VERKKAISTA

  Verkkaisesti kuluu aika sadepäivänä. Eikä ajan vitkuilu huomennakaan lopu. Sitten taas tulee pouta. Ainakin pariksi päiväksi. Ilmoittaa Foreca. Eli ehkä, ehkä ei. 

  Aamulla oli muutaman minuutin sähkökatkos. Olen pannut merkille, että jos jonnekin sadan kilsan säteelle näyttää sääkartta salamaa, niin silloin pätkii sähkö. Meillä on täällä Suomen kallein perusmaksu ja taitaa olla siirtohintakin. Mutta saahan sillä rahalla nauttia useista sähkökatkoista, jännittää pakastimen ja jääkaapin sisällön puolesta. Tosin ei tänä kesänä ole muutamaa tuntia pidempää katkosta ollut. 

  Hilppa oli juuri noussut, minä olin polkemassa kuntopyörää, kun virta katkesi. Hilppa ehti viritellä kynttilöitä leivinuunin tietämille.  

  Pian virta palasi. Mutta sade jatkui. Pirtissä ollaan nuhjattu. Välillä lukien, välillä muuta touhuten. Kun on tottunut ulkona nahuamaan, niin pitkäksi käy tosiaan aika. 

  Pitää välillä syödä. Muikkuja, pottuja ja torvisieniä. Eilen kun käytiin hakemassa auto Hauhalasta, saatiin Hanelilta juuri "Kaupinhauvasta" nuotattuja muikkuja. 

  Nyt on maha pullollaan. Hyvää oli. Kaikki lähiruokaa; potut pihan laidalta, torvisienet 200 metrin päästä, muikkujen perään piti usmuuttaa viisi kilsaa.

  Sitten ihan eri asiaan. Pallollamme on Wikipedian mukaan lähes 45 000 hämähäkkilajia. Niistä Suomesta löytyy n. 650. Tuntuu, että ne kaikki elävät manttaalillamme. Niitä näkee joka puolella; maassa, puussa, seinällä, katolla, ulkona, sisällä, maalla, vedessä. Parin millin mittaisista muutaman sentin jättiläisiin ulottuu skaala. Mustia, valkeita, ruskeita, harmaita, vihertäviä, punertavia, monivärisiä, läpinäkyviä äljäkkeitä. Pitkäjalkaisia, lyhytjalkaisia. Karvaisia, kaljuja. Joskus veikeän näköisiä, useimmiten pelottavan rumia. Ja tuntuu, että jokainen on erilainen. Tai erilainen on varmasti, niin kuin jokainen ihminenkin. "Eri lajeja", piti sanoa. Täytyy vissiin ruveta pitämään kirjaa. Ottaa kuva aina kun hämiksen kohtaa. "Jokainen ihminen on laulun arvoinen" lauloi Lavin Veke. Miksei siis jokainen Saarelan tilan hämäkkilaji olisi kuvan arvoinen? No, aloitan ensi keväänä. Puhtaalta pöydältä. 

  Hilppa pisti radion kiinni, pötkähti perräisille. Minä myös. Perräisille. Radiota ei enää tarvitse sulkea. 

SUMEAA LOGIIKKAA

  Viikko alkoi lämpimänä ja sumuisena. 15 astetta näyttää mittari, sumealta näyttää ympäristö.

  Tuonne sumun sekaan pitää pian lähteä. Auto viedään Hauhalaan Tanun pajalle. Tanu vaihtaa etupäähän "puslat". Tarve tuli ilmeiseksi, kun heinäkuussa autoon uusittiin oikeanpuoleinen tukivarsi. Koska auto joutuu yöpymään pajalla, Hilppa ajaa sen Hauhalaan, minä usmuutan veneellä Piskolaan, käyn Hanelin autolla hakemassa Hilpan, palataan veneellä Saarelaan. Huomenna sama juttu kääntäen.

  Toivottavasti sumu hieman hälvenee kahdeksaan mennessä. Tuulta ei tosin juuri ole, joten saattaa olla hälvenemättä, sumu sumea. Mutta sekaan vaan. Navigaattorin avulla venematka kyllä sujuu. Joku toinen älvänä saattaa kuitenkin ajella vastaan ja nokkakolarin mahdollisuus on olemassa. Todennäköisyys on kuitenkin pienen pieni. Mutta kyllähän minäkin lottoan! Mikähän on mahdollisuus haaveriin sumean logiikan mukaan?

  Lämmintä riittää vielä ainakin pari päivää. Kelpaisi vaikka pitempäänkin. Ei ole kunnolla tarvinnut edes lämmityskautta aloittaa. Minkä nyt pari kertaa olen uuneja lämmittänyt. Suotta nekin.  

  Eilen käytiin vielä vähän puolukoita keräämässä. Puolukoita on! Sieniä myös. Syötäväksi poimittiin kulkutieltä, kun ei sielu salli päälle astua.

  Perjantaina mennään käymään Mikkelissä. Torstai on se normaali kauppapäivä, mutta tällä kertaa on muutakin asiaa. Yksi tuttu on taas poistunut joukostamme, ja Hanelin kanssa mennään muistotilaisuuteen. Sen  tiimoilta tuli esiin ongelma. Minulla on kyllä täällä tumma puku, koska viime kesänä jouduin ostamaan uuden, sillä minä ja puku olimme eri paikassa väärään aikaan. No, nyt on puku siellä ja täällä. Paitakin täältä löytyy. Kravattia ei, mutta ei väliä. Mutta kenkävalikoima on tilaisuuteen sopimaton. Tarjolla on kumisaappaita, puutarhakenkiä, lenkkarit ja paljasjalkakengät. Ei taida säällistä vaihtoehtoa puvun kanssa käytettäväksi löytyä noista? No, täytyy Hanelin kanssa puhua pukukoodista. Pienimuotoinen muistotilaisuus tapahtuu haudalla. Luulen, että siistin vaatteet riittävät. 

  Nyt näyttää siltä, että Hollolaan mennään vasta 6. lokakuuta, ollaan muutama päivä. Myös Espoossa käydään Iiriksen synttäreillä. 

Sitten onkin edessä viimeinen rupeama. Vähän keleistä riippuu kuinka kauan ollaan. Ajatus on viipyä loka- ja marraskuun vaihteeseen saakka. Jos ei sumea logiikka puutu asiaan. 

  Hieman näyttää sumu kuvaamisen hetkestä hälvenneen. Eli loogisesti ajatellen ei tule sumeus tunnin kuluttua olemaan merkittävä. Sano Peppe, ystävien kesken paremmin tunnettu nimellä "Haaverin uhka".

VENEISET

  Eilen vietimme "veneisiä". "Veneiset" on jokavuotinen tapaaminen Voken ja Urkin kanssa, ja on eräänlainen vastine "venetsialaisille",  mutta ei tarkoita mökkikauden loppua. "Veneisillä" istahdetaan turisemaan vuoroin täällä Avokkaansaaressa, vuoroin Paajalasansaaressa. Siitä juontuu juuri äsken keksimäni nimi "veneiset", sillä veneellä on tapaamisiin mentävä. Saaressa olemisen etuja, tai haittoja, miten asiaa kukin tarkasteleekaan. Nyt oli vuorossa meidän vene, Paajalansaari.

  Iltapäivällä usmuutettiin tapaamiseen kauniin sään vallitessa. Seitsemän sekuntimetrin tuuli jonkin verran rytkytti Kiukuanselällä. Kunnialla kuitenkin perille päästiin. 

  Aluksi istuttiin kesäkeittiössä kuohuvaa maistellen. Juttua riitti, vaikka toki oltiin jo aiemmin kesällä tavattu.

  Kun tärkeimmät kuulumiset oli vaihdettu, poreileva litkitty, siirryttiin sisätiloihin. Hyvää ruokaa, valko- tai punaviiniä, viihtyisää olemista.

  Aika kului siivillä. Omenapaistosta ja jäätelöä jutustelun välillä nautittiin. Leppoisaa olemista illan alkaessa hiljalleen pimentyä.

  Vaikka kuinka olisi vielä juttua riittänyt, niin pimeyden laskeutuminen ilmoitti, että meidän parasta lähteä kohti Saarelaa. Onneksi oli tuuli tyyntynyt. 

  Nämä "Veneiset" on meille mukava ja odotettu tapahtuma. Se katkaisee sopivasti syksyn alkaessa yhä erakoituneemmaksi muuttuvan arkemme. Seuraavat viikot kuluvatkin lähes hurraahuudoin harvoja ohi ajavia veneitä bongaten, lintujen muuttoparvia odotellen. 

  Tänään on vapaapäivä. Tuli nukuttua ihan seitsemään saakka. En aio isommin mihinkään puuhaan tarttua. Vaikka ei toki krapula vaivaa. Viinin nauttiminen pysyi kohtuudessa. Jo vene kulkuneuvona piti siitä huolen. Eikä tapaamisemme muutenkaan juopottelun puolelle ole menneet. Ihmisen, tarkoitan minua, on sentään mahdollisuus oppia kohtuuteen. Kohtuus on kestänyt jo vuosikausia. Tuskin tavat enää tästä huonompaan suuntaa muuttuvat. 

  Jatkan laiskottelua. Laitan kuitenkin vielä yhden Isaac Asimovin lausahduksen, vaikka en mikään inelligentti olekkaan:

When stupidity is considered patritionism, it is unsafe to be inelligent.

PUOLUKKAA TALVEKSI, POTUT POIS

  Poutapäivän aamuna sopivaa homma on mm. puolukoiden poiminta. Niinpä jo ennen kahdeksaa metsään taivallettiin. Olin eilen käynyt mestat syynäämässä, sadon kohtalaiseksi todennut, kypsyyden sopivaksi arvioinut. Muuten, menkää metsään, mikäli se teille mahdollista on. Kantarellejä on joka puolella. Ainakin näillä tienoilla. Eilen puolukansyynäysreissulla keräsin korin pohjalle meille pariksi kerraksi syötävää. Sitten oli pakko sulkea silmät. Mustikoita on myös vaikka kuinka. Alkavat vaan olla vetisiä. Puolukkasato näyttää sekin oivalliselta, ja kypsiäkin ovat. Siis hyvät ihmiset, menkää metsää. Menkää pahat myös. Ootte senkin aikaa pois herjuutta harjottamasta. 

  Takaisin asiaan. Oltiin metsässä, kaik' siirtymineen, alle kaksi tuntia, kerättiin kaksi viiden litran ämpärillistä. 

  

  Siinä on meille tarpeeksi. Vielä kyllä haetaan puuropuolukoita syksyn edetessä. 

  Eilen kaivoin loput potut pois.  Taitaa suunnilleen olla meille loppukauden perunat. Kunhan kuivahtavat, niin kellariin menevät käyttöä odottelemaan. 

  Mukavaa ilmaa on ollut. Eilen ei satanut kuin parahiksi verkonnoston aikaan. Veneitäkin ilmaantui iltapäivällä ohi ajamaan, suuntaa jos toiseen. Eivät ole kaikki venetsialaisisia viettäneet. 

  Sain osan nurmikoista leikattua. Tänään ajelen loput. Se homma alkaa vähetä. Ei kasva enää ruoho silmissä. 

  Vielä yksi tähän vuodenaikaan kuuluva, tavaksi muotoutunut asia on edessä. Piskolaan pitää mennä tyrninmarjoja keräämään. Ehkä huomenna sinne usmuutetaan. Vitamiinpommeja tulee talven aikana smootheihin laiteltua.

  Taidan tästä lähteä ruohoa leikkaamaan. Arska paistelee, joten sortsit jalkaan, bensaa polttamaan.

POLVEILEVA PALUU

  Palattiin saareen kuuden päivän tauon jälkeen. Pisin katkos koko kesänä. Hyvä, ettei tarvinnut gepsiä päälle laittaa. No, hätäseen osattiin ilman. 

  Saaressa on kaikki kunnossa. Ruoho tosin kasvanut melko lailla. Toivottavasti huomenna kuivaa sen verran, että pääsen leikkaamaan.

  Tomaatteja on kypsynyt taas paljon. Kaksi kesäkurpitsaa päätti paisua suhteettomiin mittoihin:

  Myräkkä alkuviikolla oli sen verran kova, että oksia ja risuja on tantereella kosolti. Ja omenia on tippunut jonkin verran. Ei mitään vakavampaa, onneksi. 

  Täällä ei sellaisia määriä ole vettä satanut kuin jossain muualla. 16 milliä on sademittarin lukema. 

  Aamupäivällä kävin ortopedin pakeilla. Asioiden läpikäynnin, pintapuolisen tutkimuksen, röntgenkuvien katselun ja keskustelun jälkeen tuli päätös, että tekonivelleikkaus saa vielä odottaa. Keväällä, kun polvi oli niin kipeä, että keppiin piti turvautua, olin sitä mieltä, että uutta osaa vaan, ..kele! Nyt, kun olen kesän pärjännyt yllättävän hyvin jalkani kanssa, ovat ajatukset muuttuneet. Keskustelu ortopedin kanssa selvensi vielä tilannetta. Vaikka lääkäri sanoi, että päätös on ensikädessä minun, niin yksituumainen jatko muodostui sellaiseksi, että seurataan tilannetta. Jos se taas kovin huonoksi muuttuu, niin sitten otetaan uusi lähtö.

  En todellakaan ole kovin innokkaana operaatiota odotellut. Voi olla, että kun ensi vuosi alkaa, olen tullut toisiin aatoksiin. Mutta sen olen oppinut, että jos en lenkille kykene, ei se pelkästään ole leikkauksen väärti. Pääsen sentään raput alakertaan, asioille, metsään, nurmen leikkaaminen onnistuu, samoin lumityö (viime talvenkin, vaikka polvi oli kipeämpi kuin nyt). 

  Täytyy tehdä sellaista, mikä ei niveliin liikaa satu. Kuntopyöräily jatkuu, varmaan uimahalliin marraskuussa taas matka käy. Yritän vielä vanhalla nivelellä nilkuttaa. 

 

  Kysyin ortopediltä, mistä johtuu, että vaikka kuvat molemmista polvista näyttävät, että nivelrikko on runnellut ne samalla tavalla, niin oikea on oireeton? Hän sanoi, että ei sitä osaa kukaan selittää. Niin vain joskus käy. Toivottavasti oireeton polvi pysyy oireettomana. 

  Tänään lasketaan naapurin kanssa ahvenverkot. Huomenna lähden katsastamaan puolukkamestoja, kerään samalla sieniä syötäväksi. Iloisena siitä, että polven asenne mielitekoihini on myönteinen. Tällä iällä pitää nauttia joka hetkestä, jonka saa haluamallaan tavalla viettää. 

  Eilen kotona, tekemisen puutteessa, kaivelin paria vanhaa lipasta, joissa on mm. vanhempieni ja isovanhempieni valokuvia. Olin ne kyllä aiemmin penkonut. Löytyi muutama kuva, joita en ollut ainakaan skannannut. Tässä pari.

  Haneli siloposkisena pojankollina. Vissiin lasit hukassa, sillä ei tulla iällä ole silmät noin sirrillään olleet.

  Tässä eno-Olli rakentelee vaneriveneen runkoa venevajassa. Kaverina hänellä on luultavasti silloinen vaimonsa. Vene valmistui ja oli 1960-luvulla vesillä. Tappovehje. Tasapohjainen lätyskä, ratti vaijeriohjauksella, ja perässä muistaakseni 35-heppainen Mercury. Liikkui lujaa. Piti ennakoida aika lailla, jotta onnistui kääntymään oikeassa kohdassa. Muuten saattoi kaislikko kahista. Tuo sama runko on yhä tallella. Vanerit on purettu, mutta runko lepää venevajan kattotuolien alapaarteiden päällä. 

SELVITÄN SELITYSTEN TILAN

  Vielä pari päivää aikaa Hollolassa vietämme. Perjantaina kutsuu taas Anttola. Voi olla, että saaressa ollaan yhtä soittoa aina lokakuun alkupuolelle saakka. Tietysti pakolliset ostosreissut poislukien. 

  Maanantainen myräkkä ylitti myös Hollolan. Tuuli navakasti, vettä pieksi koko päivän. Anttolassa oli tuullut myös, vaikka sade oli ollut maltillisempaa. Niinpä alkuillasta tuli ilmoitus: Käyttöpaikalla 643007609000046876, Avokkaansaari 0 ANTTOLA on alkanut verkon häiriöstä aiheutunut sähkönjakelun vikakeskeytys klo 18:54. Arvioitu päättymisaika 21:00. Järvi-Suomen Energia.  

  Olin jo sängyssä lukemassa, kun seuraava viesti pimahti puhelimeen: Käyttöpaikan 643007609000046876, Avokkaansaari 0 ANTTOLA sähkönjakelun vikakeskeytys on päättynyt klo 21:43. Järvi-Suomen Energia.

  "Hyvä", ajattelin "pakasteilla ei ole hätää".

  Aamulla huomasin, että yöllä oli jakeluverkon omistaja muistanut taas minua: Käyttöpaikalla 643007609000046876, Avokkaansaari 0 ANTTOLA on alkanut verkon häiriöstä aiheutunut sähkönjakelun vikakeskeytys klo 23:29. Arvioitu päättymisaika 01:30. Järvi-Suomen Energia.

  "Paska juttu", tuumin. Häiriö siis jatkui yhä. Mietiskelin, että jos iltapäivään mennessä ole virta palautunut, joudutaan ajamaan Anttolaan. Pakasteet ja jääkaapin sisältö vaativat aggregaatin käynnistäjää paikalle. 

  Mieleni keveni kuitenkin pian: Käyttöpaikan 643007609000046876, Avokkaansaari 0 ANTTOLA sähkönjakelun vikakeskeytys on päättynyt klo 06:45. Järvi-Suomen Energia.

  Onneksi ei ole uusia vikailmoituksia tullut. Paitsi tänään aamulla oli ihan lyhyt katkos, mutta niitä ei lasketa. 

  Eilinen oli sateeton. Päätin, että pitäähän minun edes kerran kesässä täällä ruoho leikata. Iltapäivällä nurmi oli hieman kuivahtanut, joten hommaan käsiksi. Mutkia matkaan tuli heti; bensaa ei leikkuriin ollut, mitä nyt vähän tankissa. Ei auttanut kuin ajaa Tokmannille ostamaan kannu pienkonebensaa.  

  Ajelin neljän asunnon pihat, sekä talon toisen päädyn. Nyt ei tarvitse niska kyssässä, katse maahan luotuna, tallustaa naapureiden ikkunoiden ohi. Tosin kirjaamaton sopimus työnjaosta ruohonleikkuu- ja lumitöiden jakautumisesta tietysti sinällään pitää ryhdin jämeränä. 

  Eilen Hilppa selaili uutisia puhelimellaan. Yhtäkkiä hän tokaisi "täällä on Viisi vinkkiä kuinka löydät enemmän kantarelleja. En kerro sulle!"

  Tuli vähän ambivalentti olo; en tiennyt, oliko tuo kehu vai moite?

  Lukeminen sujuu täällä heti paremmin kuin saaressa. Kirjastossa pitää käydä, sillä entiset on on luettu. Jotain jää luetusta mieleen, jotain mieleen jäänyttä täytyy selventää. Suomenkieli muuttuu, varsinkin englannista tulee koko ajan uusia sanoja käyttöön. Kun bongasin Mick Herron'in kirjasta Lontoon säännöt sanan mansplainaus, oli käännyttävä Googlen puoleen. No selvisihän se. Besserwisserin sukulainen on mansplainaaja. Päätin mennä itseeni, miettiä, voiko minua syyttää mansplainauksesta. En ole urennut vielä analyysia tekemään. Liekö pelko persiissä?  

  Koska polveni ei ole paras ystävä asfalttiteiden kanssa, olen aamuisin mennyt metsäpoluille lenkille. Tänään olin Tiilijärvien tienoilla. Kaunis sumuinen aamu ilahdutti kulkijaa.

Keski-Tiilijärvi puoli seitsemältä.

Vähä Tiilijärvi reilun puolen tunnin kuluttua.

  Sellaista Hollolassa. Seuraavat tiedotteet julkaistaan Anttolassa. 

ENNAKOIMATTOMAT TILANTEET

   Ihmisen on oltava joustava. Ennakoimattomat muutoksen voivat vaikuttaa asioiden kulkuun. Viime aikoina on ilmaantunut muutama ennakoimaton asia, minkä vuoksi olemme nyt Hollolassa. Ennakoimattomat muutokset eivät itse asiassa ole tyystin ennakoimattomia, mutta ajankohdat eivät ole olleet arvattavissa. Nyt niitä ei tarvitse arvailla, joten olemme Hollolassa. Olemme täällä ensi viikon loppupuolelle saakka, eli perjantaina palataan Anttolaan. Ei meillä ennakoimattomia asioita ole joka päivälle ilmaantunut, mutta olemme viikonlopun kotona, koska perhe Tiilikainen on täällä käymässä, tiistaina on Hilpalla eräs juttu hoidettavana, ja minä menen perjantaina ortopedin syyniin, niin ei ole järkeä edestakaisin Hollolan ja Anttolan väliä sahata. 

  Ei ole ongelmaa olla näin loppukesästä muutamaa päivää pois saaresta; sato on suurelta osin tullut korjatuksi, eikä lopuilla ole enää huolta, sillä helteet ovat ohi, yöt kosteita. Kyllä ne pärjäävät.

Mukaan lähti mm. tällaisia 

Perhe Tiilikainen tuli yhden maissa. Syötiin, lähdettiin porukalla Hollolan Prismaan. Sieltä viereiseen "härvelipuistoon. Melko huimapäitä Iiris ja Liisa. Meitä Hilpan kanssa välillä suorastaan hirvitti.

Välillä hirvitti vähemmän.

  Anna ja Joni lähtivät viettämään kahdestaan Annan synttäreitä. Myöhässä, mutta nyt heillä oli mahdollisuus. Ensi Myllysaareen syömään, sitten katsomaan Oppenheimer-leffaa. Me pärjäillään täällä tyttöjen kanssa. 

  Huomenna palaavat Tiilikaiset Espooseen. Me jäämme totuttelemaan eloon muitten ihmisten lähettyvillä. Eiköhän se suju, vanhalta muistilta. Ei ainakaan Prismassa mitään oireita agorafobiasta ilmennyt. Eikä edes torilla. 

  Ei ole hiijen vissi, etteikö mekin leffaan joku päivä mentäisi. Pitääpä tutkia tarjontaa. 

  Melkein viikko siis Hollolassa vietetään. Kaupunkiloma, lähestulkoon. Perjantaina kun kohti Anttolaa ajellaan, on polven tulevaisuuden väylä oletettavasti selvillä. Ehkä ei suorana ja esteettömänä kulkea, mutta ilman epäselvyyttä siitä, kuinka asian PäijätSoten mielestä kuuluu mennä.