KITEELLÄ, MUTTEI KIRKASTA

  "Lomamatkalla jossain Suomessa". Muistan nuoruudestani tuollaisen lauseen radiosta, kun jotain lomamatkalaista tai joitain lomamatkalaisia yritettiin tavoittaa tärkeän sattumuksen vuoksi. Se oli aikaa kauan ennen matkapuhelimia, se oli käsivälitteisten puhelujen aikaa. Tämä tuli mieleeni, sillä olemme lomamatkalla jossain Suomessa. Olemme Kiteellä. Hetken mielijohteesta Kiteelle päädyimme. Mielijohteeseen johti se, että Iiris on Kiteellä viikon luisteluleirillä. Anna on myös mukana, kaitsemassa Iiristä ja kolmea muuta pikkuluistelijaa. 

  Toissailtana sain päähänpiston, että voitais ajella Itä-Suomeen. Otin yhteyttä Annaan. "Se sopii" vastasi Anna. "Päiväohjelma on vaan aika tiukka, joten ei paljon ehditä nähdä".

  Aamulla lähdettiin ajelemaan. 200 kilsaa Puumalan, Savonlinnan ja Kerimäen kautta. Olin varannut yöksi huoneen Kiteenhovista. Klo. 14 piti huoneen vapautua. Olimme perillä hyvissä ajoin, joten kävimme jäähallilla katsomassa aamupäivän jääharjoittelua. Helevetin kylmää oli hallissa, sortseissa ja t-paidassa. 

  Ehdimme käydä syömässä, ennen kuin puoli kaksi ajettiin hotellille kysymään, joko huone on vapaana. Respassa oli henkilökuntana n. 13-vuotias poika. Asia ei oikein auennut, joten hän meni huutamaan apua. Nyt ilmestyi tiskille reippaasti normaalin eläkeiän ylittänyt rouvashenkilö. Ensin luulin, että sujuminen ei juuri parantunut, mutta olin väärässä; kyllä hän homman osasi, mutta ei ollut kiirettä, enemmän harkitsevaa verkkaisuutta. Perinpohjaisen alustuksen ja estelyistä piittaamattomien selitysten jälkeen saimme avaimen. Huone osoittautui tyypillisen 70-luvun tyypilliseksi huoneeksi. Ihan siisti, asiallisen kokoinen kylpyhuone, telkkari, jääkaappi, wifi. Siis kaikki ok. Paitsi wifi. En saanut yhteyttä pelaamaan. Liekö vika siinä, että huoneemme on pitkän käytävän perillä yksikerroksiessa rakennuksessa, ja siten signaalin kantaman rajoilla? En jaksanut asiaa enempää vatvoa, vaan jaoin chromebookiinin kentän puhelin hotspotin kautta. 

  Luisteluleirin ryhmällä E oli taukoa aamupäivän jään, baletin ja ruokailun jälkeen, jotten tapasimme Annan, Iiriksen ja monta muuta KaTa:n luistelijanalkua leikkipuistossa, mistä matka jatkui jäätelökioskille. 

  Jäätelökioskin seinällä oli aukioloajat merkattuina. Erillilsellä lapalla ilmoitettiin seuraavaa:

PELIPÄIVINÄ SULJEMME TUNTIA ENNEN KiPa:n PELIÄ!

   Luultavasti jäätelönmyynti on täällä melko vähissä, koska raitilla ei liiku ketään. Ainakaan paikallista. Turistit ostakoot jätskinsä Marketeista!

  Kun leiriläiset lähtivät jatkamaan omaa elämäänsä, ajelimme hieman Kiteen ympäristössä. Kiteenjärven rantaa myötäilevää tietä jokusen kilometrin myös köröttelimme. Sitten ostimme kylmää juotavaa S-Marketista, vetäydyimme huoneeseemme levähtämään. Tai oikeammin Hilppa pötköttää, minä naputtelen.

  Iiriksen ryhmän toinen jäävuoro alkaa 17:20. Sinne menemme vähäksi aikaa katselemaan. Pitää haalia kaikki mahdolliset vaatteet autosta ja repusta päälle, jotta tarkenemme. Minä ainakin pysty laittamaan pitkät housut, kahdet kalsarit, hupparin ja sadetakin. Sekä sukat paljasjalkakenkiin. Kyllä talvisodan käyneen kansan jälkeläisen täytyy noilla varusteilla pärjätä. 

Taidan minäkin hetken lojua enne jäähallille menoa. En ole ennen Kiteellä kyljelläni ollutkaan.

VANHA NORMAALI

  Eilen lähti perhe Tiilikainen. Kolme viikkoa oli meillä täällä seuraa. Vaihtelevalla kokoonpanolla, viimeinen viikko koko vahvuudella. Nyt opetellaan "vanhaan normaaliin". Äkkiä sitä tottuu tohinaan ja erilaiseen päivärytmiin. Äkkiä oppii myös normaalin menon. 

  Tänään on vielä epävakaista. Huomisesta lähtien on lupeissa useamman päivän poutajakso. Lämpötila pysyttelee kuitenkin maltillisena, 20 asteen kahta puolta, jollei satu olemaan tasan. Kaikenkattava ennuste. 

  Äsken kumpusi ukkonen, nosti pilveä.

  Sadehan siitä tuli. Ukkonen pysytteli kuitenkin loitommalla. 

  Sade tuli, soi meille aikaa kuroa umpeen Emmerdale-rästejä. Eipä ole tosiaan juuri toosaa tullut tuijotettua. Itse asiassa kolmeen viikkoon muutamat uutiset, muutamana iltana pirtin hiljennettyä jokunen jakso Emmerdalea. Hyvin tulee toimeen ilman televisiota. Ja vielä paremmin ilman jatkuvaa uutisointia hallituksen puliveivauksesta. 

  Kaamea hallitus meillä on. Sen olemme ansainneet, näin kertoivat äänestäjät. Itse en jaksa enää mieltäni pahoittaa. Jos kansa on noin ajattelematonta, niin kärsikööt. Se vain harmittaa, että eniten kärsivät kärsivät jo valmiiksi. 

  Muutama valittu sana olisi pääministeristä kielen päällä, mutta muljautan sen kielen alle, vähintään poskeen työnnän. En jaksa liittyä kuoroon, joka somessa ilmaisee omaa paremmuuttaan, tyhmyyttään, tietämättömyyttään, ottaa peräänantamatonta kantaa asioihin, joiden taustaa ei ole edes viitsinyt tarkistaa. 

  Huomenna on siis pouta? Kysymysmerkki on aiheellinen, mutta uskon niin. Agendalla on muutamia juttuja:

  -aamulla minä lähden sieneen, sivusilmällä kuikuilen mustikkatilannetta

  -keskipäivän aikoihin käyn pesemässä auton

  -iltapäivällä leikkaan ainakin osan nurmikoista

  Hilppa keskittyy pyykinpesuun ja kasvimaan sekä kasvulavojen perkaamiseen. Eli "vanhan normaalin" mukaan mennään.

  Sen verran sain tehtyä kesän jatkoa ajatellen, että ostin liput Taidekeskus Salmelaan. Siellä esiintyy la. 22. 7. Tuomari Nurmio & FOLX. Olisin lunastanut biletit myös Hector & His Power Bandin YHTENÄ ELOKUUN ILTANA-konserttiin, joka on 8.8., mutta liput olivat loppu. Oma syy. Tiesin tapahtumasta jo keväällä, mutta en ollut tarkkana. 

  No, pitkästä aikaa sentään päästään elävän musiikin makuun, kun Dumarin joukkion esitykseen liput saatiin. 

  Nyt taitaa sade loppua. Lähden ulos hengittelemään raikasta ilmaa. On sitä tosin saanut viime aikoina henkäillä. Kukapa nyt tunkkaisesta välittäisikään? Tai ehkä heitäkin on? Summa summarum kohtuudella sadetta, kohtuudella aurinkoa. Se ei tosin aina toteudu, sillä emme elä maailmoista parhaimmassa. 

PÄIVÄMME PISTIKSELLÄ

  Perhe Tiilikainen on viettänyt koko sadekauden täällä Saarelassa. On ollut päiviä, joina ei juuri nokkaansa ole ulos viitsinyt laittaa. Paitsi tuiki tärkeiden asioiden vuoksi. Muutamina päivinä on sade armahtanut, väistynyt auringon tieltä muutamiksi tunneiksi. Silloin on trampalla alkanut läyhke. 

  Tänään, visiitin viimeisenä päivänä (perhe Tiilikainen lähtee huomenna Lahteen) ilma lopulta muuttui kelvolliseksi. Se tiesi lähtöä Pistohiekalle. Olin näet saanut syntymäpäivänäni lahjakortin (Iiriksen tekemä!), joka oikeutti valitsemaani ateriaan Pistohiekka Resortissa. Ja olihan venematka biitsille mukavaa vaihtelua niin lapsille kuin aikuisille. 

  Venematka tosiaan tehtiin, vaikka pientä keskustelua vielä aamulla syntyi siitä, mennäänkö autolla vai veneellä. Onneksi järki (ja minun toiveeni) voitti. Kahdella autolla olisi pitänyt jyrryyttää, jos maitse oltaisi menty. 

  Menomatkan tunnelmia. Selfie by Peppe.

Kuva by Joni.

Kuva by Joni.

Kuva by Joni.

  Uusi laituri- ja aallonmurtajakombinaatio oli rakennettu viime kesän jälkeen. Eikä suotta. Kuva by Joni.

  Ensin mentiin ravintolan tiloihin. Aluksi istuksittiin hetki terassilla. Kuva by Joni.

Sitten siirryttiin tuuliselta terassilta sisälle syömään. Kuva by Peppe.

  Viime kesästä oli palvelu terästynyt, eli ilmeisesti henkilökuntaa oli lisätty. Ruoka tuli nopeasti, ja oli myös ihan hyvää. Niin hyvää, että Iiris häikäistyi, joutui laittamaan kolmet aurinkolasit päällekkäin. Kuva by Joni.

 

  Kahvit jäätelöllä nautittiin vielä. Sitten biitsille. Lapset uivat. aikuiset ottivat matillisemmin. 

Kuva by Joni.

Kuva by Peppe.

Kuva by Peppe.

Kuva by Peppe.

  Neljän maissa lastattiin vene, usmuutettiin saunan lämmitykseen. Nyt on saunottu, iltapalaa syöty. Liisa on jo unten mailla, ainakin matkalla sinne. Muut tekevät omia juttujaan, minä kirjoitan. Tai kirjoitin, enimmäkseen tosin kuvia liitin. 

  Huomenna, yllätys, yllätys, sataa. Ainakin aamusta, kun Tiilikaiset lähtevät. Me lähdemme myös. Mikkeliin, varastojen täydennys mielessämme. Mutta se on toinen juttu. Onko toisessa jutussa aihetta lauluun...., eikäku blogiin, sen huominen näyttää. 

  PS. Mentiin me veneellä sitten Anttolaa, Puumalaan tai Pistohiekalle, niin merkillepantavaa on, että veneemme on lähes aina pienin laitureihin kiinnitetyistä. Jos se meinaa hartioita kumaraksi vetää, niin on mietittävä asiaa bensalaskujen valossa. 

KOHTUUS KELPAIS!

  Vettä toivotiin, kauan ja hartaasti. Lopulta alkoi vettä tulla! Sitä on satanut parin päivän aikana yli 50 milliä. Ja lisää sataa! Hyvä kun sataa, mutta kohtuus riittäis. Asiassa on sekin puoli, että kun Jonin loma alkoi, Iiriksen luisteluleiri loppui, ja perhe Tiilikainen on kokonaisuudessaan täällä, niin ulkona ei oikein voi peuhata. 

  Tänään päätettiin tehdä toiviomatka Hurissalon Saleen. Aika hyvin onnistuttiin sateen haltijaa Esteriä uunottamaan, päästiin venematka Potinlahteen tekemään lähes kuivina, tullen, mennen. Ihan mennen tullen. 

  Peppe-pappa ja Liisa odottamassa sadekuuron ehtymistä saunatuvassa. Kuva by Joni.

  Liisa kokeili Peppen hattua. Halusi vissiin kippariksi. Kuva by Joni.

  Hurissalon Salessa (Hurissalessa) juotiin ensin munkkikahvit. Tytöt tykkäsivät munkeista niin, että sen huomasi. Kuva by Joni.

  Saarelassa, kun ei ulkona on märkää, ollaan pelattu muistipeliä, tytöt ovat piirtäneet, lastenohjelmia katsoneet. Ainakin Liisa. Iiris on tabletilla omia juttujaan tuijottanut. 

  On Iiris kyllä virkannut myös. Tehdä näppäsi Peppe-papalle rannekorun. Ensimmäisen. 72 vuotta piti sitä odotella.

  Mikäli ennusteet ovat kohdillaan, niin vedentuloa piisaa torstaihin saakka. Toivottavasti pitää edes taukoja, että pihalla voi välillä touhuta.

  Näin se on heinäkuu hyvällä alulla. Sen verran kävin eilen sateiden välillä lähimetsissä katsomassa, näkyykö kantarellinalkuja. No näkyi. En paljon, mutta malliksi. Kyllä kohta sieneen pääsee. 

  Alkaa olla päiväkahvin aika. Raparperipiirakalla. Menköön, vaikka yksi munkki on tänään tullut syödyksi.

PETTYNYT

  Tänään käytiin päiväseltään Hollolassa ja Lahdessa. Oli pari sovittua asiaa, joten Hollolassa piti olla ennen yhtätoista. Anna ja Liisa lähtivät mukaan päivämatkalle, sillä sääennusteita työkseen tekevät tahot kertoivat, että kohteessa Mikkeli, Avokkaansaari ukkostaa ja sataa 10 - 13. Päätettiin, että parempi lähteä autoilemaan kuin sadetta saaressa pitää, ukkosen kumua kuunnella, salamoita laskea. Palaan tähän myöhemmin. 

  Hollolassa käytiin, mutta meillä kotona oltiin vain puoli tuntia. Asiat toimitettiin asioiden toimittamiseen tarkoitetuilla paikoilla, syötiin Bus Burgerissa. Sitten vein Hilpan, Annan ja Liisan Lahteen. Itse ajoin yhdeksi Vianorille. Olin pari viikkoa sitten ostanut kesäalesta uudet renkaat, vaikka ajattelin aluksi, kun sain Vianorin raportin renkaitteni kunnosta (renkaat ovat kausisäilytyksessä Vianorilla, ja he tarkastavat kunnon aina kausien välillä), että ajelen niillä talvikumien alle laittoon saakka. Nyt sattui kuitenkin niin nasakka alennus, että tein kaupat.  

  Tunnin kesti rengashomma. Kun se oli valmis, ajelin keskustaan, tapasin muun porukan. Parissa kaupassa vielä käytiin, sitten Mikkeliin. Siellä Lidlissä ja sen lähellä olevassa S-Marketissa poikettiin ruokaa, vähän muutakin, haalimassa. 

  Liisa jaksoi reippaana olla koko matkan ajan. Ei äitellyt, ei inissyt. Hieno suoritus kolmivuotiaalta. Päälle seitenkymppistä alkoi matkanteko loppuajasta jo painamaan. 

  Aamulla kahdeksalta lähdettiin, kuudelta oltiin taas saaressa. Saaressa odotti pettymys. Pohjustan hieman. Kun ajeltiin Lahdesta kohti Mikkeliä, sateli vähän väliä. Entisen Mäntymotellin kohdilla vettä tuli oikein tulemalla. Mietiskelin, että toivottavasti Avokkaassa on myös vettä tullut. 

  Mikkelissä ei enää satanut, mutta kun kohti Potinlahtea usmuutettiin, oli Maljalantie lammikoilla, Piekälänsaarentie myös. Olin iloinen: kyllä varmasti on vettä pieksänyt meillekin! 

  Vielä mitä! Ei pisaran pisaraa ollut sademittariin herunut! Olin pettynyt mies. Eiku tavarat pois veneestä, puutarhaa kastelemaan. 

  Kun olin suurimmasta järkytyksestä tointunut, mietin herneelle ja härkäpavulle vettä lorottaessani, että kehen oikeastaan olen pettynyt? Kaiken maailman Forecoilleko, koska herättävät pienessä ihmisessä toiveita? Vai säiden haltijalle, joka ei anna sateen langeta Saarelan tilan alueelle? Molempiin olen pettynyt, mutta säiden haltijaan erityisesti, sillä hänen hyppysissään on sateen levittäytyminen maahan, eikä lopputulos ole läheskään aina oikeudenmukainen. 

  Mieltä tuli kevennettyä. Hieman helpotti. Päivämatka maalikyliin tuli tehtyä, ja ainakin Liisa on tyytyväinen saamaansa pomppupalloon. 

SATOA ALKAA TULLA

  Ennen jussia sateli täällä 14 mm, eilen muutama milli lisää. Luonto virkistyi, samoin puutarha. Satoa alkaa ilmaantua. 

  Pottu, sipuli, herne ja härkäpapu puskevat vartta.

  Pinaatti on kasvanut valtavasti, Hilppa sitä paraikaa pakastaa. Kesäkurpitsoissa on nuppuja, salaattia on syötäväksi.

  Amppeli- sekä kirsikkatomaatti puskevat nuppuja, samoin alkaa pensastomaatti kasvulavalla tehdä. Uskokaa miestä, vaikka kuvaa en ottanutkaan. 

  Pihalla ja penkeissä kukkii erinäinen määrä kasveja. 

  Myös luonnonvaraiset kasvit rehottavat, mm. niitty- ja metsänätkelmä.

   Eilen oltiin Tainan synttäreillä. Sateessa jouduttiin vesimatka tekemään. Automatka myös, mutta se pärjättiin ilman sadeasuja. Kyllä oli taas hyvät tarjoilut. Tuli syötyä itsensä ähkyksi, ja vielä kakkua päälle. Kun lauantaina oltiin Otavassa, notkui pöytä siellä myös. Niin, ja kahta erilaista täytekakkua kahvin kanssa. Täytyy topistautua: tänään on listalla haukifileetä, pottuja ja pinaattikastiketta.

 Nyt ollaan kahdestaan. Joni lähti eilen viikoksi duuniin ennen lomaa. Anna ja tytöt menivät aamulla Mikkeliin, Iiris jatkoi sieltä viikon leirille Joensuuhun, Anna ja Liisa ovat huomiseen Emman luona. Sehän tietää sitä, että me päästään Emmerdalessa ajan tasalle.  

  Se on nyt sydänkesä. Muutaman päivän ajan siinä kahdessakympissä pysynyt lämpötila kohoaa jälleen hipomaan hellerajaa. Vesisateita ja ukkosta on ennusteissa myös lähes joka päivälle, joten ei varmaan ihan tukalaksi ilma mene. 

  Heinäkuun alkupuolella pitää katsastaa sienitilanne. Eiköhän parin viikon kuluttua ala kantarelleja jo nousta. 

Tässäpä oli kuvakirjaa juhannuksen jälkeiseen elämään. 

TOHINAA PIISAA

  Lämpöä ja tohinaa on piisannut. Hyvin ovat tytöt viihtyneet, lomaa viettäneet antaumuksella. Tänään käytiin vielä kylillä, Poijussa syömässä. Pilvinen oli ilma puolilta päivin. Hyvä, ettei pisaroimaan alkanut. No, eipä ollut liian kuuma kylän raitilla dallailla. 

  Nyt tavattiin jopa tuttuja, Pipa Sveitsistä, alunperin Mikkelistä, tietty, sekä Voke ja Urkki. Kesän mittaan tullaan Vokea ja Urkkia varmasti useaan otteeseen tapaamaan, ehkä Pipaakin, koska on mökillään elokuulle saakka. 

  Kyliltä selvittiin ilman jäätelön ostoa, mutta kesäkotona rakensi Iiris Liisalle ja itselleen Kahvila Muikun spesiaalin: vaniljajäätelöä, kermavaahtoa ja strösseleitä. Spesiaalin kokoomus muodostui helposti, sillä ainesosat olivat ainoa saatavilla olevat. Huomasitteko, että käytin sanaa "kokoomus" ihan luontevasti ja myönteisessä merkityksessä. 

  Huomenna alkaa juhannuksen sukkulointi. Ja sukulointi. Viemme tytöt Mikkeliin. Aija-mummi tulee heidät hakemaan junalla. No, ei Aija-mummilla tietysti omaa junaa ole. VR:n junalla tulee, VR:n junalla palaavat Lahteen. Tytöt viettävät sitten juhannusaaton Arkiomaalla Jonin sukulaisten seurassa. Anna ja Joni menevät sinne huomenna, kun töistänsä pääsevät.

  

Juhannuspäivänä on perinteeksi muodostunut nyyttikestinomainen tapaaminen Amyn luona Otavassa. Perhe Tiilikainen ajelee sinne Arkiomaalta. 

  Sunnuntaina sukulointi jatkuu; Tainan synttäreiden merkeissä mennään Piskolaan. Pienimuotoinen tilaisuus. Sieltä Joni, jolla on vielä viikko duunia, lähtee Espooseen, me muut Saarelaan. 

  Maanantaina Anna vie Iiriksen Mikkeliin. Iiris menee Joensuuhun luisteluleirille seurakaverinsa äidin kyydillä. Anna ja Liisa ovat sitten ensi viikon täällä. 

  Siinä sukkulointia ja sukulointia kylliksi. Kun Jonin loma alkaa, niin varmaan koko perhe Tiilikainen on täällä ainakin jonkin aikaa. Iiriksellä on kuitenkin noita leirejä useampiakin, joten jatkosta en ole ihan varma. 

  Joopa joo, tohinaa ja vaihtelua on täällä riittänyt. Ja lämmintä. Pintavesikin on kohta + 25:n tietämissä, joten passaa rannalla loiskutella. 

 Eilen oli tosiaan Kahvila Muikun virallinen avajaispäivä. Asiakkaita ei tungeksinut, vähäisen mainonnan vuoksi, luulen, mutta lähinaapurit sentään soutelivat paikalle. Itse kahvilayrittäjä ehti jo trampalle kuvan ottamisen aikaan. 

  Juhannus on lähellä. Ilmatkin sen tietävät; sateita on luvassa, viileämpää myös. Sama suunta jatkuu ensi viikolla. Meikäläisen mieleisiä noin kahdenkymmenen asteen lämpöjä povataan. Ja sadettakin jonkin verran. 

  Huomenna kokeillaan naapurin Hannun kanssa muikkuverkkoja. Alle 22 millimerin silmävälin verkot saa tästä päivästä alkaen laitaa pyyntiin uuden yhdistyneen Louhiveden kalastuskunnan alueella. Pari verkkoa laitetaan, kokeeksi. Me ollaan Hilpan kanssa kahdestaan, joten ei ole isoa tarvetta. 

  Sepä on aina lottoa, muikun pyynti. Saattaa pasahtaa liikaa, saattaa jäädä munat pataan. Meillä amatööreillä. Määräänsä enempää ei tarvitsisi tulla, eikä tietysti tyhjääkään, kun on kerran viitsinyt verkot veteen laittaa. Mutta ei kalat ymmärrä kalastajan tarvetta. Ylipäätään jos ymmärtäisivät jotakin, kiertäisivät pyydöt kauniisti kaartaen. Tähän mökkiläisfilosofiseen ajatelmaan on hyvä lopettaa, ettei karkaa potkulauta varpaista.