torstai 3. kesäkuuta 2021

LUONNONJÄRJESTYKSEN EPÄÄMÄTÖN KIERTOKULKU

  Asiat kulkevat äitiluonnon mukauttamassa järjestyksessä. Yksi artikla tässä säännöllisen kiertokulun laissa kuuluu täten: Silloin kun Peppe pesee Saarelan saunaa, tapahtuu kesän ensimmäinen huomattava hyttysten invaasio. Niin kävi myös tänään. Sen koin konkreettisesti, kun putsasin Kota-padan sielua noesta saunan takana vehreässä ympäristössä. Hyttysistä huolimatta on kaikki saunaan kesähuoltoon liittyvä nyt tehty, lauteiten käsittelyä myöten. Otsa, niska, käsivarret paukamilla on, mutta ei oo sauna edustuskunnoton.  

  Eilen samaan kiertokulkuun, mutta ei itikkainvaasioon, kuuluvia hommia tehtiin. Hilppa istutti kurkuntaimet (huomioithan myös omenapuun kukinnot).


Samoin kesäkurpitsan...


...ja kurpisan.


  Minä nahusin suojia ympärille, kannatusta harsoille. Harsot eivät ole hallaa, vaan auringonpaahdetta estämässä. Taimet saavat juurtua rauhassa ilman ylenmääräistä helotusta.
  Yläkasvimaan ympärille laittelin verkon pupujen harmiksi, sillä herneet ovat harsojen alla nousseet kurkistelemaan maailmaa. Ykkösluokan herkkuja jäniksille. Vastaavat kylän koirien menuussa, Veikko Huovista löyhästi mukaellen, jäätyneitä hevosenpaskoja.

  Huilatessaan Hilppa istutti pataan daalian, sen ympärille rautayrttejä.


  Tänään laiteltiin kasvusäkki kastelualtaan päälle. Minä pystytin sivulasit paikoilleen. Kunhan arska vaipuumetsän taa, laittaa Hilppa kolme tomaatintainta kasvamaan. 


  Nyt on suunnilleen kaikki pienomatarveviljelijän suunnitellusta tuotantolajistosta laitettu kasvamaan. Satoa jäädään odottamaan, vaan ei peukaloita pyörittämään. 

  Kun kuvia tulin kosolti mukaan liittäneeksi, jatkan sillä radalla. Tässä muutama amppeli.




  Ja tässä rouva nauttimassa välipalaksi smoothieta.


  Nyt loppuu kuvien jakaminen. 

  Illalla Leijonat pelaa Tsekkiä vastaan. Jatkuuko turnaus, vai yltyykö purnaus? Tsekin tasosta ei ole minulla käryä. Tiukasti puolustamalla, pari maalia tekemällä, saatetaan ottelu voittaa. Toisinkin voi käydä. 

  Nyt loppuu myös kirjoittaminen. Tää on viimeinen, ennen seuraavaa. Tällä kertaa Hectoria mukaellen.

tiistai 1. kesäkuuta 2021

Pertti.Lehkonen

  Parin päivän reissu maalikyliin takana. Siellä saatiin tehtyä tarpeelliset. Tarpeetkin, muutamaan kertaan. Käytiin mm. äänestämässä. Minä annoin ääneni numerolle...., ei, eihän sitä pitänyt paljastaa! Minun piti kertoa siitä, että kun äänestyspaikalla piti tällätä allekirjoitus yhteen paperiin, niin minä vetäisin

tyylikkäästi Pertti.Lehkonen! Eli ei ole nettiaika jälkiä jättämättä minua kohdellut. Vaalivirkailijaakin hieman hymyilytti, kun totesin tekoseni hänelle paperin takaisin ojentaessani. Onneksi en sentään kirjoittanut perään @gmail.fi

  Saareen ollaan nyt palattu. Lähtö aikaistuu kerta kerralta. Aamulla startattiin jo seitsemältä. Siis perillä oltiin hyvissä ajoin, vaikka poikettiin Lidlin lisäksi Kangastalon Puutarhalla ostamassa tomaatin, kurkun, kurpitsan ja kesäkurpitsan taimia, sekä persiljaa ja kukkia pataan. 

  Suomen matsi tuli katsottua. Nurmi piti leikata sen jälkeen. Tai piti ja piti. Ei kukaan sitä käskenyt tekemään, mutta leikkasin kuitenkin. 
  Kaunis, aurinkoinen ilma vallitsee. Ei vielä hellettä, mutta taitaa loppuviikosta jo ainakin lähennellä. Eikä sadetta kymmenen päivän ennusteessa, minkä nyt pientä kuuromahdollisutta sunnuntaille. Nautitaan olosta. 

  Saimaan vedenpinta on n. 60 senttiä ajankohdan keskitason yläpuolella. Eli vettä piisaa. Sopii minulle, vaikka tontin pinta-ala pienenee. Ei tosin enää olisi väliksi lisänousu. Valapaton vuoden (1899) lukemiin on toki vielä matkaa. Silloin pinta oli puolitoista metriä pitkäaikaista keskiarvoa korkeammalla. Vielä triviaa lisää: Ylin vedenpinat on ollut siis 1899, +77,71, alin 1942, +74,38. Eli 3,33 metriä on äärivaihtelu. Johan tuollaiset lukemat ovat muutaneet maisemia melkoisesti. Ja vielä vähän: Saimaan vedenpinta on vaihdellut tarkastelujaksolla 1984-2004 välillä 75,00-76,46 m, eli liki puolitoista metriä. Keskimääräinen vuotuinen  vedenkorkeusvaihtelu on ollut 72 senttiä. 
  Ei ihme, että laitureiden kanssa täällä joutuu tuskailemaan. 

  Huomenna, oikeastaan jo illalla, ovat selvillä lätkäkisojen jatkajat ja otteluparit. Ei Suomen peli ole minua vakuuttanut, vaikka kevyesti jatkoon mentiin. Pudotuspelit on kuitenkin oma lukunsa. Toivotaan parasta. 

  Lyhyestä virsi kaunis. Loppuun kuva tehakkaasti nousevista sananjaloista.

maanantai 31. toukokuuta 2021

SOTA ON KAUNIS

  Alan hiljalleen kyllästyä. Syy siihen on tietysti ihan oma. Mitäs luen uutisia, selailen fb:ssa jaettuja juttuja, ylipäätään seuraan maailman menoa? Iloiset uutiset ovat harvinassa kuin persun järkilauseet. Alan ymmärtää, miksi Hector teki biisin SOTA ON KAUNIS albumilleen NUKU IDIOOTTI v. 1982. Heikki oli varmasti myös kyllästynyt jatkuvaan kähinään ja eripuraan, syyttelyyn ja vääristelyyn, omavaltaisuuteen ja röyhkeyteen, tietämättömyyteen ja tyhmyyteen, tappamiseen ja tuhoamiseen. 

  On sota välillä kissojen ja koirien 
  on sota välillä heikkojen ja vahvojen 
  on sota välillä suurien ja pienien 
  on sota välillä ihmisten ja eläinten 

  On sota välillä maailman ja taivasten 
  on sota välillä teräksen ja peltojen 
  on sota välillä nälkäisen ja kylläisen 
  on sota välillä herrojen ja narrien 
  on sota välillä vihan sekä rakkauden 
  on sota välillä meidän  

  Sota on kaunis 
  siinä on voimaa 
  Sota on siisti 
  sodalla kulkee 
  Sota on kaunis 
  siinä on voimaa 
  Sota ei hylkää 
  syliin se sulkee   

  On sota välillä likaisten ja puhtaiden 
  on sota välillä kilttien ja ilkeiden 
  on sota välillä mustien ja valkoisten 
  on sota välillä totuuden ja valheiden  

  On sota välillä tähtien ja merien 
  on sota välillä hurskaiden ja syntisten 
  on sota välillä vaimojen ja huorien on 
  sota välillä pappien ja kirkkojen 
  on sota välillä vihan sekä rakkauden 
  on sota välillä meidän 

  Sota on kaunis 
  siinä on voimaa 
  Sota on siisti 
  sodalla kulkee 
  Sota on kaunis 
  siinä on voimaa 
  Sota ei hylkää 
  syliin se sulkee 
  
  On sota välillä isien ja poikien  
  on sota välillä kehtojen ja hautojen 
  on sota välillä menevän ja tulevan 
  on sota välillä vasemman ja oikean 
  on sota välillä vihan sekä rakkauden 
  on sota välillä meidän 

  Sota on kaunis 
  siinä on voimaa 
  Sota on siisti 
  sodalla kulkee 
  Sota on kaunis 
  siinä on voimaa 
  Sota ei hylkää 
  syliin se sulkee 

  Kyynisen alakuloista tekstiä. Vaikka en minä oikeasti tiedä, mitä Hectorilla oli mielessään, kun hän sanoja tähän biisiin rustaili. Ehkä sitä halusi tähdentää, että tällä planeetalla ei kaksi vastakohtaa pysty selvittelemään välejään kuin sotimalla, joten sota on jokaiselle välttämätön, syliinsä sulkeva kaveri.

  Näistä alavireisitä mietteistä valoisampiin. Nyt, kun Hilpan näkö on onnistuneesti laitettu uuteen uskoon, päästiin rustaamaan omat aikataulumme kuntoon, kalenterit kohdilleen. Tunnissa saatiin asioita järjesteltyä. Se onnistui jopa lähes toivomallamme tavalla. Kyse oli siitä, että muutamia pakollisia reissuja tänne Hollolaan ja Lahteen on kesikikesään mennessä tehtävä. Netin ja puhelimen avulla ne saatiin sovituksi sopivin parin viikon välein. Jotakin jouduttiiin siirtämään, johonkin tuli luonnostaan passeli ajankohta. Nyt tiedetään heinäkuun puoliväliin saakka (toinen koronarokotus) tilanne, eli kolme reissua tullaan Hollolaan tekemään. 

  Eilen käytiin äitiä taas katsomassa. Aika entisellään oli Elina, paitsi että edistystä oli tapahtunut. Hän oli alkanut syödä itse! Sänkyyn laitetulta tasolta kuulemma lusikointi onnistuu jo hyvin. Puhetta ei tällä kertaa juuri tullut, hymyä senkin edestä. Vaikkei huoneesa edes senkkiä ole. 
  Vajaa kolme viikkoa ja 99 v. Taitaa se tasalukukin vielä täyttyä, koska olotila ei ole ainakaan huonontunut.

  Aamulla lähdetään vanhaa kaavaa noudattaen kohti Anttolaa. Obligatorinen pysähdys Mikkelissä Urpolan Lidlissä. Oivasti ehditään saada tavarat ja itsemme saareen, jotakin puraista, ennen kuin alkaa lätkämatsi. Sitkeästi olen jaksanaut Leijonien pelit seurata. Perään alkavat jalkapallon EeeÄmmät. Sieltä tulee katseltua muitakin kuin Suomen otteluja. Parin viikon huili, sitten starttaavat Olympialaiset. Ylenmäärin urheilua tulee Peppen tarpeisiin. Katson kuitenkin, pidän sitten vaikka sapattivuoden.

  Loppukuvaksi melko tarkalleen vuosi sitten, 2.6.2020, otettu. Liisa tulossa ensivisiitielle Saarelaan.

lauantai 29. toukokuuta 2021

GRILLI AVATTU

  Kesäkeittiö on avattu. Noudatamme alueellisia rajoituksia säntillisesti. Tänään ei läyhkettä ollut. Ainoastaan grillimestari suoritti kesän grillikauden avauksen. Meillä grillikausi julistetaan avatuksi grillaten.  


  Aaamupaivän grillimestari oli muissa hommissa. Hän sai lopultakin puut rannalla pienittyä. Vielä kun ne saisi mahtumaan katokseen.


  Lintuja tuntuu kiinnostavan puun halkominen. Kerroin joku päivä sitten, että härkälinnut kävivät ajamassa sinisorsat pois ja aloittivat pesän teon. Jostain syystä paikka ei kuitenkaan ollut oikea. Härkikset muuttivat niemen taakse, ja eilen sorsapari oli taas rannalla. Tänään ei sorsia näkynyt, eikä häkälintujakaan. Nyt oli joutsenten vuoro. Nämä kaksi lilluttelivat samalla paikalla kuin sorsat aiemmin. Pesimässähän noitten pitäisi olla! Usein näkee yksinäisiä joutsenia, mutta ne ovat kai nuoria uroita, eli nuoria vanhoja poikia. 


  Myös peipponen, talitiaiset, käpytikka, västäräkki ja rantasipi ovat osoittaneet mielenkiintonsa. Peipponen tulee välillä laulamaan viereiseen koivuun, tintit lentelevät äänetin eestaas, tikka naputtaa viimeisiään vetävää lipputankoa, lentää välillä ylitseni rantaleppään, palaa pian takaisin lipputangon  luo, västäräkki pyrähtelee välillä istuksimaan puukatoksen päälle, laiturin luota kuuluu joskus rantasipin ääntelyä. Sipi ei ole käynyt näyttäytymässä. Se osallistuu touhuun etänä.

  Hilppa pääsi jo multaamaan osan perunasta. Sipuli on myös alkanut nousta. Kasvaa ne, vaikka ei järin lämmintä ole ollut.


  Iltapäivä on tarkoitus laiskotella. Nyt on viikonloppu. Se ei tosin ole puuhailun este. Kaikkina päivinä tehdää, mitä pitää tehdä. Mutta viikonloppu on sikäli spesiaalia aikaa, että juodaan jäätelökahvit. Ollaan oltu tiukan linjan pitäjiä pitkään. Hilppa varsinkin on pitänyt linjan huolella. Minä olen kyllä joskus lipsunut. Linja on, että viikolla ei ylimääräisiä herkkuja napsita. Viikonloppuna sitten voidaan hieman joustaa. Joku voi kysyä, että mikäs se sitten on, se ylimääräinen herkku? Tarkennan, että viikolla ei napsita mitään herkkuja. Paitsi minä joskus, kuten tuli jo mainittua. 
  Tiukka linja on hyvä juttu. Miettikää vaikka, kuinka monta kaloria joutuu polttamaan suklaapatukan tai hillomunkin neutraloidakseen!

  Nyt alkaa keli lämmetä. Me käydään Hollolassa. Aamulla lähdetään, tiistaina palataan. Uudet puuhat odottavat. Niin myös samat. Kesäkuu on alussa, jussi lähestyy. Ja sitä ennen oikein pienet juhlat. Kaikkia alueellisia rajoituksia noudattaen. Jopa niitä tiukasti tulkiten. Raportti aikanaan. 

torstai 27. toukokuuta 2021

REIMARI TUULIAJOLLA

  Toivottavasti kukaan ei joudu vaaraan. Yksi reimari on lähtenyt seikkailemaan. Reimari kansankeielessä, virallisesti lateraaliviitta, vihreä sellainen. Siis viitta, mikä pitää ohittaa vasemmalta puolelta kun ajat veneväylän nimelliskulkusuuntaan, oikealta, mikäli usmuutat nimelliskulkusuuntaa vastaan. 

 
  Reimarin näin katiskankokureissulla lillittelevän Leppäniemen kupeella rannassa. En tietysti aluksi tiennyt, mikä siellä kuultaa, kun ei ollut kiikaria matkassa. Ajelin asian tarkistamaan. Alkavan kesä säätilanteeseen sopivasti pukeutuneena.

 
  Viitta ei ole irronnut Avokkaansalmesta. Luultavasti luonterilta tänne ajautunut. Jos joku veneilee ilman plotteria, eikä tunne hyvin vesiä, on tietysti vaarana ajaa karille tai matalikolle, jos huono säkä käy. 

  Vähän sama tilanne ihmisellä tässä joka puolelta äänekästä kantaa ja mielipidettä suoltavassa yhteiskunnassa. En yhtään ihmettele, jos monilta on reimarit hukassa, viitat viturallaan, kun eri tahot huutavat oikeuksiaan, esittävät painavin sanakääntein, patarautaisin argumentein, omaa kantaansa, lyttäävät toisin ajattelevien mielipiteet vielä terhakkaammin, jos mahdollista. Ihmisen, niin veneilijän kuin maakravunkin, pitää tietää elämänsä nimelliskulkusuunta, jotta jotenkin selviää tästä hullunmyllystä. Mutta vaikka sen tietää, monet toimijat pyrkivät poistamaan tiellesi asettamia lateraaliviittoja. Myös kardinaaliviittoja, jos sellaisten apuun olet turvautunut. Varmin keino selvitä niin vesireiteistä kuin elämäntiestä on opetella ne ulkoa. Silloin irronut viitta, tai jonkun mulkeron elon taipaleelta hävittämä reimari, ei aiheuta hämmennystä, suitse pahimmassa tapauksessa väärille urille. 

  Tämän syväluotavaan pohdiskelun jälkeen arkisempiin asioihin. Katiskassa ei ollut kalan kalaa. Siirsin sen toiseen paikkaa, toiseen syvyyteen.

  Tänään piti sadella. Aamulla hieman tihuutti, sitten on ollut pilvipoutaa, nyt kurkistelee aurinko. Sadetutka kertoo, että ei taida juuri näillä maisemilla enää tänään sataa. Minä olen kuitenkin päivän duunit duunaillut. Paitsi että taidan lämmittää kammarin uunin. Olen melko holistinen lämmittäjä, enkä välitä holotnasta. Kymmenen asteen lämpötila ja tuuli tekevät holistin holotnanvastaisen taistelun hyväksyttäväksi. 

  Huominen ja lauantai näyttävät olevan jopa aurinkoisia. Ei silti lämpö kohoa kuin vähän toiselle kymmenelle. Sunnuntaina alkaa lämmetä, ensi viikko näyttää vähän kesäisemmältä.
  Me lähdetään pyhänä taas Hollolaan. Hilpalla on maanantaina operaatio, tiistaina tullaan takaisin lämmenneeseen saaristoon.

  Ennakkoäänet käydään antamassa. Kunhan tietäis kenelle? Tuttuja ja taattuja ei ehdolla ole. No, kyllä ehdokkaista joku seuloutuu. Äänestämässä siis käydään. Se on tapana ollut. 

  Tiistaina on jo kesäkuu. Eilen tuli kuukausi kuluneeksi siitä, kun saareen rantauduttiin. Kovin vilkkaasti on aika kulunut. Mutta kesä on vasta edessä. Kaikenlaista tulee puuhattua ennen kuin syksy työntyy vastaan. Vielä paljon enemmän on laista, mitä ei tule puuhattua. Eihän aika kaikkeen riitä. 
  

tiistai 25. toukokuuta 2021

HÄRKÄLINNUT HÄÄRÄÄ

   Puita pilkkoessani olen tehnyt havaintoja. Eilen huomasin sinisorsaparin lilluvan aivan rannan tuntumassa. Parin tunnin kuluttua ilmaantui paikalle kaksi härkälintua. Ne hätistivät sorsat pois. Tänään alkoivat härkikset rakentamaan pesää.


  Se tietää sitä, että atonaalista laulua on tiedossa jonkin aikaa. Ja mahdollisesti saa myöhemmin katsella liki kymmentä poikasta matkustamassa emon selässä, laskeskella päivittäin, mikä on ollut hävikki. Pariin vuoteen härkälinnut eivät ihan kotirannassa ole pesäänsä pitäneet, mutta aiemmin usein. Taisi olla edellinen kerta, kai 2019, tai 2018, kun tuossa sikisivät. Kahdeksan tenavaa oli aluksi, kolme käsittääkseni kasvoi lentokykyiseksi. Hauet ja lokit niitä napsivat. Variksetkin. Se on luonnon laki.

  Tänään on muutakin tehty kuin pesänrakennusta tiirailtu. Ensitöikseni aamulla lähdin sähkön voimalla Potinlahteen pesemään auton. Ihan vedellä vaan isommat kurat pois huuhtelin. 
  Samalla reissulla kävin katsomassa katiskan. Muutama ahvenen tirri oli enää. Eikä kutua ollenkaan. Kutu alkaa siis olla ohi. Aika huonosti tuli tänä keväänä ahvenia. Katiska väärässä paikassa? Luultavasti. Kerran oli kuusi fileerattavaa kalaa, muuten etusormen mittaista. Ja runsaasti. Patakukkokamaa, mutta kun ei ole silavaa, niin on jäänyt tekemättä. 

  Tuolta reissulta palattuani tein toimenpiteen, joka tuli mieleeni sianpieremän aikoihin sängysssä pyöriessäni. Kai ajatuksissa kummiteli mahdollisuus, että se toinen raidan jäljellä olevista haaroista, se, joka on menossa linjan päälle, tuulella kaatuu. Muistin, että minulla on tallessa tuosta kaakkoisniemestä kerran pelastama pitkä vaijeri. Tukkilauttojen aikana se on puulaakin miehiltä siihen unohtunut. Minulta löytyy myös talja. Ja alumiinitikkaat. Joten eiku vaijeri raidan ympäri viiden metrin korkeudella, kettinki viidentoista metrin päähän koivun ympäri, talja väliin, kiristys. Luulen, että ei pääse nyt puuvanhus linjalle rojahtamaan.


  Jos puhelimesta tätä katsotte, voi olla, että viritys on vaikeasti havaittavissa. Siinä tapauksessa kehotan uskomaan sanaani.

  Tämän jälkeen pilkoin puita, seurailin härkälintuja, lounaaseen (kualluatikko) asti. Sitten nurmikkoa leikkaamaan, penkkien reunoja trimmerillä tarkkomaan. Nyt ajelin ruohon napsua lyhemmäksi. Ei nimittäin ole vaarassa palaa. Siisti on piha, taas muutaman päivän.



 
  Ruoho kasvaa näin keväällä ja alkukesästä sellaista vauhtia, että vähintään kerran viikossa pitää lyhentää. Pian alkaa Peppe kaivata syyskesää, leikkuutiheyden harvenemista. 

  Illalla pitänee taas katsoa lätkää. Eihän tuo parhaalla tavalla ole lähtenyt käyntiin Leijonilla. Mutta ei ole Kanadalla tai Ruotsillakaan. Ei hätiä: syksyllä ne kananpojat lasketaan, mitkä haukoilta säästyy!

  Huominen on vielä poutainen iltapäivään saakka, kertoo ennuste. Torstai on sadepäivä, sitten onkin taas mukavampaa ilmaa. Joskaan ei hellettä tarjota. 

  Vesi Saimaassa nousee kaiken aikaa. Juhannukseen asti varmasti nousee, sillä sadetta on tullut yhä valuma-alueelta lillittävien sulamisvesien lisäksi pintaa nostamaan. "Kohta on vissiin ruvettava venneen laitoja korottammaan", sano vanha kansa.

  Illemmalla herkutellaan. Hilppa kertoi paistavansa nokkoslettuja. Rautainen eväs, ja hyvän makuinen. Voittaa pinaattiletun, ainakin piikin mitalla. Joten kaikki joukolla nokkosia keräämään. Vuohenputkia ja voikukkia salaattiin. Ei maksa paljon.

sunnuntai 23. toukokuuta 2021

SUNNUNTAI, LEPOPÄIVÄ

 Voiko olla parempaa pyhäpuuhaa kuin sonnan tyhjennys? Ei voi. Toiset menevät kirkoon, puhdistavat sonnan sielustaan, toiset menevät kompostikäymälän luo, tyhjentävät sonnan huussistaan. Molemmat ovat tähdellisiä. Ensimmäinen tietysti lähinnä henkilökohtainen valinta, toinen pakon sanelema mukavuuskysymys. Huussi tuli siis aamutuimaan tyhjennettyä. Sielun sonnat jäivät nollaamatta. En sitä kirkossa kyllä käykään hoitamassa. Eikä tällä kertaa tunnu olevan ääriään myöten.  

  Koska ilma oli mainio, sunnuntai aamussa, ryhdyin työstämään jokusia päiviä sitten aitan nurkalta kaatunutta raidan haaraa. Siellä, aitan takana, kasvaa ikivanha raita. Se oli alkujaan nelihaarainen. Ongelma tuon lahoamaan alkavan vanhuksen kohdalla on se, että kaksi haaroista on nojallaan vieressä kulkevaan sähkölinjaan päin. Reilu pari vuotta sitten yksi toiseen suuntaan kenollaan oleva haara kaatui talvella kohti navetan muuria. Nätisti oli rojahtanut, aiheuttamatta mitään vaurioita. Nyt hojeltui linjan suuntaan haluavista toinen. Onneksi se kaatui sähköpylvään ja aitanurkan väliin. Pylväs on viimeinen meille tulevassa linjassa, ja siinä on mittarikaappi. Raidan haararunko siis hojeltui pylvään sille puolelle, mistä ei enää lähde ilmajohtoa. Siihen se jäi, nurkan ja harusvaijerin kannatukselle sellaiseen parinkymmenen asteen kulmaan. Hieman meni kattopelti lommolle nurkalta, ja päädyn räystäslauta irtosi. Siinä vaurioit. Onnea oli, taas kerran, enemmän kuin ymmärrystä. Jos joku vankoista oksista olisi osunut mittarikaappiin, niin se olisi tullut alas säpäleinä. Ja sähkäriä olis huudetttu apuun. 

  Hilppa oli jo pari viikkoa sitten minulle sanoi, että tule kattomaan, tuo haara repeää kohta. Minä siihen, kaikki tietävänä, että kyllä se ensi talven lumille kestää. Me Hanelin kanssa keksitään sille kesän aikana jotakin. Asiassa on hyvä ja huono puoli. Hyvä on se, että ei tarvitse keksiä, huono se, että puu kaatui. Loppujen lopuksi oli kyllä hyvä, että se kaatui vaurioittamatta sähkölinjaa. 

  Minä siis tartuin moottorisahaan. Ensin katkoin kaikki oksat, mitkä maasta yletin. Sitten oli haettava teline, minkä päältä ryhdyin pätkimään runkoa. Aika keikkumistahan se oli. Hilppa huomasi jossain vaiheessa, mitä oli meneillään, riensi varottelemaan. Minä siihen, että ota pari kuvaa, on jotakin dokumenttia, jos käy väärin. 




  Aikaa mokomassa kului, yhdeksästä puoli kahteen. Välissä puolen tunnin lounastauko. Nyt pahalainen on pätkitty, pätkät kärrätty vanhan paskion luo, missä ne halon ja pinoan kuivamaan. 


  Sopiva sunnuntairupeama on takana. Jäätelökahvit äsken nautittiin. Siellä alkoi vaihteeksi satelemaan. Sataa kai yli yön. Aamusta pitäisi poutaantua. Huomenna on edessä pilkkeitten mättämistä katokseen, samalla isommiksi jätettyjen pilkkomista kirveellä. Nurmikkokin pitää lähipäivinä leikata. Kasvaa melkoista vauhtia. 

  Saunan pesu on myös kuutiotu alkavalle viikolle. Samalla lauteet pitää käsitellä parafiiniöljyllä. Joka päivälle riittä nahuamista. Pitää mielen virkeänä, eikä ehdi sontaa sieluun kerääntyä. 

  Kohta alkaa Suomen lätkämatsi Kazakstania vastaan. Toivottavasti ei ole yhtä tiukassa voitto kuin eilen. Jos yhtä penkkiurheiluhullu olisin kuin ennen, olisi nitroja tarvittu kielen alle sulamaan. Kolmas erä oli eloonjäämistaistelua. Nöyrästi puolustaen ja hyvän maalivahtipelin ansiosta voitto tuli. Leijonien peliä kolmannessa erässä voi hyvin kuvata selostajan, oliko Mika Saukkonen?, toteamuksella "taitaa olla kaisloja potkurissa". Veneilymiehiä, tuo Saukkonen.