USKOMATON AJANSÄÄSTÖ

Uutta lunta pieni kerros maassa aamulenkillä. Ketun, rusakon, kissan ja jopa ihmisen jälkiä näkyvissä. Niiden johdattelemana tulin taas ryhtyneeksi pohtimaan ihmisen syvintä olemusta. Kuten edelläni kulkeneista saattoi päätellä, meillä on pakonomainen tarve oikaista tietämme, mikäli se vain on mahdollista. Alempana olevasta esimerkkikaaviosta (Einsteinmaisen oivaltava, mutta silti käsitettävissä oleva esitys) näkyy, kuinka lajitoveri tässä tapaksessa lyhentää matkaansa neljällä metrillä. Jos hänen nopeutensa on 5 km/h, tarkoittaa se n. kolmen sekunnin aikasäästöä. Olettakaamme, että kuvitteellinen ystävämme kävelee päivittäisen työmatkansa, ja hänellä on reitin varrella kaksi esimerkimme mukaista oikaisupaikkaa. Hän siis säästää työpäivänään 4 x 3 sek. = 12 sek. Kuukauden mittaan aikasäästöä tulee 21 pv. x 12 sek. = 252 sek., eli
 4 min. 12 sek., ja vuodessa (hänhän on oikeutettu vuosilomiin) 10,5 kk x 252 sek. = 2646 sek., eli 44 min. 6 sek. Melkein tunti, siinähän ehtii katsoa kahdet Salkkarit ilman mainoksia! Mutta kun aikaa ei voi jemmata, panna pankkiin, saatikka saada siitä korkoa, toverimme on käytettävä säästynyt aika kaksi kertaa joka työpäivä. Siinäpä hänelle miettimistä; kun hän istahtaa työpöytänsä ääreen, on hänellä 6 sek. aikaa meditoimiseen, kahvihörpyn ottamiseen, tai vaikkapa tosilyhyen tekstarin naputtelemiseen. Että kylläpä kannatti oikaista! Puhumattakaan siitä, etää kunnan puutarhapuolen henlilöillä on kesäisin vähemmän nurmen leikkuuta muodostuneen, mustalla mulla olevan polun ansioista. Sillä jos yksi meille jäljet tekee, niitä muut niitä seuraavat. Q.E.D.
Toki monet autolla työmatkansa taittavat säästävät aikaansa huomattavasti enemmän. Kun he aamuin illoin niska punaisena, kaistaa vaihdellen, ylinopeutta kaahaten ja itsensä ja kanssakulkijat vaarantaen saattavat säästää yhdet liikennevalot mennen tullen, jopa 2 min. työpäivä. Sehän tekee vuoden mittaan...Laskekaa itse.
Kunpa olisimme muissakin asioissa yhtä pedantteja, kuin ajansäästössä.