POLITIITISIA POHDISKELUJA

En ole suuressakaan määrin poliittisesti valveutunut henkilö, vaikka valtiollisissa vaaleissa olenkin aina äänestänyt. Pääsääntöisesti äänestän puoluetta, joskus kunnallisvaaleissa henkilöä, mutta tietty aatesuunta on aina kulkenut matkassa. Kuten sanottua, politiikka ei liiemmin kiinnosta, olen sen tuntemisessa noviisi. Mutta näen sen kaikkinen vaalirahasotkuineen sun muine kähmintöineen melko likaisena pelinä.  Lähes kaikki politiikot ovat pahimman luokan opportunesteja, valehtelevat ja salailevat tekemisistään, sekä sopivat suurista asioista suljettujen ovien takana saadakseen henkilökohtaista tai puolueeseen kohdistuvaa hyötyä tai edistääkseen omaa uraansa. Tämä koskee tietenkin lähinnä valtakunnan politiikkaa, ei niinkään kunnallista sektoria.
Tämä kaikki sai minut sydänyön hiljaisina hetkinä pohdiskelemaan vaihtoehtoja käytössä olevalle valtiomuodolle. Olisiko diktaduria tai oligargia hyvä ratkaisu? No, ei tietenkään, ilmiselvistä syistä. 
Entäpä monarkia? Ei, ainakaan muitten pohjoismaitten tai Englannin malliin; tilannehan ei keulakuvilla, kallilla sellaisilla, miksikään muuttuisi. Ja mistäpä tänne hallitsijasuku "pierastaisiin"? 
Sitten muistui muinaisen historianopettajani Ripsaluoman ehdotus valistuneesta itsevaltiaasta? Aika mahdoton yhtälö; voisi jossakin toimia yhden valtakauden, mutta entä seuraaja? 
Kuinka sujuisi kommunismi. Ei varmaankaan hyvin, sellaisenaan. Uudistamalla oppia ja toteutusta, ehkä? 
Vielä jää ainakin anarkismi. Ei saane  kannatusta "suurelta yleisöltä". Tiettyjen ryhmien tavoite, mutta maltillisenakin aika suuri muutos.
Sanonta "valta turmelee, absoluuttinen valta turmelee käyttäjänsä absoluuttisesti" pitää pitkälti paikkansa. Vaikka joku nuori kirkasotsainen ja palavamielinen henkilö eduskuntaan valituksi tultuaan olisikin täynnä hyviä ja kansaa ja ihmiskuntaa hyödyntäviä ajatuksia, alkavat ne viimeistään toisella kaudella kääntää suuntaansa. Ajan kuluessa henkilöstä muokkautuu oivallinen opportunisti.
Edesmennyt tiedemies ja kirjailija Arthur C. Clarce on joskus sanonut, ettei mihinkään virkaan tule valita henkilöä, joka siihen pyrkii. Ilmiselvistä syistä. Clarcen fiktiota on, että pallomme tärkeimpiin tehtäviin, mm. YK:n pääsihteeriksi määrätään sopivin tietyksi määräajaksi, eikä tehtävästä voi kieltäytyä. Kuulostaa järkevältä. Clarcessa pitäytyäksemme: Politiikot ovat toisen luokan kykyjä, koska he käsittelevät mahdollisuuksia, ensimmäisen luokan kykyjä kiinnostaa ainoastaan mahdoton. Pitänee paikkaansa, harvoin kai politiikan parissa varsinaisia neroja tapaa, älykkäitä ja viisaita kylläkin.
Nykyinen valtiomuotomme siis lienee kuitenkin se oikea. Mutta kuinka muuttaa vallanpitäjiä? Pari ehdotusta: Kansanedustajien jako niin, että koko Suomi tulee tasapuolisesti edustetuksi (onkin kai muuttumassa) ja kausien määrä maksimissaan kaksi. Sitten pitäisi ratkaista perimmäinen kysymys, "Quis custodiet ipsos custodes?"
Tuli vielä mieleeni avararuustätitieteen professorin, kirjailijan, viisaan miehen Esko Valtaojan ajatus, mikä menee jotenkin seuraavasti.  "Diktatuurissa tehdään niin kuin yksi tai muutamat haluavat, demokratiassa tehdään, niin kuin enemmistö haluaa, kommunismismissa tehdään, niin kuin kukaan ei halua, anarkismissa tehdään, niin kuin itse haluaa." Valitkaa!

Poliittista pimeyttä?

KARKEAA KIELENKÄYTTÖÄ 2012 jaa.

-Voihan Nokia sentään, kyllä ottaa pattiin.
-No mikäs UPM-Kymmene nyt on hätänä?
-Eikä ku jäi, Finnair vieköön, kännykkä kotiin.
-On mullekin, kaikkien metsäyhtiöitten kautta, käyny joskus noin.
-Metsojen Metsot! Olisin sitä välttämäti tarvinnu!
-Etkö, Hamina/Kotka Satama sentään, tuu yhtä päivää juttuun ilman kapulaa?
-No en, K-ryhmien K-ryhmä, en juuri tänään.
-Sitten siun pitää, kautta Työnantajaliiton, mennä hakemaan se.
-Niin, tai, ylimääräisen osingon kokoinen Metso, mennä ostamaan uusi.
-Teeppä se, nehän on OP-pankin halpoja, perusmallit meinaan.

No joo. Toinen käsi jakaa ylimääräisiä osinkoja, toinen viittoo yt-neuvotteluun. Sitten puolustelaan, ettei yhtiön hallitus tiedä, mitä toimiva johto tekee tai suunnittelee! Jos näin on, on suoranainen ihme, että sellainen firma on yhä jaloillaan.
Moni yhtiö tosiaan ilmoittaa hyvästä tuloksesta ja varoittelee samalla työvoiman vähentämisestä. Perustelee tarkkaan analalysoiduilla tulevaisuuden näkymillä. Ne vissiin perustaa näkemyksensä vanhaan sanontaa "Si vis pacem, para bellum". Minusta tuollainen strategia kuulostaa luovuttamiselta. Jos menee hyvin, eikö pitäisi käyttää kaikki keinot ja kertynyttä voittoa sen eteen, että "tarkkaan analysoitu tulevaisuus" voitaisiin välttää?
Tuntuu silä, että jos (pörssi)yhtiön johdolta kysyy, mikä on moraali, he vastaavat "saari Tyynessä Valtameressä".
Sitten kevennys: Tiedättekö mitä erikoista on jossain Linnunradan kolkassa elävällä rotu, jolla on 50 paria käsiä? Sehän on ainoa rotu maailmankaikkeuden historiassa, joka keksi deodorantin ennen pyörää.

Syksyinen auringonlasku, Keinokartanontie Hollola

MUSOITTEEN OOTOS

Terve ja iltaa, jos joku tätä tiirailee. Tein tänään sellaisen urosmehiläisen tempun, että muutin blogini otsikkoa, samalla muuttui myös web-osoite. Sehän näkyy, kun klikkaa tän auki. Sieltä löytyy kaikki samat paskat jutut, mitkä oon nyt reilun kk:n aikana öhveltäny. Aaamulla enemmän.

Välillä musta-valkoista Saimaata

SKITSOFREENIS-MONOLOGINEN DIALOGI

"Huomenta Pertti."
"Sinulle myös Pertti. Kuinkas nukuit?"
"Kiitos, kohtalaisesti. Minkä sateen ropina välillä valvotti."
"Sama juttu. Eikä loppua ole nähtävissä, meinaan sateesta. Ota kuule kahvia Pertti."
"Kiitos, kiitos, olet jo ehtinyt keittämään."
"Joo, äsken kissautin. Mitä sitä tänään tekis, kun ulos ei oo halua mennä?"
"Ajattelin, Pertti, että kirjoitan jotakin bloggeriin, sitten luen."
"Kuulostaa hyvältä idealta. Ja Kun Hilppa ja Hilppa ovat saaneet ruoan tehtyä, syödään."
"Jep, sitten kone tiskaa astiat, mikä jälkeen pitää ruveta kyttäämään sopivaa rakoa yli menoon, vai mitä Pertti?"
"Totta puhut, kuomani Pertti. Mutta kyllä jäi melko ohueksi tämän viikon lopun saalis ja liikunta!"
"Niinpä. Mutta ei aina voi voittaa. 'Tähän on tyytyminen', sanoi Luukon Anekin muinoin vedettyään kolme kertaa peräkkäin vesiperän nuotalla."
"Näin on Pertti. Onneksi tullaan reilun puolentoista viikon kuluttua tänne kahdeksi viikoksi!"
"Se on hienoa, odotan innolla. Puolukathan ei oo mihinkään kadonneet, suppissaika parhaimmillaan näillä maisemilla, muitakin sieniä syötäväksi."
"Näin on! Jospa veljeni Hannu ja Hannu vaikka vetävät pohjanuottaa, niin päästään muikkuja savustamaan."
"Kyllä ne varmaan vetää. Voi olla, että mennään niitten kanssa uistelemaankin, kun ne osaa homman."
"Kyllä varmasti Pertti. Voi olla, että silloin on jo pakkasöitä, onha joskus ensilumikin näyttäytynyt."
"Tosiaan, saattaa olla monenlaista ilmaa ja keliä. Mutta ei muulla väliä, kun ei koko ajan satais. Ei kylmä ja tuuli haittaa, vai mitä Pertti?"
"Ei niin, täräyttää Ylä-Lapin välihousut ja Papan perintö-toppiksen päälle, kyllä tarkenee! Mutta eiköhän heittäydytä sohvalle koko vartalon nojalle lukemaa Pertti?"

Syysilta laiturilta

TOIVOSTA EPÄTOIVOON

Terveisiä sektorilta Mikkeli-Anttola-Avokas. Illalla tänne tultiin. Eilen aamulla vallitsi usko, illalla toivo, nimittäin siitä, että sää olisi parempi kuin ennustukset kertoivat. Nyt aamulla vallitsee epätoivo; sataa tihuuttaa, ja sadetutka lupaa keskikovaa sadetta periaatteessa koko päiväksi, ja huomenna se vasta sataa!
Klo. 4 aamuyöstä oli tähtinen taivas, olin iloinen, ajattelin, että aamusta ainakin pääsee metsään. Mutta kun kuudelta heräsin kahvin keittoon, oli jo vettä ilmassa. Se siitä suunnitellusta suppilovahverotoivioretkestä, samoin kuin Hilpan puolukka-offensiivista. Syömäsienet sentään kävin heti seitsemältä, kun se ennustaa sateen vain yltyvän.
No, tästä tulee tällainen päivä. Onneksi on pari kirjaa matkassa: Mauno Saaren ja Juha Nummisen tuore Musta Höyhen sekä Jan Arnaldin pseudonyymillä  Arne Dahl kirjoittaman kansainvälisiä väkivältarikoksia tutkivasta "A-ryhmästä" kertovan 10-osaisen sarjan 9. teos "Jälkijäristys", mikä oli jostain syystä jäänyt lukematta. Muuten olen sarjan läpikäynyt, myös sen viimeisen osan "Pimeyden kutsu". Taattua ruotsalaista dekkarilaatua. Aaasinsiltana Dahlista, Arne Dahlin ohella on ainakin kaksi loistavaa kirjailija-Dahlia: englantilainen Roald Dahl ja norjalainen Kjell Ola Dahl. Edelliseltä tulevat mieleeni novellikokoelmat "Joku kaltaisesi" ja "Rakkaani kyyhkyläiseni" (muistaakseni Pentti Saarikosken suomennoksia), "Oswald-eno", sekä nuorten kirja "Matilda" (upeaa ironiaa). Jälkimmäinen on puolestaan oslolainen dekkaristi, jonka teoksissa esiintyvät omaperäinen poliisi Gunnarstranda ja hänen omapäinen apurinsa Frölich. Niin se taival kirjamaailmassa kuljettaa; 70-luvulla tutustuin Roald Dahliin, ja kun aika ajoin kirjastossa kävin tukimassa hyllyä D:n kohdalta, löysin kaksi muuta, lähinnä tälle vuosituhanelle kuuluvaa Dahlia. Kannattaa tutustua, siis kaikkiin Dahleihin.
Siis ei kun hauskaa päivää, toivottavasti teillä on parempi "sääolosuhde".

Tällaista täällä

LIIKENNETTÄ HOLLOLA-LAHTI

Jos sitä taas pitkästä aikaa kirjottelis jotakin, on ollu välillä kiireitä, välillä ei.  Aluksi tuli mieleen tuo kiire, ikuinen riesa ihmiskunnalle. Kun aamulla puoli yhdeksän maissa ajoin kotoa Lahteen (matkaa 8 k, tai oikeastaan 6 km osuudella 2-kaistaista Hämeenlinnantietä), oli  liikenne keskivertoa tiheyttä. Voimassa 70 km:n rajoitus, kuudet liikennevalot ja Oululaisen mäessä, jo 60 km:n alueella, yksi peltipoliisi. Riippuen kellonajasta, viikonpäistä, etc., joutuu matkalla pysähtymään 1-3 valoissa, harvoin pääsee ”aallossa” läpi. No, seurasin - taas kerran - kolmen auton toimintaa. Kaksi oli jo edelläni, yksi ohitti minut vasenta kaistaa. Ne olivat päättäneet yrittää voittaa minuutin (minkä verran yksien valojen vaihtuminen kestää) elämässään. Pystyin koko matkan niiden liikkeet näkemään; kaski vaihoi kaistaa 7 kertaa, yksi 11 kertaa. Itse ajoin oikeaa kaistaa koko matkan. Lähtötilanne: olimme 50 m:n etäisyydellä toisistamme. Lopputilanne: Mytäjäisten risteyksen valoissa yksi ”kaistapäistä” oli neljän-viiden auton verran edellä samalla kaistalla, yksi hieman edelläni vasemmalla kaistalla, ja yksi muutan autonmitan takanani vasemmalla kaistalla. Jokunen melko törkeäkin (lue vaarallinen) pieneen väliin tuppautuminen, saatikka aivan toisen ”persiissä” ajaminen oli tapahtunut, jotta näin hyvä tulos oli saavutettu. Ynnä mitähän nämä kuskit (kaikki miehiä, nähdäkseni 40+/-, autoista yksi ylempää. kaksi alempaa keskiluokkaa) olisivat sillä mahdollisesti voittamallaan minuutilla aikoneet tehdä? Tuskin sillä ihmeitä aikaan olisi saatu, mielihyvää ehkä?

Eipä silti, en välillä ole itsekkään mikään rauhallinen unelmakuski, kuten minut tarpeeksi hyvin tuntevat, ts.  kyydistäni  nauttimaan päässeet, hyvin tietävät. Kyllä niska punaisena on tullut monesti sörnäyteltyä. Mutta lähinnä minä hermostun liikenteen sujumattomuudesta, huomattavasti alle tienopeutta ajavista, etc. Yritän tätä puoltani parantaa, koska eihän tuollaisilla asioille mitään mahda.

Olen ollut huomaavani ettei Lahdessa ole totuttu viime vuosina todella hurjasti lisääntyneen liikenteen mukanaan tuomiin ruuhkiin. Esim. Helsingissä, kuten varmaan kaikissa suuremmissa kaupungeissa, on tien päällä oltava joustavia, toisia huomioon ottavia, jotta liikenne ylipäätään jollain lailla toimisi. ”Kirkolla” saa tilaa kaistan vaihtoon, kunhan vain laittaa vilkun päälle. Täällä taas ei lupaa kysytä eikä anneta. Lievää kulttuurieroa, oletan.

Sitten ihan muuhun asiaan. Eilen tuli - jostain syystä – mieleeni vuoden-parin takainen juttu, missä joku tiedemies oli esittänyt ajatuksen, ettei mitään keksimistä tai kehittämistä koskevia apurahoja pitäisi myöntää, koska maailma on valmis, kaikki on jo keksitty. Asia jäi vaivaamaan, siis kaivoin webistä tietoa. Ei se ihan noin raju väite ollut, mutta pääpiirteissään kuitenkin. Taloussanomat siitä uutisoi 31.12.2010 (siis vuoden lopun, ei maailman lopun uutinen). Väitteen on kuitenkin esittänyt kanadalainen Brittiläisen Columbian yliopiston taloustieteen professori James Brander. Ajatelkaapa, jos ihmiskunta olisi aina ollut tuota mieltä! Asuisimme varmasti vielä luolissa ja havumajoissa, sillä nuija ja keihäs olivat jo olemassa.

Hyvää alkavaa viikonloppua mahdollisille lukijoille.

Velipuolikuu

VÄHÄN POLITIIKKAA

Kohta ovat taas kuntavaalit; mikä muuttuu? Vai muuttuuko mikään? Voi muuttuakin, huonompaan suuntaan, jos "persujen prutku" toteutuu. Jos merkittävässä asemassa päätöksien teossa on puolue, minkä enemmistö on sitä mieltä, että maahanmuuttaja on hyväksyttävissä, jos hänet olisi omassa maassaan tapettu, ja jos hän siivoaa yleiset vessat minimipalkalla. Jos silloinkaan. "Kuinka kukaan voi omistaa taivasta, maata, kysyi jo intiaanipäällikkö Seattle kuuluisassa puheessaan. Reilut kaksi vuotta sitten lähetin vastineen valtalehdessämme olleeseen yleisönosastokirjoitukseen:

 Vastine Xxxxx Yyyyyyn kirjoitukseen ESS 7.5.2010. 

  Käsittelemiisi asiohin sen syvällisemmin puuttumatta haluan tuoda julki oman mielipiteeni, mistä, Sinua siteeraten, ”jokainen voi olla mitä mieltä haluaa”. 

  Suomi suomalaisille, geeniperimän säilyttäminen, etc. kuulostavat minusta loppuun jalostetetulta itsekkyydeltä. Mitäpä, jos ruotsalaiset olisivat olleet sotalapsista ja niiden ”elättämisestä” samaa mieltä, kuin olet tämän päivän pakolaisista? Entä mikä suomalaisesta tekee muun maalaista tai perimältään ja/tai etnisiltä lähtökohdaltaan erilaista ihmistä paremman? Kuka voi todistaa, että globaali yhteiskunta, missä kaikki eri ”rodut” (käsitteenä tarpeeton ja alentava) ovat iloisesti sekoittuneet, olisi ”arjalaista” kansaa huonompi?

  Minusta Sinun ja kaltaistesi ksenofobian sekä ostoskeskusten sietämättömän tilanteen riuduttamien ihmisten tulisi ostaa vaikkapa metsähallitukselta kokolias maa-alue Pohjois-Suomesta ja aidata se visusti. Siellä voisitte vaalia geeniperimäänne mielin määrin ja lopulta degeneroitua sisäsiittoisuudessanne arvokkaasti.

Arvatkaa, julkaisttinko?

Se aamun "politiikan arkipäivää"-osiosta. Sen verran musiikiin palatakseni; jos minut yllättää todellinen nostalgianälkä, nautin annoksen tai pari Animalsia, Holliesia, Kinksejä, Spencer Davis Groupia, Mamas & Papasia, Buffalo Sprigfieldiä, Jefferson Airplanea, Doorseja, Creamia, James Tayloria, Lovin' Spoonfullia, Whota, Byrdsejä, Greaful Deatheja...ja tietysti Beatleja ja Stoneseja.

Don't Let Me Be Misunderstood (The Animals)

Hämiksen installaatio