TULOSILTA

  Onko tulosilta ilta, jolloin odotellaan vaalituloksia? Vai onko tulosilta silta, minkä yli ajettiin, kun Anttolasta kotiin tultiin? Siis Västäräkin silta, Väätämön silta, Kirkonvarkauden silta, Vihantasalmen silta tai Tähtiniemen silta. Vastaan itse itseni esittämään kysymykseen. On se. Mutta koska kaikki nuo sillat on jo ylitetty, olkoon tämä ilta tulosilta. Sillä kuulostaisi hassulta, jos tämä ilta olisi tulosilta. No jaa, ihan samaltahan ne kirjoitettuna näyttävät. Mutta lausukaapa "tulosilta" ja "tulosilta", niin huomaatte eron. Jos ette huomaa, kannattaa anella yksityisopetusta logopedian parissa työkseen ahertavalta Annalta.

  On tämä päivä muutakin, kuin vaalipäivä. Tänään on palmusunnuntai, Mikael Agricolan päivä, sekä Eliaksen, Eeliksen ja Eelin nimipäivä. Ja tietysti virpojien luvattu päivä. Ainakin ne.
  Vaaleihin valmistauduttiin äänestämällä ennakkoon, palmusunnuntaihin ei olla valmistauduttu lainkaan, ei myöskään Eliaksen, Eeliksen ja Eelin juhlintaa. Virpojiin valmistauduttiin siten, että kun kun käväisin Lidlissä, ostin pussillisen suklaamunia (1,15 € viikonlopputarjouksessa). Iltapäivällä soikin ovikello. Hilppa avaamaan uksea, minä, sallittakoon sanonta, munapussia. Mutta, mutta.... sielllä olikin kaksi varttuneen ikäistä miestä tarjoamassa lehtistä, mistä heidän mukaansa  selviää, kuinka ihanaa elämä saattaa olla. Hilppa kieltäytyi kohteliaasti. Jos olisin ollut ovella, olisin kysynyt, miksi vieraat epäilevät, ettei meidän elämämme ole ihanaa? Onneksi en ollut ovella.

  Vielä vähän Avokkaan reissusta. Eilen oli kaikkein aurinkoisin päivä koko viikkoon. Varsinkin aamu oli upea. Lähdettiin lenkille kohta kahdeksan jälkeen. Pikku pakkanen, pilvetön taivas, vieno länsituuli. Kaunista, kaunista.....

    ....vai mitä?

  

  Tuollainen jääpaasi löytyi saaren itärannalta.

Minä sen päälle kipuamaan, kiertotietä, koska en ole enää nuori.

  Siitä päältä sitten aamujulistuksen päästin ilmoille. Siitä kuvan olen jo seinälleni tällännyt. Kalliolta oli hyvä napsia kuvia kuvaajasta.

  Iltapäivällä, vaikka aurinko paisteli, oli kuitenkin melko koleaa, tuuleskeli. Ei kovin vähissä vaatteissa ollut asiaa tepastelemaan. 

  Aamulla lähdettiin heti, kun kahvit oli hörpitty, pakolliset toimet suoritettu. Kymmenen korvissa oltiin jo kotona. Lumisade alkoi heti autolle päästyämme, Sateli, väliin sakeastikin. Komisenkymmentä kilsaa Mikkelin jälkeen sade lakkasi, loppumatkasta jo paisteli.

  Kotona oli kaikki reilassa. Postilaatikkokin oli saanut mahtumaan sisuksiinsa viikon suoramainokset ja muut ilmaisjakelut, nippa nappa.

  Huomenna auton-, ja pyykinpesua, renkaan vaihtoa, omia sekä Elinan kauppa-asioita, kirjastoa. Eli paluu Hollolan alkaa tehtäväntäyteisesti. Vaan toki ne vähenevät. Tehtävät. Päivittäiset.

  Kirjastosta haen sinne saapuneiksi ilmoitetut varaukseni: kaksi albumia, Wilcon "Schmilco", sekä Billy Braggin "Must I Paint You a Picture?" Kirjoja on palautettavaksi, uusia pitää etsiä.

  Tilasi muuten Levykauppa X:stä loppukuusta julkaistavan Tuomari Nurmion levyn "Dumarillumarei". Odotan innolla.

  

  Nyt lopetan, siirryn olkkariin katsomaan ennen aikojaan lähetettävää "Presidenttiä". Alkaa kyllästyttää koko sarja, mutta kun on leikkiin lähtenyt, niin leikki kestettäköön. Sen jälkeen takaisin "studioon" tuijottamaan Tulosiltaa. Siirryn, koska Hilppa tanssii tähtien kanssa. 

  Saa nähdä, riittääkö mielenkiinto kovin pitkälle iltaa seuraamaan. Toisaalta, siltaa ei pääse vielä katsomaan. Neljäs kausi nähdään muistaakseni joskus vuoden lopulla. Eiku ensi tammikuussa, tarkistin.

Vielä yksi kuva Luonterilta:

TERRORIA JA PATAKUKKOA

  Perjantai-ilta. Saunassa käyty. Aamulla herätty jenkkien ohjusiskujen uutisointiin. Alkuillan uutiset Tukholmasta kuultu. Lähellä alkavat pyörimään nuo ikävät tapahtumat, ensin Pietari, sitten Tukholma. Sattumaa? Vai onko alettava meilläkin pelätä?
  Jotenkin tuntuu absurdilta; täällä ollaan kuin herran kukkarossa, täällä Saimaan saaressa. Toisista ihmisistä ei edes kuulu, ei näy, merkkiäkään, lukuunottamatta naapurimökin isännän ajottaista moottorisahaamista. Samaan aikaan muutaman sadan kilometrin päässä pommeja räjäytellään metrossa, ihmisten yli jyrätään kävelykadulla.
  Mieli haluaa pysyä täällä, kroppa myös. Vaikka ei se mikään ratkaisu mihinkään ole. Eikä minua pelota terroristin tai jonkun vinksahtaneen uhriksi joutuminen, ei pelottaisi, vaikka Hollolassa lenkkeilisin, Lahden Triossa espressoa siemailisin, Helsingin keskustassa luuhailisin, Frankfurtin nähtävyyksiä toljottelisin, La Ramblaa dallailisin, Hollywood Bulevardilla palloilisin. Täällä kuitenkin tuntee olevansa sivummassa maailman pahuudesta. Toisaalta täällä tuntee olevansa etuoikeutettu ja onnekas; saa aikaa viettää lapsuudesta asti rakkaassa paikassa tietoisena siitä, että ei tarvitse Lahtea isompiin metropoleihin välttämättä mennä.
  Sitä paitsi on hyvä muistaa, että ainakin Suomessa on koti ihmiselle vaarallisin paikka. Tai mökki, jos siellä paljon oleskelee.
  Joten kenenkään ei pidä luulla, että olisin tullut terrosmikammoiseksi. Valtaosa terroriteoista, valtaosa niiden uhreista, löytyy ihan muualta, kuin Euroopasta tai Amerikasta. Sen, kuinka suuri vaikutus niihin on ollut Euroopan ja USA:n ennen ja nyt tekemillä päätöksillä, suorittamilaa teoilla, jääköön itse kunkin arvioitavaksi. Niin kauhistuttavia kuin nuo siviileihin kohdistuvat iskut ovatkin, ei niitä saada loppumaan sotimalla, vankiloihin telkeämällä, kiduttamalla ja kostamalla. Ne saadaan loppumaan niiden syihin pureutumalla, ongelmien ratkaisulla ja sovittelemalla. Saahan ihminen toivoa, eikö saakkin?

  Mutta iloisempiin asioihin. Kun aamulla kävelin Ilotin ympäri kuvan toivossa, kamera kaulassa, oli naapurimökin isäntä rannalla puuhailemassa. Menin juttelemaan. Hän oli lukenut eilisen blogini ja sanoi, että heillä on ruisjauhoja, jos niitä kaipaisimme patakukkoon. Niin sain lainattua tarvittavan määrän. Uuni olikin sopivasti hiilien ulosvetoa vailla. Hilppa teki sillä aikaa ruistaikinan. Ei kun pellit kiinni, patakukko toviksi ruskistumaan.

  Ahvenia oli niin vähän, että kukkoon laitettiin vain toinen pekonipakkauksista. Kun pata oli reilun puolitiuntisen uunissa viettänyt, otettiin se pois. Me lähdimme Halkoluodoille kävelemään. Päätettiin käydä norpan pesää ällistelemässä. Pesä löytyi, norppaa tai kuuttia ei näkynyt. Se olisikin ollut lottovoitto. Mutta kyllä pesässä oli pesitty. Onko kuutti selviytynyt, jäi arvoitukseksi. Viime vuonna noilla maisemilla syntyi kaksi kuuttia. Jospa yhtä hyvin kävisi nytkin. 

  Joutsenia lenteli useaankin otteeseen ylitse. Kanadanhanhia näkyi pareittain muutamassa paikassa. Kun takaisin dallattiin, oli kymmenen lintua kokoontunut jäälle neuvonpitoon. Liekö sadattelemaan, kun jäät, pirulaiset, eivät halunneet sulaa heidän olemistaan helpottamaan.

  Ennen puolta päivää tällättiin kukko takaisin uuniin. Iltapäivällä hyvissä ajoin saunottiin. Viiden uutisten aikaan selvisi, että Tukholmassa oli tuntia aiemmin tapahtunut. Mieli meni matalaksi. Mutta elämän oli jatkuttava; kukko uunista, pata pöytään!

  Hyvin olivat ruodot pehminneet. Helevetin hyvvää! Pitkästä aikaa. Taitaa olla pitkälti toistakymmentä vuotta edellisestä patakukosta. Seuraava aikaväli ei veny yhtä pikäksi, lupaan.

  Kun Hilppa alkoi katsomaan "Hakekaa kätilö!-ohjelmaa", perään "Voice of Finlandia", minä ryhdyin purkamaan sisintäni tämän vempeleen kanssa.

  Ystäväni Ilu soitteli äsken. Aikamme turistiin, menneitä muisteltiin, kun joulun kantissa oli sellaiset jääkelit, että autolla saattoi saareen sörnäyttää. Ilu myös kertoi huomenna menevänsä toisen ystäväni, Matin, luokse syömään, ehkä viiniä nauttimaan. En olisi pannut pahakseni, jos olisi ollut mahdollisuus päästä samaan pöytään. No, ehkä sellainen tilaisuus vielä joskus onnistuu.  

  Huominen täällä vietetään, sunnuntaina aamukahvilta lähdetään. Veen väljässä palataan. Jollei ihan mahdotonta takatalvea lykkää. Sen verran työn syrjään vielä pureudun, että tyhjennän räystäskourut lehdistä, laitan tynnyrit alle vettä keräämään. On nimittäin niin, että viimeisetkin lumilämpäreet ovat hävinneet pihapiiristä, joten vessakäynnin jälkeinen käsipesu on tehtävä muuten, kuin lumella. Sitä varten on kesäajoiksi sadevesitynnyri talon nurkalle viritettynä. 

  Näihin hygieniaseikkoihin on hyvä lopetella, lähteä hammaspesulle, iltapisulle ja kirjan kimppuun.

Vielä panoraamat salmelta mökille ja laitirilta salmelle.

TÄHÄN ON TYYTYMINEN

  Eilinen oli kuin pilvinen päivä, sano Jaska Jokunen. Iltapuoleen sataa tihuutteli hieman. Kaadoin, pätkin, kärräsin, vielä yhden puolikuolleen tervalepän. Muuten päivä sujui laiskotellen; syötiin isossa uunissa lanttu-, ja porkkanalohkojen kera muhinutta possun ulkofilettä, katsottiin tallenteelta uudehko englantilainen Wallander "Valkoinen naarasleijona". Saunapäivä oli myös. Jokaisessa huoneessa oli 22 astetta lämmintä, kiitos ilpin, joka tasaa lämpötilaa. Mukavat olosuhteet.

  Tänään oli aamulla pari astetta plussan puolella, siis ulkona, hieman sumua. Sumu hävisi jo seitsemän korvilla, mutta palasi sankempana yhdeksän jälkeen.

   Jäät alkavat selvästi muuttaa olomuotoaan. Vielä toissapäivänä pinnalla ollut vesi on hävinnyt haurastuttamaan jäätä. Kaislikkojen kohdat eteläisillä rannoilla alkavat olla avannoilla. Jos lämmintä jatkuu, painuvat muutamassa päivässä puikoille, jäät. Eli kun sunnuntaina lähdetään, takaisin tullaan vasta veneellä. Onko se ennen vai jälkeen vapun? Aika näyttää, ihan sama.

  Yhdeksän kantissa toimeuduttiin pilkille. Hannilan Hannu jo odotteli Leppäniemen kupeessa. Oltiin eilen sovittu tällit. Hannu oli muutaman pikkuahvenen jo jäälle vetänyt. Me mukaan pilkkiä uittamaan.

  Syönti oli nihkeää; Hannu sai vielä jokusen, minä ja Hilppa yhdet ahvenet kumpikin. Minä päivän pienimmän, Hilppa puolestaan isoimman.

  Enempi jutusteluksi homma meni, varsinkin kun Hannun vaimo Irene tuli myös paikalle. Sumu pikkuhiljaa väistyi, mutta ei jaksanut arska paistella.

  Puolenkymmentä lokkia tuli kyttäilemään, josko niille heltiäisi makupaloja. Ei helinnyt kuin yksi särki.

  Minä kävin välillä Leppäniemen rannalla "muka katselemassa" majavan kaatamaa haapaa. Tosiasiassa kävin lorottelemassa aamukahvit pois. Kuvan otin kannosta kuitenkin.

    Yhdentoista jälkeen päätettiin, että tähän on tyytyminen. Saimme koko saaliin, 15 kalaa, mukaamme. Nyt ne on jo suomustettu ja suolistettu odottamaan tulevaa käyttöä.

  Huomenna lämmitän jo sianpieremän aikoihin leivinuunin tasmälleen oikeaan lämpötilaan. Se onnistuu vuosien kokemuksella. Nyt kyseessä oleva viidentoista ahvenen ja kahden pekonipaketin patakukko (sikäli patakukosta ei tule oikeaoppista, että se ei saa ruistaikinakantta, koska meillä ei ole ruisjauhoja) vaatii juuri oikean määrän halkoja onnistuakseen parahultaisesti. Halkojen määrän ratkaisee niiden alkuperä; esim. leppä-, tai haapahalkoja tarvitaan hieman enemmän, kuin mänty-, tai kuusipuisia, ja hieman enempää enemmän, kuin koivuisia. Tämä lienee kaikille selvää. Nyt uunista on tultava sellainen, että kun sinne aamulla patakukko tällätään "ruskistumaan" pariksi tunniksi, ja puoleilta päivin, kun uuni on hieman hornistunut, se laitetaan kuudeksi tunniksi muhimaan, vie tekele illalla kielen persijeeseen. Älkää laittako toheloa lämmittäjäksi noin tärkeän kulinaristisen nautinnon ollessa kyseessä. Älkää myöskään itse patakukon tekijäksi. Näillä opeilla teillä on pienen pieni mahdollisuus kokea unohtumattoman makunautinnon.

  Riittäköön tuo omakehusta, jottei ala liiaksi leyhähtelemään. Ja niille, jotka ottavat puheeni, eli kirjoitukseni, tosissaan, sanon, että ei kannata. Puhelen välillä, useinkin, joutavia. Tosisiassa en nytkään tiedä uunin tulevaa lämpötilaa, kuin 1 - 2 asteen tarkkuudella.

  Nyt on syöty, tätä kirjoiteltu. Päiväunet jäivät väliin. Aurinko on ilmestynyt taivaalle, ilma lämpenee. Taidan laittaa blogin, sekä muutaman kuvan sähköpostilla Hanniloille, matkaan, lähteä ulos nauttimaan arskasta. Ja talousvettäkin on tuotava "isosta kaivosta": Melko tismalleen kaksi ämpärillistä märkää olen päivässä hakenut. Sillä ollaan pärjätty. Eli sen verran täällä kuluu tiskaamiseen, ruoanlaittoon ja kahvinkeittoon. Takuun voin antaa, että Hollolassa ei pärjätä noilla määrillä, ei alkuunkaan. 

  Kuten sanoin, ennen kuin keskeytin itse itseni, lähden ulos taivastelemaan maata, ilmaa ja kiinteän olomuodon vettä. Tulta ei ole tarkoitus tehdä. 

PILKKIMÄSSÄ

  Ollaan nyt oltu saaressa pari vuorokautta. Tähän mennessä bongattu kaksi Cygnus cygnusta, jotka lentelivät toitetellen eilen ja tänään aamulla saarta ympäri. Lienevät Ilotin takana pesivää vakiokalustoa. Kaksi Dendrocopos majoria, yksi Dryocopus martius, tuttuja naapureita, ovat tietysti maisemissa. Kaksi Corvus coraxia ronkkui ja ajoi takaa kolmatta, joka oli kai tunkeutunut reviirille. Lauma Corvus cornixeja lenteli kylkimyyryä sivutuulessa, Yksinäinen Sciurus vulgaris viiletti venevajan nurkan taakse. Niin ja Turdus merulatkin virittelevät laulujänteitään. Herpaantumattomalla mielenkiinnolla, vuoropäivystyksen ja kiikareiden avustuksella, odotamme ensihavaintoa Homo Sapiensista. Ei ole vielä onnistanut. Toiveita kyllä on; naapurimökin Hannilan Hannu soitti aamulla Lahdesta, kyseli jäätilannetta. Ovat tänään tulossa saareen. Ehkä ovat jo tulleet, jääneet meiltä huomaamatta. Joten kaksi päivää ilman ihmishavaintoa on tosiasia.

  Eilen kaatelin ne tervalepät, pölleiksi pätkin, tänään kärräilin pilkkomispaikalle. Hilppa veteli isommat risut pois jäältä metsään lahoamaan.

  Lupailtiin tosi lämmin päivää. Aamupäivä oli pilvistä ja tuulista, +4-astetta elohopeapylväässä. Puoliltapäivin alkoi pilviverho rakoilla, lämpötila kohota, joten toimeuduttiin siitä pilkille, kokeneet kalannarraajat.

 Jokusia reikiä kairasin saaren itäpuolelle. Ensin viiden metrin matalikolle parin sadan metrin päässä rannasta Saukonsalon suuntaan. Sitten salmeen Avokkaan ja Jänissaarten välissä, matalan kariharjun molemmille puolille. Ei senkään verj'piätä! Ei edes nykyä. Pesuvadillisen kun olisi Perca fluviatiliksia saanut, olisi käyttöä ollut. Jäi patakukko haaveisiin elämään. Vaan rattosa oli istuksia, vaikka tuuli oli navakahko.

  Bongattiin kuitenkin erikoisempi tapaus; alla oleva toukka oli puolessa välissä salmea. Määrätietoista n. parinkymmenen sentin minuuttivauhtia se suunnisti kohti Jänissaarten pääsaarta. Mikähän siitäkin jalostuu? Jos pääsee maalle, ennen kuin joku varis nappaa? Mietin, että olisiko tuuli onnettoman lennättänyt Avokkaan puolelta aika korkean kallion puista jäälle, ja nyt ilman kompasisia ja gsp:tä taivaltaa eksyksissä. Niin tai näin, kaikkea hyvää hänelle toivotan.

  Puolitoista tiimaa kesti kärsivällisyys. Sitten lähdettiin takaisin. Ilmankos minusta ei koskaan ole talvionkijaa kehkeytynyt. Ei jaksa kauaa tyhjänpanttina istuksia, hikipäässä reikiä kairata. Omia jälkiä lähdettiin siis palamaan.

  Jäätä muuten oli kairan kierteiden verran, eli puolisen metriä. Vaan ei se enää ihan rautajäätä ole. Etelärannoilla alkavat kaislojen läpimenot olla sulina. Meillä laituri hölskää irti jäistä. Kesää kohti mennään kiihtyvällä vauhdilla.
  Lämpömittari näyttää nyt plus kymmentä. Jollei tuulisi, voisi "paijattomassa hihassa" ulkona oleskella. Enpä lähde kokeilemaan, ettei tule tautia. Mutta lähden lisäämään kammarin uuniin puita. Ja sen jälkeen ulos haistelemaan lämpimän päivän tuomia kevään tuoksuja, kuuntelemaan, josko uusia laulajia olisi ilmaantunut, katselemaan lentääkö kurki-, tai hanhiparvia kohti pohjoista. Tai koilliseenhan ne isoimmat parvet menevät. Vennään puolelle, Siperiaan. Onneksi ei tarvitse metrolla liikkua, lintujen. Ei Venäjällä, ei muuallakaan.

PIKKUNEITI, NETTI JA PAMFLETTI

   Pikkuneiti Iiris saapui eilen ilahduttamaan meitä läsnäollollaan. On se veikeä tyttö veikeässä iässä! Vaikka jäävi olenkin sanomaan. Kova touhuamaan, sanavarasto kasvaa, lauseet pitenevät. Vaipatkin ovat enää yökäytössä.
  Kohta tulee kesä, pääsee Iiris saareen. Ollaan jo sovittu metsäretkestä. Tyttö muistaa joka kerta, kun nähdään, mainita, että mennään metsään, istutaan kannon nokkaan, ja syödään eväitä. Niin tullaan tekemään!
  Leikkimökki on myös pian pystytetty. Luulen, että siitä tulee mieluinen paikka. Sijaintikin on passeli; savustuspaikan vieressä. Jos, ja kun, on muikkuja, tahi muuta kalaa, savustettavaksi, ei ole tytöllä pitkä matka makupalaa noutamaan. Johan hän napsi viime kesänä haikumuikkuja pyrstöstä pidellen makeina paloina. On tullut äitiinsä. Muistan, kun Anna ja isä-Erkki-vainaa muinoin savustelivat mujeita, söivät verekseltään, niin ettei ollut pöytään asti piisata. Anna oli kai kolmen ikäinen niihin aikoihin.

  Aika samaa näköä on äidissä ja tyttäressä

  Netti on täällä tänään. Jos ei kaikilla, niin valtaosalla 5-85-vuotiaista suomalaisista on käytössään internet. Osalla ikähaarukan ulkopuolisista myös.

  WORDOMETERS'in mukaan maapallon väkiluku on hieman alle 7.5 miljardia, Internetin käyttäjiä on n. 3,4 miljardia, ei yli puolet asukkaista elää ilman nettiä.
  Olemmeko me netin käyttäjät, vajaa puolikas populaatiosta, onnellisempia, kuin ilman verkon autuutta elävät? Olemmeko me viisampia?
  Luultavasti kysymyksiä ei voi ratkaista tuollaisilla kriteereillä. Luulen, että netillä ei ole mitään tekemistä onnellisuuden tai viisauden kanssa. Paremminkin vitutuksen ja tyhhmyyden määrään se voi vaikuttaa.
  Tietoa netissä on tarjolla. Tietoa, niin että korvista pursuaa. Eri asia, millaista, miten oikeaa tieto on. Varmasti sieltä oikeaa, yhtä varmasti väärää, tietoa löytyy.
  Mitä tietoa me sitten verkosta haemme. Minusta tuntuu, että enimmäkseen emme hae objektiivista totuutta, varmaa tietoa. Me haemme sellaista tietoa, mikä tukee meidän oikeaksi luulemiamme käsityksiä. Tästä seuraa, että vaikka meidän oikeaksi luulemamme totuus ei ole totuus, siitä kuitenkin muodostuu meille ehdoton totuus.

  Tämä pätee lähes mihin tahansa asiaan; löytyy tietoa puolesta, vastaan ja siltä väliltä. On surffaajasta kiinni, minkä tiedon haluaa omaksua. Eli kannattaa miettiä, valikoida, seuloa ja raakata kovalla kädellä tietolähteitään, suhtautua jäljelle jääneisiin kriittisesti.  

  Muuten, tuo WORDOMETERS on mielenkiintoinen sivusto. Sieltä näkee reaaliajassa kaikenlaista tietoa palloltamme. Mm. tämänvuotisen syntyneiden ja kuolleiden määrän, metsäkadon, vedenkulutuksen, sekä aliravittujen ja ylipainoisten määrän. Myös tämänpäiväisen  energiankäytön, maahan osuvan auringon energian määrän, sekä sokerina pohjalla Yhdyvalloissa ylipainosta johtuvien sairauksien hoitoon käytetyn rahamäärän.
  En osaa sanoa, kuinka luotettavia nuo luvut ovat, mutta mielenkiintoisia. Linkki sivustoon:
  http://www.worldometers.info/fi/.

  Nyt olisi pamfletin vuoro. Mutta mitä, mistä, minä pamfletoisin? Vaikka vettä sataa lorottaa taivaan täydeltä, mieli on seesteinen, ei satu pernaan:
  -anna ja Iiris tulevat kohta yksiltä synttäreiltä. Ne ovat oikeasti yhdet synttärit, sillä päivänsankari täyttää yhden vuoden. Sitten vietetään rauhaisa ilta Iiriksen touhuilua seuraten, tv visusti suljettuna.
  -huomenna lähdetään viikoksi saareen. Nykyisin tuntuu siltä, että mitä kauemmin sieltä pois on, sen enemmän sinne kaipaa. Tai niin on ollut ennenkin. Mutta kun tilanne on mahdollistanut useammat mökkioleskelut, ikävä tulee nopeammin. Eli mieli on sopeutunut vallitsevaan olotilaan. Ihminen on sellainen eläin.
  -johtuneeko tämä mielenrauha siitä, että en ole netissä juuri surffaillut, uutisia kuunnellut/katsellut? Ehkä. Kun en ole noita tehnyt, en ole saanut väärää tai oikeaa tietoa. Sillä vaikka tiedon sanotaan olevan valtaa, kerrotaan sen myös lisäävän tuskaa. Eli "don't panic", vaikka et ihan joka päivä, tai viikkokaan, ole ajan hermolla. Taidan ryhtyä joka toiseksi päiväksi nettittömäksi uutispimentolaiseksi. En siis uutispaimentolaiseksi, eli -nomadiksi. Uutisnomadit ovat ihmisiä, jotka liikkuvat uutisvirran mukana paikasta toiseen tyydyttääkseen jokapäiväiset tarpeensa. Heidät tunnistaa uusimmasta älypuhelimesta, tabletista, läppäri- ja matkalaukusta, hotelliketjujen kanta-asikaskorteista, vr:n vakioasiakkuudesta ja Finnairin lentopisteiden hamstrauksesta.

  Eli jääköön pamfletti. Seuraava kirjoitus sinkaistaan sfääreihin Avokkaasta, olkoot se sitten vaikka pefletti.

PALUU TRIOON

  Eilen käytiin äänestämässä. Ei jää tekemättä, jos sunnuntaina alkava Anttolan reissu venähtää yli äänestyspäivän. Sain eilen myös luettua edellisessä blogissa kehumani Joël Dicker'in opuksen. Epologiin asti riitti käänteitä. Ja kirja oli ensimmäinen kohdalleni osuneista, missä lukujen numerointi on laskeva: esimmäisen luvun numero on 31, viimeisen 1.

  Tänään on taisteltu, tai Hilppa on, verottajan ja vapaaehtoisen eläkeen maksajan ristiriitaisten käsitysten kanssa. Toinen pyytää hakemukseen lisäveroprosenttia, ensimmäinen ei sitä anna ennen tarkkoja lukuja. En asiaa tarkemmin lähde ruotimaan, mutta taisi selvitä lopulta. Sanonpahan vaan, että ei välttämättä tässä sähköisessä maailmassa kaikki toimi kitkattomasti, ei edes kokeneelta henkilöltä. Sääliksi käy tumpeloita!

  Huomenna tulevat Anna ja Iiris. Iloa ja mielihyvää tiedossa.

  Nyt istun Trion Ciao Caffe'ssa. Hilppa meni El Toroon syömään entisen työporukan kanssa. Kävin asioilla, nyt latkin tuplaespressoa ja kirjoitan. Kello on 17:44. Täällä on aika hiljaista. Koulukkaita jonkin verran, pariassa pöydässä maahanmuuttajia, muutama asiakas luuhailee rättikaupasta toiseen.
  Minä mietin, että mitä kaikkea mr. President Trump ehtii saada aikaan, ennen kuin hänelle löydetään suitset? Vai löydetäänkö? Saako yksi mies mellastaa mielin määrin? Vaikka ei vielä ihan perinteistä sotaa ole äijä aloittanut, niin sekin mahdollisuus väikkyy mielessä. Onneksi taitaa olla Putinin kamuja, muuten voisi kohta olla kusiset oltavat.
  Juuri ennen lähtöä katselin viiden uutiset. Niissä kerrottiin, että Sauli oli Arkangelissa sanonut olevansa valmis isännöimään Putinin ja Trumpin tapaamista. Putin oli ilmaissut hyväksyntänsä ajatukselle. Jos toteutuu, niin siitähän performanssi syntyy. En halua silloin olla Helsingissä!

Kaikille ison luokan päättäjille, pienille kihoille ja Meikäläisen Masoille ja Maijoille: Muistakaa John'in ja Yoko'n sanat.

  Siis muistakaa ne, ennen kuin sota edes alkaa. Tai sotiahan käydään kaiken aikaa. Mutta maailmanpalokin on mahdollinen.

    Kohta alkaa huhtikuu, kuukausista julmin. Ensimmäinen viikko julmuutta aiotaan vastaanottaa saaressa. Pilkkiä uitetaan, lintujen kevättouhuja seuraillaan, toukokuuta ja puutarhatöitä suunnitellaan. Sieniäkin varrotaan, vaikka ei edes allaolevaa taida ihan vähään aikaan ilmaantua.

  Kohta palauttuamme on jo pääsiäinen. Voi olla, että saareen mennään vasta, kun ulappa lainehtii. Sitten on hommia. Ei käy aika pitkäksi, jos kaikki suunnitellut tehdään. Mutta miksei tehtäisi. Ja puita kaupanpäälle.
  Puista vielä: Ensi viikolla on oiva hetki kaataa rannalta kaksi melkoisen isoa tervaleppää. Alkavat näet olla vanhoja ja osittain elottomia. Kesällä niitä ei kannata hojeltaa; ovat valmiiksi järvelle menossa, eli hankalaa olisi maalle päin kaataa. Mutta nyt sen kun antaa romahtaa jäälle, karsii ja pätkii valmiiksi, kärrää lumetonta tannerta halkorantteelle. Pari vuotta ovat lepän mokomat mieltä vaivanneet, mutta ovat jääneet, eli unohtuneet, kaatamatta. Nyt sen teen!

  Tempus fugit. Pian tosiaan veneellä sörnäytellään, puut lehtiä kasvattavat, härkälinnut sulostuttavat iltaamme , aamuamme uskomattoman vienolla ja hempeällä soidinäänellään. Ja kohta päästään noitakin katselemaan.

  Toiveissa on tietenkin hyvä sienivuosi. Niin korvasienien, vahveroiden, rouskujen, tattien, kaikkien syötävien kannalta. 

  Vesitilanne on arvoitus. Matalalla näyttää Saimaan pinta olevan. Päijät-Hämeessä on kuulema pohjavesi 60 senttiä normaalia matalammalla. Eikä sulavesiä liiemmin ole tulossa. Voipi Avokkaan kaivo olla kesällä kuivan puoleinen. Vaikka ei sitä vielä osaa varmaksi sanoa. Mutta jos alkaa märkä loppua (on n. 5-6 vuoden välein ollut vähissä) täytyy alkaa miettimään, mistä repäistään rahat porakaivoon. Kun paikalla on tarkoitus paljon aikaa viettää, haluaa, että olosuhteet siihen ovat säälliset. Nuorena ei tuollaisilla asioilla ollut niin väliä, mutta ei me enää olla, nuoria. Tai kaali on, kroppa ei. Ja näköjään massa voittaa hengen, kun ikää kerttyy.

  Pitää lopetella. Yksi juttu täytyy vielä käydä ostamassa. Ja laskemassa kahvit pisuaariin. Hilppa sanoi pari tuntia viipyvänsä, voi pian soittaa.

  Laitan lopuksi kuvan aamun lenkiltä. Hilpan kanssa dallattiin Okeroisten myllyn kierros, ja tullessa äkättiin siinä hevostallien jälkeen pellolla kuusi kaurista. Tai peuraa, joskaan ei jalo-. Olen niitä silloin tällöin bongannut, yhden, korkeintaan kaksi kerrallaan. On ollut myös hämärää, tai ne ovat vain vilahtaneet, niin että en ole aiemmin saanut kuvaa otettua. Nyt se onnistui, pokkarilla ja zoomilla. Aika kaukana ne olivat.

MUUTOSTEN KOURISSA

  Eilen piti olla hammaslääkäri klo. 9:15. Kahdeksan jälkeen sain puhelinsoiton: "Valitettavasti teille varattu aika joudutaan perumaan."
  Minä siihen: "No, ei siinä mitään. Koska uusi aika on?"
  "19. toukokuuta, kello 10:30."
  "Asia selvä."
  Ei hammaslääkärissä käynti iloinen asia ole, mutta kun sen on tehnyt, on se tehty. Nyt odotellaan taas liki pari kuukautta. Eli aika työllistettyjä ovat, kunnalliset hampilääkärit.

  Meidän piti lähteä perjantaina Avokkaaseen. Eilen illalla soitti Anna; hän on Iiriksen kanssa tulossa Hollolaan viikonlopuksi. Eihän me malteta pois lähteä! Joku viikko on IIriksen tapaamisesta, on tosi mukava taas seurata, kuinka lapsi on kehittynyt. Sitä paitsi meille on se ja sama, lähdetäänkö silloin, tällöin, tai pari päivää myöhemmin. Ei jäät kuitenkaan vielä alta sula.
  Onneksi eläkeläisen kalenteri on joustava ja yhteistyöhaluinen. Ei siltäkään osin ongelmaa. Pitääpä vilkaista, mitä muuta on lähitulevaisuudelle merkattu. Ensi viikko on blanko. Maanantaina, 10.4. on renkaanvaihto Vianorilla. Hyvin ehtivät perua. Sen jälkeen onkin yllättävän tyhjää. Eipä tule muutoksia.

  Tämän aamuista tapaamista ei kotihoitohenkilö kuitenkaan perunut. Täytettiin paperit, luovutin avaimen. Hän pääsee ensi viikolla töihin; äiti ei lähde kanssamme Anttolaan, joten sovin, että hoivahenkilö käy ensi viikon keskiviikkona hoitamassa Elinan kauppa-asiat. Ja on tarvittaessa muutenkin valmiudessa, jos asiaa ilmaantuu. Keveämmin mielin voidaan lähteä ahvenia pilkkimään.

  Sijoitin tosiaan talvikalastukseen ruhtinaalliset 27,97 €:
  -Happy Angler pilkkisetti                                    9,79
  -tasapainopilkki Jak 50 mm 8 g                        3,85
  -tasapainipilkki Jak 50 mm 14 g                        3,85
  -Kaviaari-Kirppu 1 R                                           3,49
  -pilkki Nautilus 6 cm                                          6,99
                                                                         ____________
                                                                            27.97

  Mitä helvettiä!! Eihän tuossa ole kuin yksi pilkkisetti! Ja varmasti ostin kaksi. Eikä ne niin halpoja olleet, että hintaan kaksi sisältyisi. Sitäpäitsi ei meillä Suomessa tunneta sentin puolikkaita, mikäli olen ymmärtänyt. Hieno hinta olisi toki 4,895.  Tarkastus: Kyllä, kaksi kappaletta on pakattu reppuun.
  Olenko nyt rikollinen? En näet aio mennä oikaisemaan tapahtunutta. Takuuvarmasti olivat molemmat pilkkisetit hihnalla. Otan riskin, että joku tämän lukenut menee ja kärväyttää minut. Jos näin käy, kiellän kaiken! Tämä blogi on silkkaa fiktiota. Kuitinkin aioin salamannopeasti syödä, mikäli poliisit ovikelloa soittelevat. Ja toinen onki on jo ennen tämän julkaisua kiikutettu takapihalle puutarhatarvikelaatikkoon. Ai niin! Ei vainenkaan. Enpä kerro, mihin sen kätken!
  Sitä paitsi eikös HonkKong ole johonkin velkasaneeraukseen tai mihin lie ajautumassa? Menköön samaan pankrottiin.
  Yleensä olen kyllä melko rehellinen. Muistan kerran, kauan sitten, kun K-kaupan kassa antoi viiskymppisellä (markkaa) maksamistani ostoksista vaihtorahan satasesta. Rahan arvo oli silloin sellainen, että 50 mk oli huomattava summa. Minä ajattelin, että ei ole oikein, jos tyttöparka joutuu omistaan erotuksen kaivamaan. Oikaisin siis virheen, sain lämpimät kiitokset, kauniin hymyn. Näin jälkikäteen ajateltuna tuskin kassaneitiä olisi palkasta rokotettu. Mutta se oli ensin mielessä, toimin spontaanisti.

  Pari kulttuuriasiaa:
  1. Eilen kirjastossa käydessäni sattui silmiini Tim Buckleyn albumi. Löysin pari lisää, lainasin. Mies on tuttu, musiikki vähemmän. Aamulla puolitoista tiimaa kuuntelin. Sehän kuulosti arvatkaapa miltä? Raikkaalta, 1966 tehty musiikki!

  2. Sain vinkin  Joël Dicker- nimisen sveitsiläiskirjalijan teoksesta "Totuus Harry Quepertin tapauksesta". Haalin sen luettavakseni. Nyt on 600 sivua luettu 800-sivuisesta opuksesta. Tapahtumat eivät suinkaan sijoitu Eurooppaan, vaan rapakon taakse uusenglantilaiseen Auroran pikkukaupunkiin. Hyvä kirja. Vaikka siinä hypitään ajassa kaiken aikaa, ja tapahtumiakin kuvataan useamman ihmisen näkökulmasta, ei tuota vaikeuksia pysyä "kartalla". Ja uusia asioita putkahtelee esiin jatkuvasti. Loppuratkaisua on ihan mahdotonta lähteä tässä vaiheessa ennakoimaan. Mieheltä on suomennettu toinenkin teos: "Baltimoren sukuhaaran tragedia". Se tulee hankittavaksi Anttolan reissun jälkeen.

  3. Tallensi ja katsoin Raid-elokuvan. Siitä inspiroituneena menin selaamaan minulle puoleksi vuodeksi veloituksetta ElisäViihteen uusimisen yhteydessä tullutta ElisaAitiota, Sieltä löytyy satoja elokuvia, sarjoja ja dokkareita. Ja löytyi sieltä Raidkin! Kaikki 12 osaa. Olen nyt neljä katsonut. Sarjassa on jotain, mihin aikanaan tykästyin. Liekö Lohtanderin Oivan, Mujeen Juhan, Sorvalin Karin, tietysti Lehtisen Kain, roolisuoritukset. Niin ja Markku Maalismaan rekkakuski Ratsumies ja Risto Salmen hykerryttävä Perse-Arska! Kaikkine puutteineen ja epäämättömine yliampumisineen hyvää kotimaista poliisisarjaa.
 
  Tuota ElisaAitio-diiliä en kuitenkaan aio ilmaisen kauden jälkeen jatkaa. Ei se ole kuin 10 €/kk. Mutta kun aika ei tahdo riittää ihan vapailta kanavilta tulevien ohjelmien tai niiden tallenteiden katseluun. Raidin lisäksi olen tuolta foorumilta katsonut Boris ja Arkadi Strugatskin mainioon kirjaan "Stalker" perustuvan Andrei Tarkovskin ohjaaman elokuvan. Leffa hyvä, kirja parempi. Kirja lukeutuu ehdottomiin scifi-suosikkeihini.

  Ninpä niin. Taidan lopetella, hiippailla katsomaan Raidista jakson 5, "Pikkurikollisten tappajaa etsitään".