D

  Luultavasti vuoden toiseksi viimeinen reissu Avokkaaseen tehty. Näillä näkymin  vielä saareen mennään. Marraskuun puolenvälin jälkeen on mahdollisuus siellä viettää neljä päivää. Saattaa olla, että joulukuussakin käydään, jos jatkettu viikonloppu löytyy. Toisaalta, mikäli ilmat epäsuotuisiksi äityvät, seuraavaa visiitti ajoituu jonnekin ensi vuoden helmi-, maaliskuun taitteeseen. Aika näyttää. Asiat ovat kuitenkin sillä mallilla, että ei väliä, vaikkei saareen tänä vuonna päästäisikään; moottorivene on Hanelilla, soutuvene leppää vasten kyljellään Potinlahdessa, saunan pata tyhjennetty, etc.
  Kun eilisaamuna vein Hilpan autolle, piti lähteä usmuuttamaan kohti Piskolaa alla näkyvissä olosuhteissa.

  Hiljaista oli saaressa olla. Niin hiljaista, että kuuli kevyesti lintujen pierutkin. Yksi vene ja puutavaraproomu olivat ainoa muut vesilläliikkujat. Pienen räntähärmän sateli lähtöaamuna. Sikäli olisi mukavaa, jos tässä kuussa vielä pääsisi saareen, ja olisi jo lumi maassa. Minusta mustan veden sekä valkeiden rantojen ja puiden kontrastissa on jotain uskomattoman upeaa. 

  Josku kymmenkunta vuotta sitten oltiin saaressa joskus marraskuun lopulla viikko.LLunta oli jokusia senttejä, rantoja alkoi vetää jäihin. Loppuviikosta piti lähteä kylille roukavarantija täydentämään. Kuinka ollakaa oli satamalahti jäässä. Koulunniemeen hät'hätää päästiin, siitä kaveltiin. Oli siinä oma hohtonsa.

  Mielessä väikkyy, että kun Hilppa eläköityy, ollaan mökillä jäiden tulo. Eli sinne soudellaan, takaisin dallataan. Tuollainen muutos olosuhteisiin saattaa tulla yhdessä yössä, tai kestää pitkäänkin. Mutta jos vesi on tarpeeksi kylmää, ja tuulisten ilmojen jälkeen paukahtaa pläkkityyni 15 asteen pakkanen yöksi. aamulla on helposti miehen, naisenkin, kestävä jääkansi. 

  Eilen vaihdettiin talvikiekot kulkuneuvoon. Siltäkin osin saa talvi painaa päälle. Aamulla kävin optikolla ja silmälääkärillä. Nyt on uudet okulaarit valittu, toimitusta vartutaan.

  Vaalit ison veden takana lähestyvät. Vieläkö ne voivat likaisimmiksi loppusuoralla tulla? Ihme maa, kun siellä pärjää paremmin lokaa heittelevä. Kansa on jakautunut niihin, jotka inhoavat Trum'ia, ja niihin, jotka inhoavat Clinton'ia, sekä niihin, jotka eivät äänestä, koska inhoavat molempia. Eli maassa valitaan presidentiksi se, jota äänestäjien enemmistö ei inhoa. Oudolta tuntuvat, oudon maan vaalit.
  Löyhästi Groucho Marx'ia lainaten: "En haluaisi olla ehdolla vaaleissa, mitkä hyväksyvät minut ehdokkaakseen."

  Kun tulin äsken himaan, huomasin, että takapihalla on asuntojen väliaidat purettu, uusia aletaan jo asentelemaan. Tieto siitä oli, mutta kukaan ei ole ajankohdasta kertonut. Vaikka ei se mitään, antaahan äijien duunailla. Ei niitä itse talkoilla olisi kannattanutkaan tehdä; elementteinä kun tuovat, ovat hetkessä uusittu. Jos olisi talkoiksi jääneet, viimeisimpiä maalalitaisiin parin vuoden kuluttua. Optimistisesti arvioiden.

  Nyt lähden loihtimaan itselleni tonnikalasalaatin (nimikkoaineiden lisäksi raejuustoa, tomaattia ja oliiveja).

  PS. Blogin otsikko ei tarkoita Iso D:tä. Se tarkoitaa, että tämä on 500. blogi. "Mitä eroa sillä on vaikkapa blogiin nro. 400, tai nro. 250, tai nro. 100", minulta kysytään. "Samaa sontaa", vastaan. "Pakkomielteistä vuodatusta tai tyhjänpäiväistä jorinaa banaaliin tapaan banaaleista asioista, joskus fiktiivistä yritelmää ilman kantavaa profetiaa. Niistä on Peppen blogit tehty".
  Vaan väliäkö sillä; pääasia, että Peppe viihtyy. Ajankulua tämä on, joutilas tarvitsee puuhaa. Joten voipi olla, että toinen mokoma on vielä tulossa. En tietenkään rajoja asettele. Tulkoon, mitä on tullakseen.

DEKADENTTI KANALJA

  Lauantai valkenee hiljalleen. Minkä nyt näille vuosin pilvinen päivä valkenee. Illat pimenee aikaisin, huomenna vielä aikaisemmin, kun kelloja pakitetaan tiimalla.
  Tänään hämärtyy vielä kesäajassa, mutta pimeää alkaa olla, kun Potinlahyeen ennätetään osapuilleen klo. 18, jos matka sujuu ilman yllätyksiä. Siellä on veneessä joltisenkin verran vettä, muutamana päivänä sitä on lätrännyt kunnolla. Mutta pilssipumppu hoitaa, otsalamppu luo valoaan.
  Laitoin ilpin pöhöttämään eilisiltana, joten pirtissä lienee ainakin +20, kun sinne päästään. Sunnutaipäivä on aikaa isompia lehtiä haravoida. Pientä sadetta on ennustettu, mutta mitä me pienistä.
  Maanataina pitää lähteä kohta aamukahvilta; ajan veneen Hanelin rantaan. Tarkoitus on viedä soutuvene Potinlahteen. Ainakin kerran marraskuussa tullaan saareen, jolleivat ilmat ihan odottamattomiksi muutu. Soutamalla päästään, tempaiskoon Haneli moottoripaatin hibernoimaan.
  Siksi täytyy aamusta poistua, kun on renkaanvaihtoon aika Vianorilla klo. 13:10. Ei sieltä kannata myöhästyä, koska uutta voi olla kesken ruuhkaisinta sesonkia vaikea saada.

  Eilen sain Bon Iver'in uuden albumin "22 A Million" kuunneltavakseni. Sen verran "alternative'a" teos on, että vaatii jonkun kuuntelun. Toisella kertaa alkoi jo pikku hiljaa avautua. Kokeilkaa!
  Jo kappaleiden nimet ovat erikoisia: "22 (OVER S∞∞N)", "10 d E A T h b R E a s T ⚄ ⚄",  "715 - CRΣΣKS",  "29 #Strafford APTS",  "666 ʇ", "21 M♢♢N WATER" , "8 (circle)", "____45_____"  ja  "00000 Million". Samoin niitä kuvaavat symbolit:

  Ehkä symboliikkakin avautuu, jos siihen syventyy? Tai sitten ehkä ei?

  Otsikon sanat "dekadentti" ja "kanalja" ovat tarttuneet aistimiini männä viikolla. "Dekadentti" esiintyi Håkan Nesserin kesällä julkaistussa, alkuviikosta käsiini saadussa suomennoksessa "Carmen Streetin sokeat", ja "kanalja" siivilöityi aivoihin "Milanon naisten paratiisi"-sarjan puheesta assosiaationa ("canaglia). 

  "Dekadentin" merkitys on tuttu, "kanaljan" yhdistän vanhoihin kotimaisiin elokuviin. Sanat jäivät jostain syystä pyörimään kaaliini. Aloin miettimään, millainen olisi, ketä voisi kutsua "dekatentiksi kanaljaksi?" Dekatentteja löytyy, piisalle asti, samoin kanaljoita. Mutta "turmeltunut heittiö?" tai "rappeutunut kelmi?" sanathan ovat lähes synonyymejä. Siinä mielessä "turmeltunut heittiö" haiskahtaa tautologialta. Voisiko "rappeutunut kelmi" olla kelmi, jonka kelmiystaidot olisivat rappeutuneet, eli hän olisi itse asiassa muuttunut ihan kelpo kansalaiseksi? Ja onko "turmeltunut heittiö" kaksinkertainen kanalja, vai heittiö, jonka heittiötavat ovat  turmeltuneet siinä määrin, että hän on tätä nykyä mallikansalainen ja kodinturvajoukkojen kantava voima? Niin sen täyyy olla. Eihän "turmeltunut konna" enää ole konna, koska on turmeltunut. 

  Tuli tuokin juttu selviteltyä. Ei pitäisi enää mieltä vaivata. 

  

  Keskeytin äsken kirjoittamisen, lähdin piipahtamaan Lidl'issä. Kaupassa taskuja kaivellessani havaitsin, että muistin on demetoitunut, eli kykyni painaa asioita mieleen on dekadentti. Muistilappu oli jäänyt kotiin! Palautin kuitenkin mieleeni kolme neljästä ostettavasta. Onko syytä olla huolissaan? Jos vaikka Hotakaisen Kari voisi vastata. 

  Tämän blogin järjestysnro. on 499. Seuraava on 500. Tai D, kuten muinaiset roomalaiset ilmaisivat. Fiksuja olivat roomalaiset. Miettikääpä itse, kumpi on helpompi sanoa: "Viidessadas?" vai "D?" 

  Mutta jään nyt miettimään, kuinka tulen juhlistamaan tulevaa merkkipaalua. Palataan. Eri aika, sama kanava.

JUSTIFIKAATIO

  Onko oikeutettua sotaa? Onko oikeutettua rangaistusta? Onko oikeutettua kostoa?
  Jostain olen lukenut, että sanan "oikeutus" määritelmä kuuluu: "Mikä tahansa, millä puolustellaan tai todistetaan väite tai käytös." Määritelmän mukaan vaikka mikä on oikeutettua, kun sillä puolustellaan tekoja. Minun oikeutuksellinen oikeutuskäsitykseni on hieman eri. Eli tuosta määritelmästä voisi jättää sanan "puolustellaan" pois.

  Jos määritelmää rustaisi uuteen uskoon, olisiko oikeutettuja sotia. Eli sodat, jotka todistetaan tarpeellisiksi, ovat oikeutettuja. Taas oikeutan itseni olemaan eri mieltä. Mikään sota ei ole oikeutettu, oli sen syynä hyökäys, puolustus, uskonto, geopoliittiset tarkoitusperät, mikä tahansa. Kaikki erimielisyydet pitää pystyä sopimaan puhumalla. Aseet pitää tunkea valmistajiensa sanonko mihin? Sodanlietsojat  ja riidankylväjät pitää rahdata Inarinjärven Mahlatin saareen sotimaan ja kylvämään riitaa keskenään. Vuodeksi kerrallaan. Tarpeistona riittävä määrä joukkuetelttoja kamiinoinen, retkikirveitä, halvimman hintakategorian Mora-puukkoja, ansalankoja, ruuhia, siika-, ja muikkuverkkoja, tulitikkuja sekä suolaa.

  Olisiko oikeutettuja rangaistuksia? Jos jätetään kuolemanrangaistus pois, varmaan niitä löytyy. Kaikkia rikoksia ei pysty teoilla hyvittämään, kaikki rikollisia puhumalla rehdeiksi tallaajiksi tekemään. Mutta ei varmaan olisi hullumpi ajatus niitäkin keinoja nykyistä enemmän kokeilla.
  Lain tarkoitus on määrittää, mikä teko on rangaistava, samaten kuin langetettavan rangaistuksen rajat. Lain oikeudellisuudesta voi olla montaa mieltä, koska meitä on moneksi.

  Olisiko oikeutettua kostoja? Ei olisi. Henkilötasolla kosto johtaa loputtomaan koston kierteeseen, valtiollisella tasolla kosto johtaa kostoon, koston kosto sotaan. Ja kuten aiemmin todettiin, oikeutettua sotaa ei ole.

  Jos jotain, niin oikeutettuja arvostuksia, palkintoja ja huomionosoituksia on. On oikeutettua muistaa merkittäviä  keksintöjä, luomuksia tai tekoja tehneitä henkilöitä tai henkilöryhmiä. Sillä rajauksella, totta kai, että teot ovat oikeutuksen arvoisia. On myös oikeutettua paheksua suuria väärintekijöitä, mm. ihmisoikeukeusrikkomuksien, riiston tai hyväksikäytön harjoittajia.

  Koska minulla ei itse asiassa ole propuskaa asiaa enempää arssinoida. lopetan osion tähän.

  Pienen härmän lunta tiistaina sateli myös Hollolaan. Kulkuväylille se ei jäänyt, mutta vielä eilen olivat nurmikot valkoisina. Pilvistä  on ollut jo kauan. Aamulla oli kaksi astetta miinusta, asfaltilla ohut kerros juuri satanutta pieniryynistä lunta. Ei paljon, mutta sopivasti peittämään jäätyneet lätäköt. Sen tajusin, kun yht'äkkiä löysin itseni rähmälläni tantereella. No, siinä ei kärsinyt, kuin ylpeyteni, sekin nimellisesti, koska ketään ei ollut näkösällä. Otin onkeeni, jatkoin sauvailua varovasti, havaittavat painumakohdat kulkureitillä välttäen. Siitä huolimatta lankesin kerran polvilleni. Tällä kertaa sai ylpeyteni kovamman kolauksen, sillä työmatkalainen käveli vastaani vain parinkymmen metrin päässä. Myös vasen polvi vaati laastaria nihrautumaansa. Mikään harrastus ei ole aina ruusuilla tanssimista.

  Nyt rusassateiseksi on muuttumassa pitkään jatkunut sateettomuus. Onneksi vesi tulee viikonloppuna alas nesteenä; uskaltaa suvikumeilla lähteä lauantaina Anttolaan. Sieltä tullaan maanantaina heti aamusta pois; renkaanvaihto on buukattu Vianorille ma. klo. 13:20.
  Eilisiltana näyttäytyi aurinkokin pitkästä aikaa. Hetken ennen taivaanrannan taa vajoamistaan se pilkahteli ihan vanhaan malliin.

    Aika pelottavalta tuntuu, kun Itämerestä puuhataan Venäjän ja Naton leikkikentää. Venäjä tuo kaksi sotalaivaa, Nato vastaa varmasti jotenkin. Balttian maihin ja Puolaan on tulossa lisää joukkoja, Viroon englantilaisvetoisia. Ja Norjaan Yhdysvaltain merijalkaväen pysyvä yksikkö, kuulin juuri. Niinpä niin, oikeutettua vai ei? Päättäköön itse kukin omalta kohdaltaan.

  

  Jos Itämerellä isot pojat aloittaisivat täysmittaisen voimainkoituksen, kuinka kävisi demilitarisoidun Ahvenanmaan? Ei taida tietää puolustusministerikään. 

  Wikipedian mukaan maapallolla on tätä nykyä kymmenen demilitarisoitua aluetta. Mikäli minulta kysytään, niitä pitäisi olla vain yksi: Maapallo.

  Homovastaisia mielipiteitään twiitannut korisvalmentaja Aleksi Valavuori pääsee kokopäiväiseksi twiittaajaksi. Hyvä Espoo United!

  Apteekkien myyntikate on 32 %. Kyllä monopolin edes osittainen purku olisi paikallaan.

  Suomalaismissi kertoo Trumpin tarttuneen häntä persuksiin 2006. Sellaista tapahtuu, kun jättää Trumpin pakaramaan vahdiksi.

  Käväisin Yle:n Kuntatutka-sivuilla katsomassa asuinkuntani ja kesäkuntani lukemia. Yle on tehnyt sivut tulevia kuntavaaleja ajatellen. Neljää ja kolmea tähteä viidestä mahdollisesta sai Hollola, kuten myös Mikkeli, jälkimmäinen kaikkiaan yhden vähemmän. Eli ainakin keskivertoisissa kunnissa tulee aikaansa kuluteltua.
  Edellisissä kuntavaaleissa oli Kokoomus Hollolan äänimääräissä ylivoimainen (30,7 %). Mikkelissä puolestaan Keskusta löi niukasti Demarit (25,7-24,9). Minun ääneni saanut puolue saalisti kummassakin muuutaman prosenttiyksikön osuuden. Kai se on taas keväällä lähdettävä ääntään käyttämään. Vaikka ei se taida nytkään mitään muuttaa. Mutta yrittänyttä ei laiteta. Mihin? Enpä tiedä.

  Kun ulos katselen, näyttää vesisade hävittäneen aamuisen ohuen lumipeitteen, elohopea on ponnistautunut lieväsi plussalle. Arvaan siis lähteä kauppareissulle ilman liukkauden pelkoa.  

OLEN, SIIS AJATTELEN

  Kääntäen ja vääntäen Rene Descartes'ia: Siis jos pystyy siitä, että ajattelee, päättelemään, että on olemassa, niin pystyykö siitä, että on olemassa, päättelemään, että ajattelee? Omalla kohdallani tekee mieli sanoa, että kyllä. Olen kuitenkin jäävi, joten se siitä. 
  Kun tarkkailen kassaihmisiäni, näen, että he ovat olemassa, mutta en kaikkien ajattelukyvystä kykene olemaan täysin vakuuttunut. En ainakaan mahdollisten ajatusten tasosta. Vaikuttaa siltä, että yhteiskunnassa näkyvillä paikoilla olevat henkilöt suoltavat totena, vieläpä vakavin naamion, kaikenlaista soopaa, luullen, että kansa uskoo sen, mitä jalustalta annetaan. Se on ihmisten aliarvioimista ja helvetillistä ylimielisyyttä, sanon minä! Sen tarkemmin en lähde yksilöimään, mitä ja keitä tarkoitan. Mutta mm. asevienti ei ole tolta listalta poissuljettu. Liikaa joka tapauksessa noita lausunnonantajia päivittäin mediassa esiintyy.
  Sitten vielä luku sinänsä, eli asiantuntijat ja erikoisasiantuntijat. Kun katsoo mediassa haastateltavien titteleitä, on heistä suurin osa "sen ja sen alan asiantuntijoita." Asiantuntijahan on, asiantuntevasti ilmaistuna, henkilö, joka on tehnyt kaikki kuviteltavissa olevat virheet edustamallaan alalla. Erikoisasiantuntija puolestaan on tehnyt kyseiset virheet useaan otteeseen. Asiantuntija, kuten määritelmästä voi päätellä, tuntee alansa. Mutta joskus käy mielessä, onko se, mitä hän kertoo, varmasti totta. Asiantuntijan kunniotusta herättävän tittelin varjolla helppo saada rahvas uskomaan kyseenalaisiakin päätelmiä.
  Ei tämä yleistys kuitenkaan ollut; valtaosa "asiantuntijoista" todella tuntee asiansa, esittää sen pohjalta arvionsa ja analyysinsä. Eivät myöskään kaikki näkyvästi itseään julkituovat puhu puutaheinää. Sitä paitsi osa noista vaikuttajista saattaa olla liikkeellä "bona fide", mutta on itsekin joutunut väärän informaation uhriksi. Joskus tuntuu siltä, että silmät kirkkaina asiaansa esittävä luottaa siihen kuin vuoreen, vaikka onkin saanut vain sumua silmiinsä. Kaikkia voidaan ohjailla, kunhan ohjailijoiden suitsijat ovat tarpeeksi vaikutusvaltaisia. 

  Ajattelusta vielä. Viisiosaisessa (nyttemmin kuusiosainen) trilogiasta "Linnunradan käsikirja liftareille" Ford Prefect kertoo Arthur Dent´ille epäilleensä, etteivät ihmiset pysty ajattelemaan. ilman, että heidän suunsa käy jatkuvasti, suolla ilmoille tyhjänpäiväisyyksiä, kuten "Kaunis ilma tänään", "Mitä kuluu?", tai "Siinäkö sinä olet?" Tai jotenkin sinne päin, en jaksa tarkistaa. Vai oliko se niin, että Ford ajatteli aluksi, että ihmiset eivät pysty hengittämään, jolleivat kaiken aikaa höpötä? Ford'han pelasti Arthurin viime hekellä maasta, ennen kuin se jyrättiin pois galaktisen kiitotien alta. Siitä alkoi huima seikkailu, minkä aikana selviää mm. missä päin galaksia on maailmankaikkeuden huonoita runoutta. No, se on eri juttu se. Maailmankaikkeuden huonoimpia runoilijoita tuntuvat kuitenkin olevan kunkin kansakunnan terävässä päässä majailevat. Ihan vogoneita, kaikki tyynni.
  Mutta muistakaamme, kuinka "Linnuradan käsikirja liftareille" määrittelee maapallon: "Enimmäkseen harmiton." 

Joten: 

  Muuten, Käsikirjan voi tilata Pienen Karhun MegDodo-kirjakustantamon ulkomaantilauksista hintaan 39,50 mk + postitus-, ja käsittelykulut 59 800 132 406,30 mk. Jos jollain nyt sattuu vielä olemaan markkoja tallessa.

  En jostain syystä saanut aamuyöstä unta, en viitsinyt jäädä sänkyyn spinnailemaan, tulin kirjoittamaan. Kello on kohlakkoin 5. Lähdemme nyt matkaan; blogi bittiavaruuteen, minä sauvalenkille.

  Lainaa loppuun Dumarin biisin "Maailman paras näyttelijä" sanoja. Nekin yksi syy siihen, miksi eräässä blogissani peräänkuulutin!?!?! Handelle Finlandiaa.

Maailman paras näyttelijä näyttelee itseään
ja näytellessään itseään, se näyttelee näyttelijää
Se sai roolin oman elämänsä suureen näytelmään
ja näyttelee sen läpi niinkuin kaikki roolit näytellään

Se matkii matkijaa, apinoi ja heijastaa
eikä keksi mitään, mitä voisi pitää omanaan
kuin kuu, kylmä kivi, pieni kiertolainen maan
vain peili, joka auringolta lainaa valoaan

Se on hajuton ja mauton, se on moitteeton
älytön ja tunteeton, harmiton
se on kaiken mitta, se on menestyksen salaisuus
turhuuksien turhuus, pyhä keskinkertaisuus

Se tappaa aikaa, täyttää tilaa, tuottaa rahaa jollekin
se mainostaa, kusettaa, lupaa eikä annakaan
Se ei pysty kuitenkaan itseään muuksi muuttamaan
vinoon kasvanutta puuta ei saa oikenemaan

Se on enemmän kuin joka toinen, se on melkein jokainen
sen näkee aina vieressään, eikä koskaan itsestään
Se nuolisi niin mielellään kaikki perseet kielellään
ja sitä mitä nielee tahtoo saada muutkin nielemään

Yöt läpeensä ja päivät päästään yrittää ja yrittää
jos onnistuisi pettämään muitakin kuin itseään
Se röhkii, määkii, ammuu, hirnuu, haukkuu, kuolaa, läähättää
eikä näe, että suu on suurempi kuin pää

Miksi miksi miksi sen täytyy olla niin,
vaikka myy sielunsa ja on valmis vajoamaan helvettiin
Tekee kaiken minkä voi, eikä pysty parempaan
joutuu aina samaan pitkään jonoon paskaa jauhamaan

Maailman paras näyttelijä näyttelee itseään
ja näytellessään itseään, se näyttelee näyttelijää
Se sai roolin oman elämänsä suureen näytelmään
ja näyttelee sen läpi niinkuin kaikki roolit näytellään

XXL

  Kun eilen alkoi aika tuntua pitkältä, täräytin keskiviikkona Laineelle avattuun Urheiluvälinekauppaan, Suomen suurimpaan, ne kehuu. Se on nimeltään XXL, ja avasi tosiaan mittavalla rummutuksella valmisteltuna keskiviikkoaamuna klo. 6:00. Ja tietysti oli ämpäreitä jaossa! Mutta onko XXL Suomen suurin? Dressmann mainostaa kahdeksan X:n L-kokoja. Vaikka mitäpä se tähän kuuluu.
  XXL voi tietysti olla myös 30. Vai onko 30 XXX? Enhän minä enää muista roomalaisia numeroita. Tai kyllä minä numerot muistan, mutta en, kuinka niitä käytetään.
  Oli, miten oli, XXL:ssä kävin. Aivan valtavan iso se oikeasti on; on osastoa osaston jälkeen, on myyjää myyjän perään. Olisko ne myyntihenkilöt tulospalkalla, kun kaikki kyseli: "Voinko jotenkin auttaa?" Ja kaikille piti sanoa, että et voi, katselen vaan.
  Joten katselin. Mahdoton paljous. Siellä on toki myös välineitä yleisimmin harrastettiin lajeihin, toisin kuin keskustan urheiluliikkeissä.
  Tarjoukset näyttivät olevan ihan asiallisia hinnaltaan. Muuten vaikutti siltä, että samaa tasoa ne olivat, kuin muissakin alan liikkeissä, kauppatavarat. Mutta ei kai tuo jätti halpakauppana itseään ole ihmiselle tyrkyttämässäkään?
  Oikeasti en meinannut osata liikkeestä ulos. Seinillä ja hyllyillä jaettuja osastoja oli syvyyssuunnassa kai neljä, leveysdimensio käsitti kolme tai neljä. Mutta sitkeän yrityksen kautta onnistuin pyöräilyosaston, miesten ulkoiluvaateosaston, kalastusosaston ja vaellusosaston kautta luovimaan urheilujuoma-, ja energiavalmistehyllykköjen välistä kassojen ohi ulko-ovelle.
  Joopa joo, tautisesti oli tavaraa. Ja tautisesti ihmisiä. Ja tautisesti autoja; suuri parkkialue turvoksissa. Perjantaina 14:30.
  Saatan kyseiseen kauppaan vielä toistekin poiketa, ihan asian perässä. Jos joku tarjous sattuu sopivaan saumaan, niin mikä ettei?
 Muuten, tuo roomalaisnumerojuttu kaihersi sen verran, että konsultoin mr. Googlen kanssa. 30 on XXX. joten se siitä.

  Tuo XXL sijaitsee samassa rakennuksessa, kuin Gigantti. Lähituntumassa on äskettäin lanseerattu Power. Eli jos ruumiisi tai mielesi on vailla uusia kokemuksia, tule Launeelle.
  Launeen seutu, sekä siitä Helsinkiin päin sijoittuva Renkomäki olivat 1970-luvulla suurin piirtein metsää. Nyt kilometritolkulla jos jonkinlaista kauppaa ja yritystä tienvarsi pullollaan. Vaan eipä sitä tietäkään 1970-luvulla ollut, Stadiin mentiin vanhaa väylää. Ajat muutuvat, tarpeet muutuvat, tavat muuttuvat, tavarat muuttuvat, ihmisten on muututtava mukana. Mutta kun kaupankäynti yhä enenevässä määrin siirtyy verkkoon, niin kuinka kauan noita hehtaarikauppoja on järkevää perustaa? Minulle se kyllä sopii; on paljon asioita, joita en mieluusti nettikaupasta hanki. Sitten on myös sellaista tavaraa ja palvelua, jota en vieroksu koneella tilata.  Luulen, että kun viimeiset suurien ikäluokkien jäärät ovat siirtyneet tuon puoleisiin kauppoihin, pienenevät fyysistä kaupankäyntiä harjoittavat myymälät melko onnettomiksi. Eli ihmisiltä häviää pikku hiljaa tarve kierrellä kaupoissa, hypistellä tuotteita, verrata hintoja, tinkiä tomerasti. Niin se on, johan tällä hetkelläkin tinkimisen suorittaa joku hintavertailua tekevä sovellus.

  Muutamassa vuosikymmenessä on siirrytty kaupan seinustapenkeillä porinoivista ja tupakoivista äijistä, maitokannua ja paperiin kääräistyä voinyttöstä kotiin kiikuttavasta akkaväestä ja Pepe-lakritsapatukkaa tai paperituutillista markan Nalle-karkkeja kärttävistä penskoista valtavista Super-Marketeista ja hehtaarien erikoisliikkeistä autoilla tavaraa haalimaan kiirehtivien ihmisten kautta kohti kotonaan tilauksia naputtelevia ölvisköjä, jotka eivät setelirahaa tunnistaisi, vaikka siihen kompastuisivat.
  Mikäpä siinä, mukana ollaan. En minä vastaan änkyröi. Maailmamme muuttuu sellaisella läyhkeellä, että ties mitä ehtii nähdä, jos vuosia riittää.

  Katselin, puolihuolimattomasti, pakko tunnustaa, ylen ohjelman kvanttiteoriasta. Bohr ja Einstein olivat kvanttiteoriasta eri mieltä, eli Albert ei allekirjoittanut ainakaan kaikkia Nils'in ajatuksia. Nykytiede on todistanut, että Bohr oli oikeassa. Mitä muuta ohjelmasta mieleen jäi, oli se, että jos, ja kun, kvanttitietokone saadaan kehitetyksi, tapahtuu melkoinen mullistus. Kone kun pystyy käsittelemään helposti sellaisia lukuja kuin 10 potenssiin kolmesataa. Se on niin suuri luku, ettei koko maailmankaikkeudessa ole niin paljon atomeita! Kvanttitietokone voisi käsitellä ja ratkaista sellaisia ongelmia, joiden käsittely ei nykyisiltä supertietokoneiltakaan onnistu. Kvanttitietokoneilla voisi myös murtaa kaikki entiset, vanhat parin- kolmen vuosikymmenen takaiset salaukset helposti. Sieltä todennäköisesti paljastuvat salailut, laittomuudet, väärinkäytökset, lehmänkaupat ja ketuhäntiä täynnä olevat kainalot saattaisivat aiheuttaa paljon nykyisiä kriisejä merkittävämpiä seurauksia.
  Toisaalta, kun kvanttitietokoneet joskus ovat jokapäiväisiä, antavat ne käytännössä lähes jokaiselle käyttöön lähes rajattoman datakapasiteetin. Myös murtamattoman salausjärjestelmän mahdollisuuden. Siis jopa kvanttitietokoneella murtamattoman.
  Minä tuskin noita aikoja koen. Ihan hyvä, tarpeeksi on äheltämistä nykyisenkin systeemin kanssa.

  Tilastokatsaus:
-tupakoimattomia on Suomen väestöstä suunnilleen yhtä monta prosenttia, kuin Kokoomuksen kannattajia
-raittiita ja vasenkätisiä puolestaan koko lailla Vihreitä äänestävien määrä
-värisokeita lienee Vasemmistoliiton kannatuksen verran
-homoseksuaalisesti suuntautuneiden määrä vastaa noin neljäsosaa Kristillisdemokraattien varaan laskevien määrästä
-autisteja on osapuilleen puolet homoseksualisesti suuntautuneiden määrästä
  Kysymys kuuluu: Kunka monta tupakoimatonta, raitista, vasenkätistä, värisokeaa ja homoseksuaalista autistia löytyy Suomesta?
  Kun saatte laskettua, ilmoittakaa ystävällisesti allekirjoittaneelle.

  Näin tilastollisesti blogissa nro. CDXCVI

  Hollolassa   XXII. X. MMXVI
  Peppe

SCHLAGEREITA JA BELLMANNEJA

  Wie Ich das letzte Mal gesagte. Yritin tänään heitää tittelit pois smart-tv:n kanssa. Sinuttelu tuntuu kuitenkin väkinäiseltä. Toki olin jo sen verran asioista kuusalla, että vaikkapa YuoTuben, Areenan ja Katsomon tiiraaminen toosasalla onnistui. Nyt ajattelin tutkia, a): millaista on käyttää tv:ta verkkoselaimena, b): voiko pöytäkoneelta jakaa sille sisältöä.

  

  Tulokset

a): Verkkoselaimena käyttö toimii kyllä, google Chrome oli iisi määrittää selaimeksi. Mutta on helvetillisen työlästä, hankalaa ja hermoja kuluttavaa kaukosäätimen kera. Langaton näppis ja hiiri kyllä toimivat tv:nkin kanssa, mutta ei en näe mitään järkeä pystyttää työpistettä olohuoneeseen. Että se siitä.

b): Puhelimen ja tabletin sisältöä on helppo oikean sovelluksen kautta katsella smart-tv:osta. Kotikoneelta se ei niinkään onnistu, koska laite ei käytä wifiä. Kuitenkin huomasin, että YouTuben voi jakaa näkymään telkusta tuosta vaan. Samoin voi Samsung Smart View-sovelluksen avulla katsella pöytäkoneelta tiedostoja, kuten kuvia ja videoita. Mutta en siis onnistunut jakamaan vaikkapa ElisaViihdettä, Katsomoa, Areenaa tai Ruutua tätä kautta. 

  Summa summarum: Pintaa hipaisevan smart-tv:n käytöön tutustumisen tuloksena tulin johtopäätökseen, että en sen erityispalveluita, hieman lähentyneistä väleistä huolimatta, juurikaan tule tarvitsemaan. Paitsi tietenkin teräväpiirtokuvaa. Ero ei-hd:hen on nimittäin merkittävä. Sen huomaan kongreettisesti  aina Avokkaassa tuijottaessani "tavallista" lähetystä. Ihminen on sopeutuva eläin; olen totaalisesti sopeutunut full hd-kuvaan!

  Muihin asioihin:

  -USA:ssa väiteltiin kolmas koitos. En katsonut, ei enää kiinnosta
  -Patrik, ystävien kesken Hattrick teki siis kolme maalia. Toronto ja Winnipeg ovat polvillaan, eri syistä tosin
  -pellet puhuttavat Tuusulassa. Nyt pelleillään väärillä asioilla
  -Pelicans on ottamassa kunnolla kuonoon HPK:lta. Aurinko nousee huomennakin
  -olen koukkuuntunut "Milanon naisten paratiisiin!" Olen siis katsonut kaikki tähän mennessä Teemalla esitetyt 11 jaksoa. Mikä piru saa minut katsomaan erittäin löyhästi Emile Zolan romaania mukaelevaa italialaista hajusaippuaa? Ehkä juuri se? On kauniita naisia, kauniita miehiä, kauniita vaatteita, romantiikkaa, dramatiikkaa ja pikku-Fiateja. Takuun annan, että jos suomalaiset tekisivät vastaavan, en sitä noin herpaantumattomana seuraisi. Toisaalta ei Suomessa 1950-luvulla mitään "naisten paratiiseja" ollut. Joten vertaus ontuu, sano. Mutta jos suomalaiset tekisivät sarjan 1950-luvun Oulun kauppahallin elämästä, luultavasti katsoisin. Varsinkin, jos siinä vilahtelisi Sisu- ja Vanaja-kuormureita, Jawa-motskareita, diakonaalikankaisia pussihousuja, haitarijatsareita ja pilli-Klubi-, sekä Työmieslootia.
 
  Viikko on siis edennyt suunnitellusti. Ja tullee etenemään. Huomenna voikin laulella sclagereita, hyräillä Bellmanneja, kun ei ole tarvetta alkaa autoa iltapäivällä pakkailla, päätään raapia, ettei mitään (esim. silmätipat!) unohtuisi. Mutta viikon kuluttua lauantaina pitää lastaus olla huolella tehtynä. Kello 16:00 sujahtaa Hyundai baanalle.  

  Jos huomenna alan schlagereita laulella, niin mitäpä lurittelen? Vaikea kysymys. Bellmanin kohdalla ei tule hankaluuksia: "Ukko Nooa" on ainoa, minkä tunnen, osaan. Mutta sclagerit!?!  Pitäisikö aamulla ensitöikseen käydä lainaamassa Elinalta muutama Udo Jürgens'in vinyyli? Häneltä niitä löytyisi, tiedän. Mutta kun minun vinyylisoittimeni ei suostu toimimaan. Parasta kai luritella Ukko Nooaa ja tapailla sekaan työn alla olevaa Zappaa. Ette muuten haluaisi olla huomenna meillä! Luultavasti en haluaisi olla itsekkään. Mutta joskus on sopeuduttava, tultava toimeen kaikkien niiden kanssa, jotka ovat läsnä. Minun siis tässä tapauksessa itseni. Joten vaikka kuinka korpeaa, tulen kestämään itseni laulelmia. Kyllä miehellä sen verran ryhtiä täytyy olla, että yhden itsensä sietää!
  No, jossittelua tuo oli. Saattaa olla, etten lainkaan yrittele laulella.

  HPK-Peltsut 6-2. Lähden herkistelemään mahdollisesti huomenna käyttöön tulevia äänijänteitäni Pierre Lemaitren oivallisen "Camillen" kera. Sitä ennen kuva napattuna 7.10.2014. Avokkaan laiturilta, mistäs muualta?

VIIKON VALINNAT, miettii Peppe

  Eilinen meni Elinan kanssa asioidessa. Tänään pesen kotona ikkunat, huomenna sama homma äidin luona. Sitten onkin keskiviikko, minkä aion käyttää smart-tv:n ominaisuuksiin tutustumiseen. Onhan jo aikakin; toosa on kohta vuoden palvelut. Palvellut, kuten tavallinen tv, kun en ole viitsinyt paneutua sen mahdollisuuksiin. Loppuviikosta raportoin, löytyikö niitä mahdollisuuksia. Sellaisia, joista on iloa ja hyötyä meikäläiselle.
  Torstaina teen, mitä mieleen juolahtaa. Jos ei juolahda, en tee. Perjantaiksi uumoilen viikonlopun eväiden haalimista ja kotioloissa olemiseen valmistautumista.
  Kotioloissa on tarkoitus lauantaina poistua hautahuollon pariin. Toin havuja Anttolasta, kanervat pitää ostaa, kynttilöitä löytynee kirjahyllyn vasemmasta alalaatikosta. Elina lähtee mukaan hautausmaalle, tulee sitten meille syömään ja muutenkin muutamaksi tunniksi aikaa viettämään.
  Sunnuntai kuulunee ilman isompia kirkonmenoja, eli rauhallisesti. Sitten on taas viikko pelattu pois elämän taipaleesta.

  Syksy etenee, illat hupenee, Ämeriikan vaalit lähenee, sota Lähi-Idässä tihenee, taikonautit enenee, argonautit ja kultaiset taljat vähenee, mutta Suomen Pankissa Mikkeli jylläilee! Vissiin valmistellaan Erkin lähdön jälkeistä elämää. Vaan kun Eki lähtee, niin kuinka käy Ollin oppivuosien?  No, jospa ne sitten olisivat jo takana.

  Kolme päivää vietettiin saaressa. Hiljaista oli. Yhtenä päivänä meni ohi kaksi venettä, toisena porhalsi yksi, kolmantena oli vähän rauhallisempaa. Pari mökkinaapuria maisemissa oli. Yksinäinen käpytikka koputteli ikävissään lipputankoa. Pari korppia vinotteli lievässä sivumyötäisessä, raakkui mennessään. Yksi pienkone sörnäytti ylitse luoteesta kaakkoon. Kun lisätään vielä pari myyrää ja yksi hiiri, niin olihan meitä kuitenkin saaressa, ja sen yllä, yli kymmenpäinen joukko. Sellainen normitulos lokakuulle.
  Loppujen lopuksi tyhjensin vesijohdot. Hyvin ollaan tultu ilmankin toimeen, ja tullaan tulemaan. Eikä tarvihe sydänyön hetkinä säpsähdellä hereille tihruamaan Anttolan säätilannetta.
  Vaikka ilman hanavettä ollaan kylmät ajat pärjäilty, menee vakavaan harkintaan ulkopuolisen vesijohdon varustaminen lämpökaapelilla. Koska yhä enemmän aikaa tullaan saaressa viettämään, myös talvisin, on syytä saattaa infrastruktuuri ajan tasalle. Helpottaahan se yleisesti tiskivuorossa olevan Hilpan elämää.
  Kun tulevana kesänä on tarkoitus kaivaa kaapelioja leikkimökille ja yhdelle valopylväälle, samoilla lämpimillä möyrii vesijohdon näkyviin. Sähkäri saa sitten yhdellä käynnillä laitella kaikki paikoilleen. No, katsotaan onko meininki sama vielä toukokuussa?

 Joku päivä sitten oli joku joku jakanut fb:ssa Zappa'n "What's the Ugliest Part of Your Body'n" YouTube'sta. Siitä innottuneena siirsin lenkkilaitteelleni kaikki minulta löytyvät Zappa'n tallenteet, parisen kymmentäalbumia. Tänä aamuna läpikäyty "We're Only in It for the Money" ja "Over-Nite Sensation". Huomasin, että ikävä Frank'ia oli ollut, vaikken ollut sitä huomannutkaan. Täten tuli todistettua, että ihminen voi huomata jotain, mitä ei ole huomannut huomata.

  Nyt on päivä valjennut ja ilma hornistunut sen verran, että ei tartte Sinolia sun Lasolia käyttää. Hyökkään parvekelasien pesuun. Alkukesää, syksyä, ne tulee putsattua. Kesällä on talven saastat ja kevään siitepölyt, syksyisin muuten vaan paskaa. Vaikka ei ihan liikenteen vieressä asuta, eikä teollisuuttakaan lähellä ole, kulkeutuu ilmojen teitse kaikenmoista poispuunattavaa. Mutta jo kouliintuneelta siistijältähän se käy. Eli työn iloa itse kullekin.

Täytyy lopuksi tällätä mr. Googlen taas kerran minulle henkilökohtaisesti retusoima kuva.