8.12.2016
Käväisin katsomassa elokuvan. "Arrival" oli se nimeltään. Klassinen scifi-tarina, jossa nuori nainen pelastaa maapallon kahdentoista valtavan avaruusaluksen parkkeerattua eri puolille planeettaa. Jotta tarina ei olisi niin kliseinen, pelastaa hän ihmiskunnan itseltään, ei kenkkumaisen sotaisilta vierailijoilta. Yhtymäkohtia löytyy moniin genren merkkiopuksiin, mm. Arthur C. Clarke'n loistava "Lapsuuden loppu" tuli tietyiltä osin mieleeni. Mutta ei enempää juonipaljastuksia. Kyllä tuon parituntisen malttoi istua. On ne niin hienoa katseltavaa isolta seinältä, nuo nykyleffat. Vaikka ei kyseinen erityisemmin tehosteisiin perustu.
Se vain jaksaa elokuvissa ipottaa, kun joutuu pakolliset 15 minuuttia mainossaastetta sietämään. Miksi en taaskaan tuota muistanut, tullut kutakuinkin tyhjään saliin vasta paria minuuttia vaille kaksitoista? Omalla rivilläni ei istunut kuin yksi toinen henkilö, hänkin tulosuunnasta katsottuna minun takanani, joten en olisi edes ketään häirinnyt. Yritetään ensi kerralla pitää mielessä. Eikä seuraava kerta ole pitkässä viivassa. Aatonaattona tulee ensi-iltaan "Passangers". Eli heti vuoden ensipäivinä aioin sen mennä katsomaan. Etenkin, kun pääosassa on suosikkityttöni Jennifer Lawrence!
Melko paljon on ihmisiä liikkeellä. Tämän kuppilan kaikki 20 pöytää ovat miehitettyinä/naisitettuina, eli nykykielellä henkilöitettyinä. Paikaltani näkee, ilman että päätään ihmeemmin kääntää, H&M:n, Stadiumin, Seppälän, Cubus'in, KappAhl'n ja Lindex'in sisäänkäynnit. Porukkaa soljuu sisään-ulos siihen malliin, että kauppiaat hykertelevät käsiään. Sitä en tosin paikaltani näe, se on valistunut arvaus. No, jouluna se on vuoden pehkut myytävä, sano himmelintekijä.
Täällä kirjoittaminen on aika hidasta; pitää välillä kuikuilla, mitä ympärillä tapahtuu. Ei kyllä mitään poikkeavaa ole meneillään:
-samat henkilöt kulkevat roskiksesta toisella penkoen nuorison mahdollisesti niihin jättämiä pulloja/tölkkejä.
-sama arviolta kuuskymppinen naishenkilö ilmestyy hupputakissaan ja keltaisissa kumisaappaisaan (kesät-talvet) käytävän penkille selailemaan ties mitä lehtileikkeitään
-samat viisi ilmeisesti Lähi-Idästä kotoisin olevaa nuorta miestä ilmestyy vakipöytäänsä varttitunnin sen vapautumista käytävällä varttuiltuaan
-sama varhaisteiniporukka kokoontuu limsa-automaatin viereen lataamaan puhelimiaan seinässä olevasta pistorasiasta
-sama leipääntyneen oloinen vartijakaksikko kulkee tasatahtia ohi kädet selän takana, rensselit kilisten, korvanapit turvamiestapaan aseteltuina
-sama Peppe sulkee tabletin, lähtee tarpomaan kohti kahvinpoistopistettä, ettei ala ahdistamaan, kun kohta hyökkää Hollolan Lidl'iin tarjouksia hakemaan
Eli jatkuu huomenna. Tai lauantaina. Tällä viikolla kuitenkin.
9.12.2016
Perjantai, nollakeli jatkuu. Viikon päivät on pitänyt varustautua lenkille nastakengillä. Tänään ei ylettömän liukasta ollut. Mutta ei vara venettä kaada. liukuestejalkine Peppeä.
Posti toimi ryhdikkäästi; Niilon uutuus kolahti laatikkoon klo. 12:44:28, suunnilleen. Nyt olen sen kertaalleen kuunnelut. Hyvältä kuulostaa, akustista Niiloa parhaimmillaan. Ja levykotelossa on taiteltuna iso (60 x 45 senttiä) lakana, missä laulujen sanat. Mainio lisä tällaiselle heikohkosti canadaa ymmärtävälle kaihileikkauksen läpikäyneelle henkilölle.
Eikä siinä vielä kaikki: Viikko sitten tilaamani Ifolor-tuotteet ovat saapuneet! Seinäkalenterit kävin hakemassa kirjastoreissullani. Kuvakirjat ovat noudettavissa tänään klo. 16 jälkeen. Rivakkaa toimintaa, sillä en taatusti ole ainoa tilailija tähän aikaan vuodesta. Allakat olivat sellaiset, kuin oli tarkoitettukin, laatu vaikuttaa kelvolliselta. Olen tainnut löytää uuden vakitoimittajan (tämä ei ole maksettu mainos).
Posti (lue R-Kioski)-reisullani auto osoitti uusia luonteenpiirteitä: se ilmoitti, että tuulilasinpesuneste on vähissä. Niinpä poikkesin paluumatkalla Tokmannilla ainetta hankimassa. Ja annoin periksi, pakko tunnustaa. Ostin nimittäin kassojen jälkeen käytävällä tuotteitaan kauppaavalta pienleipomon typykältä kaksi omenahillomunkkia. Menköön, perjantain kunniaksi.
Kohta pitää usmuuttaa Lahteen rouvaa hakemaan. Kolme päivää ensi viikolla joutuu hän vielä ennen joulua orjan kaavu pukemaan, sitten alkaa reilu vapaa. Eli kotiorjan rooli hänen täytyy omaksua. Solmuruoskani ovatkin päässeet pölyttymään. Ja ranteet jäykistymään. Tai sitten ei?
Nyt pitää tempasta farkut jalkaan, suoritua matkaan. Luulen, että jatkan juttua vielä huomenna.
Posti toimi ryhdikkäästi; Niilon uutuus kolahti laatikkoon klo. 12:44:28, suunnilleen. Nyt olen sen kertaalleen kuunnelut. Hyvältä kuulostaa, akustista Niiloa parhaimmillaan. Ja levykotelossa on taiteltuna iso (60 x 45 senttiä) lakana, missä laulujen sanat. Mainio lisä tällaiselle heikohkosti canadaa ymmärtävälle kaihileikkauksen läpikäyneelle henkilölle.
Posti (lue R-Kioski)-reisullani auto osoitti uusia luonteenpiirteitä: se ilmoitti, että tuulilasinpesuneste on vähissä. Niinpä poikkesin paluumatkalla Tokmannilla ainetta hankimassa. Ja annoin periksi, pakko tunnustaa. Ostin nimittäin kassojen jälkeen käytävällä tuotteitaan kauppaavalta pienleipomon typykältä kaksi omenahillomunkkia. Menköön, perjantain kunniaksi.
Kohta pitää usmuuttaa Lahteen rouvaa hakemaan. Kolme päivää ensi viikolla joutuu hän vielä ennen joulua orjan kaavu pukemaan, sitten alkaa reilu vapaa. Eli kotiorjan rooli hänen täytyy omaksua. Solmuruoskani ovatkin päässeet pölyttymään. Ja ranteet jäykistymään. Tai sitten ei?
Nyt pitää tempasta farkut jalkaan, suoritua matkaan. Luulen, että jatkan juttua vielä huomenna.
10.12.2016
Pakkasaamu, liukastakin. Taitaa talvi pysyä, joulu valkea tulla. Niilo kuunneltu toiseen kertaan. Ei ollut yön aikaan päässyt pilaantumaan. Nimiraita "Peace Trail" ja "Terrorist Suicide Hang Gliders", näin alkunylkyyn, jäivät mieleen, jälkimmäinen etenkin rosoisista huuliharppupätkistä. En osaa albumia mihinkään aiemmista verrata, vaikka yhtymäkohtia on useaankin. Tuskin näistä biiseistä klassikkoja leivotaan. Hyvä, tasapainoinen kokonaisus, yhtä kaikki.
Suomi on tuhansien järvien maa. Ei siis ihme, että kaksi tunnetuinta suomalaista maailmalla ovat Aalto ja Laine. Enkä nyt tarkoita Alvaria ja Edviniä. No jaa, tunnetuinta ja tunnetuinta. Mutta ainakin eniten mediassa keikkuvia. Täällä kotimaassa heille yrittää ainoastaan Sipilä pistää hanttiin. Aika aikaa kutakin, sano kreivi.
Kävin eilen vielä noutamassa Ifolor-kuvakirjat. Ihan jees nekin, sellaiset, kuin tilasin. Seuraavan kerran olen kuitenkin viisaampi. Valitsen lukuisista vaihtoehdoista hieman hintavamman version. Nyt yritin sisällyttää kirjaan mahdollimman paljon kuvia mahdollisimman edullisesti. Arvokkuus kärsii! Mutta ei se ole Ifolorin vika, vaan tilaajan tumpelon. Luulen kuitenkin, että olemme synnyttämässä kauan kestävää, molempia osapuolia tyydyttävää suhdetta, symbioosia, minä ja Ifolor.
Kohta lähdetään viikonlopun eväitä haalimaan, ennen kuin vievät parhaat päältä, eläkeläiset! Eli hyvää kolmannen adventtisunnuntain aattoa, ihmisoikeuksien päivää, ja tulevan Saara Aalto-liputuspäivän traileria kaikille.
Kohta lähdetään viikonlopun eväitä haalimaan, ennen kuin vievät parhaat päältä, eläkeläiset! Eli hyvää kolmannen adventtisunnuntain aattoa, ihmisoikeuksien päivää, ja tulevan Saara Aalto-liputuspäivän traileria kaikille.