AAMUA KOHTI

  Kello lähestyy kolmea. Pyöriskelin sängyssä tovin, nousin ylös, aloin kirjoittamaan. Syynä ei suinkaan ole sisäinen palo, edes pakottava sanomisen tarve, vaan maalaisjärki. Ajattelin, että on korrektimpaa poistua häiritsemästä Hilppaa kyljen kääntelyllään. Joten tässä ollaan.
  Mistä tuo unettomuus johtuu? Luultavasti siitä, että olen nukkunut univajeeni loppuun. Illalla raukoi niin, että jo yhdeksältä olin täydessä horteessa. Edellisenäkin yönä tuli nukuttua ihan reippaasti. Joskus näin käy. Eikä väkisinmakuu ole alaani.

  Eilen tultiin Avokkaasta. Jossain Kuortin kohdilla tavoitettiin se piste, missä usmuuttelimme tasan viikkoa aikaisemmin kohti Anttolaa. Ilmoja siellä piteli; oli poutaa ja sadetta, lunta, räntää, vettäkin. Mutta enimmäkseen puoutaa. Aurinko paisteli kolme päivää putkeen (lauantai-maanantai). Väliin tuuli aika reippaasti. Mutta ei ilmoissa ollut moittimista. Pääosin hyviä hiihtokelejä. Täysikuukin loimotteli lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.

  Kun seuraavan kerran saareen suunnistetaan, tuskin suksia kannattaa mukaan ottaa. Jäällä ei varmaankaa ole enää lunta nimeksikään. Lähitulevaisuudessa osuu muutamia pakollisia asioita tehtäviksi. Niiden vuoksi pääsemme vasta perjantaina, 31. kuluvaa kuuta Hollolasta irtautumaan.
  Täytyy jo tänään lähteä katsastamaan lähiseutujen latutilannetta. Sen verran taisi tasapainokyky palautua, että uskaltaa mäkimaastoon lähteä. Ehkä ei ihan hurjimpia reittejä ensi alkuun kannata valita. Luulen, että vielä jonkin aikaa ovat latureitit hiihdettävässä kunnossa, luvatusta lämpöaallosta huolimatta.
  Kyllä ovat hyvät, nuo "karvapohjasukset". Luistavat, eivät lipsu. Eivät edes eilen aamulla, kun muutaman sentin nuoskalumessa taivalettiin autolle. Eivät rantatöyrästä noustessakaan, vaikka perävedossa oli aika raskas ahkio. Eli n. viikon hiihtokokemuksella arvioituna ovat sivakat hintansa väärtti.

  Taina ja Katriinan poikkesivat sunnuntaina päiväkahvilla. Anni oli jäänyt koulutehtäviä tekemään, samalla Elinan seuraksi.

  Maanantaina käytiin me Hilpan kanssa naapurimökillä Hanniloilla puolestaan kahvilla. Samalla nosteltiin heidän laiturinsa kulkusillat ponttooniosan päälle. Ovat tilanneet uuden laiturin kevääksi. Aikomuksena on uittaa entinen Potinlahteen, rakennella siitä uusi kimppalaituri vanhan ja aikansa eläneen tilalle. Neljä meitä siinä laiturikimpassa on: Hannilat, Kyhälät, Rehulat ja allekirjoittanut veneineen. Kyhälän Kosti alkaa olla jo iäkäs, mutta eiköhän jompi kumpi pojistaan tule talkoisiin. Rehulan Juha itseoikeutetusti työtä johtamaan. Minä ja Hannilan Hannu tekevinä osapuolina. Kyllä siitä yksi laituri syntyy. Uskokaa pois!

  Maanantaina, kun vielä paisteli, kävin nappaamasta navetanmuurilta kuvan reviiristämme. Maakellari jäi puiden taakse katveeseen, samoin "uusi" (valm. 1995) aitta.

  Tuon vanhan aitan (kuvassa oikealla) etupuolelle tulee kesällä vielä Iiriksen leikkimökki, mutta ei siitä kuvassa olisi näkynyt harjaakaan, vaikka olisi jo pystytettynä ollut. 

  Perjantaina ajattelin mennä Elinalle tekemään vähän perusteellisemman siivouksen. Samalla teemme inventaarion hänen jääkaapissaan ja pakastimessaan. Jk:ssa on pilvin pimein hilloja sun muita purnukoita, niin etteivät meinaa normaalit ruokaostokset mahtua. Samoin on pakkanen tupaten täynnä. Saa nähdä, mitä löytyy. Kovalla kädellä on aikomus poistaa kaikki vahänkin epäilyttävä. Sanokoon äiti mitä tahansa. Ja sanoohan hän! Osaan kuvitella.
  Voi olla, että tuo "puhdistus" jääkin maanantaiksi. Tuli mieleeni, että perjantaina taitaa olla eräs toinen juttu. Ja, kuten tunnettua, ei eläkeläisen keskittymiskyky piisaa, kuin yhteen tapahtumaan päivässä.

  Ensi viikolla on aikomus olla yhteydessä Lahden kaupungin Asiakasohjausyksikkö Siiriin, siellä ikääntyvien palveluneuvontaan, eli PalveluSantraan. Tarkoituksena kartoittaa, josko vanhalle äidilleni olisi jotain apua saatavilla. Tarkoitan kerran, pari viikossa käyntiä silloin, kun me olemme mökillä. Minä hoidan Elinan asiat enemmän kuin mielelläni, silloin kun olemme Hollolassa. Mutta nyt, kun meillä on vapaus, olisimme miellämme osan aikaa Anttolassa. Eikä Elinasta enää saareen tulijaksi, pikaista käyntiä lukuunottamatta, ole. Eikä häntä oikein voi Tainan ja Haneli huusholliin aina roudata. Siinä menevät pidemmän päälle kaikkien osapuolten hermot.
  Elina pärjää kyllä sen näppäsen viikon, minkä kerrallaan mökillä yleensä putkeen olemme, kunhan vaan käyn kaupasta riittävästi evästä. Mutta entäs, jos puhelimeen ei vastata, kun yhtenä aamuna yritän häntä Avokkaasta käsin tavoittaa? Ei kun kiireen kengässä autolle, kohti Lahtea sörnäyttämään. Sitä lähinnä jäljestän tuolla PalveluSantran yhteydenotolla. Sitä, että olisi lähitienoilla joku, jolla on avain Elinalle. Joku, joka kävisi silloin tällöin katsomassa. Ja tietysti, jos en saisi äitiin yhteyttä.
  Eiköpä tuo asia ensi viikolla selviä. Luulisi pienetä eläkettä saavalla liki 95-vuotiaalla olevan mahdollisuus ja oikeus saada tuollaista apua. Maksua vastaan, luulen. Tai tietysti. Mutta sekin selvinnee pian.  

  Kello käy kohti viittä. Kohta pitää vetäistä tamineet niskaan, lähteä sauvoja ulkoiluttamaan. Karvan pakkasen puolella näkyy lämpötila olevan, kotikatu aivan sula ja kuiva. Luulen, että nastakenkät voi laittaa naftaliiniin, kumitassut sauvojen kärkiin. Eiköpä kevyenliikenteenväylät jo jäättöminä ole?

LAUANTAIN TOIVOTUT

  Aurinkoista luvattiin, aurinkoa toivottiin, aurinko paistoi. Siinä tämä lauantai pelkistettynä. Jos lopuilleen kääntyvää päivää tarkastelee laajemmin, kului se kutakuinkin seuraavasti:
  Kello kuusi sängystä ylös (Peppe). Kusireissu. Hammas- ja naamapyykki. Törppö Benecolia, pari luontaistuotenappia. Leivinuuniin tulet. Kahvi porisemaan, aamupalatarpeet pöytään. Kello 6:30 Hilppa kahville......ja paskat. Lopetan laajemman tarkastelun tähän, siirryn käyttämään ylimalkaisempaa lähestymistapaa.
  Possupaisti juureksineen syötiin ennen puoltapäivää. Hetki ruokaa sulateltiin, termarillinen kahvia keitettiin, se ja keksipaketti, perseenystävät ja kameravarusteita reppuun pakattiin, sukset jalkaan laitettiin, hiihtelemään lähdettiin. Ei tuu hittojakaan, ei tuo selostus ollut ylimalkaista nähnytkään! Lupaan parantaa tapani.

  Hiihdeltiin Halkoluodoille, sen pohjoisimpaan saareen. Siihen, mikä on lähimpänä Makkuutsaaria. Istahdettiin rantakiville kahvit hörppäämään, auringosta nauttimaan. Ja maisemista.

  Lentoonko tuo Hilppa on lähdössä, vai itsekseenkö aaltoa aikoo aloitella?

Kalasääksen pesä odotteli asukkaitaan....... 

........silmä lepäsi......

 .....ja kahvi maittoi.

  Takaisin hiihdeltiin Pyöreän Kamalan taitse. Vielä tovi laiturilla istuskeltiin. Vaikka ensin piti käydä vaatteita vaihtamassa; oli aluspaita melko märäksi muuttunut, jostain syystä.

  Sitten kuvat kameroista koneelle, tätä blogia kirjoittamaan. Samalla kun sauna lämpeni. Hyvissä ajoin on tullut tavaksi täällä kylpeä. Vaikka näille vuosin jo päivänvaloa riittää pidemmälle.
  Nyt on saunottu. Kammarin uunissa poksahtelee pihkapuu, sitä säestää Hilpan tukankuivaajan hyrinä. Niin ettei täällä ihan metsäläisiä olla.

  Tänään on tuntunut hyvä ettei ahdistavalta. Moottorikelkkoja, mönkijöitä, hiihtäjiä, pilkkimiehiä, jokunen autokin on jäällä havaittu. Samoin on porukkaan ilmaantunut muutamalle lähimökille. Vitsi, vitsi, ei täällä mitään läyhkettä ole, ei mikään ahista. Vaihtelua, kun ei pariin päivään ollut ihmissieluista tietoakaan.

  Eilen kairailin muutaman reiän Avokkaansalmeen. Rantapuolella on jäätä hieman alle 40 senttiä, siitä rautajäätä muutama sentti vähemmän. Mutta keskemmällä, reimareitten luona, missä on hieman virtaa, oli paksuus viisi senttiä ohkaisempi. Päätin, että unohdan sorahomman. Turha riskeerata, vaikka luultavasti jää kestäisi. Kuuluisia viimeisiä sanoja nuo. Joten tuodaan kesällä lautalla, tai odotellaan kovempia talvia. Halvempiakin katiskoita nimittäin on tarjolla, kuin Hanelin traktori.

  Tänään tulee Putouksen viimeinen jakso, myöhemmin Vera Stanhope. Midsomerin murhat tallenteelle, samoin Bonusperhe. Ei tuo Midsomer kovin kaksinen sarja ole, mutta kun tienoo ehdottomasti lukeutuu maapallon vaarallisimpiin paikkoihin; pari, kolme murhaa joka viikko kyläpahasessa, on tullut katseltua. Ei Bonusperhekkään parasta A-luokkaa ole, ajankulua kuitenkin.

  Sellaista täällä tänään. Huomennakin lupeissa hyvää ilmaa. Tietää ulkonaoloa, suksilla ja ilman. Taina ja tytöt ehkä tulevat iltapäivällä kahville, ehkä eivät. Haneli on vielä Kuusamossa, lähtevät aamulla paluumatkalle.

Lopuksi jäkälätaidetta Halkoluodoilta: 

HIIHTOLOMA

  Hiihtoloman ajankohdan jakautumiseen on tullut asetuksella vahvistettu muutos: Eteläisellä Luonterilla Avokkaansaaressa sijaitseva Saarela-niminen tila kuluu vuodesta 2017 lähtien Pohjois-Suomen hiihtolomaviikkon, sekä tarpeen vaatiessa sitä kronologisesti kalenterissa seuraavaan viikkoon. Mikäli olosuhteet sitä vaativat, mahdollistaa asetus Saarelan asukkaiden hiihtoloman ajoitukseen muutoksia ja pidennyksiä. Eli me vietämme hiihtolomaa.

  Eilen ei hiihdetty, kuin ahkiot perässä autolta mökille. Tänään käytiin tekemässä muutaman kilsan latu. Hyvä toki jäällä on hiihdellä ilman latuakin, ladulla vielä parempi. Eli jos ei lunta satele, tuuli umpeen tuiverra, meillä on huomenna latu alla, ylihuomenna asiat vielä paremmalla tolalla.Tai ainakin sukset. Paremmalla tolalla.

  Eilen tullessamme oli pumppu hoitanut lämpötilan +15 asteeseen. Illan kahussa oli jo parikymmentä. Tuuli melko navakasti. Illalla ja yöllä oli lähes pilvetöntä, kohti täyttymystään taivaltava kuu kuumotteli. Aamulla sitten pilvistä, karvan verran pakkasella, tuuli lähes tyyntynyt.

  Äsken tultiin suksimasta. Käytiin ihan vasiten Jänissaaren (sen pohjoisemman) kalliolta pari pientä mäkeä laskemassa. Kokeilemassa, pysyykö vielä pystyssä.

 No pysyttiin. Vaan eipä olleet kummoisia mäetkään.

  Kun kotiin palataan, pitää lähteä Hollolan ja Lahden runsaille sekä monipuolisille laduille taitojaan kokeilemaan. Sieltä löytyy tosi vaativiakin laskuja.

  Leivinuuni on aamulla lämmitetty, nyt siellä valmistuu jayhelihamureke. Pottujen keitinvesi lämpenee hellalla. Näkyy Hilppa jo salaatitkin loihtineen, kohta syödään. Kun aikaisin herää, niin tarvitsee aikaisin lounaan. Niin se menee. 

  Sitten pienet perräiset. Päiväkahveja odotellessa pitää mennä kantamaan saunaan vedet. Kahvin jälkeen mittauskairauksia tekemään. Ainakin salmen heikoimmiksi arvelemiltani kohdilta on pliktattava (kai jääperätutkimuksesta voi tuota maaperätutkimusta tarkoittavaa teonsanaa käyttää?). Jokunen reikä muualtakin reitin varrelta. Mikäli jää osoittautuu riittävän vahvaksi, ensi viikon alussa voidaan soraa tänne kuskata. Mikäli kaikille asiaan liittyville sopii. Haneli lähti tänä aamuna sian pieremän aikoihin Kuusamoon. Tulee lauantaina takaisin. Jonkin tutun mökille menivät saunanlauteita tekemään. Pilkkivehkeet sanoi mukaan ottavansa. 

  Haneli tulee varmasti sorakuskiksi, jos niin päätetään. Hegulilta en ole vielä kysynyt, mittailen ensin jään vahvuuden. Soraa pitäisi paikalle saada päivän varoitusajalla, näin minulle on kerrottu.

  Hyvissä ajoi, tavan mukaan, saunotaan. Eli ennen Emmerdaleja. Huomenna hiihdellään, luultavasti lenkkiä pidennetään. Linnupönttöjä ehkä ripustelen, lisääkin saatan tehdä näppästä. Viikonlopuksi näyttää lupaavan aurinkoista. Voisi ottaa evästä reppuun, lähteä kauemmas Luonterille sivakoimaan.

  Ei ole ainakaan lähimökeillä muita asukkaita. Jos olisi, tai tulee, saatan käydä kysäisemässä, haluavatko he liittyä kanssamme uudistettuun hiihtolomakäytäntöön. Uskon asetukseen voitavan kivuttomasti tehdä muutamia lisäyksiä.

   Eli elämä kulkee siten, kun sen pitää täällä kulkeakin. Rauhallisesti. Käpytikka, joka edellisellä reissulla kerran, pari, ilmoitti läsnäolostaan, tirskauttelee nyt ahkerasti. Aamulla palokärki päräytteli läheisessä niemessä. Joku tintti sirkuttelee harvakseltaa. Kohti kevättä kuljetaan.

HIIHDOT TAKANA, HIIHTO EDESSÄ

  Loppuivat lopulta kisat Lahdessa. Tuli vielä lejeerinkiä päätösmatkalla. Viisikö mitalia se Suomi sai? Ihan hyvä saavutus. Jos mäkimiehet olisivat männävuosien tasolla, olisi muutama lisää tullut.
  Hiihdot mm-kisoissa loppuivat, meillä alkoivat. Eilen käytiin tyypit uusilla Atomic'eilla ottamassa. Messilän jäällä käytiin. Ei arvattu puolen iän tauon jälkeen harjujen mäkisille laduille rynnätä. Hyvä niin. Liukkaat olivat sujuttimet. Ja ohuet, kevyet.   Olisi voinut ensimmäisestä laskusta tulla turpanuusku, jos suin päin oltaisiin laduille lähdetty.
  Ovat sivakat melkoisen metamorfoosin kokeneet sitten "rotanloukkujen" ja Järvisten. Hieman aluksi tökki, lykkiminen. Mutta pian taidot palautuivat. Vaikka ei järin  pitkää lenkkiä ensi alkuun tehty, tuntuvat reidet nyt lievästi helliltä. Erilaista rasitusta, kyllä ne oppivat, reituset. Tänään on loistava keli tulossa, joten ip. uudelleen jäälle. Ja keskiviikosta lähtien Luonterin maisemiin sujuttelemaan. 5-6 päivää saaressa ollaan, Ansaittua hiljaisuutta aistimassa. Sen verran työnsyrjään pitää takertua, että ripustan edellisellä reissulla tekemäni pöntöt odottamaan asukkaita. Ja kairailen muutaman mittausavannon. Jos vaikka saataisiin sitä soraa jokunen pikkulavallinen roudattua.

  Eilen huomasin, että taas tuuppaa joku taho "tykkäyksiäni" fb:iin. Saimoin kuluu tulevan Railin nimissä. Niitä poistelin, roskapostiksi merkitsin, estelin. Laitoin myös ilmoituksen tukeen. Sieltä oli yöllä tullut seuraava vastaus:

   "Thanks for your email. Unfortunately, we aren't able to provide support for spam reports from this email alias, but we do have other support channels available to help you secure your account or make this type of report. Learn more in the Help Center."

  Tuosta voisi päätellä, että vaikka fb kehottaa meitä haalimaan kavereita foorumilleen, ei se itse halua olla meidän kaverimme.
  No, oli vastauksessa vielä kehotus suojaamaan tili. Sen tein ohjetta noudattaen. eli vaihdoin salasanan. Kun etenin opastettua polkua, ilmoitti kone, että minulla on joku sellainen lisäys tililläni, jota en mahdollisesti ole itse sinne laittanut. Kysyttiin, haluanko poistaa sen. Tietysti halusin! Toivottavasti auttoi!!!! Se linkki, mistä löytää ohjatun tilinsuojauksen on tämä:

  https://www.facebook.com/help/www/287137088110949/.

  Jos vielä rupeaa pukkailemaan asiattomia juttuja, on jäljellä Plan B ja Plan C.

  Plan B, eli kevyempi versio on se, että lopetan fb-tilini ja luon uuden. Tässä tapauksessa täytyy tarkkaan miettiä, onko puljaus aiheuttamansa vaivan arvoinen.

  Jos päädyn Plan B:hen, ja ja siitä huolimatta esiintyy aiheetonta vittuilua, on edessä Plan C, eli tyystin kaikkien fb-yhteyksien lopettaminen.

  Plan C voi tulla kyseeseen ilman nykyisen profiilin lopettamista, uuden luomista. Kuulostellaan, katsellaan, mitä tapahtuu. Jos haitat jatkuvat, sen hetkisestä kyrpiintymisaste määrää, valitsenko Planin B vai C.

  Nyt te kysytte, että mikä on Plan A? No se on tietysti pidättäytyminen nykyisessä käytännössä, eli pysähtyneisyyden aika. Siihen olen vielä liian selväjärkinen.

  Kävin välillä kuikkaamassa fb:n toimintalokia; ei olut yhtään toivomatonta vierailua. Ei sitten eilisillan ole näkynyt. Uskotaan, toivotaan, skeptisinä odotellaan, onko syytä ryhtyä totettamaan seuraavia "pläänejä!"

  Hilppa on tällännyt karjalanpaistin uuniin muhimaan, siis katsomaan jokin tallenne hiihtoloman aikana luvattoman pitkäksi venyneeltä listalta.

PS: Huomenna mennään päivänäytökseen katsomaan "Tom of Finland".

PPS. Ei me eilen ihan keskenään jäällä oltu:

PERPEETUM MOBILE

  Aika tohinaa ollut muutama päivä. Nyt tuntuu suorastaan oudolta; olen yksin. Vein äsken Annin ja Katriinan junalle, visiitillä olleen Elinan kotiinsa. Hilppa, Anna ja Iiris lähtivät ulos. Siunattu tila! Hiljaisuus!
  Vaikka mukavaa oli, kun oli elämää kotona. Ja Iiris nautti! Aika nokkela tyttö, se Iiris. Sanoi Anttolan likoille, että kiva, kun tulitte käymään. Outoa kuulla tuollainen lause alle kaksi ja puolivuotiaan suusta. Jostain oli kuullut, osasi soveltaa tilanteeseen.
  Melkoinen ikiliikkuja tyttö on myös. Ei juuri paikoillaan ole, paitsi jos saa katsoa Pikkukakkosta. Ja tiukkaa tekee välillä silloinkin. Puuhaa pisaa, ja mielikuvitusta erilaisiin leikkeihin. Ja päälle maistuu ruoka. Varsinkin, kun sattuu mieleistä tarjolle. Yhtenä päivänä tempaisi kolme annosta spagettia ja jauhelihakastiketta, tänään viisi lihapullaa ja keon pottumuusia.

  Iiris on ollut kahtena päivänä kisoissa. Eilen oli katsomassa pronssiviestin. Hain sitten tytön Hollolaan, Anna ja isommat tytöt olivat iltaan asti katsomassa mäkikisaa. Tykkäsivät "maalaistytöt" meiningistä ja tunnelmasta. Tänään oli Iiriksellä, Annalla myös, vapaapäivä. Huomenna menevät Jonin kanssa porukalla hiihtostadionille. Pakkasta ja pilvipoutaa näyttää olevan ennusteessa.

  Heikkinen sitten kaatui, kuuntelin sen radiosta. Kovia ovat hojeltumaan, milloin toisen aiheuttamana, milloin ihan muuten vaan. No, ehkä karvaampaa olisi ollut kiritappio Ruotsille, mahdollisesti Sveitsille myös. Kisat jatkukoon pystyasennossa, onhan siellä joku matka ja hyppy vielä jäljellä.

  Joni tulee illemmalla paikkaamaan Annin ja Katriinan jättämää aukkoa. Eli sunnutai-iltana sitten ollaan taas kahdestaan. Iiris viihtyi tylystä ilmeestään huolimatta hyvin Annin ja Katriinan kanssa, mutta varmasti on illalla ilo katossa, kun "pappa" tulee.

  Käytiin viikolla Hilpan kanssa ostaa päräyttämässä sukset. Ja monot myös. Sekä sauvat. Ihan sillä persolla ostettiin, että jäällä Anttolassa sivakoidaan. Pertsaa, mitäs Pertsa muuta.
  Karvapohjasukset sai myyjä meille myytyä. Minä kun kerroin, että en suin surminkaan halua sekaantua voideltaviin kapineisiin. Nuo pitäisi olla sellaiset, että pelittää.
  Kahdessa kaupassa ensin käytiin, kolmannesta ostettiin. Täytyy sanoa, että myyjällä on väliä. Noissa ensimmäisissä sattui meitä palvelemaan niin asiantuntematon henkilö, että ei tehnyt mieli ryhtyä kauppaa hieromaan. Kolmannesta sitten löytyi mies, joka tiesi mistä puhui. Joten kaupat syntyivät.
  Tuossa ensi viikon puolivälin paikkeilla on tarkoitus Anttolaan lähteä. Olisivat vaan kelit kelvolliset, niin pääsisi kunnolla verestämään n. 30:n vuoden takaisia hiihtotaitoja.

  Nythän siellä alkoi sadella lunta! Vai räntääkö lienee? Kisoissa taitaa olla joku yhdistetyn mittelö menossa. Joo, avasin tv:n. Sprintti näköjään. Tarkoittaako se, että ne hyppäävät lyhyen matkan? Ihmeellisiksi ovat pohjoismaiset lajit menneet.
  Huomenna naisten 30 kilsaa yhteislähtönä ja joukkuemäki, sunnuntaina miesten viiskymppinen, yhteislähtönä myös. Vapaalla hiihtotavalla nuo hiihdot. Niin kai mäkikin.
  En tiedä, ketä noille "kuninkuusmatkoille" meiltä on lähdössä. Heikkinen varmaan. Oisko Musti? Krista? Kerttu? Iivo? Näkkyypähän.

  Anni sanoi, kun asemalla hyvästeltiin, että houkuttelee Tainan ja Hanelin meille kylään, taka-ajatuksena tietysti, että tytöt pääsevät Messilään laskettelemaan. Saapa nähdä; Haneli ei ole ihan hypyn kengässä innokas lähtemään, Tainalla on varmaan vaalikiireitä muutenkin kiireisen elämänsä jatkeeksi. Mutta toivottavasti aikaa löytyy, vielä näille lumille.

  Siellä tulee nyt "jalkarättejä" ihan tulemalla. Varmaan Lahdessakin. Pistänee huoltoryhmät hommiin. Sitä yhdistetyn sprinttiä ajatellen, meinaan. Suomi näkyy lähtevä kuudennelta sijalta hiihtoon. Onnea matkaan!
  Nyt alkaa ulko-ovelta kuulua kolinaa. Täytyy lopetella. Lukemisiin.

VÄLIURHEILIJAN PENKKIPÄIVÄ

  Uusi suomalainen sanonta: "Menetetty kulta on isompi asia, kuin voitettu pronssi."  Ja uusi hollollolais-anttolainen: "Paras kaatukoon." Se penkkiurheilijoita armahtavaa välipäivää viettävistä kisoista.

  "Moonlight" voitti sitten parhaan elokuvan Oskun, käsittääkseni pienten sekoilujen maustamana. En asioita tunne, tiedä, mutta olikohan sekin, siis "Moonlightin" voitto, tölväisy Ttumpin suuntaan. Oli Mr. President saanut gaalassa muutenkin aikamoista ryöpytystä. Eli valistunut arvaus: Jos Hilarysta olisi tullut pressa, niin "La La Land" olisi voittanut. Jos näin on, niin ensimmäinen, luultavasti myös viimeinen, hyvä asia Trumpin valinassa.

  Uutisrintamalla puhuttavat Kiemungin kiemurat ja Fox-kanavan ruotsalainen "turvallisuuserikoisruotsiasiantuntija" Nils Bild. Hän on tittelinsä arvoinen. On onnistunut turvallisesti pysymään erikoisen tuntemattomana, aina Ruotsia myöten.
  Trump, kuten tapanaan on, on kunnostautunut eväämällä joidenkin lehtimiesten osallistumisen Valkoisen talon lehdistötilaisuuteen, ja ilmoittamalla osallistumattomuudestaan saman talon järjestämille lehdistöillallisille. No, kyllä kai miehellä ruokaa riittää ilman noita illallisiakin. Mutta jostakin tuo kertoo. Tuntuu siltä, että maailman vapain maa haluaa tietyillä osin rajoittaa lehdistönvapautta, tietyillä antaa sitä entistä enemmän. Keskimäärin kaikki kunnossa, vai?

  Iiris-tyttönen tuli äitinsä kanssa lauantaina viikoksi kyläilemään. Armottomasti kohti maisterin papereita kiiruhtava Joni tulee vasta ensi viikonlopuksi. Aikovat Anna ja Iiris muutamana päivänä kisoihinkin mennä. Jonin serkkuja Australiasta on Lahdessa, heidän kanssaan menevät, torstaina mukana myös Hanelin ja Tainan tytöt. Minä tyydyn sohvan pohjalta seuraamaan. Eiköpä huomenna Kristalle ja jollain matkalla sisuuntunelle Iivolle metallia kaulaan vielä ripusteta. Ja naisten viestijoukkueelle.

  Iiris on kyllä mainio pakkaus. Edellisellä käynnillä lupasin ostaa hänelle pehmeän pallon, kun sellaista kyseli. Kun laauantaina tulivat, kysäisin: "Mitä se Peppe-Pappa lupasi hankkia?"
  "Pallon", vastasi tyttö heti. Niinpä, olin ostanut jopa kaksi, pienen, ja vielä pienemmän. Kun tänä aamuna Hilppa ja Iiris palloja toisilleen vierittelivät, menivät ne molemmat lopulta sohvan alle. Iiris huutamaan: "Peppe, tule pelastamaan!" Minä paikalle kepin kanssa tenhottaen: "Pelastuspartio Bianca pelastaa pallot!" Tästä innostunut Iiris kiljumaan: "Pelastuspartio pien ankka pelastaa!"

Kuvassa Iiris apulaisemäntänä eilisiltana.

  Sprintin loppukolarin Iiris missasi päiväunien päällekkäisyyden vuoksi. Yhdistetyn joukkuekisan hiihto tuli osittain seurattua.

  Kävin aamulla Nesteen TI-hallissa pesemässä Tiilikaisten auton. Huomenna se menee Järviselle määräaikaishuoltoon. Kuten muistatte ja tiedätte, auto kannattaa käyttää määräaikaishuollossa, ettei tule odottamattomia vääräaikaishuoltoja. 

  Kun tuolta pesureissulta palasin, oli naisväki lähdössä ulos. Siskonmakkarasopan olivat jo ehtineet valmistaa. Eli kohta syödään välipäiväsoppaa.  

  Ensimmäisen kappaleen lopuksi kirjoitin, että "se kisoista". Niihin olen näköjään vielä muutaman kerran viitannut. Nyt en enää viittaa, en twiittaa, enkä vähään aikaan piittaa. Vaan tällään vielä lopuksi ahkeran keittiöapulaisen kuvan. Hän oli kuulema ollut osaltaan mukana siskonmakkarakeiton valmistusprosessissa. "Mitä useampi kokki, sen huonompi soppa", sanotaan. Luulen kuitenkin, että meidän keittomme on välttänyt kokkipaljouden asettaman karikon.

TERVEEN PAPERIT?

  Vuoden ensimmäinen mökkireissu takana. Hollolaan oli tärähtänyt sillä aikaa talvi, lunta oli enemmän kuin Anttolassa. Tiijä, vaikka lumikenkäilemään pääsisi?
  Eilen siis palattiin, kisakaupungin naapuriin asetuttiin. Talviset ovat ainakin kelit. Tänään paisteli aurinko aika lailla, iltapäivästä lievästi lunta riputteli muutaman asteen pakkaskelissä.
  Kisahuuma ei ole vielä iskenyt, on ollut muuta; aamupäivällä kaksi aikaa putkeen Salpakankaan Terveysasemalla. Ensin kymmeltä lääkärillä, perään, varttia myöhemmin, suuhygienistin piinapenkki.
  Olin puolitoista viikkoa sitten käynyt labrassa verikokeissa, tuloksena tulokset 21:stä kokeesta. Siis melko tuloksellinen labrakäynti. Lääkärisedän kanssa käytiin läpi nämä tuloksekkaan käynnin tulokset. Lukuunottamatta kokonaiskoleterolia olivat tulokset viitearvojen rajoissa. Vaikka kokonaiskolesteroli oli hieman vuodessa kohonnut, ei lääkäri katsonut aiheelliseksi lääkitystä määrätä, koska huonon sekä hyvän kolesterolin arvot olivat ihan jees, ja niiden suhde kohdillaan, mikäli tulin oikein ymmärtäneeksi. Eläinrasvoja kehotti hän välttämään, samalla kun uusi tarvitsemani lääkkeen reseptin vuodeksi eteenpäin.
  Eturauhaskoekin antoi minun kannaltani oivallisen tuloksen, sokerit, munuaiset, maksat, mitä kaikkea niitä nyt olikaan, sallituissa puitteissa. Joten ei tullut vielä komennusta korkealaitaiseen. Jos joku nuoremmista ei viittausta ymmärrä, selvennettäköön, että, ainakin ennen muinoin, saattoi eläinlääkäri sairasta lehmää tai hevosta katsomassa käytyään todeta, että ainoa oikea ratkaisu on korkealaitainen, eli kuljetus teurastamoon.
  Suuhygienistillä vietin epämielyttävän puolituntisen. Aina sitä hammaskiveä pakkaa syntymään, vaikka kuinka säännöllisesti harjan kanssa heiluu, hammastikkua uutterasti käyttää. Vaikka en enää tupakoi, voipi olla joskus liiallisuuksiin karkaileva kahvijuonti osaltaan edesauttamassa hammaskiven kasvumahdollisuuksia. Tämä on tosin ikioma päätelmäni, en tullut asiaa rva. hygienistiltä kysyneeksi, vaikka olin aikonut. Kai tuolilta pääsyn helpotus karkoitti kaikki järkevät ajatukset kaalistani. Kiittää kuitenkin ovella muistin. Vaikka, suoraan sanottuna olisi tehnyt mieli kirota. Mutta ei kaikki voi aina olla mukavaa.
  Toisekseen, tuosta tupakoinnista: eihän minulla tarkemmin ajateltuna ole mitään sen tueksi, että tupakointi aiheuttaa hammaskiveä. Kuvitelmia kuvitelmien perrään, sano.

  Kolesterolista vielä. Hilpan kanssa syömme koko lailla samalla tavalla. Itse asiassa ennen eläköitymistään rouva söi arkisin ravintolalounaan, minä useimmiten jonkin itse kyhäämäni salaatin. Joten minä söin jopa terveellisemmin. Kuitenkin Hilpan kokonaiskolesteroli on huomattavasti omaani alhaisempi. Tulimme lopputulemaan, että se johtuu geeneistä. Sitten Hilppa, asiasta kiinostuttuaan, tovin goolailtuaan, heitti uuden hypoteesin. On nimittäin niin, että suodattamaton kahvi lisää kolesterolia. Ja espressoa olen jo kauan hörppinyt tasaiseen tahtiin; vähintään yksi tupla-sellainen iltaisin, monasti toinen tupla kaupungilla käydessäni. Myös pressopannulla olen kotona itselleni päiväkahvit aika ajoin valmistanut. Porokahvia en sentään ole hörppinyt, kuin joskus kesäisin Hanelin kanssa nuotalla.
  Olkoon tuo kahvin vaikutus todellinen tai ei, en aio iltaespressosta luopua. Päivisin en enää TRIOssa käy koleterooriarvojani huonontamassa. Kaikesta nautinnosta ei ole hyväksi luopua. Jos korkealaitaisen tulo tuosta iltakahvista aikaistuu, olkoon niin. Sitä paitsi: mistä tuonkin Hilpan netistä löytämän artikkelin todenperäisyyden tietää. Ei lääkäritaholta minulta ole koskaan, ainakaan kolesterolin yhteydessä, udeltu kahvitottumuiksistani. Joten kaikki maailman kahvijuojat, liittykää aamu-, väli-, päivä-, väli-, ja iltakahvijoukkoon.

  Huomenna tulevat Anna ja Iiris. Viikko totutusta mukavalla tavalla erottuvaa elämää edessä. Kai kisojakin tulee tv:sta seurattua. Minähän jopa katsoin eilen sprnttifinaalit. Välierät jäivät tärkeän kulttuuriohjelman, Emmerdalen, vuoksi näkemättä.

  Joten hyvää kisaviikkoa kaikille, kuinka sen sitten vietättekin. Me vietämme, kuten vietämme. Ja seuraavalla viikolla luultavasti taas noihin allaoleviin maisemiin. Kuten laiturista huomaatte, on vesi Saimaassa melko matalalla. Saisi keväällä lähteä roimasti nousemaan.