Niin tai näin, Vappu kuitenkin tulee, palloineen ja serpentiineineen, simoineen (juoma, ei Frangen) ja tippaleipineen, brusseineen ja skumppineen, lyyrahattuineen ja Havis Amandoineen, marsseineen ja puheineen.
Juhlapäivää odotellessa muuta asiaa. Eilen Triossa (missäpä muuallakaan) odottelin taas kerran perheemme pääelättäjää nojaillen 1. kerroksen keskiosassa rullaporrasaukon (sanakummajainen) kaiteeseen. Äskettäin on kauppakeskuksen käytäville ilmaantunut metallisia, poikkileikkaukseltaan ovaaleita roskakoreja. Joku oli keksinyt liikeidean; ne on päällystetty mainoksilla. Siinä aikaa viettäessäni seurasin kahta nuorta, tyttöä ja poikaa, iältää siinä viidentoista korvilla. Pojalla oli cokispullo kädessään. He seisahtuivat yhden roskiksen viereen, poika löi pullon auki korin reunaa vasten. Korkki tipahti lattialle heidän jalkoihinsa. Nuoret jäivät nojailemaan roskakoriin ja juttelemaan muutamaksi toviksi. Ajattelin jo lähes koleerisessa mielentilassa mennä ilmoittamaan heille, että jotakin putosi, kun vajaan kymmenen tulevaisuuden veronmaksajan lauma ilmestyi etuoikealta. Poika potkaisi korkin liitämään pitkin vahattua lattiaa, parivaljakko liittyi ryhmään. Se siitä sitten, en ainakaan saanut turpiini. Ylipäätään olen viimeinen nuorisoa haukkumaan, pidän heitä fiksuna porukkana, tulevaisuuden toivona. Mutta mitä liikku päässä, kun ei viitsi kumartua ottamaan roskaa jaloistaan. Pieniä asioita tietysti, mutta...
Tuosta turpiin saamisesta vielä; luultavasti sekin joskus tapahtuu. Aika lähellä taisi olla viime kesänä Hollolan Lidl'in parkkipaikalla. Olin menossa autolta kauppaan, kun joku reilu viiskymppinen äijä sörnäytti hirviön kokoisella ja näköisellä Bemarin katumaasturilla lapsiperheille tarkoitettuun paikkaan. Muutaman metrin päässä olisi ollut vapaita normaalipaikkojakin. Tuollaiset detaljit, joilla ei käytännössä ole juurikaan merkitystä, ärsyttävät meikäläistä suunnattomasti. Eli siis se, ettei välitetä mistään, mitä määrätään, pyydetään tai nöyrästi toivotaan, eikä suinkaan se, että ajoneuvo sattui olemaan poltoaineelle persoa ökymallia (oma ärsyyntymisen aihe "an sich"). Niinpä tokaisin ohi mennen Bemarihemmolle: "onpa sulla iso perhe!" Tämä herrasmies, joka ei takuuvarmasti ollut ajanut paikkaan erehdyksessä otti muutaman nopean askeleen minua kohti äristen: "mistä perkeleestä sinä minuun perheeni koon tiedät!" Meikä kiristi mitään sanomatta tahtia livahtaen turvaan myymälän siimekseen, sillä kun joku alkaa kääriä hihojaan, minä mieluusti käärin lahkeitani. Kaupassa äijä vielä heitteli tukivenkatkuisia katseita singneeranneen puoleen. Tällaista näkee tietysti päivittäin, samaten invalidipaikoille luvatta pysäköimistä. Mielelläni sallin Etelä-Eurooppalaisen tavan pysäköidä minne sattuu, mutta en väärin perustein tehtyä pysäköintiä jollekin ryhmälle kuuluville paikoille.
Sainpahan taas mieltäni kevennetyä. Kohta siis taas kaupungille epäkohtia bongaamaan; minusta taitaa vielä tulla eetokseltaan kirkasotsainen epäkohtien ruotija. Taidanpa aloittaa yleisönosastokirjoittelun omaa paremmuuttani pöngittääkseni.
Kansainvälinen työläisten juhlapäivä sai alkunsa Yhdysvalloissa 1. toukukuuta1886 tapahtuneista mielenosoituksista, joissa vaadittiin mm. 8-tuntista työpäivää, ja niitä 4. toukokuuta seuranneessa Haymarketin verilöylystä (kiitos Wikipedia!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti