Äärioikeisto järjestää väkivaltaan johtavia tilaisuuksia. Suomessa. Tarkoituksellisesti. Vielä vähäisiä. Mutta eikö ymmärretä, mihin ne saattavat johtaa? Eikö lueta historiaa, tiedetä tapahtuneesta?
Ihminen, joka ei tunne menneisyyttä, ei voi luoda tulevaisuutta. Ainakaan ihmisarvoista, pelosta vapaata ja suvaitsevaa tulevaisuutta.
Mikä minä olen ketään neuvomaan, mutta luulen, että jos jokainen tiedostaa edes muistiin merkitsemisen aikanakautena uljaan eläinkuntaan, kädellisten lahkoon, ja isojen ihmisapinoiden heimoon kuuluvan ihmiskunnan kauhuteot ja edes yrittää niistä viisastua, on pallomme parempi paikka elää meille kaikille.
Sitä pohtii varmasti muuttotouhujen lomassa myös Iiris.
Mutta ei taida mikään muuttua. Jotkut kuitenkin muuttavat. Perhe Tiilikainen pääsi viimein, viideksi kuukaudeksi venyneen evakkoreissun jälkeen, uuteen, siis uudistettuun, kotiin.
Olin perjantaina oikein reippaan kellonkierron, eilenkin lähes sellaisen, roudausta ja siihen liittyvää tekemässä.
Perjantaina tuotiin tavarat Espoosta sekä Hollolasta välivarastosta Kivihakaan. Ymmärrys loppuu, kun kuvittelee sen tavaramäärän, mikä asuntoon kannettiin, mahtuvan säällisesti niihin tiloihin. Ja uusi sohva on vielä maanantaina tulossa!
Tiilikaisen Aija oli jo torstaina tekemässä uuden kodin "loppusiivousta" ikkunanpesuineen. Aija oli tietysti perjantaina ja eilen mukana muutossa.
Eilinen oli minulle helppo päivä; laitettiin Jonin kanssa, ennen kuin hän lähti iltavuoroon (klo. 13:00) vähän lamppuja kattoon, pyykkikone paikoilleen ja koottiin massiivinen ruokapöytä olohuoneeseen. Käytiin myös hakemassa "kanakopista" joitain tarvittavia juttuja, mm. jokunen laatikko astioita. Ei käy kateeksi Jonia; varasto on toisen rapun vintillä. Siis kaksi kerrosväliä alas, toiseen rappukäytävään ja neljä kerrosväliä ylös. Ja siellä on tavaraa. On astiaa, on kirjaa, on vaatetta, on ties mitä. Mutta onneksi on aikaakin, kun välttämätön on saatu haalittua.
Aija, Hilppa, Anna ja Iiris lähtivät päivällä siivoamaan väliaikaisen asunnon, tarkastivat samalla, että kaikki tarvittava on tuotu.
Minun iltapäiväni kului Helmin lenkityksessä, niukasti kulinaarisessa lounaassa Hesessä, ja peukaloiden pyörittelyssä. Ei ollut vielä edes yhtään kirjaa huushollissa, tv:ta ei oltu asennettu, laajakaista puhumattakaan, tabletti oli kotona, puhelimella surffailu tylsää. Kului se aika kuitenkin tuonne liki kuuden hujakoille, jolloin siivoustryhmä palasi, päästiin kohti kotia usmuuttamaan. Mutta nyt on peukalot vetreessä kunnossa!
Niin, ja Helmi sitten palasi kotiin! Mahtaa oudolta tuntua, meistä, jos Tillikaisistakin. Jo aamukahvilla aloin kuunnella, eikö Hemppa ollenkaan lähde ylös ja aamutarpeilleen hilautumaan.
Helmi ihmetteli, että eihän täällä, ...kele, pääse edes partsille!
On varmaan Annasta ja Jonista hienoa päästä takaisin. Asunto on kuin uusi; kylppäri, keittiö, kaikki pinnat, sähköt, putket, ilmastointi, kaikki. Jotain pientä huomautettavaa Anna löysi työn jäljestä, kuten poikkeuksetta aina löytyy. Ne on kuitenkin pikku juttuja, helposti korjattavissa. Kaiken kaikkiaan erittäin siistiä työtä huomasin tehdyn. Ja Tiilikaisten valitsemat materiaalit sekä koneet ja laitteet olivat hyvällä maulla hankittuja.
Niin paljon nykytekniikasta, tai sen toteuttamisesta, olimme ulkona, minäkin, ja varsinkin minä, kun pesukonetta laitoin paikoilleen, kysäisin Annalta, että miksei vesiliitännässä ole lainkaan hanaa? Sitä äplisteltiin porukalla. Anna jo arveli, että on asenettu seinään väärä osa, oli vissiin vähän kärmeissään, kun keittiössä oli vielä, huomautuksesta huolimatta väärä sekoittaja. Minä siihen, että ei ne nyt niin tyhmiä ole, putkimiehet. Tai sitten se on jo rikollista toimintaa. No, Anna naapurista kysymään. Asia selvisi; hana oli altaan sekoittajassa, samallainen kuin astianpesukoneille pruukataan tehdä. Ja allas on vastapäätä pyykkikoneen paikkaa. Enhän minä edes osannut sieltä katsoa! Mutta kätevää, toki.
Niinpä niin. Pikku hiljaa saavat nuoret paikkansa mallilleen, asumisen uomilleen. Ensi perjantaina he tulevat Avokkaaseen. Lauantaina on Liisa-tädin siunaus. Toivottavasti ilmat suosivat, niin perhe Tiilikaista, kuin Liisaakin.
Huomenna, kun olen saanut Elinan käytettyä haavahoitajalla, ja asiat kuntoon kuukauden kesätauolta palaavan Hollolan kirjaston kanssa, startataan siis elokuuksi Anttolaan. Tiistaina tulee serkkuni Susanna tyttärineen pariksi päiväksi. Seuraavalla viikolla luultavasti Räsäsen Maija ja Ilu. Sitten pitää käydä kotona kalsareita pyykkäämässä, ruoho leikkaamassa. Loppuloma (Hilpan) on pyhitetty töille. Mutta niistä enemmän tuonnempana.
Tätä mieltä Iiris oli, asiaa häneltä udeltuani, muuttotouhuista.
