti oli joutunut konttaamalla menemään vessaan. Kun oli kuullut pehelimen soivan, oli lähtenyt konttaamaan takaisin makuuhuoneeseen kännykän luokse, mutta ei enää päässyt takaisin sänkyyn.
Ambulanssimiehistö saapui kotvan kuluttua. Mittailivat, kyselivät, yritivät kävelyttää. Elinan pontevista vastusteluista huolimatta veivät Akuutti24:een Päijät-Hämeen keskussairaalaan tutkimuksiin. Muutaman tunnin kuluttua sain soiton sairaalasta. Kerrottiin, että äidin voi hakea pois. Diaknoosin mukaan hänellä oli ollut selästä lonkkaan johtava issiaksen tapainen lihasjännitys. joka oli aihettanut tuskallista kipua. Jännitys saatiin laukaistua Relaxsantilla, kipu myös. Hieman ihmettelin, että siinäkö kaikki? Menin tietysti äitiä noutamaan. Toin meille syömään. Oli Hollolassa jonkun tunnin. Hän vaikutti ehkä hieman sekavalta, mutta kävely oli ihan normaalia. Vein hänet illan suussa kotiinsa. Kysyin, mitä olisit sanonut, jos olisit pystynyt puhelimeen vastaamaan? "Varmaan, että kaikki kunnossa, ei hätää", lisäsin.
"Niin olisikin, ei minulla mitään vakavaa ollut", vastasi tämä jääräpää.
"Eikö sinusta ole vakavaa, kun joudut konttamalla liikkumaan, etkä pääse edes sänkyyn?", kysäisin.
"Tiesin kyllä, että äkkiä se paranee", oli vastaus.
Päätin siltä istumalta, että soitto aamuisin ei riitä; jatkossa menen joka aamu, mikäli mahdollista, käymään hänen luonaan, soitan lisäksi iltaisin.
Niinpä niin, ei ole Elina enää tytönhupakko, vaikka siten joskus käyttäytyy. Vielä äskeiseen. Kysyin häneltä, että etkö sinä, lääkärin tytär ja lääkärin sisar, ymmärrä, milloin tarvitaan ammattiapua vaivoihin?
"Ymmärrän, siksi en sitä nyt halunnut!", sanoa täräytti tuo itsediaknoosin kruunamaton kuningatar.
Kielioppia, imperfekti:
Menin yhdeksän kantissa Elinalla käymään. Ihan jees oli, niin fyysiseti, kuin hemeetinsä puolesta. Niin jees, kuin tuon ikäinen voi olla.
Kävin pesaisemassa auton. Ajelin satamaan ottamaan pari kevätkuvaa. Vein muutaman Elinan maton pesulaan. Piipahlin lähikauppa Lidl'issä. Söin viikonlopun tähteistä kootun vatkulin. Ryhdyin tätä aamulla aloittamaani juttua kirjoittamaan.
Futuuri, preesens-muodossa, tietty:
Kirjoitan jutun loppuun. Katson "Taipumattoman" tallenteelta. Keitän päiväkahvit. Luen Perez-Reverte'n "Kohtaln tangoa". Hohhailen, huuhailen ja vätkyttelen. Syön lisää vatkulia. Menen hakemaan Hilpan seitsemältä (hän on taas maanantaisin jumpassa kuudesta seitsemään). Surffaan netissä sillä aikaa, kun Hilppa suihkuttelee ja syö. Katsomme Emmerdalet tallenteelta. Soitan Elinalle. Suoritan vapaat iltatoimet. Vetäydyn
Arturon kera alakertaan.
Huomenna tulen tekemään jokseenkn samoja asioita kuin tänään. Joskus saattaa tulla muutoksia, joista tulen erikseen mainitsemaan.
PS. Lokkien saapuminen aallonmurtajalle mitä suurimmassa määrin alkanut....
...ja laivat ovat hibernoineet kelvollisesti.
