VALOKUVAUKSESTA

Joopa joo, niinpä niin, se järkkärikamera sitten on menneen talven lumia, enkä siis tarkoita windows-puhelinta. Sai raukka sen verran märkää uistelureissulla, ettei toennut parhaaseen vetoonsa. Hovihankkijani valokuvausasioissa kirjoitti värkistä arvion: korjauskelvoton, vastaavan hankintahinta sitä ja sitä. Laittelin korvaushakemuksen vakuutusyhtiöön, kai siitä jotakin hyvitetään. Innostuin kuitenkin lunastamaan em. hovihankkijaltani Olympos PEN E-PL3-kameran (mielestäni) sopuisaan hintaan. Samalla tilasin sovittimen, millä saan entiset objektiivit käymään uuteen laitteeseen. Kamerahan on ominaisuuksiltaan kuin järkkäri, paljon pienempi vain. Kuten olen aiemmin todennut, optisen etsimen puuttuminen häiritsee; auringonpaisteessa ja pimeässä kuvaaminen näytön kanssa ei ole herkkua. No, pitääkö sitä helteellä tai sydänyön synkkinä hetkinä kuvaamaan kirmata? Joskus tietysti pitää. Jos tilanne käy sietämättömäksi, ja pussin nyörit antavat periksi, on kameraan saatavilla etsin lisälaitteena (eikä maksa paljon!).
Olen eilen ja tänään PEN'niini (ei Penniinit, se on vuoristo Englannissa) hieronut tuttavuutta. Läheistä, kaiken kattavaa suhdetta tuskin koskaan syntyy; mukana toimitelta cd:ltä löytyvä manuaali on 126 sivuinen. Perustoiminnothan ovat tietysti tuttuja ja symbolit samoja, kuin aiemassa Olympoksessakin. Mutta uutta hienoutta ja pikkuviilausta on vaikka millä mitalla. Paras keskittyä oleelliseen.
Hollolan kirjastolta pamahti maili: viimeinen varaus, Ville Haapasalon "Et kuitenkaan usko..." on noudettavissa. Sillä olikin pitkä varausjono, Hollolan poikia kun tuo Ville on. Kohta meikää kiinnostavat syksyn uutuudet on käsitelty. Tai ainakin Jens Lapiduksen viimeinen pitää vielä hommata, on lukematta, vaikkei syksyn satoa olekkaan. Varmaan rapiat kolmekymmentä euroa varausmaksuja ovat kirjastot jo saaneet. Syksy, joulumarkkinoihin tähdäten, on varsinkin käännöskirjallisuuden kulta-aikaa. Yritänkin aina pysyä kartalla, ja varata teoksia siinä vaiheessa, kun ne on vasta tilattu. Kyllä kirjasto YKKÖNEN!
Nyt lopetan tämän jutun rustaamisen, en aloita kameran näpelöimistä, vaan uppoudun Joona Linnan niukasti ruokahalua nostattaviin tutkimuksiin.

Koska blogin otsikko on VALOKUVAUKSESTA, täytyy liittää oheen valokuva uksesta.