keskiviikko 29. heinäkuuta 2015
AUDIATUR ET ALTERA PARS
lauantai 25. heinäkuuta 2015
VIIDELTÄ SAUNAA JA KUUDELTA...
keskiviikko 22. heinäkuuta 2015
MUSIIKKIKATSAUS (vähän päivitystä)
Joskus tulee mielihalu palata 60-luvulle. Silloin avaan soittolistan, miltä löytyvät mm. nimet "The Hollies". "The Animals", "The Who", "The Pretty Thinks", "The Kinks", "Jimi Hendrix", "Lovin' Spoonful", "Jefferson Airplane", "The Small Faces", "The Mamas & Papas", etc, etc. Mainitsemattakaan kahta vähemmän maitetta saanutta, nimitäin "The Beatles" ja "The Rolling Stones". Täytyy tunnustaa, että kun muutamana aamuna on puolitoista tuntia nostalgisoinut, tekee mieli vaihtaa listaa!
Uutuuksia tulee hankittua niukasti, nykyartisteihin perehdyttyä rikollisen vähän.
Jonathan Wilson
Kuitenkaan en vielä nakkaa kirvestä kaivoon; en ole tarjontaan perehtynyt, ehkä joku sopiva vielä putkahtaa.
Sitä paitsi: Tuossa blogissa on 14 kohtaa, joista viimeinen kuuluu "rikon vähintään yhtä tämän listan mimimi-säännöistä". Sehän tietää, että muiden kohdalla täytyy noudattaa tiettyä ehdottomuutta!
tiistai 21. heinäkuuta 2015
HEINAKUUN KESAPAIVA
Asken naytti auton mittari 25, siis lampo-, ei nopeussellainen. Tai saatto valiaikaisesti sekin jollain kohtaa nayttaa. Mutta hyva niin; Anna, Iiris, Emma, Shade ja Oseluna on menossa pariks paivaks Avokkaaseen. Eikohan nuo ossaa huushollin pystyssa pittaa! Eipa Anna siella hirveesti omin nokkineen oo ollu, mutta sen verran, etta vankasti kuusalla on. Ei siina muuta, kun osaa veneen yli ajaa. Nyt tartte ees uuneja lammittaa.
Tulee mieleen yks reissu, kun nuorisoa oli kymmenisen vuotta sitten sinne menossa. Oli Anna ja Joni. Oli Nina, Ritvan tytto ja nyk. miehensa Olli. Oliko viela joku muukin. Tarkkaan olin Jonille veneen kayton selvittanyt, mutta yhta juttua en. Nimittain sita, etta oikosulkukatkaisija pittaa laittaa paikalleen, muuten ei starttaa! Oli elokuuta, ilta oli pimenemassa kun nuoret rantaan ehtivat. Sittehan ne starttas akun loppuun, samalla meni starttimoottorikin. Kun ei enaa pelit inahtaneetkaan, soittivat velj-Hanskille. Sehan sornaytti apuun, otti kopan pois, ja viela pulteilla kiinnitetyn vekottimen, jolla startti pyorayttaa vauhtipyoraa. Sitten irtonarulla tempaisi kayntiin. Niinpa paasi nouseva polvi saareen, takasinkin, kun Haneli oli opastanut.
Tuli siita hintava reissu. Akunhan sai ladattua, mutta starttimoottori piti hankkia. En mina valita, oppirahat pitaa maksaa. Nimittain siita, etta muistaa opettaa ummikolle juurta jaksaen, miten toimitaan. Siita starttimoottorista viela; kysyin Lahdessa olevalta venemoottoripurkamolta, josko heilla olisi moista vempeletta. Kerroin koneen mallin ja valm. vuoden. Nehan kehu sellasen loytyvan, mina hakemaan, hintaa muistaakseni 150 ecua. Kun sita sitten ruvettiin paikoilleen sovittamaan, ei se piru kayny. Ei muu auttanu, kun tilata Anttolan Kone ja Urheilusta Korhosen Markulta uuvenkarhee. Makso 400 asennuksineen. Onneksi olin sopinu purkamon kanssa, etta jos vempele ei syysta tai toisesta pelita, saan sen palauttaa, ja rahat takasin. Niinpa soitin purkamoon, ja sielta sanottiin, etta tuo pois, paikalla ollaan. Ajelin sinne, mutta eihan siella ketaan ollu. Yritin kannyyn soittaa, mutta ei vastattu. Kiroten poistuin paikalta. Seuraavana paivana soitin uudestaan. Nyt purkumestari vastasi, kehui olevansa parin tunnin kuluttua paikalla. Mina taas sinne suhaamaan, eika ketaan missaan, ovet reikelissa! Paa savua nousten soittamaan! Ihme kylla, aija vastasi. Sanoi olevansa kyntamassa peltoa vahan matkan paassa. Noh, oli se siella. Ja antoi rahat takaisin. Olin jo summan tappiosarakkeeseen listannut!
Toivottavasti siis nyt ei tuollaisia tapahdu! Eika tapahdukkaan; kylla Anna homman klaaraa! Toivottavasti heita ilma suosii.
torstai 16. heinäkuuta 2015
SURUA JA SUUNNITELMIA
Tulkoon viikonloppu, ja tuleehan se. Anttolan suuntaan mennaan. Nyt, kun ei ole odotettavissa erityisprojekteja, taytynee jatkaa puun tekoa. on jaanyt vaiheeseen, kun on ollut muita hommia, ja muualla vietettyja viikonloppuja.
Tata kirjoitan taas Triossa, kuten uskolliset likijani huomaavat a:n, eiku a:n siis a:n, no olkoon, korvaamisesta a:lla. Kavin Elinaa kayttamassa haavahoitajalla. Ei meinaa vanhan rouvan saarihaava parantua, tai ainakin aikaa ottaa. Mutta kaikki aikanaan, sano kreivi.
"Tadeistani, "Piskolan tytoista", viimeinenkin, Liisa, on nyt siirtynyt autuaammille pihapuutarhoille. Toissayona oli Moisian sairaalassa pois nukkunut. Sydamen vajaatoiminta, ja sen aiheuttama kunnon luhistuminen olivat syyna Liisan lahtoon. Kavimme viime sunnuntaina hanta katsomassa. Oli ollut viela pari tuntia ennen tuloamme ihan virkeana, mutta ei silloin enaa meita noteerannut, nukkui happimaski kasvoilla. Kuihtunut oli, entisestaan. Veimme hanelle kimpun valkoisia piooneja omalta pihaltaan. En tieda ehtiko niista nauttia?
Se on sitten ollut sen laatuinen kevat ja kesa, ensin meni Hilpan veli Kake, sitten sisko-Ritva, kohta Igor, nyt Liisa. Valissa Elinan silmaleikkaus ja jalan telominen. Siihen kun lisataa Helmilla ilmenneet kivut ja ontuminen, ei paljon enemmasta jobinpostista olisi valia ollutkaan. Mutta mitapa naita kertailemaan; elama antaa, elama ottaa.
Saa nahda, mika kotitalon tuleivaisuus on. Sehan on Hanelin. Uskon, etta Tainan kanssa keksivat sille jarkevaa kayttoa. Onneksi sinne joku vuosi takaperin laitettiin maalampo. On vahan edukkaampaa pitaa edes peruslampo paalla. Muuten kylla pian paikat rapistuu.
Elina sinne, siis Piskolaan, lahtee/paasee huomenna paivalla Markun, Ritvan kihlatun, kanssa. Markku on jo nuorena poikana viettanyt kesia Piskolan ylatalolla. Viime vuosina tietysti Ritvan kanssa "renkituvalla".
Oli sopinut jo alkukesasta, etta voi tulla kesaisin aikaa Piskolassa viettamaan, niin ja mustikoita poimimaan. Se on Markun himohommaa, ja maastot tuttuja. Elinalla on taas maanantaina aika haavahoitajalle, joten han tulee kanssamme sunnuntaina Lahteen. Avokkaaseen aiti ei enaa niin mielellaan lahde. Vatsa tahtoo aamuisin reistailla, ja vessaan on pitka matka. Sita paitsi Piskolassa on helpompi ulkoilla, kun on teita, mita pitkin kavella.
Pesosen Heikin ja Kiljusen Matin kanssa on sovittu, etta elokuun puolessa valissa, 17.8. alkavalla viikolla Matti tuo lautan, milla lossataan Heikin kaivuri ja tarvittavat materiaalit saareen. Se tietaa villiintyneelle ruusutarhalle lopun alkua. Samalla parannellaan harmaavesiviemarointia ja tehdaan vahan salaojia. Niin, ja ruusutarhan tilalle tietysti nurmikko niukkoine, vahahoitoisine ja takuuvarmasti helppohoitoisine ja leviamisvapaine istutuksineen. Niin suivaantunut olen kurttulehtiruusuihin, jattipalsameihin ja lupiineihin, etta etta enaa ei niiden kaltaisia maahanmuuttajia pihoille tule, sen verran persua minussakin loytyy!
Viela meinasin Avokkaassa sisaankayntikuistin ehostaa. Pitaa vahan oikoa, uusia ulkovehousta ja tehda uusi lattia. Tieda hanta, jos siihen jossain vaiheessa parvekelasit ja oven hommaisi. Olisi kylmiilla ilmoilla melko tavalla energiatarvetta pienentava toimenpide, nyt kun ei ole minkaan valtakunnan tuulikaappia.
Naissa hommissa se tulee elokuu kulahtamaan, parit ystaaaaaavakaynnitkin on valiin buukattu. Sitten, nailla nakymin lokakuussa, on vuorossa kotona pesuhuneen ja alakerran wc:n remontti. Sama kaveri, joka tki Annan ja Joni keittiaon ja pintarempan kavi eilen katsomassa, tekee laskelmat ja tarjouksen. Miksei asuntoja ja mokkeja ole keksitty sellaisiksi, etta kun ne kerran tekee, ei niita tarvitse 147:aan vuoteen korjailla? Tai 152:een, jos oikeen hyvin tekee?
Noitakin paasee onneksi huomenna taas katselemaan.
tiistai 14. heinäkuuta 2015
HAVAINTOJA
Tämä aamu varmensi jo usein aiemminkin muodostunutta käsitystäni suomalaisten säähän varautumisesta. Suuri osa tuntuu ulos lähtiessään vain vikaisevan allakkaa: "Heinäkuun puoliväli, selevä, se on sortsikeli!" Minä sentään katson ensin ikkunasta ulos, ja vilkaisen mittaria. Tuntui aamulenkillä hyytävän hytisyttävältä katsella töihin fillaroivaa tai dallavaa sortsi-. ja t-paitakansaa, kun lämpöä oli +6!
On kai niin, että kun kesäkelit eivät tule ihmisen luokse, niin vaatteet kuitenkin. Ollaan niin sisukasta pohjolan kansaa, että lyhyestä kesästä nautitaan, vaikkei sitä olisikaan.
Yle:n uutisten kärkiantia on, että puolet eurooppalaisista, myös suomalaisista, muuttaa lomasuunnitelmiaan taloudellisen tilanteen takia. Minä kuulun siihen onnelliseen puolikkaaseen, joka ei muuta. Elokuu odottaa. Luonteri, here I Come!