Ystäväni Hännisen Make on laitellut viime aikoina kuvia pilkkisaaliistaan, soitellut perään, kysellyt. lähdenkö joskus mukaan. Sunnuntaina viimeksi. Uteli, josko tiistaina Siikaniemeen mentäisi? Sanoin, että valitettavasti on muuta, joskus toiste.
Tänään iltapäivällä soi puhelin. Make.
"Ootko kotona?"
"Oon."
"Miä tuun kohta käymään."
Pani puhelimen kiinni. Vartin kuluttua soi ovikello. Avasin. Heti ovenraosta työntyi kalapussi. "Toin kostoks, ku et jäälle lähteny!"
Seitsemän keskipannun ahventa. Minä kiittelin, melkein otsani ruvelle kumartelin. Kuvassa kalat. Yksi puuttuu, on työn alla sanomalehden päällä.
Make on Mikkelistä kotoisin, asunut jo kauan Lahdessa. Hän on aina ollut innokas kalamies. Itse asiassa häneen tutustuin kalastuksen merkeissä. Ne oli jotkut uistelukisat 1980-luvulla. Olin siellä Hanelin kanssa, Make Paavilaisen Markun kera. Nuoruudessani en Makea tuntenut, hän on minua sen verran nuorempi. Tänä talvena pääsi hänkin eläkeläisten joukkoon.
Tänä talvena Make on päässyt kunnolla vauhtiin. Ehkä siksi, että hän hankki luotaimen, joten ainakin pystyy katsomaan, onko paikalla elämää. Itse hän vaatimattomasti totesi, että on ollut säkää. Mutta ei minusta pelkkää säkää, sillä hän on ulapalta kantanut monia kertoja puolen kilon kahta puolta olevia kyrmyniskoja. Tasapainopilkillä kuuluu nostavan, kuudesta kahdeksaan metrin syvyydestä.
Saatanpa lähteä vielä Maken matkaan. Näkyy miehellä olevan pilkkejä auton kontti pullollaan. Minulla ei Hollolassa ole senkään kalastusvälinettä. Enkä liioin pilkkimisen vuoksi hänen kanssaan jäälle änkeydy. Ihan juttuseuraksi. Tai ei siinä paljon tarvitse itse jutella. Makelta juttua piisaa, kunhan kuuntelijoita löytyy. Voihan sitä pilkkiäkin liottaa, aikansa kuluksi.
Sunnuntaina oltiin Espoossa Liisan nelivuotisilla. Liisalla on meneillään Frozen-kausi, joten vaaleansinisävyiset synttärit ne oli. Meitä sukulaisia oli Mikkelistä, Lahdesta, Hollolasta ja Helsingistä. Tuli taas suolaista ja makeaa ahdettua vatsa pullolleen.
Liisa tuijottelee kakkua, että eikö kukaan tuu kynttilää sytyttämään, ku pitäs päästä puhaltamaan.
Tässä päivänsankari poseeraa lahjamekossa.
Nyt on Espoossa talvilomaviikko. Annakin on tästä päivästä alkaen lomalla. Hallilla treeneissä käy Iiris kuitenkin päivittäin. Rajansa lomailullakin.
Me vietämme seesteistä talviaikaa. Ei merkintöjä kalenterissa. Paitsi että perjantain suoritetaan yhtiössä suunnittelukierto. Käyvät keväällä (toivottavasti) alkavan putkiremontin tiimoilta kiertämässä kaikki asunnot. Eli vähissä ovat tapahtumat. Liiankin, on turhan paljon aikaa miettiä maailman kurjuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti