HARMAALTA NÄYTTÄÄ

  Arki alkoi. Harmaana alkoi arki. Ei kuvaannollisesti, vaan konkreettisesti: +2, sumua. tihkua, vesilätäköitä, liukasta. En edes viitsinyt aamulenkille lähteä.

  Heitin Hilpan yhdeksäksi töihin. Aloin kirjoittamaan.

  Räsäset siis olivat viikoloppukylässä. Mukavaa oli taas heitä tavata. Perjantai-ilta venähti pitkälle lauantaihin rupatellessa. Eikä ihan kuivin suin jutusteltu, pakko myöntää. Lauantai, kun lopulta porukka oli herännyt, kului kevyen ulkoilun, kevyttä tukevamman ruokailun ja kohtuullisen alkoholin läträyksen merkeissä. Eli aivan sivistyneesti, kaiken kaikkiaan.
  Eilen vieraat alkuiltapäivästä lähtivät kohti Paraisia, vai Paraista? No, till Pargas, kun en ole varma. Helsingin kautta sörnäyttivät; heillä on siellä joku varasto vuokrattuna. Kolmisen vuotta ovat Paraisilla asuneet, mutta joitain tavaroita kuuuu vielä Stadissa lojuvan. Varasto on toki lähinnä Jennin huonekaluja, muita romppeita, varten; hänhän on tällä haavaa Saksassa duunissa.
  Sille puheelle nyt jäätiin, että kesäkuussa, kun me ollaan Anttolassa, tulevat käymään. Me sitten myöhemmin Turun saaristoa purjeiden voimalla kiertelemään. Aika vähällä käytöllä kuulostaa heidän veneensä kyllä olevan. Sehän on aivan uusikin, vasiten Saksasta tilattu. Ja veneilyn takia he halusivat Länsirannikolle Hesasta muuttaa eläkepävikseen. Onhan siellä ihan eri mahdollisuudet harrastaa veneilyä. Mutta Ilun, perfektionistin, tuntien, ei ole yllätys, että hän on kaiken aikaa kunnostanut heidän uutta  kotiaan. Se on melko iso talo, 90-luvulla tehty. Maalämmön he olivat heti asennuttaneet. Sitten hra. Räsänen oli omakätisesti sisäpulelta fiksaillut; tapettia, maalia, etc. Ilu ei muuten ole ihan tolkuton turvelo käsillään tekemään. On mm. puuhommista aina tykännyt, yhden vanhan puupaatinkin sisäpuolelta uusiksi rakentanut. Mahongista, mistäs muusta? Ja viimoisen päälle työkalut, materiaalit, mies aina hankkii. Viime kesän oli ollut vuorossa talon (puuvuorattu) ulkomaalaus. Eli yhden viikon purjehdusreissun, pari viikonloppuretkeä, olivat kai koko kesänä tehneet. Tulevana suvena pitää kyllä mennä venettään testaamaan.

  Siinä siis meni viikonloppu. Ei juuri tullut uutisia katselta, kuunneltua. Minkä vähän lehteä aamuisin selailin. Mutta ei kai maailmalla ihan hirveitä ole tapahunut? Minkä nyt terrorismistirikoksesta vangittavaksi suomalaismiestä Lontoossa esitetään. Ja ryhmäkannetta Carunaa vastaan harkitaan. Denver Broncos on voittanut Super Bowlin. Nordean maksuliikenteessä häiriöitä tämän päivän aikana. Ja tuossa kilsan päässä asuva Aino-Kaisa Saarinen on äitiyslomallaan joutessaan opettanut maahanmuuttajia hiihtämään, kun kuulemma meinää seinä kotona kaatua päälle. Ja ihan uusi talo! Siinä kai tärkeimmät uutiset, noin äkkiä selattuna.

  Kohta pitää etsiä jääkaapista evästä; eikö sieltä jotakin vieraiden jäljiltä löytyne? Sitten voisi vaikka katsella tallenteen, pari. Viikonlopun tarjontaa ei tietysti nyt tuijoteltu. Oli tähdellisempää tekemistä. Taidan aloittaa "Prey'n" päätösjaksosta. Hilppa sen eilen livenä katseli. Ihan kelvollinen englantilaissarja, kliseinen aihe, toki. Luulen, että ratkaisu ja loppuhuipennus ei tule yllärinä, sen verran olin viikko sitten haistelevinani. Shetlandsaarten murhien lauantain jakson voisi iltapäivällä tuijottaa. Niissä riittävästi tuota herkkua, luulen.
  Ulos en kyllä nokkaani pistä, minkä postilaatikolle ja illansuussa autolle, kun lähden Hilpan töistä noutamaan. Vaikka tuo liikkuminen on tavaksi tullut, rajansa masokismillakin.

Kun ei tullut kuvia viikonloppuna oteltua, pari otosta Räsästen ja meidän laskettelumatkalta Åreen joskus 90-luvun alkupuolella. Ilu, Jenni ja minä tauolla.

Muut, paitsi kuvan ottaja.

 

LOPPUVAN VIIKON LOPUN ALKUA

  Männäviikolla ovat puhuttaneet pressan puhe, Paten puolue, Carunan karuus, zikaviruksen sikamaisuus, Murron Wilman läpimurto, Timon ja Barakin ortodoksis-ekumeenien rukousaamiainen.

  Männäviikolla eivät puhuttaneet köyhiin maihin suuntautuvat, moninkertaisesti Eurooppaan tulevia suuremmat pakolaisvirrat, veronkierron ehkäisemisen keinot, huonoimmassa asemassa olevien elinolojen kurjistuminen, Suomen tulevaisuuden synkistyminen koulutukseen tarkoitettujen varojen vähentämisen vuoksi. 

  Tänään, Runebergin päivänä, minä olen nostanut lipun salkoon, täsmällisesti, ilman sotilaallisia kunnianosoituksia, klo. 8:00.  Kuukaudeksi kerrallaan sovittu kiertävä lippuvelvollisuus lippuineen majailee meillä kolmatta kuukautta. Vielä, kun 28. 2. hoidan Kalevalanpäivän rituaalit, heivaan lipun seuraavalle. Yritän aina, kun olen liputusvuorossa, toimia niin, ettei seuraava huki iskisi kesäaikaan. Silloin kun tulee oltua paljon muualla. Mutta ennakoiminen on osoittautunut hankalaksi; jotkut pitävät siniristiä useamman kuukauden, jotkut lykkäävät yhden jälkeen eteenpäin, vaikkei yhtään nostoa olisi kohdalle sattunutkaan.

  Se Johan Ludvikista. Tai vielä, että pitää käydä ostamassa muutama Frederikan lanseeraama torttu. Ystävämme Räsäset tulevat ip. viikonlopuksi kyläilemään Juomme siis torttukahvit, ennen kuin haen Hilpan duunista. Ilman punssia, valitettavasti. Aamun Etlari kertoo, että herra Runebergilla oli tapana nauttia yksi nimikkotorttu joka aamu, punssilla, tietty.

  Maija ja Ilu tosiaan usmuuttelevat tänään Paraisilta Hollolaan. Ja vastahan me marraskuussa 2014 heillä käytiin! Viime kesänä piti tavata, Avokkaan ja Turun saaristopurjehduksen merkeissä, mutta oli kaikenlaista muuta; meillä pihan myllerrykset, heillä talon maalausta, Saksan reissua Jennin (tyttären) luo. Nyt sitten pääsee kuulumisia vaihtelemaan, paskaa puhumaan, vähän ehkä nuoruutta muistelemaan. 

  Varauduin tulevaan käymällä eilen Alkosta pullon punkkua, hanapakkauksen valkkaria ja lestin Calvados'ia. Ruokaa tietysti myös osteltiin. Äsken vielä Lidl'istä leipää, piirakoita, sekä patonkia. Ja olutta. Sillä saunoakin aiotaan. Tuli mieleen, että edellisen kerran olen olutta ostanut elokuussa pihahommien kyytipojaksi. Ei ole tehnyt mieli. Viiniä toki on pariin otteeseen kesän jälkeen tullut siemailtua.

Ajateltu menu

Perjantai:

Iltapäiväkahvit ja Runebergin tortut. Illallinen kanttarellipiirakka valkkarilla, iltakahvi juustolla, kekseillä, patongilla ja Calvadoksella.

Lauantai:

Aamukahvi karjalanpiirakalla, mikromunalla, normaalein höystein. Päiväkahvi Hilpan loihtimalla herkullisella puolofeepiirakalla. Illallinen kylmä- ja lämminsavulohella, maailman parhaalla sienisalaatilla, lihapadalla ja valko/punaviinillä. Iltakahvit mielihalun mukaan joko puoloffeepiirakalla, tai juustolla keksien kera, halutessa molemmilla, ja Calvadoksella.

Sunnuntai:

Vankka aamukahvitus paisteitulla munilla ja pekonilla, karjalanpiirakoilla, paahdetulla ruisleivällä, normaalein höystein.  

  Kun maailma on saatu paranneltua (Ilun kanssa tosin ei kannata siihen kovin pontevasti ryhtyä), alkaa viikko uus. Se tulee pitämään sisällään erinäisiä toimenpiteitä erinäisten sukuun liittyvien asioiden parissa. Muuten mennään perusmeiningillä, ennustetussa suojasäässä. Perjantaina tulevat Tiilikaiset. Mukavaa, ja ei mukavaa; Jonin isoäidin hautajaiset ovat edessä. Melko odotettavissa ollut poismeno, koskettaa kuitenkin aina. 

  Iiristä ei olla nähtykään kai kuukauteen. Tyttö tapailee jo kummasti sanoja. Pitää pari syvällistä juttutuokiota hänen kanssaan käydä. Mm. pulkan luisto-ominaisuudet ja Legon Duplo-talon kokoamisen ongelmat tullevat läpikäydyiksi.

  

  Kohta on Helmikuu puolivälissä, rouvan talviloma siintää muutaman viikon päässä. Odotan malttamattomana Luonterin maisemia. Mutta se on toinen juttu se.

CARU(NA)A KERTOMAA

  Meidän täytyy maksaa velkoja ulkomaille, siis nostetaanpa sähkön hintaa. Ja kunnolla, kun kerran nostelemaan aletaan. Ja mitäs sitä Suomeen veroja makselemaan; eihän me täällä olla, kuin voittoa tekemässä. Voittoa ulkomaalaisille sijoittajille, vähän suomalaisille vakuutusyhtiöille.

  Uskon ja luotan nykyhallitukseen yhtä vankasti, kuin Kataisen menneeseen; kuin risaan kondoomiin. Saapa nähdä, mitä kaikkea nykyisen hallituksen jäljiltä tulevien vuosien aikana paljastuu?

  Se politiikasta, eli yhteisten asioiden hoitamisesta.

  Tai vielä kuitenkin sen verran, että Donald-kuoma jäikin kakkoseksi Iowassa. Ei pöllömpiä ihmisiä, nuo iowalaiset.

  IS uutisoi, että Ylä-Savon kuntaryhmän entinen ylilääkäri on saanut syytteen liki 500 000 euron perusteettomista ylityökorvauksista vv. 2006-2011.  Ylilääkärillä ovat korvaukset aikanaan menneet läpi. Tavallisella duunarilla ehkä ei; 15 €/h ansaitseva henkilö olis saanut tehdä ylitöitä 100 %:n korotuksellakin jokaisena työpäivänään yli 15 tuntia viiden vuoden aikana, tienatakseen 500 000 €. Mahdollistahan se olisi, juuri ja juuri; kahdeksan ja puolen tunnin (ruokataukoineen) normaalipäivä ja 15 tuntia ylitöitä.  Siinä jäisi vielä puolisen tuntia lepoaikaa/vuorokausi.

  IL puolestaan kertoo, että perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen vaatii turvapaikanhakijoiden liikkumisoikeuden rajoittamista vastaanottokeskuksiin ja niiden välittömään läheisyyteen. Hän perustelee vaatimustaan mm. turvapaikanhakijoiden epäasiallisella käyttäytymisellä. Yhtä perusteltua on vaatia kansanedustaja Olli Immosen puhevapauden rajoittamista hänen kanssaan samaa mieltä olevien välittömään läheisyyteen.

  Maikkari paljastaa Hartwallin toimitusjohtajan Tapio Pajuharjun ehdottavan, että nyt, kun kaupat saavat itse päättää aukiolaikansa, pitäisi olutta saada ostaa iltayhdeksän jälkeen. Olisko ketunhäntä kainalossa? Mutta eihän Hartwall olekaan Alko, mikä on kai maailman ainoa yritys, mikä käyttää rahaa tuotteidensa myynnin pienentämiseen.

  Huomenna on siivouspäivä. Työ aloitetaan aamulla klo 8:00 (heti, kun ovi on sulkeutunut bussipysäkille lähteneen Hilpan perässä). Järjestys on seuraava:
-vessapönttöjen puhdistusaineen levitys
-imurointi
-muutaman maton vienti parvekkeelle tuulettumaan
-vessojen pesun (sis. pöntöt ja altaat, tällä kertaa ekstrana yläkerran vessan allaskaapin putsaus), sekä pyyhkeiden vaihdon
-lattioiden moppaamisen
-pölyjen pyyhkimisen
-pesuhuoneen kuuraamisen (sis. suihkuoven lasien pesun)

  Mikäli vielä oppisin tekemään ruokaa muillekin, kuin itselleni, sekä keskitttyisin enemmän pyykinpesuun sekä silittämiseen ja mankelointiin, olisin varteenotettava ehdokas "Vuoden Emäntä"-kilpailuihin.

  Hilppa katselee "Miehitettyä". Sen jälkeen alkaa femmalla uusi islantilaissarja "Loukussa". Molemmat menevät tallennukseen, joten palkitsen itseni siivouksen jälkeen katselemalla ne.
  Nyt vetäydyn Ursulan kanssa vuoteeseen. Tarkoitan tietysti Le Guin'in Ursulaa.

 

RETORISESTI KOLEERINEN KAVALJEERI ja muita tarinoita

  "V**tu, s****na, v**tu, pe****le! He***tin k**pä!", sanoo poika vieressään istuvalle tytölle Trion Ciao Caffe'ssa.
  Nuoret ovat ehkä 16-18 vuotiaita. Istun viereisessä pöydässä ja höristelen korviani. En niinkään uteliaan, kuin hämmentyneenä.
  "Ottaa niiku v**tu päähän, v**tu! Sa***na, nyt se v**tu niiku vasta mu**ku niiku sanoo!", jatkaa poika.
  "Niiku nii v**tu syvältä niiku!", toteaa tyttö väliin.
    Siemaisen espressoa, taivastelen muina miehinä ympärilleni. Vieripöydissä istuu pääasiassa nuoria. He puhuvat, näpeltävät puhelimiaan, eivät tunnu kuulevan mitään ihmeellistä.
  "V**tu v**tun v**tu!" Pojan ääni kohoaa entisestään. "Sa***nan v**tu! Eikö, v**tu niiku ois niiku v**tu voinu niiku aikasemmi v**tu niiku puhua, v**tu. Täys v**un mu**ku, v**tu! Niiku vi****taa, vi***taa nii vi***ti, sa***na!"
  "Joo, niiku v**tu! Aika niiku vi*****sesti niiku tehty, v**tu!", säestää tyttö hennolla äänellään.
  Ajattelen, että kyllä maailman sivu on kiroiltu, mutta inflaation näyttää tuokin taito kokeneen.
  "Voihan v**tu!", jatkaa poika juttuaan. "Niiku v**un v**tu! Kyllä pitää niiku v**tu sa***na olla niiku v**un pe****stä niiku koko niiku v**un juttu! Kyllä niiku v**tu niiku vi***taa!"
  "Niiku v**tu joo, v**tu, pimeetä niiku, v**tu!", kommentoi tyttö.
  Kymmenkunta minuuttia kuuntelen tuota tarinaa, mikä ei johda mihinkään. Saan kahvin siemailtua loppuun, lähden käveleksimään, vaikka Hilpan töistä pääsyyn on vielä aikaa. En jaksa enempää, yhden päivän v**tukiintiö on tullut täyteen. Vaikka toisaalta olis niiku ollut ihan mukavaa niiku kuulla, kuka tuo v**un mu***ku on, ja niiku miks, v**tu?

  Tätä tositarinaa ei pidä yleistää. Paljon istuksin, kuljeksin Triossa, mikä on nuorison suosima kohtaus- ja oleskelupaikka. Kaikenlaista keskustelua siellä kantautuu korviin, mutta yllä olevan kaltaisia kuitenkin harvoin. Eikä, läheskään aina, aikuisempien ihmisten juttutuokioiden taso kehuja kestä.

  Huomenna se tapahtuu, vihdoin! Pertsa raivaa ulkovaraston! Nyt, kun autossa on vetokoukku (takatappi, kuten puolisoni rva. Lehkonen muinoin kyseistä laitetta luonnehti), homma onnistuu vaivattomammin. Jo eilen toi tuttavani O.M. ohiajaessaan peräkärrin lainaksi. Siis aamulla tuo kauan harkittu, odotettu, pelätty, kammoksittu työ pääsee alkamaan.
  Varastossa on näet tavaraa! Hyvä, kun ovi kiinni menee. Sinne on tullut lykättyä kaikki tarpeeton "ei tiijä, vaikka joskus tarttis-tavara" joidenkin tähdellisten kapineiden joukkoon. Ja sitten, kun jotain tähdellistä kapinetta olisi tarvinnut, eihän sitä kaiken sälän keskeltä ja alta ole meinannut löytää. Mutta nyt asiat muuttuvat; saamme yhdellä seinällä olevat tilavat hyllyt hyötykäyttöön; saamme fillarimme esiin, keväällä huoltoon, sitä myötä käyttöön; voin jopa tehdä arvaamattomia löytöjä, unohdettuja juttuja sattaa sattua käsiin.
  Kun sanon, että en ole muutamaan vuoteen mahtunut varastoon sisään, en valehtele, en edes liioittele. Ovelta kurottelemalla on homma viime ajat toiminut. Tullee olemaan upea tunne, kun pitkästä aikaa tallustelee oman varastonsa lattialla!
  Hollolan jäteasema näkyy olevan huomenna auki klo. 12-18. Sinne reissun, pari joutuu tekemään. En usko, että kaatopaikkajätettä varastosta juurikaan löytyy. Mutta energia-, kartonki-, puutavara-, ja paperijätettä kyllä. Vanhoja kahvinkeittimiä, leivänpaahtimia, tehosekoittajia, kattiloita, pannuja, luultavasti. Samoin vaatteita, mutta nehän menevät meillä energiapuolelle. Kaiketi kahdesta puuarkusta löytyy paljon lasten vaatteita. Eivät ehkä enää uusiokäyttöön kelvollisia parin-kolmen vuosikymmenen kylmätilasäiltyksen jälkeen. Samoin, muistimme mukaan, arkuissa on lasten kirjoja. Toivottavasti ne ovat pelastettavissa. Jossain hyllyllä on myös koko teknillisen koulun aikainen opiskelumateriaalini. Nyt se siirtyy, monen muun tavaran keralla, uuteen loppusijoituspaikkaan.
  En enää varastoa, en komeroita, en mitään paikkaa, mihin voi jotain "väliaikaisesti" sijoittaa päästä tuollaiseen jamaan. En kotona, en Avokkaassa. Kun ottaa käytännöksi, että kaikki tarpeeton ja "entä jos-tavara" saa heti kyydin sille kuuluvaan pisteeseen, pysyvät nurkat ja mieli avarampina.
  Odotan huomista innolla, ties mitä aarteita ilmaantuu. Olo on, kuin vähäpoikana Piskolassa; keväisin, kun lumi suli, oli jännitävää kierrellä pihapiiri, rakennusten seinustat. Aina löytyi joku syksyllä ulos unohtunut leikkikalu, joskus aikuisten tarve-esinekin.

  Olen näköjään kirjoittanut monena päivänä peräkkäin. Mutta eikö päiväkirjaa niin kirjoiteta? Eikä liene etikettivirhe kirjoitaa sitä öisinkin?

VANHAHTAVIA KÄSITTEITÄ LYHYT, OPPIMÄÄRÄ osa II

  Kirjoittelen tässä joutessani jatko-osan 5.3.2013 rustaamaani blogiin: http://plehkonen.blogspot.fi/2013/03/vanhahtavia-kasitteita-pieni-oppimaara.html
  Syy siihen, että aloin kirjoittamaan on, että ulkona on niin liukasta, että en/emme viitsi henkemme ja terveytemme uhalla sinne nokkaamme pistää.

SIIS

  Äimä, karboraattori, tukkilautta, lysteri, propsireki, motti, keksi, hihnapyörä, kirvesnatta, taikavarpu, pääläri, jalkarätti, molskihousut, haitarijatsarit, palttina, liivinluu, listahöylä, piilukirves, pulitusvihko, ympäristöoppi, perunankaivuuloma, bossanovapusero, korvuslakki, laamapaita, kuhilas, liippa, pehku, hevospuomi, rekiturkki, ometta, korsteeni, öljykangastakki, sydwesti, kynsikkäät,  

  Fat Boy, Lee Harwey Oswald, Jack Ruby, Sirhan Sirhan, James Earl Ray, Ben Casey, tohtori Kildare, Laatikkoleikki, Kolme poikaani, Lentävä kalalukko, Kyllikki Saari, onnikka, DeSoto, Fairlane, Seagull, autoverotarra, Caravelle, Laika, Ensio Itkonen, Kirsti Rautiainen.

  Kolkkakala, kälvikala, käestäminen, Wilsonin pinta eli "yökynttilän sydän", kessäytynyt särki, sokerisakset, sokeritoppa, rasvaleipä, klimppisoppa, kultasula, veripalttu, hillonuija, sitruunasooda, omenapore, leikattu sikarinlehti, Fennia 2...

  ...Hevosen pääntautipilleri, prännäri, alkkohooli, viinakortti, ruokailu-, ja kravattipakko, hymypoikapatsas, kossuvissy, Karhuviina, Amin Grilli, Karvahattu, Sutikan vintti.

  Them, Ernos, Kristiina Hautala, Buffy Sainte-Marie, Vesa Enne, Bruno Laakko ja Lepakko-orkesteri, The Everly Brothers,  Sirkus Papukaija (Orvo Kontio ja Onni Gideon), The Tremelous, Peltoniemen Hintriikan surumarssi, mod-kulttuuri, transistori-radio, Kuti-kuti-kut, Hans Selo, Max ja Moriz, seiväsmatkat, tes-visio, Urjalan taikayö, Tango pelargonia, junan I-, II-, ja III-luokka, The Criminals, Mamma, tuo mies mua tuijottaa, Harro Koskinen, twist, The Ventures, limbo, Millie, Mustan kissan tango, Aja hiljaa isi, hula-hula, amphibioautoesittelyt, Anttolan Likenne ja sen lippulaiva "Etana"...

Tämän mallinen oli "Etana", mutta väri tietysti syvän tumman, ja tuskan, punainen. Tumman siksi, että se oli Anttolan Liikenteen väri, tuskan siksi, että häntä jouduttiin väliin koulureissulla vanhalla tiellä tuuppaamaan, kun hän ei jaksanut nousta mäkiä. Se oli aikaa, jolloin autoilla oli vielä sielu.

LONG MAY YOU RUN!

  ...Ossi Karttunen, Börje Strand, Sulo Bärlund, Veikko Karvonen, "kolme maalia", Ferenc Puskas, "kuka pelkää mustaa miestä", Eläintarhan ajot, mäystin, Eusebio, "rotanloukut", halma, Pekka Säilä, Leo Kinnunen, pesäpallon piirisarja, Olli Mäki, Helmut Regnagel, Puolan kulta olympiajalkapallossa 1972.

  J.V.Sukselainen, ensimmäinen kahvilaiva, Aku Ankan esiinmarssi, kaukopuhelu, Maamiehen tietolaari, noottikriisi, Urkki ja Ahti Hawaijilla...

  ...Nikitan kenkä YK:ssa, kansallinen hätätila, tankerovitsit, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen.........., yleislakko, Reporadio, pennit rahapusseihin, keskari kauppoihin, Emil Skog, maalaisliitto, EFTA, Komekon, taloustietokilpailut, Melbournen olympialaiset, Suezin kriisi, Unkarin kansannousu, Borsalino-, tai Roston-hattu, lättähatut...

Kari Suomalaisen käsitys "lättähatuista.

  Ja lopuksi loppukaneetti:

 Loppukaneetit ovat samat, kuin osan I lopuksi kirjoitetut loppukaneetit.

Loppu.

 
   

VOINKO ANOA KORVAUSTA?

  Nyt se on loppu! Nimittäin Emmerdalen katsominen livenä! Olen tuota saippuaa seurannut vuosikausia. Siinä mielessä leppoisaa katsottavaa, että ei ole niin väliksi, jos muutama jakso jää silloin tällöin näkemättä. Yleensä sarjan molemmat arkipäivisin tulevat jaksot katselen suorana. Mutta raja se on minunkin rajattomalla mielenmaltillani. Se korsi, joka katkaisee Pertsan pinnan on työnsä tehnyt! Olen reilun parin viikon aikana nähnyt Emmerdalen kylkiäisenä noin tunnin verran typerää ennakkomainosta "Saturday Night Live"-ohjelmasta. Olen nähnyt suunnilleen saman verran jotain Pirkka-Pekan puheen höystämää MTV3-konsernin hymistelyä. Nämä muitten mainosten, siis maksettujen, lisäksi.
  Olen yrittänyt keksiä puuhaa mainoskatkojen ajaksi. Olen käynyt valmistamassa espressot. Olen poikennut "toimistolla" oikomassa mattoa, katsomassa lämpömittaria, lukemassa sähköposteja. Olen käynyt paskalla. Olen käynyt alakerrassa hengittämässä syvään, laskemassa sataan. Olen käynyt viemässä roskia. Silti päässä soi, aivoissa sauhuaa, silmissä mustenee. Täst'edes aioin tallentaa kaikki Emmerdalen jaksot, katsoa ne hermoja säästävällä tavalla. Jos nuo kaksi peräkkäistä jaksoa katsoo livenä, on esitysaika n. 60 minuuttia. Kuitenkin itse ohjelman kesto on n. 20 minuuttia per jakso, eli 40 minuuttia. Joten 20 minuuttia, eli kolmasosa, on muuta tarjontaa. Toki ymmärrän kaupallisten kanavien periaatteen; ne saavat tulonsa pitkälti mainoksista, nykyisin myös tietysti maksullisista kanavista. Rehellisiä mainoksia vielä joskus katsoisikin. Mutta kun kanavilla menee niin huonosti, että ne eivät saa mainosaikaansa myytyä kuin osittain, ne joutuvat suoltamaan omien ohjelmiensa ennakkomainontaa suurimman osan katkosta. Ja samaa lorua, joka paussi. Kun kuuden ja seitsemän välillä katselee viisi kertaa saman typerän, mutta pitkä, ylistyksen jollekin SNL-ohjelmalle, koettelee se rauhallistakin miestä. Ja ennen kaikkea rauhallista mieltä!
  Emmerdale on suunnilleen ainoa kaupallisten kanavien ohjelma, mitä olen pitänyt tapanani suorana seurata. Päivärytmistäni johtuen iltaisin tulevat sarjat, elokuvat, dokkarit, menevät tallennukseen. Ne katson sitten kun katson, mainokset pois kelaten. Täten en varmuudella pysty sanomaan, millainen on tilanne muitten, kuin MTV3-konsernin kanavien kohdalla. Saman verran mainosaikaa niillä joka tapauksessa näyttää olevan varattuna.

  Moni sanoisi, että "oma valita, ei oo pakko kattoo!" Niinpä on, siksi en enää kato. livenä.

  Mutta otsikkoon viitaten: Voinko hakea tv-yhtiöltä korvausta, jos verisuoni katkeaa päästä, kroppa halvautuu mielipahasta, tai humeeti alkaa muuten vaan sassaroimaan mainoskatkojen vuoksi?
  Tai voiko Hilppa vaatia kyseiseltä yhtiöltä korvausta, jos se on aiheuttanut telkeämiseni pyöreään huoneeseen? Vaikka kai korvaus kohdallani olisi nimellinen. Mikä ei tietysti olisi kohtuullista; uusia Pertsoja ei niin vaan tänne repäistä.
  Voinko vedota syyntakeettomuuteen, jos amokin vallassa ryntään ulos pelottaen naapurin taaperoilta vetelät housuun, yöunet huut helevettiin?

  Siinä oikeusoppineille pohdittavaa. Pohtikaapa äkkiä; jos ajattelemattomuuttani vielä suoraa Emmerdalea hairahdun katsomaan, saattaa ennakkotapaus olla käsillä ennemmin, kuin arvaattekaan.

  Sitten vielä keliasiaa, ei onneksi keliakiaa. Eilen oli niin liukasta, että, pakko tunnustaa, aamulenkki lyheni alla puoleen normaalista. Nastakengistä huolimatta. Ei ole mukavaa tallustaa, kun energia kuluu pystyssäpysymiseen. Ihan hyvin olivat väylät hiekoitettu, mutta märän jään päällä siitä ei paljon apua ollut. Hiekanjyvät pyörivät jalan alla, nasta ei jaksa jäähän pureutua.

  Tänä aamuna oli toinen tilanne. Muutama pakkasaste, ryynilunta, mikä oli tarttunut jään pintaan oli ripotellut vajaa sentti. Oikea unelmakeli, vaikka vähän tuuleskeli (huom. loppusointu!) Ensiöynä, huomisaamuna sataa vettä, sunnuntaina alkaa hieman pakastaa. Vaihtelevaa on ulkoilijan elämä. Mutta sitkeästi aion joka aamu varusteisiin tälläytyä, jääköön vaikka lenkki sitten lyhyeksi.

TAITEELLINEN VAIKUTELMA

  Taitelijoita, taiteilijoiksi sanottuja ja taiteilijaksi itsensä nimittäviä/nimittäneitä on paljon. Mutta mikä on taidetta?  Wikipedian mukaan taide tarkoittaa yleisesti kaikkia niitä toimintoja ja tuotteita, joilla ihminen aistein havaittavin keinoin koettaa herättää toisissa itsessään kokemiaan tunnevaikutuksia.
  Tuon määritelmän mukaan jokainen teos voi olla tekijän kantilta katsottuna taidetta. Entä mikä on taidetta kokijan asemasta tarkasteltuna? Sekö, minkä kriitikot taiteeksi julistavat? Sekö, mikä oppikirjoissa kerrotaan? Sekö, mikä näyttelyissä, esityksissä, konserteissa ja kirjamessuilla mainesanoin julkituodaan, palkinnoilla kuorrutetaan?
  Onko joku punk-biisi tai joku gaffiti taidetta? Ja jos ne ovat, ovatko ne punk-biisi tai graffiti
  Liian vaikeita kysymyksiä minun ratkaistavakseni. Joten tyydyn tuohon määritelmään; taidetta on kaikki se, millä tekijä yrittää omia tuntemuksiaan ilmaista.

  Entä mikä on hyvää musiikkia? Mikä on hyvä leffa. Millainen on hyvä näytelmä. Onko paras kirja paksuin kirja? Mikä on hyvä taulu, patsas, valokuva?

  Joku kokee Frank Zappa'n "Over-Nite Sensation"-albumin paremmaksi, kuin  Kake Randelinin "Kop kop kop"-plätyn...

   ...joku on mieltynyt Mikko Alatalon "Puuhamaa"-luritukseen enemmän, kuin Jimi'n "Voodoo Child"-biisiin.
  "Kesäillan valssi" voi muutaman mielestä hakata mennen tullen "Citzen Kane'n", muutama arvostaa enemmän Aki Kaurismäen "Varjoja paratiisissa"- leffaa kuin "Poliisiopisto vitosta".
  Marcus Proust'in "Kadonnutta aikaa etsimässä"vetoaa toiseen enemmän kuin Heikki Hietamiehen romaanit, Volter Kilven "Alastalon salissa" hakkaa kevyesti Harlequin-sarjan toisen listalla.

  Yksi saattaa arvostaa Juhani Palmun Latomaisemat Michelangelon maalauksia edelle, toinen vannoo mieluumin Rodin'in, kuin Miina Äkkijyrkän teosten erinomaisuuden nimiin.

  Onko sellainen teos hyvä, jota kriitikot kilvan ylistävät, sellainen huono, jonka maan rakoon polkevat?

  Voiko teos olla hyvä, jos se on tehty "kaupallisessa" mielessä?

  Kai asia on niin, että jokainen on oma kriitikkonsa. On hyväksyttävä, että se, mikä jostakusta tuntuu, kuulostaa, näyttää, jne, hyvältä, on hyvää, ja on myös taidetta. Ja mikä kukaan on hänelle kertomaan, että tuo on hyvää, tai tämä on huonoa.

  Nyt, jälkikäteen ajateltuna, huomaan, että olen elänyt aikaa, jolloin tyrmäsin elokuvia, kirjoja, musiikkia, niitä edes näkemättä, lukematta, kuulematta. Siihen vaikuttivat mm. ennakkoasenne, lukemani arvostelut ja kuulemani kommentit. Nyt ajattelen toisin; ei ole reilua dissata mitään, mitä ei ole omakohtaisesti aistinut. Tietysti on niin, että monista tekijöistä on jo ennakkokokemusta, minkä perusteella voi päätellä, että "tuo ei oo mun juttu". Siitä huolimatta, jos ei kyseistä teosta ole kuullut, nähnyt, lukenut, kokenut, ei pidä mennä sitä puheissaan tai kirjoituksissaan haukkumaan. Kaikille ja kaikelle pitää antaa mahdollisuus.

  Kuten tarkkaavaiset??? lukijat??? ovat huomanneet, en ole puhunut sanaakaan korkeakulttuurista. Enkä puhu; jätän sen niiden asiaksi, jotka siitä jotain tietävät.

  Pakkanen meni sitten "persiilleen". Liukasta tuli. Kelit vaihtelee, talvi etenee. Aika rientää; Isä-Erkin poismenosta on ihan pian kulunut kymmenen vuotta, ja otin tänä aamuna pakkauksesta viimeiset liki viisi vuotta sitten Dressmann'ilta ostamistani (kolme kahden hinnalla) kalsareista. Samoin menevät passimme kohta vanhoiksi. Muistan nuo asiat siitä, että sekä passien uusinta ja kalsarien osto tapahtuivat hieman ennen 60-vuotispäivääni, minkä vietimme Kreetalla. Erkin kuolemalla ei noihin asioihin tietysti ole mitään konnotaatiota.
  Ja vielä on mainittava, etteivät nuo Dressmann'in kalsarit ole olleet ainoa, mitkä ovat käytössäni näinä liki viitenä vuotena olleet. Olipa vain yksi kappale päässyt unohtumaan.
  Ja passeista sen verran, että pitää laittaa kohlakkoin anomus vireille; käy homma netissä, ennen kuin ovat vanhoiksi menneet. Passit. Passien henkilöt toki ovat. Menneet vanhoiksi.