RATKIRIEMUKASTA

Ratkiriemukasta on mikä kullekin, kuka millekin. Seikka tai tapahtuma, joka saa toisen nauramaan persettään repien, ei nosta toiselle edes hymyn karetta suupieliiin. Mietitäänpä aluksi, mistä sanonta "ratkiriemukas" juontuu. Sanotaan "nauraa katketakseen", mutta en ole kuullut kerrottavan "nauraa ratketakseen". Webistäkään en asialle selitystä löytänyt, ainakaan pikasilmäyksellä. Oletukseni on: sanonta kuvaa sitä, että joku riemuitsee niin, että on ratketa liitoksistaan, mitä nyt sekin tarkoittanee, lienee vatteitten saumoja.
Esimerkki vuosien saatossa merkille panemastani ratkiriemukkaasta tilanteesta. Kun jokusia vuosia sitten kävin suhtalaisen säännöllisesti Pelicansien matseissa, huomasin, että suurimmat mielenliikkeet, kohahdukset ja kovaäänisimmät naurut sai aikaan tuomarin kaatuminen tai häneen osunut kiekko/pelaaja. Itselleni tuli kyllä ensin mieleen, kuinkahan äijälle kävi? Monille siis ratkiriemuukkuus on vahingoniloon verrattava asia.
Mutta mistä riippuvaista on se, minkä kokee ratkiriemukkaaksi? Onko kyse yksilön huumorintajun laadusta? Vai muusta aivotoiminnasta? Ihmiset ovat erilaisia, kiitos siitä. Mutta miksi osa iloitsee tapahtumista, jotka saavat eräät kyyneliin?
Summa summarum: ilo on iloinen asia, jokainen tulkoon autuaaksi riemussaan. Kunhan varoo päästämästä nauruaan ilmoille väärässä paikassa; voi tulla äkkilähtö.
Ps. Tulevana maanataina menen päivänäytökseen katsomaan leffan "Nälkäpeli-Vihan liekit", ja tiistana tai keskiviikkona "Gravity". Lippu päivällä 6,50 €/kpl (3D 7,50), ja paikan saa valita mielensä mukaan. Kyllä webbi on joskus kätevä. En usko, että kumpikaan näytös minussa ratkiriemukkaita tunteita herättää, mutta odotan molempia innolla ja mielenkiinnolla.

KULTTUURI&LUONTO&RAKKAUS&RAUHA&SUVAÍTSEVAISUUS

Olen huolissani monista asioista, mutta viime aikoina ertyisesti omasta elämästäni. Terveyden tila ja kunto suhtalaisessa formussa, taloudellinen tilanne stabiili (rahaa ei ole paljon, mutta on lämpöä, ruokaa ja vaatteita), päälle kaatuva vitutus ja kaiken jyräävä masennus ovat satunnaisia. Mutta minusta on tullut, tai ainakin tulossa, mitättömissä asioissa hermonsa menettävä ja pedantti ihminen. Liikenteessä kanssa-autoilijoiden, pyöräilijöiden sun muiden kulkijoiden käytös ärsyttää suunnattomasti. Siis, jos he mielestäni eivät toimi oikein. Tai kun TV:ssa tai radiossa joku sanoo tai tekee jotakin, mitä en hyväsy, tai se on mielestäni väärin, kimpaannut ylettömästi, vaikka en edes tarkasta, olenko ehkä itse väärässä. Mm. arvelemani kielioppivirheet saavat sappeni kiehumaan, jos päähinettä käyttäisin, sen päällä hyppimään. Ikään kuin olisin joku kielipoliisi. Pienet vastoinkäymiset, tietokoneen temppuilut, arkiaskareisssa takeltelut, ne ovat tätä nykyä myrkkyä. Kyllä siinä verenpaine ylös hilautuu. Eihän näistä "kohtauksista" kärsi, onneksi, kuin rouva ja minä itse. Olen tämän aamun sauvojen ulkoiluttamisen aikana päättänyt, aikaistettuna uuden vuoden lupauksena (niitä en muuten koskaan aiemmin ole tehnyt, minuahan ottaa pattiin ja olen vihainen sellaisia tekeville) kiinnittää asioihin huomiota, parantaa tapojani. Ennen kuin vaikkapa aamuruuhkassa töräytän lajitoverin ahteriin, tai nakkaan TV:n parvekkeelta pihalle.
No mitä tekemistä jutun otsikolla on asian kanssa? Ei kerrassaan mitäään, vähimmässäkään määrin, laisinkaa eikä ollenkaan. Paitsi jos muistaisi päivittäin nuo elämän kulmakiviksi kokemani asiat, olisi varmasti helpompi elää, itse kullakin. Muuten, otsikon termit eivät ole suinkaan tärkeysjärjestyksessä, silloinhan ne olisi pitänyt kirjoittaa päällekkäin, siitä olisi tullut käsittämätön tuhru. Siis järjestys on aakkosellinen.

Tätä odotellessa...

VALOKUVAUKSESTA

Joopa joo, niinpä niin, se järkkärikamera sitten on menneen talven lumia, enkä siis tarkoita windows-puhelinta. Sai raukka sen verran märkää uistelureissulla, ettei toennut parhaaseen vetoonsa. Hovihankkijani valokuvausasioissa kirjoitti värkistä arvion: korjauskelvoton, vastaavan hankintahinta sitä ja sitä. Laittelin korvaushakemuksen vakuutusyhtiöön, kai siitä jotakin hyvitetään. Innostuin kuitenkin lunastamaan em. hovihankkijaltani Olympos PEN E-PL3-kameran (mielestäni) sopuisaan hintaan. Samalla tilasin sovittimen, millä saan entiset objektiivit käymään uuteen laitteeseen. Kamerahan on ominaisuuksiltaan kuin järkkäri, paljon pienempi vain. Kuten olen aiemmin todennut, optisen etsimen puuttuminen häiritsee; auringonpaisteessa ja pimeässä kuvaaminen näytön kanssa ei ole herkkua. No, pitääkö sitä helteellä tai sydänyön synkkinä hetkinä kuvaamaan kirmata? Joskus tietysti pitää. Jos tilanne käy sietämättömäksi, ja pussin nyörit antavat periksi, on kameraan saatavilla etsin lisälaitteena (eikä maksa paljon!).
Olen eilen ja tänään PEN'niini (ei Penniinit, se on vuoristo Englannissa) hieronut tuttavuutta. Läheistä, kaiken kattavaa suhdetta tuskin koskaan syntyy; mukana toimitelta cd:ltä löytyvä manuaali on 126 sivuinen. Perustoiminnothan ovat tietysti tuttuja ja symbolit samoja, kuin aiemassa Olympoksessakin. Mutta uutta hienoutta ja pikkuviilausta on vaikka millä mitalla. Paras keskittyä oleelliseen.
Hollolan kirjastolta pamahti maili: viimeinen varaus, Ville Haapasalon "Et kuitenkaan usko..." on noudettavissa. Sillä olikin pitkä varausjono, Hollolan poikia kun tuo Ville on. Kohta meikää kiinnostavat syksyn uutuudet on käsitelty. Tai ainakin Jens Lapiduksen viimeinen pitää vielä hommata, on lukematta, vaikkei syksyn satoa olekkaan. Varmaan rapiat kolmekymmentä euroa varausmaksuja ovat kirjastot jo saaneet. Syksy, joulumarkkinoihin tähdäten, on varsinkin käännöskirjallisuuden kulta-aikaa. Yritänkin aina pysyä kartalla, ja varata teoksia siinä vaiheessa, kun ne on vasta tilattu. Kyllä kirjasto YKKÖNEN!
Nyt lopetan tämän jutun rustaamisen, en aloita kameran näpelöimistä, vaan uppoudun Joona Linnan niukasti ruokahalua nostattaviin tutkimuksiin.

Koska blogin otsikko on VALOKUVAUKSESTA, täytyy liittää oheen valokuva uksesta.

AKTUELL

Tässä tuulta, myrskyä, sadetta, tuhkaa ja tulikiveä odotellessa päivittelen uutisia.

-juna törmäsi viljarekan perävaunuun Seinäjoella, oisko ollu peräti Perä-Seinäjoella. Onneksi ei sattunu  vakavia. 

-Etelä-Afrikassa ei oltu yhtä onnekkaita: bussiturmassa menehtyi yli 30.

-meille on tulossa leuto talvi ennustaa ECMWF (European Centre for Medium-Range Weather Forecasts, nimihirviö parhaasta päästä). Mulle sopis paremmin kunnon pakkaset; pitäs helmi-maaliskuussa saada lingottua jäätie tännä Avokkaaseen, koska tarvitaan soraa ja multaa. Normitalvina se nippa nappa pnnistuu, salmessa vaikuttava virtaus hankaloittaa asioita.

-tradegiaa draamassa: Traakel Lingnell jatkaa tanssifinaalissa, koska Kokki-Harri Syrjäsen varvas kieltätyy yhteistyöstä. Ei vois vähempää kiinnostaa.

-suomalainen SAWO-saunatehdas säästyi taifuunilta Filippineillä Maktanin saarella. Kai markkinanäkymät kirkastuivat, kun osissa maata 90% rakennuksista on päreinä. Muuten tuhoalueella valoa näkyvissä; MTV-uutisten mukaan USA:n armeija ja lukuisia muita kansalaisjärjestöjä on alueella apua antamassa.

-vielä positiivinen uurinen; 107-vuotias Yhdysvaltalainen Rickhard Overton paljastaa pitkän iän salaisuuden; viskillä terästetty aamukahvi, 1 aspiriini ja jopa 12 sikaria päivittäin, sekä hankaluuksista esossa pysyminen. Lisää vuosia hänelle!

Muisto kesästä

BAD MANNERS

Miksi ihmiskunnalla on tarve sekaantua valliseviin olosuhteisiin, oloihin ja tapoihin aiheuttaen surua, tuskaa, kipua ja peruuttamattomia muutoksia? Sisältyykö  geeniperimäämme vimma rikkoa, repiä, tuhota tai vähintään muutta se, mitä emme ymmärrä? Jos jotain ei tajua, on siitä yritettävä ottaa selvää, mutta ei moukarein ja alasimin, kaivinkonein ja telaketjuin, liekinheittimin ja asein. Mutta kun pitää aina väkivalloin saada tuntematon toimimaan, outo käyttäytymään ja erilainen elämään omat kaavan mukaisesti. Mikä tekee pallomme rajallisesta elintilasta niin separatistisen, ettei pohjoisessa ole sijaa etelän kulttuureille eikä lännessä tilaa idän ajatuksille? Siis: Jokainen muslimi ja jokainen kristitty, jokainen imaami ja jokainen rabbi, jokainen ateisti ja jokainen rovasti, jokainen lihava ja jokainen laiha, jokainen punkkari ja jokainen iskelmäfriikki, jokainen punalippuinen ja jokainen siniverinen, jokainen nörtti ja jokainen kylähullu antakaa kaikille ja kaikelle tilaa niitä tai sitä vahingoittamatta.

Ps. Näissä maisemissa taas viikko 9.11. alkaen.

TALOUDELLINEN TEKSTI TALOUDESTA

Oon yleistietoni imeny kansakoulussa aapisesta, Ojalan laskuopista ja ympäristöopin tunneilta, oppiskoulussa Elon laskuopista, E.N.Setälän Suomen kieliopista sekä eläin- ja kasviopin opetuksesta. Olemattoman sukupuolivalistuksen olen saanut Porrassalmen Yhteislyseon terveysopin tunneilla Liljan Empulta. Näillä tiedoilla on pärjäilty, milloin huonosti, milloin vielä huonommin. Mutta tämä sinällään jämäkkä perusta ei ole riittävä sen tajuamiseen, miten ja miksi pörssikurssit heilahtelevat käsittämättömistä syistä aiheuttaen pallon laajuisia vaikeuksia tavallisille ihmisille. Rajallinen ymmärrykseni sanoo, että pörssiyhtiön arvo on tehty, hatusta vetäisty, tuulesta temmattu, ja silkkaa harhaa. En tosiaankaan taloudesta mitään tajua, mutta tuntuu, kuin ajat, jolloin isot yhtiöt huolehtivat työläisistään, pitivät näitä töissä yli huonojen ja yhtiölle kannattamattomien aikojen, tietäen, että nousu on edessä, ja että osaavia ja uskollisia tekijöitä tarvitaan, olivat auvoisia. Ajat, jolloin isoisät, isät, lapset ja lastenlapset tiesivät, että heillä oli turvattu leipä tutussa ympäristössä, olivat onnellisia. Niin optimisti en ole, että näkisin kvartaalitalouden kiihtyvän läyhkeen ja osakkeenomistajien loputtoman ahneuden koskaan tuovan mitään hyvää ihmiskunnalle, tietysti onnekkaimmat ja taitavimmat osakkeenomistajat ja käsittämättömiin sfääreihin kivunneita palkkioita nauttivat johtajat poislukien.

Siinäpä epäortodoksinen aatos taloudesta. Seuraavassa numerossa sitten kaiken kattava ja yksityiskohtaisesti eritelty selvitys niveljalkaisten (yli miljoona lajia) sekä nilviäisten (yli satatuhatta lajia) sukupuolikäyttäytymisestä.

...mutta on se mualima joskus kaanis...

KIERRÄTYSTÄ KERRAKSEEN

Kierrätys kannattaa, siitä ei kai kukaan ole eri mieltä. Mutta kuinka moni oikeasti kierrättää? Varmaan useimmat omakotiasujat ja kesämökkiläiset kompostoivat. Taloyhtiöissä pitää olla määrätyt keräysastiat. Samoin pullot, tölkit ja sanomalehdet yleisesti palautetaan, patterit, akut sekä sähkölaitteet, maalit ja lääkkeet toimitetaan niille kuuluviin paikkoihin. Mutta paljon muutakin voi tehdä. Ainakin taajemmin asutuilla seuduilla on paikkoja, minne voi jättää kartongit, lasin ja pienmetallin l. lähinnä säilykepurkit. Me olemme muutaman vuoden erotelleet nämä jätökset. Kun taloyhtiöllä on kompostoitavalle jätteelle oma paikka, ja Lahden seudulla poltettava jäte menee voimalaan, ei meiltä kaatopaikkajätettä juurikaan tule. Poltettaviin jätteisiin voi nykyään laittaa mm. muovit, styroxit ja vaatteet, jotka ovat liian huonoja Punaiselle Ristille tai UFF:lle. Kaatopaikat ottavat puiset purkutuotteet ilmaiseksi vastaan, turhaan niitä kippailette pitkin pientareita muutaman euron säästö mielessänne. Kannattaa ottaa selvää, mikä tavara minnekin kuuluu, toimittaa se oikeaan osoitteeseen. Kirppikset kierrättävät myös tehokkaasti toisille turhaa tavaraa, ja viime aikoina yleistynyt pihakirppis ovat ihan erinomainen oivallus.
Suomessa n. puolet jätteestä kulkeutuu kaatopaikalle, Saksassa ja Ruotsissa ei juuri lainkaan (v. 2012 meillä kaatopaikkaroinaa tuotettiin 200 kg/asukas, Ruotsissa ja Saksassa määrä oli vain muutama kilo). Suomessa kierrätetään n. 25 %, Saksassa puolet. Siis vaikka olemmekin EU:n keskitasoa, paljon parannettavaa on. Asennetta kohdalleen, hieman viitseliäisyyttä, muuta se ei vaadi.
Ministereitäkin kierrätetään. Tästä Wikipedian määrityksen mukaan johdettuna; he ovat materiaalia, esineitä tai muita kulttuurillisia asioita, joita käytetään hyödyksi uudessa yhteydessä.

Siispä kaikki reippaasti kierrättämään, jottei tulevaisuus ole alla olevan kaltainen.