REIMARI TUULIAJOLLA

  Toivottavasti kukaan ei joudu vaaraan. Yksi reimari on lähtenyt seikkailemaan. Reimari kansankeielessä, virallisesti lateraaliviitta, vihreä sellainen. Siis viitta, mikä pitää ohittaa vasemmalta puolelta kun ajat veneväylän nimelliskulkusuuntaan, oikealta, mikäli usmuutat nimelliskulkusuuntaa vastaan. 

 

  Reimarin näin katiskankokureissulla lillittelevän Leppäniemen kupeella rannassa. En tietysti aluksi tiennyt, mikä siellä kuultaa, kun ei ollut kiikaria matkassa. Ajelin asian tarkistamaan. Alkavan kesä säätilanteeseen sopivasti pukeutuneena.

 

  Viitta ei ole irronnut Avokkaansalmesta. Luultavasti luonterilta tänne ajautunut. Jos joku veneilee ilman plotteria, eikä tunne hyvin vesiä, on tietysti vaarana ajaa karille tai matalikolle, jos huono säkä käy. 

  Vähän sama tilanne ihmisellä tässä joka puolelta äänekästä kantaa ja mielipidettä suoltavassa yhteiskunnassa. En yhtään ihmettele, jos monilta on reimarit hukassa, viitat viturallaan, kun eri tahot huutavat oikeuksiaan, esittävät painavin sanakääntein, patarautaisin argumentein, omaa kantaansa, lyttäävät toisin ajattelevien mielipiteet vielä terhakkaammin, jos mahdollista. Ihmisen, niin veneilijän kuin maakravunkin, pitää tietää elämänsä nimelliskulkusuunta, jotta jotenkin selviää tästä hullunmyllystä. Mutta vaikka sen tietää, monet toimijat pyrkivät poistamaan tiellesi asettamia lateraaliviittoja. Myös kardinaaliviittoja, jos sellaisten apuun olet turvautunut. Varmin keino selvitä niin vesireiteistä kuin elämäntiestä on opetella ne ulkoa. Silloin irronut viitta, tai jonkun mulkeron elon taipaleelta hävittämä reimari, ei aiheuta hämmennystä, suitse pahimmassa tapauksessa väärille urille. 

  Tämän syväluotavaan pohdiskelun jälkeen arkisempiin asioihin. Katiskassa ei ollut kalan kalaa. Siirsin sen toiseen paikkaa, toiseen syvyyteen.

  Tänään piti sadella. Aamulla hieman tihuutti, sitten on ollut pilvipoutaa, nyt kurkistelee aurinko. Sadetutka kertoo, että ei taida juuri näillä maisemilla enää tänään sataa. Minä olen kuitenkin päivän duunit duunaillut. Paitsi että taidan lämmittää kammarin uunin. Olen melko holistinen lämmittäjä, enkä välitä holotnasta. Kymmenen asteen lämpötila ja tuuli tekevät holistin holotnanvastaisen taistelun hyväksyttäväksi. 

  Huominen ja lauantai näyttävät olevan jopa aurinkoisia. Ei silti lämpö kohoa kuin vähän toiselle kymmenelle. Sunnuntaina alkaa lämmetä, ensi viikko näyttää vähän kesäisemmältä.

  Me lähdetään pyhänä taas Hollolaan. Hilpalla on maanantaina operaatio, tiistaina tullaan takaisin lämmenneeseen saaristoon.

  Ennakkoäänet käydään antamassa. Kunhan tietäis kenelle? Tuttuja ja taattuja ei ehdolla ole. No, kyllä ehdokkaista joku seuloutuu. Äänestämässä siis käydään. Se on tapana ollut. 

  Tiistaina on jo kesäkuu. Eilen tuli kuukausi kuluneeksi siitä, kun saareen rantauduttiin. Kovin vilkkaasti on aika kulunut. Mutta kesä on vasta edessä. Kaikenlaista tulee puuhattua ennen kuin syksy työntyy vastaan. Vielä paljon enemmän on laista, mitä ei tule puuhattua. Eihän aika kaikkeen riitä. 

  

HÄRKÄLINNUT HÄÄRÄÄ

   Puita pilkkoessani olen tehnyt havaintoja. Eilen huomasin sinisorsaparin lilluvan aivan rannan tuntumassa. Parin tunnin kuluttua ilmaantui paikalle kaksi härkälintua. Ne hätistivät sorsat pois. Tänään alkoivat härkikset rakentamaan pesää.

  Se tietää sitä, että atonaalista laulua on tiedossa jonkin aikaa. Ja mahdollisesti saa myöhemmin katsella liki kymmentä poikasta matkustamassa emon selässä, laskeskella päivittäin, mikä on ollut hävikki. Pariin vuoteen härkälinnut eivät ihan kotirannassa ole pesäänsä pitäneet, mutta aiemmin usein. Taisi olla edellinen kerta, kai 2019, tai 2018, kun tuossa sikisivät. Kahdeksan tenavaa oli aluksi, kolme käsittääkseni kasvoi lentokykyiseksi. Hauet ja lokit niitä napsivat. Variksetkin. Se on luonnon laki.

  Tänään on muutakin tehty kuin pesänrakennusta tiirailtu. Ensitöikseni aamulla lähdin sähkön voimalla Potinlahteen pesemään auton. Ihan vedellä vaan isommat kurat pois huuhtelin. 

  Samalla reissulla kävin katsomassa katiskan. Muutama ahvenen tirri oli enää. Eikä kutua ollenkaan. Kutu alkaa siis olla ohi. Aika huonosti tuli tänä keväänä ahvenia. Katiska väärässä paikassa? Luultavasti. Kerran oli kuusi fileerattavaa kalaa, muuten etusormen mittaista. Ja runsaasti. Patakukkokamaa, mutta kun ei ole silavaa, niin on jäänyt tekemättä. 

  Tuolta reissulta palattuani tein toimenpiteen, joka tuli mieleeni sianpieremän aikoihin sängysssä pyöriessäni. Kai ajatuksissa kummiteli mahdollisuus, että se toinen raidan jäljellä olevista haaroista, se, joka on menossa linjan päälle, tuulella kaatuu. Muistin, että minulla on tallessa tuosta kaakkoisniemestä kerran pelastama pitkä vaijeri. Tukkilauttojen aikana se on puulaakin miehiltä siihen unohtunut. Minulta löytyy myös talja. Ja alumiinitikkaat. Joten eiku vaijeri raidan ympäri viiden metrin korkeudella, kettinki viidentoista metrin päähän koivun ympäri, talja väliin, kiristys. Luulen, että ei pääse nyt puuvanhus linjalle rojahtamaan.

  Jos puhelimesta tätä katsotte, voi olla, että viritys on vaikeasti havaittavissa. Siinä tapauksessa kehotan uskomaan sanaani.

  Tämän jälkeen pilkoin puita, seurailin härkälintuja, lounaaseen (kualluatikko) asti. Sitten nurmikkoa leikkaamaan, penkkien reunoja trimmerillä tarkkomaan. Nyt ajelin ruohon napsua lyhemmäksi. Ei nimittäin ole vaarassa palaa. Siisti on piha, taas muutaman päivän.

 

  Ruoho kasvaa näin keväällä ja alkukesästä sellaista vauhtia, että vähintään kerran viikossa pitää lyhentää. Pian alkaa Peppe kaivata syyskesää, leikkuutiheyden harvenemista. 

  Illalla pitänee taas katsoa lätkää. Eihän tuo parhaalla tavalla ole lähtenyt käyntiin Leijonilla. Mutta ei ole Kanadalla tai Ruotsillakaan. Ei hätiä: syksyllä ne kananpojat lasketaan, mitkä haukoilta säästyy!

  Huominen on vielä poutainen iltapäivään saakka, kertoo ennuste. Torstai on sadepäivä, sitten onkin taas mukavampaa ilmaa. Joskaan ei hellettä tarjota. 

  Vesi Saimaassa nousee kaiken aikaa. Juhannukseen asti varmasti nousee, sillä sadetta on tullut yhä valuma-alueelta lillittävien sulamisvesien lisäksi pintaa nostamaan. "Kohta on vissiin ruvettava venneen laitoja korottammaan", sano vanha kansa.

  Illemmalla herkutellaan. Hilppa kertoi paistavansa nokkoslettuja. Rautainen eväs, ja hyvän makuinen. Voittaa pinaattiletun, ainakin piikin mitalla. Joten kaikki joukolla nokkosia keräämään. Vuohenputkia ja voikukkia salaattiin. Ei maksa paljon.

SUNNUNTAI, LEPOPÄIVÄ

 Voiko olla parempaa pyhäpuuhaa kuin sonnan tyhjennys? Ei voi. Toiset menevät kirkoon, puhdistavat sonnan sielustaan, toiset menevät kompostikäymälän luo, tyhjentävät sonnan huussistaan. Molemmat ovat tähdellisiä. Ensimmäinen tietysti lähinnä henkilökohtainen valinta, toinen pakon sanelema mukavuuskysymys. Huussi tuli siis aamutuimaan tyhjennettyä. Sielun sonnat jäivät nollaamatta. En sitä kirkossa kyllä käykään hoitamassa. Eikä tällä kertaa tunnu olevan ääriään myöten.  

  Koska ilma oli mainio, sunnuntai aamussa, ryhdyin työstämään jokusia päiviä sitten aitan nurkalta kaatunutta raidan haaraa. Siellä, aitan takana, kasvaa ikivanha raita. Se oli alkujaan nelihaarainen. Ongelma tuon lahoamaan alkavan vanhuksen kohdalla on se, että kaksi haaroista on nojallaan vieressä kulkevaan sähkölinjaan päin. Reilu pari vuotta sitten yksi toiseen suuntaan kenollaan oleva haara kaatui talvella kohti navetan muuria. Nätisti oli rojahtanut, aiheuttamatta mitään vaurioita. Nyt hojeltui linjan suuntaan haluavista toinen. Onneksi se kaatui sähköpylvään ja aitanurkan väliin. Pylväs on viimeinen meille tulevassa linjassa, ja siinä on mittarikaappi. Raidan haararunko siis hojeltui pylvään sille puolelle, mistä ei enää lähde ilmajohtoa. Siihen se jäi, nurkan ja harusvaijerin kannatukselle sellaiseen parinkymmenen asteen kulmaan. Hieman meni kattopelti lommolle nurkalta, ja päädyn räystäslauta irtosi. Siinä vaurioit. Onnea oli, taas kerran, enemmän kuin ymmärrystä. Jos joku vankoista oksista olisi osunut mittarikaappiin, niin se olisi tullut alas säpäleinä. Ja sähkäriä olis huudetttu apuun. 

  Hilppa oli jo pari viikkoa sitten minulle sanoi, että tule kattomaan, tuo haara repeää kohta. Minä siihen, kaikki tietävänä, että kyllä se ensi talven lumille kestää. Me Hanelin kanssa keksitään sille kesän aikana jotakin. Asiassa on hyvä ja huono puoli. Hyvä on se, että ei tarvitse keksiä, huono se, että puu kaatui. Loppujen lopuksi oli kyllä hyvä, että se kaatui vaurioittamatta sähkölinjaa. 

  Minä siis tartuin moottorisahaan. Ensin katkoin kaikki oksat, mitkä maasta yletin. Sitten oli haettava teline, minkä päältä ryhdyin pätkimään runkoa. Aika keikkumistahan se oli. Hilppa huomasi jossain vaiheessa, mitä oli meneillään, riensi varottelemaan. Minä siihen, että ota pari kuvaa, on jotakin dokumenttia, jos käy väärin. 

  Aikaa mokomassa kului, yhdeksästä puoli kahteen. Välissä puolen tunnin lounastauko. Nyt pahalainen on pätkitty, pätkät kärrätty vanhan paskion luo, missä ne halon ja pinoan kuivamaan. 

  Sopiva sunnuntairupeama on takana. Jäätelökahvit äsken nautittiin. Siellä alkoi vaihteeksi satelemaan. Sataa kai yli yön. Aamusta pitäisi poutaantua. Huomenna on edessä pilkkeitten mättämistä katokseen, samalla isommiksi jätettyjen pilkkomista kirveellä. Nurmikkokin pitää lähipäivinä leikata. Kasvaa melkoista vauhtia. 

  Saunan pesu on myös kuutiotu alkavalle viikolle. Samalla lauteet pitää käsitellä parafiiniöljyllä. Joka päivälle riittä nahuamista. Pitää mielen virkeänä, eikä ehdi sontaa sieluun kerääntyä. 

  Kohta alkaa Suomen lätkämatsi Kazakstania vastaan. Toivottavasti ei ole yhtä tiukassa voitto kuin eilen. Jos yhtä penkkiurheiluhullu olisin kuin ennen, olisi nitroja tarvittu kielen alle sulamaan. Kolmas erä oli eloonjäämistaistelua. Nöyrästi puolustaen ja hyvän maalivahtipelin ansiosta voitto tuli. Leijonien peliä kolmannessa erässä voi hyvin kuvata selostajan, oliko Mika Saukkonen?, toteamuksella "taitaa olla kaisloja potkurissa". Veneilymiehiä, tuo Saukkonen. 

HORMIT NUOHOTTU, UUNIT SYYNÄTTY

  Sutari kävi eilen. Tai kaksi. Sutari ja sutaritar. No, näin sukupuolineutraalina aikana, kaksi nuohoojaa. Ja vielä tarkennukseksi: Nuohoojalla oli mukanaan naispuolinen harjoittelija, jotta kuuden kesämökin kiertue sujuisi perjantaille soveliaassa aikataulussa. 

  Sujuihan se. Puoli yhdeksän tulivat nokihenkilöt. Naapuri kävi heidät hakemassa yli. Ensin hoitui neljän kohteen nuohous Hannun H:n kuljettamana. Meille nuohoojat tulivat ennen yhtä. Täällä vierähti reilu tunti, kun on kolme piippua ja kuusi hormia rassattavana. 

  Minä kuljetin sutarit lopuksi Jänissaarille. Isäntä, tai omien sanojensa mukaan talonmies, oli paikalla, mutta etäkokouksissa kahden läppärin avulla puhuen samalla puhelimeen. Kovaa hommaa, tuo etätyö. Multitaskausta. Onneksi Saarelassa ei tarvitse multitaskata. Multiin joutuu tietysti näppinsä pistämään puutarhahommissa. Se on eri asia. 

  Kova hommaa olisi ollut etätyö savumerkkien ja kirjekyyhkysten kaudella. Vielä posti-Jannen aikanakin. Tai väärin todettu. Eihän se kovaa olisi ollut, vaan yhtä odottelua. Varsinkin Posti-Jannen aikaan. Vaikka posti kulki silloin luultavasti nopeammin kuin nykyään. Hilpalle lähetetyt kutsut silmäoperatioihin on päivätty reilua viikkoa ennen postilaatikkoon tipahtamista. Jannehan olisi, piruhitto, käväissyt ne nopeammin huilipäivinään onnikkakyydillä, tahi junalla, Lahdesta hakemassa. 

  Janne kulki reittinsä ma., ke., ja pe. Nykyään posti jaetaan ma., ke ja to. Ei tietysti saaristoon, ainakaan Anttolassa. Se ero on, että Janne ei välipäivinään kiikuttanut mainoksia ja ilmaisjakelua ihmisten riesaksi. 

  Janne hoiti työnsä säntillisesti. Avoveden aikaan punaisella kesikimoottorilla, talvisin hevosella tai hiihtäen, rospuuttoaikoina eri tapoja yhdistäen ja "konstilla". Jos jäihin tippumiset olisi tilastoitu, olisi Janne varmaan listojen kärkisijoilla. 

  Taas voi rauhallisin mielin tulia uuneissa pitää. Ei ollut nuohoojamestarilla huomautettavaa. Päin vastoin. Hän totesi leivinuuniin ja sen putsausluukkuihin tiiraillessaan "näkee, että on käytetty, mutta hyvässä kunnossa on!" Kunniaa 1940-luvulla Olkkosen Artun muuraama massiiviselle kokonaisuudelle. Ei tullut uunista "paikaasa hakeva", kuten Päätalon Herkolle Kallioniemeen Antti Lohilahden, Satusedän, satakunta vuotta sitten nahuamasta. Sitä en tiedä, kuinka hintoihinsa Saarelan uuni on tullut, mutta Herkon "rojekti" tuli, sillä Satusetä lorsasi tarinoitaan enemmän kuin laittoi laastia tiilen selkään. Taisi olla luonnonkivistä muurattu kuitenkin, Lohi-Antin hirsipedille rustaama uuni.

  Nuohoojan sanoista ilahtuneena lämmitin aamulla leivinuunin. Viisi astetta oli ulkolämpötila, eikä päivälläkään juuri yli kymmenen kipua. Samaa kaavaa noudattavat lähipäivät, joten näytetään energiayhtiöille pitkää nenää. Sateinen aamupäivä on menossa. Ip. saattaa  vähän hellittää veden tuhnuaminen. Aikaa on kirjoittaa. 

  Kun ylen sivuilla käväisin, huomasin, että ei muinaisilla egyptiläisilläkään ollut suu tuohesta:

  Egyptistä löytyy yhä upeita muinaisaarteita, viimeksi kokonainen kadonnut kaupunki – suomalaisegyptologi riemastui: mysteerit voivat ratketa "Sinuhe egyptiläisen ajalta" olevaa Atenin kaupunkia on kutsuttu tärkeimmäksi arkeologiseksi löydöksi sitten Tutankhamonin haudan. Sen toivotaan valottavan ennen kaikkea muinaista arkea. Se tiedetään jo nyt, että olut maistui muinaisegyptiläisille.  

  Tuo oli uutisvirran tärkeintä antia. Gazan tilanne, kunnallisvaalit, korona, Euroviisut, ei kiitos, muinaisten egyptiläisten juomakulttuuri, kyllä. 

  Vaikka urheilun seuraaminen on jäänyt melko olemattomaksi, niin lätkän mm, Suomen matsit, tulee varmaan katsottua. En ole enakkoarvioita seurannut, spekulaatiohin perehtynyt. Sen jostain huomasin, että vähän valmistavia otteluita on takana. En ole edes kokoonpanosta tietoinen. Jalonen on kuitenkin aika velho ammatissaan. Urheilutermein "katsotaan, mihin se riittää".

  Tänään kisat Leijonien osalta alkavat. USA kohdataan. Kuulin radiosta aamulla sanottavan, että tänään on SUPERLAUANTAI. Ainakin lätkää ja Euroviisuja siinä hehkutettiin. Tuollaiset "superpäivät" ovat nykyisin melkein kertaviikkoisia. Eli inflaation kärsinyt on ilmaus. Kuten legendaarinen, klassikko ja eeppinenkin. Kulttijutuiksi mainitaan monet sellaista arvoa ansaitsemattomat. Kohta pitää jonkun ryhtyä keksimään lisää ylisanoja, jotta voidaan taas hehkuttaa niin, että se herättää kansan syvissä riveissä kiinnostusta. 

 Saunapäivä on tänään. Niinhän se lauantai on aina ollut. Meille ei viikonpäivällä ole merkitystä. Saunotaan joka toinen päivä, tarvittaessa useammin. 

 Taidan laittaa uunin pellit kiinni, käydä jorpottelemassa, siirtyä kirjan pariin. Aluillaan on Camille Greben Lemmikki. 

Edustakoon lopuksi kevään vihreyttä vaahteran kukinto:

TÄYSI PÄIVÄ

   Täysi päivä takana. Aamulla 7:40 lähdettiin Hollolasta usmuuttamaan Espooseen. Mäntsälässä tankattiin, perillä oltiin 9:01. Iiris oli saanut luvan olla poissa esikoulusta, joten molemmat lapset olivat kotona. Ja olivat valmiina ovella vastassa, suut hevosenkengällä. Vaikka ei juuri tässä kuvassa hymy ole päällä.

  Iiris oli niin heiluvaisella päällä, että hänestä en saanut kunnon kuvaa napattua. 

  Oltiin ap. lasten kanssa ulkona, sillä aikaa kun Anna laittoi ruokaa. Sitten olikin aika Liisan mennä päiväunille. Mainio tyttö hän on; ei muuta, kun vie yläkertaan omaan sänkyynsä, jättää sinne. Liisa nukahtaa ihan itsekseen. 

  Anna lähti ennen yhtä omille asioilleen. Minä kuskasin Iiriksen ja kaksi hänen kaveriaan kahdeksi Kauniaisten jäähalliin luisteluharjoituksiin. Iiris on talvesta asti luisteluopissa käynyt, ja houkuttelivat hänet jatkamaan. Vielä tämän kuun ajan on neljänä päivänä viikossa kahden tunnin treenit. Jo piruetteja ja hyppyjä ovat alkaneet opettelemaan. 

  Aika raskaaksi käy vanhemmille tuollainen harrastus. Onneksi Iiriksen kavereiden vanhemmat vievät ja hakevat tytöt vuorollaan. Kesäksikin olisi kuulemma leirejä ja toimintaa, mutta ei Iiris aio sellaisiin osallistua. Jos syksyllä intoa vielä on, niin jatkaa sitten harrastusta. Näin olivat Annan ja Jonin kanssa päättäneet. 

  Uimakoulussa on Iiris myös käynyt parina sunnuntaina. Alkaa kuulemma jo sujua. Kesällä vetästään kilpaa reimarin ympäri!

  Jonia ei tällä reissulla nähty lain. Oli jo duunissa, kun Espooseen saavuttiin, ja meillä oli hoppu lähteä kohti Anttolaa heti, kun se oli mahdollista. No, kyllä perhe Tiilikainen Saarelaan suuntaa, jonain viikonloppuna. Ehkä piankin. Pitää ryhtyä kehittämään Jonille hommia. Hyvillä rengeillä on oma arvonsa. 

  Kun Anna tuli asioiltaan kolmen jälkeen, lähdettiin ajelemaan Hollolaan. Viideltä kotona, kahvit ja pari palaa leipää, tavarat autoon, eteenpäin.

  Kuuden jälkeen Mikkelin Lidlissä, vartin yli seitsemän Potinlahdessa. Vettä oli ripotellut matkan varrella aina välillä. Mikkelistä kun lähdettiin ei juuri vettä vihmonut. Vaan kun päästiin Maljalantielle alkoi tippumaan, ja ihan reilusti. Sade jatkui, kun veneelle päästiin. Me kun ei olla sokerista ei oltu moksiskaan. Lastattiin veneeseen tähdelliset tavarat, eli ruokatarpeet ja henkilökohtaiset jutut. Puutarhaan kuuluvat tarpeet ja muutakin ei kiireellistä jätettiin autoon yöpymään. Pikkasen pääsi sade lastatessa ja vesimatkalla kastelemaan. Ei väliä. Tavarat siirtyivät yli veden melko kuivina. 

  Kevättalvella oli meikäläisen kroppa siinä kunnossa, että autolla ajaminen oli pidemmän päälle tuskallista. Alle tunnin istumisen jälkeen alkoi kylkiä kivistää, ja oikeaa asentoa ei löytynyt millään. Kun mökkikausi alkoi, tapahtui käänne. Parempaan jopa. Ei ole ollut mitään ongelmaa näitä välimatkoja kaahailla. Vissiin on kroppa päättänyt, että koska välillä täytyy alistua ajotilanteeseen, parempi kun ei enää vihottele. Tai mikä lie, mutta iloinen olen asian tilasta. 

  Anttolan yli oli eilen mennyt melkoinen ukkosrintama. Oli tuullut ja ryskänyt ihan kunnolla. Ei mitään vahinkoa täällä kuitenkaan huomattu tapahtuneen. Sähköt kyllä pätkivät tiheään. Yhdeksän ja kymmenen välillä eilisiltana ilmoitti etäohjatta pistorasia sähkön katkenneen ja saman tien palaneen kolmetoista kertaa. Ei kuitenkaan yhtään pitempää katkosta ollut. Jossain muualla oli kai aika liuta talouksia ilman virtaa kauemminkin. Aikamoinen ukkoskesä voi olla tulossa, kun alku on ollut tälläinen. Enemmän ukkosia on Saarelan yllä jo käynyt kuin viime kesänä yhteensä. Tai voipi olla, että ei enää näillä seuduilla jyrähtele. On ne ukkosopilvet sellasia vänkyröitä, että kulkevat omia polkujaan. Monasti on rajuja kelejä ihan päälle ennustettu, mutta ovat kiertäneet joltain puolelta. Minä en ukkosia niinkään kammoksu, mutta eivät ne kovin mukaviakaan ole. Paitsi loppukesästä, kun yöt ovat pimeitä, on salamointia hienoa ihailla. 

  Tämä oli täyden päivän lopuksi kirjoitettua vähemmän täyspäistä jorinaa. Koettakaa kestää. 

PILKETTÄ

   Puuhomma ei ole edennyt ihan oletettuun tahtiin. Usein pyrkii tulemaan muuta tähdellistä tehtävää. On puutarhatöitä, on vesipumpun korjaamista, on katiskan kokemista, on ruohonleikkuuta, kuten tänään (1.kerta/2021). On ollut sadepäiviä. Ja, pakko myöntää, myös vapaapäiviä. Mutta kaikki aikanaan. Nyt (tänään klo 10:45) alkaa pilketta jo olla muuallakin kuin silmäkulmassa. 

  Meillä oli aikomuksena mennä huomenna käymään Kangastalon Puutarhalla. Koska ennuste huomiselle on sateentäyteinen, lähdettiinkin tänään. Heti lounaalta matkaan. Ajateltiin, että käydään kukat ja taimet ennen kuin ne loppuvat, sillä mediassa on kerrottu tiheään kuinka tavara viedään käsistä. Mitäs uskottiin meedioita. Voi olla, että eteläisessä Suomessa tavara vaihtaa omistajaa kiivaasti. Mutta näillä latitudeilla ollaan omassa aikataulussaan. Amppelit saatiin, samoin sinkkiämpäriin yksi kukka. Kesäkurpitsan-, kurkun-, tomaatin-, ja kurpitsantaimet olivat vielä liian pieniä. Samoin samettikukat pataan. Kuun taitteessa kehotettiin palamaan asiaan. Kun kysyin, riittääkö silloin meillekin ostettavaa, kerrottiin, että on täällä tavaraa. Uskotaan. Onhan siellä neljä pitkää kasvihuonetta pullollaan kasveja.

  Ihan uusi väri löytyi yhteen amppeliin. Musta. Ei ole Musta Dahlia, sillä se on James Ellroyn kirja, vaan on musta petunia. Minusta se on enemmänkin mustatorvisienikukka, eikö vaan?

  Huomenna satelee. Keskiviikkona lähdetään Hollolaan, torstaiaamuna Espooseen, illalla takaisin Anttolaan, sillä sutari tulee perjantaina. Hektistä on elämä eläkkeellä. 

  Hilppa laittoi aamulla kolmea eri hernettä kasvamaan. Eli nyt meillä on muuten istutukset tehty, paitsi taimet. Kesäkuun alussa nekin saadaan. Sitten voi keskittyä kasvun etenemisen seuraamiseen. Päätyönään. Sivuduunina jotain muuta kai tulee väsättyä? Vaiheessa vielä ovat suunnitelmat. "Hahmollaan", sano Haneli. Kaiken kaikkiaan taitaa tulla kesä, jolloin nautitaan enemmän elämästä kuin painetaan perssuoli pitkällä hommia. Veneillään, oleskellaan, taivastellaan, laiturilla veneliikennettä tarkkaillaan. Vesisateessa, pelkään. No, ei vielä maalailla, ei pirua, ei taivaanrantaa. Mustamaalataan tai väritetään jälkikäteen sellaiseksi kuin todellisuus muodostuu. Luultavasti hyviäkin jaksoja sään suhteen on tulossa. Kesä on kesä, arvaamaton ja erilainen. Mutta se on kesä. Ahos-Riti-vainaa asian tolan tiedosti, lausahti "kesä on kerran kesässä". Näin on. 

HILJAISET HULINAT

  Kesän avajaisissa käytiin kylillä. Hiljaiset hulinat. Ainakin heti kymmen jälkeen. Ei ollut viidenkymmenen suositus vaarassa torilla ylittyä. Ehkä päivän mittaan vähemmän virkuista torikin täyttyy. 

  Ei montaa tuttua reilun tunnin visiitillä tavattu. Sentään Rohusen Markku siellä pasteeraili. Asiasta oltiin eilen puhelimessa sovittu.

  Oli siellä myös Taina myymässä Anttolapaitoja ja -pipoja. Ostimme Hilpan kanssa pipot, paidat meillä jo on. Hyvään tarkoitukseen tuotto menee, eli Koivulan ylläpitoon.

  Tuttu oli myös haitariduon toinen osapuoli, Tuomas. Ei muuten tullut punkkia, vaikka sitä vienosti toivoin. 

  Munkkikahvit hörpittiin Markun kanssa, kuulumisia vaihdettiin. Sovittiin myös kesemmällä tapaavamme Kerniemellä. Toiveissa on, että Matti on myös silloin paikalla. Ja Seija. 

  

  Tunti torilla ja sen liepeillä pällisteltiin. Sitten käytiin Salesta muutama puute ostamassa. Jos ei ollut torilla ahdasta, niin kaupassa riitti asiakkaita. Maskit päässä, turvavälit mielessä, homma hoitui.

  Ei ollut vierasvenelaituri paljoakaan täyttynyt, kun yhdentoista jälkeen kyliltä lähdettiin. Ihan kelpo keli tänään on, luultavasti ip. on Kesän avajaisissa toinen meininki.

  Aamulla, ennen Anttolaan lähtöä, ehdin hoitaa sivuvirakseni muodostunutta käärmekuljetusta. Yksi luikero sattui väärän paikkaan. Tietysti käärmeen vinkkelistä katsottuna. Eiku saaviin, venematkalle. Nyt vein otuksen eri paikkaan kuin kaksi edellistä. Ajattelin, että ei muodosteta kohtuuttoman suurta populaatiota pieneen saareen. 

  Tässä maailmoista parhaassa toiset jarruttavat elvytyspakettia, toisen paikallisen kyykannan elpymistä. Mikäli minulta kysytään, ei epäilystäkään siitä, kummat ovat oikealla asialla.