LAPSUUDEN LAPSUKSIA

  Lapsena eivät asiat olleet aina yksiselitteisiä. Toiset käsitteet ja ilmaisut tulivat helposti sotkettua keskenään. Pari muistamaani erhettä. Tai ehkä niistä on minulle kerrottu? 

  Juoksin tohkeissani tupaan, huusin "näin kyyn, pihalla on kyy!". 

  "Oletko varma, että se on kyy?, minulta kysyttiin.

  "Olen, olen, sillä on selässä sahalaitos!".

  Olin varmaan vajaan kolmen ikäinen, ja Haneli oli juuri syntynyt, kun leikimme Ritva-siskon kanssa avioparia. Ritva oli olevinaan viimeisillään raskaana. Minä selvitin aikuisille, että rouva lähtee kohta synnytyslaitteelle.

  "Joko rouva on synnyttänyt?", minulta kohta udeltiin. 

  "Ei siellä mittään ehi synnyttää, ku rouva piereskelee nii kamalasti!".

  Synnytys kuitenkin onnistui, sillä muistan hämärästi työnnelleeni "vauvaa". Luultavasti noilla samoilla vaunuilla, joissa lekottelen siinä puolitoistavuotisena.

  Noitahan lapsosille sattuu. Haneli oli sentään asioista paremmin perillä. Hän oli ehkä neljän, viiden ikäinen, kun hän, syystä tai toisesta, suuttui jostain asiasta. 

  "Miä lähen Venäjälle!", tiuskaisi velj-poika, lähti määrätietoisesti tallustamaan ihan oikeaan suuntaa, peltojen poikki itään, kohti Taivaanpankko-nimistä vuorta. Ylätalon takana Haneli kävi, palasi leppyneenä takaisin. 

  Haneli oli terhakka lapsi. Hän tekeytyi jo ihan snadina apumieheksi aina kun jotain rakennushommaa oli meneillään. Samoin traktorin penkille, vaikka jalat eivät ylettyneet polkimille. Ei ihme, että ei Haneli sopeutunut kaupunkielämään, vakituiseen päivätyöhön. Hetken yritti, maalle palasi. Maalaispoika.

  Alla vellokset vuonna jotain 1956. Muoti on hieman elänyt noista ajoista. 

  Kun veljekset puheeksi, eli kirjoitetuksi tulivat, niin pari kuvaa Lapista. Ensimmäinen vuodelta 1965. Oltiin lomamatkalla, koko perhe. Taunus-merkkisellä autolla. Käytiin ihan pohjoisessa. En kyllä muista, missä tämä kyseinen on napattu.

  Tämä vuodelta 1992, Utsjoella,  Kevonsuun Renault-parvekkeelta. Rakennustyö alkoi olla loppupuolellaan. 

  Täähän meni nyt hieman ohi kontekstista. Menkööt. Vielä yksi muistelu. Ei sekään lapsus, vaan lapsen tapa suhtautua vahinkoon. Oltiin Piskolan rannalla uimassa. Minulla oli ollut, jostain  syystä, hiuksissani rusetilla Ritvat ruusunpunainen nauha. Kuinka ollakaan, olin tipahtanut laivalaiturilta veteen. Liisa-täti, joka oli lähimpänä, oli nopsasti kopannut minut takaisin laiturille. Olin itkua tuherrellen sanonut "Ritun rusetti kastu!".  

  Muistot ja muistelut sikseen. Kohta lähdetään ajelemaan IKEAAN. Vantaalle. Muutamia hankintoja on mielessä. On ainakin pari vuotta siitä, kun viimeksi IKEAssa on tullut poikettua. 

  Loppuun vielä tammikuun kuu parin päivän takaa. Tammikuuta mennään, vaikka kevätkelejä on seuraaviksi päiviksi tulossa.

  

RANKING

  Mielessäni kasailin rankingia. Kahdessa kategoriassa. Maailman vaikutusvaltaisimman ja maailman vaarallisimman henkilön listoja. Lähinnä niiden kärkeä. Työn lopputulos aiheutti mielipahaa ja pelkoa. Ei kovin ruusuiselta näytä, kun kummakin tilasto kärkipaikkoja pitävät samat henkilöt. 

  PEPPEN LISTAT

  VAIKUTUSVALTAISIMMAT HENKILÖT 

  Donald Trump

  Elon Musk

  Xi Jinping

  VAARALLISIMMAT HENKILÖT

  

  Vladimir Putin

  Elon Musk 

  Donald Trump

  Vaikeaa oli kolmen kärki kummassakaan kategoriassa asettaa järjestykseen. Ihan fiilispohjalta laitoin. Itse asiassa alkaa kyllä vaikuttaa, että Musk on kummankin listan huipulla.  

  En kyllä oikein tiedä, kuinka vaikutusvaltaa mitataan. Enkä sitä, millä asteikolla vaarallisuutta arvioidaan. Kuten mainittua, fiilispohjalta vetäisin. 

  Muistan joskus lukeneeni, että Jeesus on vaikutusvaltaisin koskaan elänyt henkilö. Niinpä, vaikutusta on ollut. Vaikka Jumalan pojaksi häntä ei uskoisikaan, niin oletettavasti on Jeesus täällä elänyt, ja vielä sellaisella tavalla, että on kiistatta vaikutusvaltaa ansainnut. John Lennon totesi joskus, että olemme (The Beatles) suositumpia kuin Jeesus. No, ei Jeesus aikanaan varmasti sellaista kannattajamäärää kerännyt kuin The Beatles. 

  Wikipediasta löysin maininnan teoksesta The 100: A Ranking of the Most Influential Persons in History. Vuoden 1992 versiossa oli viidentoista vaikutusvaltaisimman lista seuraava:

  1. Muhammed 

  2. Isaac Newton 

  3. Jeesus 

  4. Siddhartha Gautama

  5. Kungfutse 

  6. Paavali 

  7. Cai Lun 

  8. Johannes Gutenberg 

  9. Kristoffer Kolumbus 

  10. Albert Einstein 

  11. Louis Pasteur 

  12. Galileo Galilei 

  13. Aristoteles 

  14. Eukleides 

  15. Mooses

    Kysyin asiaa myös tekoälyltä. Se tarjosi tuota ylläolevaa listaa, sekä talousjulkaisu Bloombergin listauksen vuodelta 2015. Tietyn väriset lasit silmillään on lista laatijalla olut, sillä kahdeksan kymmenestä on Yhdysvaltalaista.

  1. Janet Yellen, Yhdysvaltain keskuspankki Fedin pääjohtaja 

  2. Xi Jinping, Kiinan presidentti  

  3. Tim Cook, liikemies, Applen toimitusjohtaja  

  4. Larry Flink, BlackRock-yhtiön toimitusjohtaja  

  5. Warren Buffett, sijoittaja, liikemies  

  6. Barack Obama, Yhdysvaltain presidentti  

  7. Carl Icahn, liikemies  

  8. Lloyd Blankfein, Goldman Sachs -liikepankin toimitusjohtaja  

  9. Angela Merkel, Saksan liittokansleri  

  10. Reid Hoffman, LinkedIn-palvelun perustaja, sijoittaja

  Kovin yksiselitteistä ei ole tietysti noita juttuja arvioida. Kysyin myös vaarallisimmista henkilöistä minua viisaammilta. Wikipediasta löytyi seuravaa viiden lista:

  1. Vladimir Putin

  2. Donald Trump

  3. Xi Jinping

  4. Recep Erdogan  

  5. Benjamin Netanjahu

  Ylläolevaan voin samaistua. Lienee laadittu ennen Muskin rynnistystä ohjeistamaan politiikkoja 

  Tekoäly antoi seuraavan vastauksen

  Kun puhutaan maailman vaarallisimmista henkilöistä, yksi nimi nousee usein esiin: Sisilian mafian "kummisetä" Mateo Messina Denaro, joka tunnetaan myös nimellä Diabolik. Hän on ollut etsintäkuulutettuna Italiassa jo pitkään ja on tunnettu rikollisesta toiminnastaan.

  Joopa joo. Vähän kuin maailman parhaan biisin valinta. Tai ei ehkä ihan niin vaikeaa. Mutta listoja taitaa löytyä niin monta erilaista kuin on laatijoitakin. 

  Lumitöitä sai aamulla tehdä kyllikseen. Liki kolme tuntia vietin pihalla. No, siitä ajasta kului osa naapureiden kanssa jutellessa. Nyt on näköjään aurakin käynyt. Aamulla oli tuolla mäessä autoja jumissa. Onneksi ei ole tarvista rattiin hypätä. 

  Äsken juuri syötiin paistettuja ahvenfileitä. Kiitos ystävälleni Makelle, joka niitä eilen meille toi. Ahkerasti kuuluu Make Vesijärvellä viihtyvän. Sovittiin, että kunhan päivä vähän pitenee, niin lähden joskus mukaan juttukaveriksi. 

  Siinä tälle kertaa. Loppukuvaksi Pariisin Museum of Illusionsissa napattu. Jotenkin tulee mieleen, että Trump saattaa kuvitella itsensä kaltaistaan näin paljon suuremmaksi. Enkä nyt tarkoita fyysistä olemusta. Mutta illuusiotahan se on. 

LUISTELUA AAMUSTA ILTAAN

  Kauniaisten jäähallilla on käynnissä kolmipäiväisen FUNDERSON TROPHY KUTSUKILPAILU 2025:n viimeinen päivä. Osallistujia on pääkaupunkiseudulta ja mm. Lahdesta, Lappeenrannasta, Kouvolasta ja Vaasasta. Tuomareilla on käytössä vidoetarkistus, joten pisteitä ei saa ilmaiseksi. Tapahtuma myös striimataan. 

  Tänään on vuorossa Iiriksen sarja, joten katseluoikeus piti hankkia. Hilpalla on oikea luistelupäivä; puoli yhdeksästä asti hän on menoa seurannut.  Iiriksen sarjan sarja alkoi puolenpäivän jälkeen. Luistelijoita 2014-2015 syntyneiden B-silmuissa on 28. 

  Minä katselin sarjan ensimmäisen ryhmän edesottamukset, sillä Iiris luisteli siinä. Hyvin meni. Ei ehkä täydellisesti, mutta tyytyväinen pitää tytön olla. 

  1. ryhmän jälkeen lähdin lenkille, jätin Hilpan pitämään kirjaa. Iiris oli siinä vaiheessa toisena.  Ulkona oli lauhtuvan lämpötilan aiheuttamaa häkkärää.

  Kun palasin ulkoa, oli kolmas ryhmä alkanut, ja Iiris oli yhä toisena. Nyt kirjoittelen. Koko ajan kuulen tilanteen.

  Huomenna loppuu meillä joulu. Kuusi sun muut tilpehöörit korjataan pois, siivotaan huusholli. Paluu arkeen ei muuten meille eläkeläisille kova tiputus ole. 

  Pakkaset ovat olleet muutamana yönä viidentoista asteen tuntumassa. Siitäköhän johtuu, että Kaasu-Peppen vasen takaovi oikuttelee. Täytyy aluksi selventää. Keksin nimetä automme Kaasu-Peppeksi, kun eilen PELTSI & OSMO-sarjaa katsoessa selvisi, että Peltsi oli ristinyt oman kaasuautonsa Kaasu-Mikoksi. Ihan mainio sarja muuten. Varmaan olisi vientiä ulkomaillekin. 

  Sitten takaisin oveen. Se ei aukea, vaikka keskuslukituksen aukaisee. Siis ulkoa päin. Ovi aukesi kyllä sisältä, mutta sen jälkeen se enää mennyt lukkoon. Pari päivää meni niin. Eilen se taas heittäytyi sellaiseksi, että menee lukkoon, mutta ei aukea ulkoa. Olkoon noin. Pitää käydä liikkeessä kysäisemässä, jos ei pian lauhtuvien ilmojen myötä tokene. Paitsi että eihän se saisi noin tehdä millään kelillä. No, asia selvinnee, kun siihen ehdin paneutua. 

  

  Nyt on kolme ryhmää luistellut, yksi on jäljellä. Iiris on yhä toisena, joten saletisti kympin joukossa. Koska luistelijat eivät ole mitenkään rankattuja, niin mahdollisuus tosi kovaan tulokseen on korkea.  Hienosti, kun ottaa vielä huomioon, että Anna viestitti jossain vaiheessa seuraavaa: Komponenttipisteet eli esittäminen, luistelutaito ja ohjelman musiikkiin luistelu on tällä hetkellä kisan parhaat. Istumapiruetissa saattoi jäädä kierrokset toteutumatta, joten voi olla ettei saanut siitä ollenkaan pisteitä, joka vaikuttaa teknisiin pisteisiin. 

  Oli miten oli, turha jossitella. Täydellistä ei olekaan. Ainakaan 10-vuotiaissa luistelijanaluissa. 

ONKO SYYTÄ HUOLESTUA?

   Onko syytä huolestua, jos...

  -otat lompakon taskuun, lähdet kauppaa, kun tulet kaupasta, otat lompakon pois taskusta, ja se ei olekaan lompakko, vaan korvanappien latauskotelo (ps. maksan kaupoissa puhelimella, mutta lompsa on mukana, koska siellä on mm. ajo-, kela-, ja kirjastokortti)

  -yrität epätoivoisesti lainata kirjaa kela-kortilla

  -katat aamupalan, keität kaurapuuron, ryhdyt syömään ja huomaat, että omenahillon asemesta olet laittanut pöytään maustekurkkuja

  -menet kauppaa, huomaat, että kolme asiaa sisältävä ostoslista on jäänyt kotiin, mietit pääsi puhki, muistat hyvällä onnella kaksi

  -et saa mieleesi jonkin tietyn biisin, albumin, artistin, paikan, historiallisen tapahtuman tai tunnetun henkilön nimeä, toisaalta epäolennasta triviaa saattaa pulpahdella mieleen hetkessä. Joudut yhä useammin turvautumaan hakukoneeseen tai tekoälyyn, vaikka kyllä tuollaiset unohdukset yleensä palautuvat mieleen jonkin ajan kuluttua

 Siinä muutamia viimeaikojen havaintoja, havaintoja, jotka aiheuttavat pohdintaa. Silloin, kun muistaa pohtia.

   Muiltakin huolestumisen syitä löytyy. On kai normaalia huolestua. Eli ei ole syytä huolestua, jos huolestuu. 

  Ennen ei ollut huolta huomisesta, mutta ennen eivät asiat unohtuneet, ei kummallisia asioita tapahtunut. On se pakko uskoa, että ikää tulee. 

  Tosiasiassa olen kyllä muistin kanssa vielä pärjännyt. Mitään oleellista haittaa ei ole esiintynyt. Kalenterin muistutusten avulla kaikki tärkeä on tullut hoidettua, yleensä muistutusta ei olisi edes tarvittu. 

   Kun taaksepäin ajattelee, niin ei muisti tosiasiassa ole viimeisen vuoden aikana juuri huonommaksi mennyt. Tosin en ehkä ole oikea henkilö sitä arvioimaan. Mutta kuten jo mainitsin, mitään oleellista ei ole jäänyt tekemättä. 

  Muistisairaus ei ole vitsailun asia. En tätä vitsaillakseni kirjoita. Enemmänkin tämän jutun kirjoitan siksi, että välillä itseäni huvittaa kommellukset. Olisittepa nähnyt naamani, kun otin "lompakon" taskustani! Jos olisi poliisi pysäyttänyt, kysynyt ajokorttia, olisi selittelyä piisannut. Tai kirjastovirkailijan naaman, kun tallustin lainausautomaatilta tiskille ihmettelemään, että miksi ei kela-kortillani voi lainata kirjoja!

  Keli muuttui talviseksi. Varmaan vetelee Anttolassa selkiä kunnolla jäähän. Kun joulukuusi ja muu oheinen loppiaisen jälkeen korjataan pois, niin alkaa perinteisesti mieli halajamaan saareen. Ennen maaliskuuta sinne tuskin edes yritetään. 

VUONNA 2025

   "Vuonna siis 2525" lauloi Robin (Esa Simonen, 3. marraskuuta 1944 - 13. syyskuuta 2024) Hollolan Herralasta v. 1968. Nyt alkaa vasta 2025. Robinin laulun sanat (Jussi Kylätasku) profetoivat maapallon tilaa tuhannen vuoden jaksoissa. Eikä niissä juuri päätä, ei häntää ole. 

  Nyt aloitetaan vasta vuota 2025. Millainen tästä vuodesta tulee? Tuskin senkään paremmin edes yhtä tulevaa vuotta osaan ennustaa kuin Jussi Kylätasku. 

  Kovin ruusuista vuotta ei kuitenkaan kannata odotella. Trump hallitsee Yhdysvaltoja, Musk sananvapautta ja lähiavaruutta. Vissiin kuiskii Trumpin korviinkin omia teesejään. Vielä kun tuo duo perustaa troikan, kutsuu Putin mukaan, alkaa hymyt olla vähissä.

  Putin jatkaa sotaansa, oli troikassa tai ei. Varjolaivasto kulkee Itämerta aiheuttaen vahinkoa. Jos alus,  pari vielä talven aikana jäissä rikkoutuu, tai muuten poksahtaa, niin kusessa ollaan, kaikki rantavaltiot. 

  Israel jatkaa "oikeutettua" sotaa kai viimeiseen palestiinalaiseen asti. Syyrian tilanne on arvoitus. Koko Lähi-Itä, Turkki mukaan lukien, on räjähdysherkkä.  

  Suomessa hallituksen leikkauksia astuu voimaan tänään. Sen huomasi konkreettisti, kun kun Hollolan Apteekin reseptilääketiskille oli kymmenien ihmisten jono. Lääkkeitten ALV:n nousu sai kansan liikkeelle. Eniten tuokin nousu iskee pienituloisiin. Niin se vaan menee, että eläkeläiset ja vähäosaiset sairastavat ja tarvitsevat lääkkeitä paljon. PS. Vaikka olen eläkeläinen ja lääkkeitäkin on omiksi tarpeiksi, niin en niitä ollut jonottamassa. 

Uusia leikkauksia ja kirityksiä lienee luvassa. Kurjuuteen ajaminen kiihtyy. Orpo ja Purra ovat jo valtaosan mielestä hoitaneet tehtäviään huonosti, tai erittäin huonosti. Ja kaikki vaan jatkuu hymyssä suin. Jatkuu, eikä Orpon laiva meinaa kääntyä. Paitsi pian kohti pohjaa.

  Hirmumyrskyjä, tulvia, maanvyörymiä. Kuivuutta yhtäällä, rankkasateita toisaalla, nälänhätää yhtäällä, yltäkylläisyyttä toisaalla. Merissä enemmän muovia kuin kalaa. Mikäli minulta kysytään, niin ei alkaneesta vuodesta ainakaan edellistä parempi tule. 

  Haneli sanoo joskus, että hänellä on varaa antaa periksi. Niin on minullakin. En siis pane pahakseni, jos olen väärässä. Päinvastoin. Olen iloistakin iloisempi. 

  Jätetään ennustukset. Hilpan yskä sen kun jatkuu. Maanantaina taas lääkärissä. Nyt kuvattiin keuhkot. Ei onneksi mitään hälyttävää ilmennyt. Lähete astmatutkimuksiin on nyt tehty. Toivottavasti kutsu tulee pian. Sitä ennen pitää vain kuulostella. Maanantaina saatu uusi lääke on hieman auttanut. Yöt ovat olleet parempia. Hilppa on jaksanut olla positiivisella mielellä. Minulta olisi jo hermo palanut, olisin hänen asemessaan rantusti puhuteltava persoona. 

  Aamulla tein pakollisen lenkin. Lunta häpsi hiljalleen. Tiilipuistossa tuli tuollainen "troikka" vastaan.

  Tuli mieleen vanhat länkkärit. Melkein tapailin, onko colt kotelossa herkästi saatavilla?

AAMULENKKIEN ANTIA

  Vuosi valuu kohti loppuaan. Aamuisin olen dallannut normaalilenkkejä. Välillä liukkailla, välillä hiekoitetuilla,  nyt lähes sulilla reiteillä. 

  Ystäväni Ruikku on soitellut tiheään, usein juuri aamulenkkien aikaan. Sehän passaa; silloin on hyvä korvanappien kautta Riston juttuja kuunnella. Vaikka ei hänellä monesti kovin tärkeää asiaa ole. 

  Viime aikoina on kuitenkin yksi asia noussut päällimmäiseksi. Joskus vuosia sitten tein kuvan, missä olin siirtänyt Neil Youngin samaan samalle lavalle The Picturesin kanssa. Nyt Ruikku oli saanut päähänsä, että Jimi Hendrix olisi mukava saada myös messiin. Lopulta tänä aamuna päätin sellaisen väsätä. Koska minulla ei ole mitään maksullisia kuvankäsittelyohjelmia, niin tekeminen on vähän näpertelyä ja kokeilua. Sain kuitenkin jonkinlaisen aikaan.

  Lähetin sen Ruikulle. Tämä oli mielissään. Kotvan kuluttua hän soitti uudelleen, sanoi, että vielä jos saisi sellaisen, missä on naislaulaja mukana. Vaikka Marilyn Monroe, Edith Piaf tai Katri-Helena. Minä siihen, että eikös Janis Joplin sopisi paremmin ajan henkeen? Lupasin sellaisen vielä väsätä. 

Siinähän se Janis on liittynyt bändiin. Taitaa olla illatsut Kalevenkankaan oppikoululla?

  Risto innostui kuvista niin, että olisi halunnut minun värittävän meidän soittajien vaatteet tietyn värisiksi. Minä jouduin kieltäytymään, sillä se ei onnistu käytettävissä olevilla keinoilla. Ei ainakaan ilman asiaan perehtymistä. 

  Ruikku saa siis tyytyä näihin vedoksiin. Kovasti on hänellä taas uusia ideoita pukannut. Vaikka mitä on odotettavissa uistinrintamalla, jos hän saa asiat loppuun vietyä. Hienoja tekeleitä mieheltä syntyy. Kunhan vain saisi niitä markkinoitua, sillä muottien teettäminen ja valattaminen ei ole ihan ilmaista. 

  Viime kesänä kävi sellainen toimija kuin ITE-taide Ruikkua haastattelemassa. Wikipedian mukaaan:

 

  ITE-taide (lyhenne ITE, itse tehty elämä) on Suomessa tehtyä kouluttamattomien taiteilijoiden arjen ympäristöissä syntyvää taidetta. Outsider-taide on laajempi, kansainvälinen käsite, jolla tarkoitetaan taidemaailman käytäntöjen ulkopuolisuutta. Näitä käytäntöjä ovat esimerkiksi taidekoulutus, galleriamaailma ja apurahajärjestelmä. ITE-taiteilijat ovat itseoppineita. Heillä ei ole koulutusta taiteen tekemiseen eivätkä he myöskään pidä ammattitaiteilijoita esikuvinaan tai tarvitse ohjausta ja harrastuspiirin tukea taiteen tekemisessä. ITE-taide on nykykansantaidetta, joka eroaa kansantaiteesta sanoutumalla irti perinteisen kansantaiteen kollektiivisesta luonteesta ja perinnesidonnaisuudesta. ITE-taide korvaa ne yksilöllisellä taiteilijuudella ja omaperäisellä luovuudella. Perinteisen kansantaiteen edustaessa esteettisesti korkeatasoista käsityötä ITE-taide on kätevyyteen ja kekseliäisyyteen perustuvaa kansanomaista kuvataidetta. Nimitys ITE tulee Veli Granön suomalaisen outsider-taiteen kartoitushankkeelleen vuonna 1999 antamasta nimestä itse tehty elämä. Lyhennelmän ITE keksi MSL:n kulttuurituottaja Raija Kallionen.

  ITE-taiteen silvuilta löytyy esittely n. 130:n taitelijan töistä. 

  Joku aika sitten Ruikku kertoi, että nyt juttu on julkaistu ITE-taiteen sivuilla. MInä katsomaan. Joitain asiavirheitä haastattelussa on, mutta näkyvyyttä Ristolle tuli. Tässä linkki Riston juttuun. Jaan sen itse päähenkilön antamalla suostumuksella:

https://msl.fi/itetaide/artist/risto-raiha/

  Tässä tärkeimmät. Ennen uutta vuotta. Ai niin. Loppuun se ensimmäinen kuva.

KATKEILUA

  Joulu alkaa olla ohi, uuden vuoden odotus käynnistyy. Joillakin. Toisille ihan sama. Ihan sama, mitä edessä, mitä takana. Tai takana katkeilevia muistikuvia. Katkeilevia kuin kaapelit Suomenlahdella. Joillakin takana joulu kadulla tai metroasemalla, vatsa ja mieli tyhjänä. Parempiosaiset kiroavat täyttyviä roska- ja kierrätysastioita, sättivät jäteyrittäjää, unohtavat, miksi astiat täyttyvät, kaasuttaessaan jo alkaneisiin alennusmyynteihin. Tai eräät eivät kaasuttele, he sähköttelevät. Erilailla sähköttelevät kuin Peppe-pappa muinoin 3ErVK:ssa Kouvolassa. Tyyli mikä tahansa, tapa itse valittu tai muitten luoma, joulu pian takana on. 

  Meillä joulu sujui perinteiseen tapaan. Olemme onnekkaita, vatsa ei kurninut, kylmä ei hytisyttänyt, kuusen alle riitti paketteja, muisti ei kellään katkeillut. Eli keskivertoisesti joulu sujui. Jätehuoltoa ei olla haukuttu, ei alennusmyynteihin suhattu. 

  Harmaata, sumuista, vettä tihkuvaa. Sellaista on joulunajan sää ollut. Ulkona on sentään välillä käyty. 

  Suuria lumivuoria on lapsosten iloksi kasattu monille kulmille.

  Iltaisin ollaan pelailtu. Yläkaapista löytyy muutamia vanhoja pelejä, Hotelli on ollut pop. 

  Minusta ei kiinteistösijoittajaksi ole. Tai sitten keskittyminen oli huonoa. Konkurssi ja jo osin odotettu tappio oli kohtalona. Sänky näet alkaa kymmenen jälkeen kutsua. 

  Kuten kerroin, niin muistikatkot kiersivät kaukaa. Ihan kuivin suin en sentään ollut. Aattoillallisella juotiin Anna kanssa lasilliset punaviiniä. Hilpalla on lääkitys päällä, joten hän ei voinut, Jonikaan ei ottanut, sillä ei ole punkun ystävä. Ei me kovin vakavasti otettavia alkoholin lotraajia olla. Tuo punkkupullo oli viime kesänä Moisalan Voken ja Urkin meille saareen tuoma. Siitäkin on vielä puolet jäljellä. Pitää vissiin illalla lasillinen ottaa, ettei väljähdy. Ps. Kiitos Urkki valinnasta. Sinulla on punaviinituntemus hallussa!

  Perhe Tiilikainen lähti päivällä. Ensi Tompan perheen kanssa Vierumäelle luistelemaan, sitten Emmille ja Tompalle syömään. Illalla he ajelevat Espooseen. Jonilla on huomenna duunia, Iiriksellä treenit. Annalla on vapaata yli uuden vuoden. 

  Hollolassa odotellaan, että Hilpan kohta kolme viikkoa kestänyt karmea yskä lopulta antaa periksi. Taas maanantaina hän sai uusia lääkkeitä. Yöt ovat nyt kyllä hieman helpompia, mutta onko niistä apua itse ongelmaan? Toivottavasti. Ja pian.  Odottavin mielin hyvää loppuvuotta, antoisaa tulevaa toivotetaan.