NIILOSTA MIELEEN

  Aamun lenkillä, Niilon soidessa korvissani, päädyin muistelemaan yhteistä taivaltamme. Ensitutustuminen sujui Crosby, Stills, Nash & Young- albumin "Deja Vu"  myötä talvella 1970-1971, muistaakseni. 1971, ennen syntymäpäivääni, toivoin, myös sain lahjaksi edellisenä syksynä ilmestyneen  platan "After the Gold Rush. Peppe oli myyty! Saman vuoden loppukesästä lähdimme Ruikun kanssa vuodeksi Saksan maata valloittamaan. Sieltä hankin Niilon edelliset albumit "Neil Young" ja "Everybody Knows This Is Nowhere". Samoin helmikuussa 1972 julkaistun "Harvest'in".
  Meillä ei Weiblingen'issa ollut edes levysoitinta, mutta saimme silloin tällöin käydä samassa rakennuksessa asuvan saksalaisen puutarhurin kämpässä levyjä kuuntelemassa. Tuo silloin kai n. kaksvitonen liehuletti oli hippi, aina habitustaan ja kukkamaalauksin koristeltua kleinbussiaan myöten. "Heart of Gold"-hitti nosti Niilon ihmisten tietoisuuteen. Muistan, kuinka eräässä discossa, oliko se Weiblingenissä vai jossain lähikylässä, sitä jaksa muistaa, silloin tällöin viikonloppuisin käydessämme kinusin aina dj:lta Niilon musiikkia. Siihen pisteeseen asti, että hän meinasi lopulta hermostua.
  Kun Riston kanssa "lainakämpässä" levyjä kuunneltiin, teki "Words (Betveen the Lines of Ages) meihin ehkä suurimman vaikutuksen. Jollen aivan väärässä ole, hankki Ruikku tuolla saksan reissulla ainakin Frank Zappa'n levyjä.

  Olimme 1977 kesällä käymässä Helsingissä; Hilppa, Jarno ja minä, sekä Siitoset Jatta (Hilpan isosisko), Masa ja Minna. Linnanmäellä ja Korkeasaaressa lasten kanssa käytiin. Yövyimme Ilun ja Maijan luona kaksiossa Lauttasaaressa. Sopu sijaa antoi; kuusi aikuista ja kolme lasta, ei tehnyt tiukkaakaan. Illalla muut (aikuiset) litkivät hillitysti viiniä. Minä oli surukseni/ilokseni??? antibioottikuurilla tulehtuneen ja mätimään äityneen säärihaavan vuoksi, joten pysyttelin mehulinjalla. Ja kuunteli Ilun hankkimaa, minulta vielä puuttuva LP:ta "American Stars'n Bars". "Like a Hurricane" erottui heti joukosta. Levyn, totta kai, hankin pikimmiten myös itselleni.

  Vaikka välillä oli pitkiäkin kausia, milloin musiikin kuuntelu jäi vähälle, Niilon levyt pyrin aina hankkimaan. En musiikkilehtiä lukenut, asioita aktiivisesti seurannut. Yleensä radiosta tai sanomalehdista sain selville tiedon uusista julkaisuista.

  Vuonna 2001, 1. heinäkuuta usmuutettiin Hartwall-areenaa Niilon ja Crazy Horse'n konserttiin, Hilppa, Anna ja minä. Oli olevinaa kiire, piti vielä poiketa Mäntsälän Shellillä jotain puraisemassa. Tuli siis ajettua hieman riskisti. Kun pysäytimme Shellin parkkiruutuun, kurvasi viereen siviili-Golf. Sieltä nousi harteikas herrasmies, ja sanoi: "Poliisista päivää. Taisi tulla ajettua turhan lujaa. Tulisitteko hetkeksi autoon". Niinhän siinä sitten sakot saatiin. Siis sain. En muista summaa, mutta kirpaisihan se. Tuossa hienossa konsertissa paikkamme olivat toiseksi ylimmällä rivillä katsomon vasemmalla laidalla. Takanamme istui siinä kolmivitonen, tummaan pukuun ja kravattiin sonnustautunut mies. Eikä ihan leivän jäljiltä! Ei hän mitään häiriötä aiheuttanut. Hävisi välillä vähäksi aikaa, kai paukuille. Jälkimmäisen puoliskon aktista kaveri kuorsasi vienosti. Ajatteli, että oilsi tullut halvemmaksi nukkua kotona.

  2008 konserttiin mentiin myös Annan kanssa, nyt oli Jonikin mukana. Olin heille ostanut häälahjaksi liput tilaisuuteen. He asuivat jo silloin Kivihaassa, joten kävelimme tuon muutaman kilometrin matkan Areenalle. Niilolla oli kiertuetta varten haalittu kokoonpano. Ihan hyvä sessio. Erikoisesti jäi mieleen se, kuinka joku permantokatsomosta alusta asti huuteli "Old Man!, Old Man!", ja kuulikin sen lopulta. Myös hieno versio kappaleesta "Cortez the Killer" sytytti. Ja encore "A Day In The Life" yllätti minut, kun en ollut kiertueen aiemmista konserteista lukenut.

  Kaisaniemen 2013 konsertista teki minulle ikimuistoisen se, että siellä tapasin naamakkain Rohusen Matin, liki 40 vuoden pikku paussin jälkeen! Anna oli sielläkin kanssamme.

  Voin ottaa kunnian muutaman henkilön "käännyttämisestä" Niilo-ihmiseksi. Eikä "käännyttämistä ole tarvinnut suorittaa "näännyttämällä".
  Annan varmaan olettekin jo huomanneet. Hän alkoi joskus teinarina kuunnella levyjäni. Ensimmäinen ihastus oli "Down by the River" albumilta "Everybody Knows This Is Nowhere". Sitten koko Harvest-levy.

  Rohusen Markku kertoi minulle viime kesänä, että hänellä avautuivat silmät meillä Anttolassa (Pennilässä) "After the God Rush'ia" kunnellessa. Luulen, että sieltä veljesä Mattikin ensikosketuksen sai.

  Keväällä 2012, Igorin 60-vuotisjuhlissa, tapasin erää nuoren naisen, joka oli seurustellut meidän Jarskin kanssa, kun he olivat jotain 17-18 vuotiaita.  Hän oli jonkun lähetystön, taisi olla Lahden Hiihtoseura, mukana. En tyttöä heti tunnistanut, mutta hän tunsi. Tuli puheilleni, ja kertoi, kuka on. Hetihän asia selvisi. Siiä kuulumisia vaihdellessa hän kysäisi, että vieläkö kuuntelen Neil Young'ia?  Minä tietysti myönsin. Hän tunnusti, että oli Jarnon kanssa levyjäni muinoin kuunnellessaan ihastunut Niiloon, ja suhde oli oli yhä edelleen vahva.
  Olen siis ainakin muutaman saanut ohjattua "oikealle tielle". Siitä ole ylpeä!

  Muutamia ensikuulemalta "kolahtaneita" biisejä ovat ainakin "Cortez the Killer" Zuma'lta" 1975, Trasher" Rust Never Sleep'iltä,  1979, "Tranformer Man" Trans'ilta 1982, "Crime in the City" Freedom'ilta, nimikappaleversioiden lisäksi 1989, albumit Ragged Glory 1990 ja Mirror Ball 1995 kokonaisuudessaan, "Unknown Legend" Harvest Moon'ilta 1992....., niitä on niin paljon, että jätän tähän.

  Aamulenkin loppumetreillä innostuin biisin "A New Day For Love" albumilta Monsanto Years innoittama muotoilemaan päivän mietelauseen, lauseen, joka sopii joka päivälle:

Mikäli haluat tehdä maailmasta paremman paikan, tänään on huono päivä olla tekemättä mitään.

LAUANTAIN TOIVOTTOMAT

  Aloitetaan Sanomalehtikatsauksella. Päivän katsaus on määrärahojen puutteessa typistetty koskemaan ainoastaan  Etelä-Suomen Sanomia.

  "Kymmenen vuotta pitää vielä kestää" kirjoittaa lehti Lahden koulujen rakentamis- ja korjaussumasta. "Sen jälkeen voidaan jatkaa ylläpitokystannuksin", kertoo asiasta kuultuna toimitilajohtaja M. K.

  Myyntiin tulevaa Lahden vanhaa linja-autoasemaa kaavaillaan palvelemaan vuoden 2017 hiihdon mm-kisoja. "Asiaa kartoitetaan kisajärjestöjen kanssa". Bussiliikenne siirtyi uuteen matkakeskukseen helmikuun alussa. "Nyt katsotaan, kuinka paljon tiloja voidaan hyödyntää. Se ei tarkoita, etteikö rakennusta päästäisi myymään", lehti jatkaa. "Kisa-aikaisesta toiminnasta tulisi vain rasite joksikin aikaa".

  Ilmojen haltia ovat suosineet Finlandia-hiihdon järjestäjiä. Hiihtäjät pääsevät tänään ja huomenna huippukuntoisille laduille. "Kaikki on sujunut käsikirjoituksen mukaan. Rata on valmistunut kuin elokuvissa", iloitsee haastateltava ratamestari J. L.

  "Ole trendikäs, älä siis huolittele kampausta", kerrotaan muotisivulla. "Kesän 2016 muotikampaus syntyy lähtemällä töihin suoraan sängystä". Jutussa ei kerrota, kuinka työttömien tai eläkeläisten tulee toimia ollakseen trendikäs. Luultavasti leipäjonoon on hienoa ilmestyä ruokkoamattomana. "Mutta muista: ei saa näyttää liian siistiltä!", lehti lopettaa. Sanomalehtikatsauksen toimittajalla on epäily, että Kaarina Suonperä ei ole kyseistä artikkelia kirjoittanut.

  Sunnuntaina pelataan Takkulassa toiset Pölkkygolfin mm-kisat. Kentällä on yhdeksän 90-120 metristä väylää. Laji on saanut nimensä puupölkyistä, mitkä toimivat "reikinä". "Tämä on ollut pölkkygolfille vaikea talvi", kertoo mm-organisaattori K. H. "Nyt kenttä on kuitenkin sellaisessa kunnossa, kuin sen mm-kisoissa pitää ollakin", jatkaa organisaattori. Takkulan kentällä pelataan talvisin  noin 10 000 kierrosta.

  "Niinistö kuin uusi Koivisto", kirjoittaa lehti suurella otsikolla. "Presidentin roolin kasvu johtuu kansallisesta tarpeesta", uskoo asiantuntija. "Niinistö käyttää valtaoikeuksiaa saadakseen sanansa ja sanomansa perille". On se uskottava, kun jutussa on kuultu asiantuntijaa.

  Lopuksi Päivän näppis: "En tarvitse älypuhelinta, koska oma älyni vielä pelaa".  Tarpeellinen havainto. Mutta pelanneeko äly kun on kyse laskujen maksamisesta, navigoinnista, lähimaksamisesta, bussilipuista, etc. No, ehkä näppiksen näpyttelijän äly ei enää pelaakkaan niin moitteettomasti, kun nuo toiminnot tulevat välttämättömiksi.

  "Maamiehen tietolaari" on tältä päivältä peruttu, koska lomalla olevalle toimittajalle ei saatu lomittajaa. "Merisää" ja "Lauantain Toivotut" toki ovat omalla paikallaan. "Viisasten Kerho" kokoontuu seuraavan kerran, kun Suomeen on kasvanut muutamakaan viisas ohjelmassa esiintymään. "Hyvää iltaa, nimeni mr. Cox"-kuunnelmasarjasta  esitetään 20-osainen tarina "Tytöllä oli sata nimeä" vuodelta 1966. Kesällä on vuorossa Sir Arthur Conan Doylen "Baskevillen koiran" uusinta.
  Älkää myöskään unohtako huomista "Musiikkia rattopojan levoksi"-ohjelmaa.  Myös kansan rakastama "Politiikan arkipäivää" tulee näillä näkymin jatkumaan ainakin vuoden loppuun saakka. Kuten tietysti mahdollisella lopettamisellaan kansan kapinaan mahdolliseen nostattava "Guns'n radio" (lainaus Rohus-Masalta).
  Laitteidensa toimivuutta epäileville lähetetään päivittin ennen klo. 12:00 uutisia stereotesti Siinä kuullaan, mistä milloinkin, merkonomin tikitystä.
  Historillinen Kekkosen aikoinaan "Leskisen parhaaksi puheeksi" nimittämä vuoden 1956 valitsijamiesvaalien kolmannen kierroksen äänten lukeminen kuullaan kokonaisuudessaan lähitulevaisuudessa. Yle muuten suunnittelee kansainväliseen jakeluun tarkoitettua tv-sarjaa ratkaisevan äänen antaneen henkilön paljastamisesta. Toisin, kuin Olof Palmen murhan kohdalle (133 henkilöä on tunnustanut), kukaan ei ole vielä ilmoittautunut äänenantajaksi, saatikka kertonut tietävänsä asianomaista. Käsikirjoittajaksi on kysytty Leif G. W. Persson'ia ja pääosiin Peter Franzen'ia ja  Elina Knihtilää. Saa nähdä, jatkuuko pohjoismainen dekkarisuksee myös Suomen kohdalla?

   

  Ergo: Vaikka budjetit tiukoilla, yle voi hyvin. Radiot auki, nupit vähintään koilliseen. 

   

HUTTUA TUUTISTA

  Vuosia nuoremmaksi, Huvila&Huussi, Poliisit-Kotihälytys, Candice sisustaa, Sinkkuillalinen, Neljät häät Amerikassa, Supernanny Euroopassa, Huippumalli haussa, Ruotsin miljonääriäidit-Maria&Mindy, Täydelliset naiset, Huipputatuoija haussa, Amerikan rumimmat tatuoinnit, Poliisit, Suomen tulli, Myyntimies Jethro, 5D: Naisten seksitunnustukset, Grand Designs Australia, Upeat skandikodit, Cheshiren täydelliset naiset, NYC:n täydelliset naiset, Autotallien metsästäjät, Huutokaupan metsästäjät, Liian ruma rakkauteen?, Suuremmoiset morsiamet, Tosielämän hätäpuhelut, Kenet ihmeessä nain?
  Tuossa muutamia poiminta maanantain (22.2) tarjonnasta kaupallisilla maksuttomilla kanavilla. Onneksi Elisaviihteessä on jotain 3000 h tallenustilaa, en muuten hommasta selviäisi.
  Totta puhuen, tuo hutun määrä, mitä meille suolletaan siitä hyvästä, että saamme katsoa kolmasosan ajasta mainoksia, on ällistyttävä. Enkä ole nimennyt lainkaan "puolivillaisia" ohjelmia. Jos sen tekisin, ei ohjelmistoon paljon sitten jäisikään. Ja kuitenkin jollakin henkilöillä ja tahoilla on otsaa ehdottaa YLE:n toiminnan lopettamista!  Jotain rotia, pyydän, toivon, vaadin!
  On YLE.n ohjelmistossakin huonoja valintoja, ylilyönteä ja piirteitä kaupallisten kanavien mukaisen  hömppähuuhaatarjonnan lisäämiseen. Valtaosa ohjelmista on kuitenkin laadukasta, sarjat tasokkaita, uutisointi objektiivista. Se ei siis käy muutamien pirtaan. He kai ajattelevat, että "kenen leipää syöt, niiden lauluja laulat" sanonnan nykyversio kuuluu "kenen kanavia katsot, niiden ajatukset omaksut".
  Eläköön valinnanvapaus, myös katsomiesi kanavien kohdalla. Mutta mieluumin niin, että on jotain asiallista valittavaa.

  Minulta alkavat näemmä aiheet olla vähissä. mutta siitä puhutaan, mikä sapettaa, mikä menee yli ymmärryksen, minkä kokee kummalliseksi. Toisaalta, jos televisiokanavien esittämät ohjelmat olisi ongelmista suurin, olisi pallomme hyvä paikka elää. Lopetan täten valittamisen, sikäli, kun yllä olevaa voi valituksena pitää.

  Kävin taas lumikenkäilemässä, Messilän golfkentän laitamia kuljeksin. Lunta on mukavasti. Etelä-Suomen hiihtoloma näkyy; aika paljon on hangilla kuljettu. Aurinkolasit päähäni tälläsin, mutta ei oikein jaksanut mollikka esiintyä. Muuten keli parasta A-luokkaa.

    Siellä tallatessa tuo ohjelmatarjonta mieleeni pälkähti. Varmaan siksi, että eilen suoritin viikottaisen rituaalini. Ostan aina keskiviikkoisin Ilta-Sanomien tv-lehden. Sitten käyn sen summittaisesti läpi, laitan mielenkiintoisilta tuntuvat jutut tallenukseen. Lähinnä katson tietysti elokuva-arvostelut ja uutuussarjojen esittelyt. Kursoorisesti silmäilen kuitenkin myös joka kanavan ohjelmat. Siinä sitä huomaa, mitä on tarjolla. Taas tuohon takerruin, mutta piti mainita, selvennyksen vuoksi. Että ette luulisi minun aivan yötä-päivää painiskelevan tv-ohjelmien tason kanssa.

  Totuuden sanoakseni enimmäkseen ihan muita juttuja mielessä pyöri Messilän hujakoilla. Lähinnä muuan kohta deadlinen saavuttava asia. Sen hoitaminen tuntuu välillä turhan työläältä. Ei tiedä, nostaisko kädet pystyyn, vai mitä tekisi? Mutta katsotaan, kuunnellaan, odotetaan. Olen liian vanha hermojani tuollaisten asioiden kanssa pilaamaan. Mikäli niissä mitään pilattavaa enää on.

  Tänään Hilppa pääsee jo neljän kantissa. Tavaksi tullut kauppareissu Lidl'iin on edessä. Hamstrataan viikonlopun ruoat, pääosin ainakin. Monasti käy niin, että joku hyvä ruokatarjous on hyllystä illan suussa loppunut. Sitten Peppe menee perjantaina aamusta ostokset paikkomaan. Näin se toimii. Lauantaina käydään vain tuoreet leivät. Joskus lauantaitarjouksissa on myös jotain sopivaa. 

  Rutiinien kyllästämä on ihmisen elämä. Mutta rutiinit luovat ja tuovat turvallisuutta. Ne tekevät elämän selkeäksi, suoraviivaiseksi ja helposti hahmotettavaksi. Rutiineihin on hyvä silloin tällöin ottaa etäisyyttä, sanotaan. Toiset kutsuvat sitä sielun tuulettamiseksi. Taidan olla melko kalkkis; tuntuu, ettei sieluni kaipaa mitään ristivetoa. Tai ehkä kuitenkin. Tarkemmin ajateltuna ajoittainen suursiivous sielun syövereissä saattaisi piristää.

  

PALAUTUNUT ON

  Pari viikkoa sitten nostin kädet pystyyn, siivosin lumikengät takakontista varastoon. Olin varma, että talven kenkäilyt on kenkäilty. Mutta luontoäiti päätti toisin; viikon aikana sateli niin, että lunta on nyt enemmän, kuin ennen suojasäiden alkamista.
  Kun aamut valkenevat näille vuosin jo ennen kahdeksaa, sörnäytin hyvissä ajoin Messilän rantaan. Kapineet jalkaan, siitä jäälle ihmettelemään. Rannoilla oli lumen alla paksulti sohjoa ja vettä. Lumikengät kuitenkin kantoivat, ihan hyvä kulkea. Sohjo kyllä pyrki tarttumaan kenkiin, vähin jäätymään myös. Muutaman sadan metrin päässä sohjo loppui, oli vain pakkautunutta lunta parisenkymmentä senttiä. Tuuleskeli himpun, lännestä. Sen verran, että objektiivin vaihdossa meinasivat näpit jäätyä. Kun ei vissiin veri kierrä kuten ennen muinoin.

Messilän kartano näytti olevan paikoillaan.

  Muutama pilkkimies, joku nainenkin seassa, ulapalla istuskeli, kairaili, pilkkejä viritteli. Jokunen hiihtelijä oli matkalla Enonsaareen päin. Ei huvilaravintola varmaan auki ole? Mitä lie hiihelleet.

Enonsaaren huvilaravintola.

  Muutamalta pilkkiäijältä kysäisin jään vahvuutta; yli 30 senttiä rautasellaista kuului olevan. Hyvä, luultavasti päästään ensi kuussa Avokkaaseen ilman hydrokopteria. 

  Tunnin, vähän toista, tallustelin. Kun olin autolla alkoi pilvipeitekin hieman repeillä. Jossain vaiheessa viikolla on lupeissa oikeasti aurinkoisempaa, pitää silloin lähteä uudestaan, ottaa vaikka kahvia ja retkituoli messiin. Messiin Messilään, nääs. 

Messilän lomamökkejä rinteiden välissä.

  Paluumatkalla kävin K-Marketista palan grillikylkeä. Nyt, kun olen tovin kirjoittanut, taidan loihtia ruokaisan salaatin: Salaattia, tomaattia, paprikaa, oliiveja, säilöttyä maissia ja grillikylkeä. Sillä pitää pärjätä illan lihasoppaan asti. Hilpalla on tapana tehdä maanantaisin iso kattilallinen keittoa, milloin liha-, milloin (siskon)makkara-, milloin sieni-, milloin mitäkin soppaa. Hänellä on tiistaisin työaika yli kuuteen, on siis valmista evästä, kun kotiin tulee. Sitä keittoa on pariksi päiväksi, ehkä minulle vielä kolmanneksi. Kyllä kunnon kotiruoat on hyviä! 

  Puhelin soi juuri äsken. Jo soittoäänestä tunsin, Ruikku kaipailee. Ei sillä ihmeempiä asioita ollut, sitä vaan soitteli, että viime yön täysikuun innoittama (Hesassa on vissiin ollu yöllä pilvetöntä?) muisteli meidän muinoista Unionin keikkaa. Olen siitä varmasti jossain blogissani kertonut, mutta kerrataan pääkohdat.

  Oltiin talviaikaan kahdestaan Avokkaassa. Meillä oli pönikkä kiljua matkassa. Saatiin iltana eräänä päähämme, että lähdetään kirkolle kaljalle. Ei ku matkaan! Jostain syystä, olisko ollut napakan pakkasen vuoksi, laitettiin vielä normaalin vaatetuksen päälle isoisäni Pekka Karppisen jäämistöstä froteiset kylpytakit. Toinen oli sini-, toinen punavoittoinen värityksetään. Kolmen litran muovikanisteriin kiljua, ja taipaleelle. Täysikuu, askel keveä oli nuorten poikain. Kun reilun kahdeksan kilsan menomatkan loppupuolella meinattiin kiljutömpsyt ottaa, ei se piru tullut pönikästä ulos, oli jäätymään päässyt. Eihän me häkellytty. Suunnistettiin Unionin baariin, pistettiin "poika" patterin päälle sulamaan, ja käytiin ostamassa oluet. Eikä, muistaakseni, kukaan asusteitamme tai eväitämme ihmetellyt. Ainakaan pahassa mielessä. 

  Sellasta oli ennen, mutta nyt on nyt. Hienoja muistoja noista ajoista vaan jäi. Niillä elää pitkälle, vaivaistalon uumeniin saakka. Jos sinne on tie johtaakseen. 

  Tuossa vielä Riston kanssa puhuttiin, että noita vanhoja aikoja pitää vielä verestää Anttolassa. On siitä puhuttu ennenkin, monet kerrat. Ruikkua ei kuitenkaan tahdo saada likkeelle sieltä "piäkaapunnista". Pitää kait joskus lähteä asiaa tehden se hakemaan kotoaan matkaan. No, aika näyttää. 

  PS. Nuo kylpytakit ovat yhä tallessa, ihan ehjinäkin. Käytin ne joku aika sitten kotona pesukonetta moikkaamassa. Niin, että jos tulevina talvina esiintyy tarvetta ampaista "Anttolan autohuolta ja kahvio"-nimiseen baariin (ent. Union) iltakaljalle, on matkavarustus, kiljua lukuunottamatta, kunnossa.

  PPS. Nyt on aika lähteä rakentelemaan mainitsemaani lounasta. 

  

KIRJASTO(KIN) MUUTTUU

  Lumet taasen kolanneena, 

pienen lenkin kelanneena, 

aamun lehden selanneena, 

vankat kahvit mahassa,

suihkunpuhtaus nahassa, 

oloa mitata ei rahassa. 

  Näin runollisesti on aloittaminen tätä kirjoitusta. Selasin siis lehden, missä eniten tilaa on uhrattu Salpausselän kisojen uutisointiin, keskeyttämisneen, kaatumisineen, peruuttanemiseen, kaikkineen. Minun mielenkiintoni kohdistui kuitenkin uutiseen Lahden kaupunginirjaston tulevasta uudistuksesta. Loppuvuodesta tapahtuu mittava sisäremontti; osa kirjahyllyista saa tehdä tilaa sohville ja nojatuoleille. Kirjastosta on tarkoitus tulla koko kansan olohuone luku- musiikinkuuntelu-, ja pelitiloineen. Samoin siellä tarjotaan ihmisille e-palveluita. Ihan hyvä asia. Mutta, mutta...kaikki tapahtuu kirjojen kustannuksella. Jopa kolmasosa kirjakannasta poistuu. Osa myymällä poistokirjoina, ne, mitkä eivät kelpaa, energialaitoksen jätteenpolttouuni ottaa avosylin vastaan. Totta kai kirjastonkin tulee uudistua. Viime vuoden puolella Hollolan kirjastoon päätettiin tehdä tilaa nuorison kokoontumista varten. Siitähän nousi liki kansalaissota! Asiasta taisi tulla oikein poliittinen kädenvääntö, ja ties mitä. Hollolassa on uudehko ja suuri kirjastotalo. Sinne mahtuu hyvin oma nurkkaus myös nuorisoa varten. Käsittääkseni kirjahyllyjen määrää ei Hollolassa ole tarkoitus vähentää. 

  Tehkää Lahden aivan upeasti toimivasta kirjastosta vielä parempi. Mutta älkää hävittäkö kirjoja! Jos hyllytilaa joudutaan supistamaan, toimikaa, kuten uudistetulla, ja ylisanoja välttääkseni loistavalla, musiikkiosastolla tehtiin; nopeasti kiertävä aineisto on hyllyissään, harvemmin kysytyt varastossa. Tämä tulee usein kohdallani eteen, kun netissä varmistan, onko tämä tai tuo äänite lainattavissa. Sivut kertovat, että on, mutta omalta paikaltaan sitä ei löydy. Ei, kun virkailijan pakeille, tämä katsoo koneelta, käy varaston puolelta noutamassa. Operaatio kestää minuutin, pari. Ilmeisesti työvoiman vähyyden aiheuttaman aikapulan vuoksi asiakkaalle ei näy, onko kohde hyllyssä vai varastossa. Henkilökunnan vähentämisen takia tietoja ei aina ehditä päivittää koneelle. Mutta toimii se näinkin. Siis miksei kirjojenkin kohdalla; harvemmin kysytyt teokset varastoon, ja sieltä tarpeen mukaan asiakkaalle.

  Aika muuttuu. Pankeista ei saa käteistä, rautatie- ja linja-autoasemilla ei myydä lippuja, rautakaupasta ei saa palvelua, kuin ajan tilaamalla, kohta kirjastosta ei saa kirjoja. Minä olen viimeinen ihminen vänkäämään uudistuksia vastaan, mutta surulliseksi tulee mieli, jos kirjaston alkuperäinen luonne pikkuhiljaa hiipuu  digitaaliseen äärettömyyteen. Olen kirjaston käyttäjä, milloin enemmän, milloin vähemmän, yleensä enemmän, ollut vuodesta 1961 asti. Menkööt käteinen, hävitkööt lippunmyyjien sukukunta, muuttukoot rautakauppa-asiointi, mutta älkää hävittäkö, edes vähentäkö, kirjastojen kirjatarjontaa! Minulle, monelle muulle varmaan, se olisi suunnilleen sama, kuin että ruokakaupassa ei enää myytäisi ruokaa. 

  Jälkikaneetina ylläolevaan; eihän rautakaupasta ennenkää ole palvelua saanut, tai ainakin se on ollut kiven takana.

  Iiris joku aika sitten heräsi. Vähän nuhanenä on tyttö. Lähden ilalla heidät Helsinkiin viemää, ettei tarvitse oletettavasti täysiin juniin änkeytyä. 

  Eilen oltiin siis Shaden kymppivuotisilla. Onneksi juhlat olivat Kattilasillan nuorisotalolla, eikä Emman kotona. Meteli isoissakin tiloissa oli melkoinen. Iiris on kyllä topakka tyttö. Ei vierasta, ei valita, on hengessä mukana, joka tilanteessa. Toivottavasti ei nyt tule pahemmin sairaaksi. Paras olla tämä päivä ilman ulkoilua. Eikä tuonne tuuleen ja lumisateeseen mieli teekkään. 

  Tosiaan tuulee aika lailla. Näinkö jäävät hypyt Lahdessa tänäänkin hyppäämättä? Ovatko perinteikkäät kisat vaarassa menettää maailmancup-statuksensa oikukkaiden sääolosuhteiden vuoksi? Luulen, että ensi vuoden ämämmät ovat tietynlainen koetinkivi. Mikäli kaikki menee, sekä olosuhteiden, että järjestelyjen kohdalla hyvin, jatkoa seuraa, jollei niin??? Ilmoille ei mitään voi, järjestelyt Lahdessa, kuten koko maassakin osataan hoitaa varmasti ainakin yhtä hyvin, kuin jossain muualla. Kuten sanottua, minulle kisat eivät tätä nykyä ole kovin tärkeät, mutta Lahdelle, ja Lahden seudulle ne ovat. Toivotaan että vuoden kuluttua kaikki sujuu onnellisissa merkeissä.

Iiris miettii, pitäiskö tekstiä vielä hioa? 

PRAGMAATITTOMAN TRAUMA

  Kuinka tulee silloin toimia, kun järki ja tunne ovat eri mieltä? Entä silloin, kun periaate ja tilanteen vaatima toiminta sotivat toisiaan vastaan? Tai kun katsomus ja paras mahdollinen lopputulos ovat napit vastakkain? Siinä prakmaattitomalle, jos pragmaattisellekin, traumaa.

  Itse koen, että en läheskään aina ole riittävän pragmaattinen; tunne voittaa, periaatteesta en luovu, katsomus korjaa potin. Sinänsä kunnioitettava tapa toimia, sanoo joku. Niin varmaan, tiettyyn pisteeseen asti. Mutta elämän louhikkoisella kinttupolulla tulee, itse kullekin, vastaan tilanteita, joissa kannattaa ajatella laajemmin. "Suurin mahdollinen hyöty suurimmalle mahdolliselle joukolle", sanoi jo Tuomas Akvinolainen aikoinaan. Eli pitää olla kaikessa tulisieluisuudessaan ja periaattelisuudessaan varaa antaa periksi, jos siten saavutetaan parempi ja useimpien kannalta hyödyllisempi lopputulos. Eli ei kannata aina suin päin mennä viitoittamaansa tietä, seurata orjallisesti vaistojaan, viettejään, tapojaan, tunteitaan.
  Periaatteen ihmisiä on aina kunnioitettu. On syytäkin. Kuitenkin on mahdollisesti edessä tilanne, jossa kannattaa miettiä periaatteensa "myymistä". Ihan järkisyistä, tarkoitan.
  Vaikka helppohan se on sanoa, vaivatonta opettaa. Harva lienee niin pragmaattinen, että aina ennen toimeen ryhtymistä pohtii, kuinka asiat parhaiten sujuisivat. Tunteella mennään. Ja aatteella ajatellaan. Niin ainakin itse teen. Pitää kai opetella harkitsemaan. Mutta, kuten sanoin, helppoa sanoa. Siis, kliseillen; älkää tehkö, kuten minä teen, tehkää, kuten minä sanon.

  Sitten "vilosoohvisista" asioista päivänpolttaviin. Caruna on höllenttänyt korotuksiaan, tai pikemminkin jaksottanut niitä pidemmälle aikavälille. Suur-Savon Sähkö, eli Järvisuomen Energia puolestaan muisti meitä Avokkaan sähkölaskulla. Ajalta marraskuu 2015-Helmikuu 2016 on summa jota kuinkin 67 €. Ja edes mökin ohi ei olla kuljettu tänä aikana. Siinä on siirrelty siis sähköä tarpeettomasti. Laskusta ilmenee, että kulutusta on ollut alle 200 kWh (etäohjattava pistorasia). Sitä wattimäärää on ehkä siirrelty edestakaisin, pitkin ja poikin, oisko käyny kylässä Hannilalla ja Kyhälällä, ehkä Rehulan saaressakin.  Kai sille oma tariffinsa on? Jo vuosikausia on meillä energiantoimittajana ollut Green Energy, niin kotiin, kuin Anttolaankin. Se tuntui aikanaan edulliselta ja eettiseltä ratkaisulta. Olen aina määräaikaisen sopimuksen uusinut. En viimeeksi edes tarkistellut, saatikka kilpailuttanut hintoja. Eli siinä se taas nähtiin; en ollut pragmaattinen, tunteella toimin.

  Kevväämmällä nähdään Suomessa jenkkien sotakalustoa. Jotain panssariaoneuvoja ja hävittäjiä tiemmä on tulossa. Kun asiaa pohdin, niin sekä tunteella, että pragmaattisesti olen sitä mieltä, että paska juttu. Soinit sun muut asiaankuuluvat tahot tyynnyttelevät, että kyse ei ole mistään uhittelusta. Mutta onko sapelinkalistelu koskaan johtanut kunnolliseen lopputulokseen? Kannataako talviuniltaan heräilevää Idän karhua käydä tökkäämässän panssariajoneuvon putkella persieeseen?

  VR alensi hintojaan keskimäärin 25 %. Lahti-Helsinki-väli hyötyi keskimääräistä enemmän, n. 40 %. Pragmaattisesi, dokmaattisesti, tunteikkaasti, tunteettomasti ajatellen suunta on oikea.  Nimittäin kun bussien hinnoittelu on nykyään niin ihmisytävällistä, ei junamatkustamisen mukavuus yksin enää riitä syyksi maksaa huomattavasti suurempaa summaa matkastaan. Esim: Anna ja Iiris matkustivat reilu viikko sitten Hesasta Mikkeliin. Junalla, millä he mielellään matkaavat, hinta olisi ollut balttiarallaa 50 €. Onnibussilla lysti kustansi 9 €. Ihan saletti en ole hintojen eksktiudesta, mutta suunta ja suhde oli kuitenkin tuo. Anna siis oli pragmaattinen, vaikka junamatka lapsen ja vaunujan kanssa onkin miellyttävämpi.
  Apropoo; Anna ja Iiris tulevat tänään Lahteen. Ei ole vielä tyttö ilmoittanut, kummalla kulkuneuvolla ovat saapumassa. Täällä päässä se ja sama; matkakeskus on valmis, eli linja-autoasema on rautatieaseman vieressä, paremminkin edessä. Tai takana, jos Hesasta päin katsoo.

  Paavi ja Trump heiluttelevat sanan säilää. Siinäpä heiluttelevat. Faktisesti asiaa pohtien on kuitenkin tosiasia, että paavilla on enemmän kannattajia, kuin Trump'illa. Hyvä niin, sillä jos Trump'in nimeen vannoisi pitkälti toista miljardia ihmistä, olisi saareen erakoituminen ainoa varteenotettava vaihtoehto. Prakmaattisesti.

IISON KISSAN MUISTOTILAISUUS, mm

  Muinoin olivat pienen paikkakunnan pankkikonttorin johtajan tehtävät ja velvollisuudet moninaiset. Kuvassa Erkki isännöi Iiso Ollikaisen Oma-kissan muistotilaisuutta pankin kerhohuoneessa 15.7.1970. Itse en tapausta muista, mutta kuvan, ja tiedon, lähetti kaimaani Eerikäinen. Sain häneltä luvan käyttää niitä blogissani. Kuvassa ovat vasemmalta lukien: Eerikäisen Topi, isä-Enttu, Pyrhösen Pekka, Venäläisen Jussi, pääsurija Ollikaisen Iiso, Ahosen Olli, Halisen Abrahami, sekä Korhosen Ilemari.

  Kaimaani muistelee kuulleensa Luukkosen Hannulta, että Iison kissa oli vanhuuttaan tullut siihen kuntoon, että se oli lopetettava. Tiusasen Tane oli tehtävän suorittanut. Sitten Oma-kissa haudattiin asiaankuuluvin menoin, ja siirryttiin pankin kerhohuoneelle muistotilaisuuteen. Kuvassa näkyy  palavia kynttilöitä ja muutamia puteleita muistojuomia, joten pieteetillä tilanteeseen oltiin kokoonnuttu. Kaimaani Eerikäinen mainitsi, kun äsken viestittelimme, että muistotilaisuudessa oli läsnä aivan eri poliittista näkökantaa edustavia henkilöitä. Näin minäkin entisen Anttolan koin. Immeisen puoluepoliittista vakaumusta ei juuri nähnyt, kuin siitä, kävikö hän makkaransa ja tupakkinsa hakemassa Suur-Savosta, Koistisen kaupasta, vai  Savonseudusta. Ja ystäviä oltiin; aatteet tappeli, ei miehet, tai naiset. Toki Anttolassakin esiintyi tiettyä jakautumista "parempaan" ja ei ehkä "huonompaan", vaan "tavalliseen" väkeen. "Paremmassa" olivat mm. kunnanjohtaja, kunnanlääkäri, opettajat, kauppiaat, pappi, apteekkari, pankkien henkilöstö, kaulusköyhälistö ylipäätään. "Tavallisia" olivat sitten kaikki muut. Mutta mikäli oikein muistan, ei tuo jako ollut mitenkään erityistä ristiriitaa aiheuttava. Se oli aikansa käytäntö, eikä rajoittanut kanssakäymistä osapuolen välillä. Sitä paitsi Anttolan johonkin "ryhmään" kuuluvat sosiaaliset tai näkemykselliset "kekkerit" olivat melko harvinaisia. 

  On pankkimaailma rehdissä 45:ssä vuodessa muuttunut! Toki oli kyse pienen kylän pienestä yhteisöstä. Tänä päivänä kun kuulee itseäni lähellä olevalta taholta millaista meno on, voi vain ihmetellä, että olenko elänyt nuokin entiset ajat. Nykyään kun pankin ykköstehtävä ei ole antaa lainaa, talletusten ottamisesta puhumattakaan. Nyt pitää myydä vakuutuksia ja sijoituksia!

  Ennen, kun pankit ansaivat pääasiallisen tuottonsa anto- ja ottolainauksen erotuksesta, oli pankin konttoreita tuhkatiheään, Anttolassakin kolme, kaupungeissa joka korttelissa ja lähiössä. Ne kaikki kannativat. Sitten tapahtui minulle, finanssielämästä mitään ymmärtämättömälle, jotakin käsittämätöntä; pikku hiljaa toimipisteiden, sitten pankkien, määrä väheni hurjaa vauhtia. Mikään ei enää kannattanut. Kohta ollaan totaalisessa nettipankiajassa. Ja käteinen häviää tyystin jollain aikajänteellä. Se on nykyaikaa, enkä minä sitä vastaan taistele. On vaan niin paljon sellaisia jäljellä, joille nuo muutokset ovat enemmän kuin "hallaa". Ja, pakko sanoa, mieluumin eläisin ajassa, jolloin pankin kerhohuoneessa vietetään asiakkaan lemmikin muistotilaisuutta, kuin ajassa, missä pankkiin pääsemiseen tarvitaan ennalta sovittu aika, ja lainan saantiin vaaditaan kymmeniä arkkeja käsittävä selvitys taustoista. Se ei tietenkään, tuo selvitys, ole pankkien, vaan menneillään olevan ajan syy. 

  Näin minä asiat koin, ne muistan. Mikäli olette eri mieltä, te muutamat "vanha-anttolalaiset", jotka ehkä tämän luette, kertokaa toki omat vaikutelmanne. Ja tuosta pankkimurroksesta en tosiaan yhtään ymmärrä. Jos siis joku tietää, mikä teki yht'äkkiä pankkikonttorit kannattamattomiksi, kertokaa, pliis.