Kuten olen eräässä taannoisessa turinassani (LUONTO, etc.) todennut, minusta on valitettavasi tullut helposti hermojensa hallinnan menettävä henkilö, eli tietoisuuteeni suodattuvat tapahtumat saattavat ärsyttää kohtuuttomasti. Siitäpä tämän kertaisen jutun aihe; kun aamulla Hilpan vietyäni ja satunnaisen kahvin (aamuisin Robert's Coffeessa 1,20 €, hinta sinnepäin kohillaan) kuvaneuvoksen ja parin muun talossa liikettä pitävän kanssa nautittuani menin autolle parkkihalliin, mitä näinkään? Kypsässä iässä oleva herrasmies, n. 120 kg, siitä varmaan parikyt kiloa piittaamattomuutta, puhdisteli lumenrippeitä vähäpäästöisten autojen paikalle ankkuroituneen sadan tonnin mersun katolta poltellen paperossia naama 20 sentin etäisyydellä tupakointikieltomerkistä. Ei iso asia, mutta kaalissa kärisi! Maltoin kuitenkin pidättäytyä pitkähkössä katseessa. Kun tämä episodi sitten iltapäivällä palautui mieleeni, aloin aikani kuluksi pohdiskelemaan.
Itsessänihän ei tosiaan ole muuta hyvää, kuin että olen hyvä huono esimerkki, mutta silti on asioita, joita ihmisten tulisi ottaa huomioon. Enkä tarkoita nyt nuorisoa, joitten roskaaminen kyllä ajoittain korpeaa. Mutta varttuneempi väestönosa tuntuu monasti olevan sitä mieltä, että säännöt ja asiallinen käyttäytyminen eivät koske heitä lainkaan. Tuon edellä mainitsemani mersumiehen kaltaiset vievät sumeilematta perhepaikat, vähäpäästöisille tarkoitetut paikat, ja vieläpä invapaikat omantunnon merkkejä antamatta. Useat lippalakkimiehet (talvisin karvahattuhemmot) köröttelevät reilusti alle tienopeutta, välttävät vilkun käyttöä, ja ajavat punaisilla, kun ovat aiheuttaneet muutamalle perässäajavalle pakollisen pysähtymisen. No, okei, osahan on pantava iän piikkiin, nuorruta ei, ei itse kukaan. Mutta minkä piikkiin on asetettava ne kanssaeläjät, jotka ostoskeskuksen 10 metriä leveälle käytävälle juttelemaan asettuneen muutaman teinin ryhmän nenäänsä tuhautellen ohitettuaan parkkeeraavat tuttaviensa kanssa kolmet-neljät ostoskärrit marketin parimetriselle käytävälle kuulumisten vaihtamisen ajaksi. Siitäpä ei ohi mennä, parasta kiertää.
Entäpä kahvloissa, kirjastoissa, kaupoissa, turuilla ja toreilla kuuluva, sanonko, kuinka monen desibelin kailotus? Luulen, että kanssatoverit eivät ole kiinnostuneita naapurin Villen peräpukamista, eivätkä Selman bingovoitoista.
Eivätkä nuo mainitsemani asiat vain vanhuksia koske, kyllähän varttuneet nuoret ja kultaista keski-ikää hivottelevat ovat monasti arrogantiudessaan parasta A-ryhmää.
Ylipäätään kaikentyyppinen etuilu, oman edun tavoittelu ja muista piittaamaton käytös saa tällaisen dinosauruksen joskus raiteiltaan, ja siitä valitettavasti kärsii rouva, kuten olen jo tullut maininneeksi.
Se joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven, sanoo Iso Kirja. Kai siinä ajatusta on. Mutta eipä ollut tarkoituskaan musia nakella, ainoastaan pieni ripaus 0-3 seulottua soraa.
Että siinäpä vuodatusta itsenäisyyspäivän osalle. Kynttilät syttyy illalla, myös Mandelalle.
Juhlan kunniaksi halo-valoilmiö tai valo-haloilmiö Vesijärvelta parin vuoden takaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti