Olen huolissani monista asioista, mutta viime aikoina ertyisesti omasta elämästäni. Terveyden tila ja kunto suhtalaisessa formussa, taloudellinen tilanne stabiili (rahaa ei ole paljon, mutta on lämpöä, ruokaa ja vaatteita), päälle kaatuva vitutus ja kaiken jyräävä masennus ovat satunnaisia. Mutta minusta on tullut, tai ainakin tulossa, mitättömissä asioissa hermonsa menettävä ja pedantti ihminen. Liikenteessä kanssa-autoilijoiden, pyöräilijöiden sun muiden kulkijoiden käytös ärsyttää suunnattomasti. Siis, jos he mielestäni eivät toimi oikein. Tai kun TV:ssa tai radiossa joku sanoo tai tekee jotakin, mitä en hyväsy, tai se on mielestäni väärin, kimpaannut ylettömästi, vaikka en edes tarkasta, olenko ehkä itse väärässä. Mm. arvelemani kielioppivirheet saavat sappeni kiehumaan, jos päähinettä käyttäisin, sen päällä hyppimään. Ikään kuin olisin joku kielipoliisi. Pienet vastoinkäymiset, tietokoneen temppuilut, arkiaskareisssa takeltelut, ne ovat tätä nykyä myrkkyä. Kyllä siinä verenpaine ylös hilautuu. Eihän näistä "kohtauksista" kärsi, onneksi, kuin rouva ja minä itse. Olen tämän aamun sauvojen ulkoiluttamisen aikana päättänyt, aikaistettuna uuden vuoden lupauksena (niitä en muuten koskaan aiemmin ole tehnyt, minuahan ottaa pattiin ja olen vihainen sellaisia tekeville) kiinnittää asioihin huomiota, parantaa tapojani. Ennen kuin vaikkapa aamuruuhkassa töräytän lajitoverin ahteriin, tai nakkaan TV:n parvekkeelta pihalle.
No mitä tekemistä jutun otsikolla on asian kanssa? Ei kerrassaan mitäään, vähimmässäkään määrin, laisinkaa eikä ollenkaan. Paitsi jos muistaisi päivittäin nuo elämän kulmakiviksi kokemani asiat, olisi varmasti helpompi elää, itse kullakin. Muuten, otsikon termit eivät ole suinkaan tärkeysjärjestyksessä, silloinhan ne olisi pitänyt kirjoittaa päällekkäin, siitä olisi tullut käsittämätön tuhru. Siis järjestys on aakkosellinen.
Tätä odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti