Lähestytään asiaa vaikkapa hampaanpesun näkökulmasta. Jos keskiverto ihminen pesee ohjeiden mukaisesti hampaitaan kaksi minuuttia aamuin-illoin, käyttää hän askareeseen kaksi tuntia kuukaudessa, päivän vuodessa ja karkeasti kaksi ja puoli kuukautta elämänsä aikana. Tästä seuraa, että vaikka hampaitaan voisi pestä ennalta, ikään kuin varastoon, en sitä kyllä viitsisi tehdä, edes kuukauden tarpeiksi.
Tai jos kansalainen keittää laillani kolmet kahvit päivittäin, käyttää hän siihen aikaa 22 minuuttia (tarkka, Sisä-Suomen Amatöörikahvittelijoiden Seuran tarkastama ja hyväksymä arvio allekirjoittaneen kahvinkeittoon käyttämästä ajasta. Pitää sisällään aamukahvin pöydän kattamisineen, päiväkahvin kekseineen, ja iltaespresson). Eli kuukaudessa vierähtää 11 tuntia, vuodessa viisi ja puoli päivää, ja elämän kestäneen ajanjakson saldo on kutakuinkin yksi vuosi kahvihampaan kolotuksen korjaamiseen tähtäävää toimintaa.
Suurin piirtein saman ajan käyttää kaltaiseni keskivertoa keskiverrompi ihminen aikaa sanomalehden lukemiseen. Eli kuolinvuoteellaan voi hän viime sanoikseen henkäistä, että paljoa en kadu, mutta ei olis kannattanu vuotta lehtiä lukea!
Tai jos nyt kouluaan aloittava ihminen surffailee verkossa kaksi tuntia päivässä, kertyy siitä kaksi ja puoli päivää kuukaudessa, kuukausi vuodessa ja kuutisen vuotta koko elämänsä varrelle. Ei tuotakaan viitsi etukäteen tehdä, alkaa silmät ja mieli harittamaan. Eikä tuo kaksi tuntia päivässä monellekaan riitä, ei toki. Kolmin, nelin, jopa kuusinkertainen saattaa määrä olla.
Riittäköön tuo ajankäytöstä. Eivätkä nuo esimerkit tarkoita sitä, että hampaiden pesu kannattaa lopettaa, käyttää sekin aika johonkin muuhun. Ilman sarvia ja hampaita: parempi olla ilman harvoja hampaita.
Kohta lähdetään lähikauppaan, mikä tarkoitaa meille Lidliä. Vanhaa mainosta mukaellen: "Missä kaupassa me ennen käytiin, kun ei ollut Litukkaa?" Aamuisin on mukavaa käydä ruokaostoksilla, kun ei ole ruuhkaa. Yhdeksän jälkeen, kun siellukellot ovat prosettituotteiden kohdalla soineet, on ihmismäärä heti suurempi. Toisaalta; menipä heti aamusta Lidliin, K-Supermarkettiin tai vaikkapa City Markettiin, havaittavissa, että kaikki tuotteet eivät vielä ole hyllyillä, kylmäkaapeissa, pakastimissa. Suuri joukko työntekijöitä heiluu roclien ja kuormalavoille lastattujen tavaroiden kanssa käytävillä. Varsinkin Paavolan City Marketissa, etenkin sen vihannes/hedemäosastolla tuon huomaa ja kokee häiritseväksi. Ei mainaa mahtua seassa kulkemaan. Johtunee siitä, että töihin ei tulla juurikaan ennen ovien avautumista. Työ on kallista, sanoo tietysti yrittäjä. No joo, pieni murhe, maailmalaajuisesti, tuo aamun pakkailu. Olen aivan hyvin mahtunut pujottelemaan vihanneslavojen, makkaralaatikoiden ja leipäkorien viidakossa. Ja jos joku aamun lehdessä tarjouksena mainittu tuote ei puoli yhdeksän aikaan ole löydettävissä/ostettavissa, on minulla aikaa kysyä, tai tulla iltapäivällä uudestaan. Vaikka jos kysytte rouvalta, hän saattaa olla eri mieltä, suhtautumisestani. No, päättäkää itse, mikä on lähempänä totuutta. Rehellisesti sanoen saatan olla joskus turhan lyhytpinnainen, ryhtyä tuppuroimaan turhista asioista. Minkä luonteelleen voi; kaiken olsisi sujuttava, niin kuin on ajatellut. Olen yrittänyt itseäni kouluttaa. Ihan turhaa töhinää, varsinkin, kun harvemmin on kiire minnekään. Miettikää. että jos käytätte puolikin tuntia päivässä tyhjänpäiväiseen stressamiseen, kertyy siitä kolme ja puoli tuntia viikossa, 15 tiimaa kuukaudessa, reilu viikko vuodessa, ja puolitoista vuotta pään sauvuamista elämän aikana. Voihan sanonko mikä! Minä olen tainnut käyttää jo nyt monta vuotta joutavaan stressailuun! Paras tosiaan parantaa tapansa, ennen kuin tapa tappaa.
Joten, mieli keveänä kauppaan. Mikäs mennessä, kun pitkin käytäviä hyllyjä täyttelevä Lidlin henkilökunta toivottelee vakiasikkaille hyviä huomenia, nyökkäilee vähintää työnsä lomassa.
