YÖRIEKKUMINEN VÄHENEE

  Se on sitten viimeistä vailla; Portugali-Ranska sunnuntaina. Loppuu yöriekkuminen. Ainakin hetkeksi. Eihän olympialaisiin ole kuukauttakaan. Mutta siitä enemmän tuonnenpana.
  Hyvä, kisojen paras, oli eilinen ottelu. Molemmat loivat kiitettävästi paikkoja, maalivahdit olivat loistavia. Ranska kuitenkin ansaitsi voiton, jo muutamien hienojen vastustajan 16-alueella tehtyjen lyhytsyöttösahausten ansiosta.
  Tuleeko finaalista Ronaldo-Griezmann? Ei välttämättä, mutta jompi kumpi näistä voi hyvinkin ratkaista pelin.
  Finaalissa siis kohtaa kaksi jo vuosia suosikkinani ollutta joukkuetta. Ranska on näissä kekkereisssä esiintynyt vakuuttavammin. Uskon sen pääsevän pokaalia nostelemaan. Mutta jalkapallo, kuten ei juuri mikään muukaan, ole uskon asia. Tai tietysti uskonto on uskon asia, jos uskoo asiaan.

  Sateinen viikko kääntyy loppupuolelle. Anttolassa on lorottanut ja ukkostanut reilusti. Toivottavasti venho on pinnalla. No, illansuussa se nähdään. Ei ihan pöljää ilmaa huomiseksi ja pyhäksi ole povattu, ajatellen ruohonleikkuuta ja kohdennettua sienisessiota. Odotan malttamattomana, vesi kielellä ja suurin odotuksin kanttarellien invaasiota, en yhtä antaumuksella itikoiden populaation runsautta, paarmojen ilmaantumista pöhelikössä kyykkijän riesaksi. Hirvikärpäsiä ei onneksi vielä ole. Tai mistä hiijestä senkään tietää; kesä kulkee etuajassa.

  Jos ei kesäkuu ollut ilmojen puolesta paras mahdollinen lomakuukausi, ei tunnu heinäkuu ainakaan paremmaksi panevan. Toki loma on aina loma ja kesä on aina kesä, sanoo kestolomaa, vaan ei kestokesää itse viettävä.

   Vein keskiviikkona fillarit huoltoon. Ne olivat lojuneet rojun keskellä varastossa vuosikausia. Äsken tuli tekstari, että ovat valmiina. Vastasin, että haen ne maanantaina aamulla. En viitsi sateessa lähteä niitä vasiten noutamaan.
  Tarkoitus on alkaa päivittäin fillaroida, kun kelit sallivat. Pitänee hankkia pyöräilykypärä. Ja varmaankin myös kori tarakalle, jotta voi käydä kaupassa. Luulen, että pyöräily on hyvää vaihtelua iänikuiselle aamusauvailulle. Sitä en kuitenkaan aio lopettaa. Ehkä muutan rytmini sellaiseksi, että joka toinen päivä sauvakävelen, joka toinen pyöräilen. Tai teen molempia päivittäin. Tai teen sitä, mikä kulloinkin tuntuu mukavammalta. Tai en tee kumpaakaan, jos siltä vippuustaa. Eläköön valitsemisen vapaus!

  USA:ssa jatkuu ammuskelu. Poliisiväkivaltaa vastuvassa rauhanomaisessa mielenosoituksessa on ammutta neljä poliisia. Se siitä rauhanomaisuudesta. Tarkka-ampujilla on täytynyt olla tarkka-ampujien aseet. Ehkä vähän enemmän tarkkuuta siihen, ketkä voivat tarkasti ottaen hankkia tarkkuusaseita, pliis.

  "Ruuskanen lahosi viivalle", uutisoidaan. Hyvä, että kokenut kepinnakkelija älysi jättää kisat siihen. Ehkä pystyy Riossa sitten räväyttämään kunnolla. Käytyään ensin lahontorjujalla painekyllästämössä.
  Neziri ei onnistunut startissaan, eikä yltänyt finaaliin. Ei kannata olla millänsäkään Nooralotta, on siellä moni muukin alisuorittanut. Kuuluu urheiluun, sano. Olisihan tietysti ollut Suomen yleisurheilulle vielä kovempi juttu, jos samana päivänä Bäckin viidennen sijan ja Ruuskasen mitalin lisäksi olisi vielä tullut pistesija naisten pika-aidoissa. Tänään Oskari Mörö pinkoo 400 aitojen finaalissa. Taso lienee maassamme noussut/nousussa. Tai muissa maissa laskussa. Tai suuri osa urheilijoista jättää kisat väliin keskittyen Rioon.

  Kunhan tuossa päivemmällä syön, otan unoset, jotta jaksaa ajella Anttolaan. Kesän aikana säännöllinen 7-8 tunnin yöuni (n. 21:30-5:00) on vaihtunut vaihtelevapituisiin ja vaihtelevavälisiin horroksiin. Sisäinen herätyskello on niin tiukassa, että vaikka puolille öin jalkapallon kanssa viettelen, viimeistään viideltä alan pöyriskellä sängyssä. Niin tänä aamunakin. Ylös nousin lenkillelähtöaikaan, vaikka lenkille en lähtenyt. Satoi sen verran ravakasti, että jätin väliin.
  Saa nähdä, kuinka jaksan innostua Rion kekkereistä. Sieltähän tulee lähetystä puolipäivästä pitkälle aamuyöhön. Tässähän alkaa ihan pelottaa. Että kun futiksen kera urheiluun tottui, niin menee olympialaisetkin samaan syssyyn. Vaikka en usko; on sen verran väliä, että liiempi innostus karisee. Katson, minkä katson, tilanteen mukaan, ehkä myös menestyksen sanelemana. Mutta en ala aikatauluttaa omaa elämääni kisojen vaatimusten mukaan, kuten joskus olen tehnyt.

  Pitää lähteä Lidliin ja K-kauppaan hakemaan muutamia eineksiä viikonlopuksi. Joten ehkä sieltä kuulumisia seuraavaksi?

HENNESSYN ENNÄTYSTENKIRJA

  Juno-luotain on viiden vuoden taivalluksen jälkeen päässyt Jupiterin kiertoradalle. Kun se on tehtävänsä tehnyt, eli selvittänyt, kuinka paljon Jupiterissa on vettä, se saa n. 20 kuukauden jälkeen tuhoutua planeetan ilmakehään, ettei Europa-kuuhun ajautuisi vahingossa Maasta kulkeutuneita mikrobeja. (IS)
  -Europa on jään peittämä kuu, jonka paksun jääkerroksen alla oletetaan voivan olla elämää. Eikä meillä tosiaankaan ole mitään järjellistä annettavaa millekään orastavalle elämälle

Kuvassa ei ole Juno, Europa, tai edes mikrobi; onpahan vaan joku ötinkäinen sadevesitynnyrissä

  Mansikat kannattaa pakastaa nyt, sadekelit ovat vaarana sadon laadulle. Marjaa kypsyy runsaasti. Hakaniemen torilla litra maksaa 5 €, viiden kilon laatikko n. 35 €. (IL)
  -ei ku kiireesti torille ja Markettien ovensuukojuihin; sadon ennustetaan normaalin 12-13 miljoonan kilon asemesta jäävän 11-12 miljoonaan kiloon

  Jos aiot opetella uuden kielen, kannattaa kuunnella polyglotti Janne Saarikiven vinkkejä. Saarikivi kertoo oppineensa arabian- ja japanin kielen melko vaivattomasti, mutta Sahalin saarelle puhutun nivhin kielen omaksuminen oli ollut hänellekin vaikeaa. (YLE)
  -minulle ei selvinnyt, mihin Saarikivi tarvitsee nivhin kieltä

  Peruspersu kansanedustaja Veera Ruoho puolustaa katupartioita. Hän tulkitsee katupartioinnen miehiseksi haluksi puolustaa naisia. "Katupartiointia on ollut vuosikymmeniä ympäri maailmaa, ja sillä on onnistuttu ehkäisemään  omaisuusrikoksia", Ruoho jatkaa.
  -ruohonjuuritasosta en tiedä, mutta katupartiointi rikollisin voimin maassa, missä kansallispeli on pesäpallo, ei ole hyvä idea

  Suomen kirjastojen ja neljän kustantajan yhteinen Koko kansa lukee-kampanja alkoi eilen. Tänä kesänä on mukana kolme teosta. Periaatteessa jokainen suomalainen voi lainata teokset yhtä aikaa. E-kirjat palautuvat automaattisesti, kun laina-aika loppuu. (ESS)
  -kuka on se onneton kustantaja, joka ei saanut omaa kirjaansa listalle?
  -itseäni kauhistuttaa ajatus, missä lukemani kirja häviää näytöltä kesken lauseen, jos laina-aika pääsee loppumaan

  Se uutistarjonnasta. Kustantajista puheen ollen: kuka ehtii julkaisemaan "HENNESSYN ENNÄTYSTENKIRJAA?" Teokseen tietysti valittaisiin juopottelun alalla kunnostautuneita eri alan ihmisiä. Kuuluisuuksia tottakai, tai muuten vaan ryyppäämisen saralla huimiin suorituksiin yltäneitä.
  Hemingway, Bukowski, Dean Martin, Nykäs-Masa vanhoilla meriiteillään, lukuisa määrä muusikoita, ylipäänsä artisteja. Ei henkilögalleriaan pulaa olisi. Joku maltaantuoksuinen tai tammitynnyrin aromin tunteva toimittaja vain asialla kirjaa kokoamaan.

Hyvää meriittiä Hennessykirjan toimittajalle on nähdä maailma ylösalaisin

  Eilen oli ves'paiste koko päivän. Aamulla oli sade tauonnut. Nyt näyttää jo katukin kuivuneen. Etelä-Savossa on kuulemma melkoisia ukkoskuuroja pudotellut. Ja lisää on vettä lupeissa, vaikka ei enää niin mittavissa määrin. Saattaa  olla vene puolillaan vettä perjantai-iltana.
  Nyt vaan lämpöä sopivasti, niin luulisi sienten hihkuvan onnesta. Tai onnesta ja onnesta! Onko se onnea, kun ihminen koluaa heti metsät, kun kunnolla on saanut lakkinsa maan pinnalle?

  Mutta kesä kuluu, sienet nousee, marjat kypsyy, viljat heilimöi, yöt pitenee. Nautitaan siitä, sateli tai paisteli.

Mietiskeli Peppe-pappa

STRESSI, KENEN INTRESSI

  Ensimmäinen aamulenkki kuukauteen takana. Juhlistin kolminaisuutta "Peppe, sauvat ja asfaltti" Mertarannan sanassa Dylanin "ehdottomasti ehkä parhaalla" albumilla "Blood on the Tracks". Vielä perään hollin matkaa "Desire'n" sointuja. Minä en kykene löytämään noilta kahdelta äänitteeltä yhtään huonoa, en edes puolivillaista, biisiä.
  Rytmi kävelyyn löytyi nopeasti lämpimässä ja sateen jäljiltä happirikkaassa aamussa. Samalla tarkastin Hollolan kahden koulun rakennustyömaat. Hyvin ovat edistyneet ilman säännöllistä valvontaani.

  Tänään kolahti taas lehti postilaatikkoon. Tajusin, miksi en sitä ollut kuukauteen kaivannut. Ylimalkainen selailu oli enemmän kuin riittävä. Pitäisiköhän aviisi irtisanoa jo maksettun jakson loppumisesta alkaen? Vaikka toisaalta perinne on pitkä, tapa tiukassa. Montako aamua tulisi postiloota koluttua, ennen kuin oppisi lehden tulemattomuuteen?
  Otsikko "STRESSI: Lomalla on hyvä miettiä, mikä stressaa" pisti kuitenkin  sunnutaipainoksessa ajattelemaan. Mitäpä, jos onnellinen ja stressivapaa ihminen, jonka ensimmäinen lomapäivä on huomenna, lukaisee otsikon. Hän aloittaa lomansa, missä ikinä sen viettääkin, miettien kuumeisesti: "Mikä minua stressaa?" Hän tuumii joka päivä, aamusta iltaan. Pyörii unta saamatta yöt pohtien asiaa. Kyselee tuttaviltaan, utelee lapsiltaan, tivaa vaimoltaan riidaksi asti, välirikon partahille. Loma loppuu aikanaan. Fiksiivinen persoonamme palaa sorvin ääreen tukka harallaan, silmäpussit mittavasta univajeesta roikkuen, hermoromahduksen partaalla, kaikkeen puheeseen skitsofrenisesti oireillen, itsetuhoisin miettein ja erittäin stressaantuneena siitä, ettei koko loman kestäneestä uutterasta pohdiskellusta huolimatta ollut saanut selville, että MIKÄ MINUA STRESSAA!

  Saksa marssi välieriin. Raakaa puuhaa on ranukisa. Mikäli tämän illan matsia mietti järjellä, niin "Ranska-Islanti 2-0." Jos taas antaa tunteen voitaa, "Ranska-Islanti 0-2." Veikkaamaan en taida oikeasti enää lähteä.

  Sivistyksen pariin palaamisen kunniaksi varasin neljä kirjaa: Fred Vargas'in "Hyisiä aikoja", "Nele Neuhaus'in "Lumikin on kuoltava", Jörn Lier Horst'in "Suljettu talveksi" ja Samuel Björk'in "Minä matkustan yksin."
  Fred Vargas, oikeasti Frederique Audoin-Rouzeau, on ihan lemppareitani. Komisario Adamsberg on herkullinen hahmo.
  Nele Neuhaus'ia kuulutaan tituleeraavan "Saksan suosituimmaksi dekkaristiksi."
  Norjalainen Jörn Lier Horst on minulle tuntematon suuruus, samoin kuin maanmiehensä Samuel Björk. Kummatkin teokset bongasin ennen lomaa urkintareisullani kirjakaupassa. Ennen syyspäiväntasausta tiedä luultavasti miehistä ja heidän kirjoistaan enemmän.

  Huomenna täytyy mennä aamusta Lahteen; vien Hilpan duuniin, hoidan Elinan kauppa-asiat, käyn pesemässä auton. Sitten kotona odottaa siivous. Onneksi hyvä naapurimme oli juuri leikannut nurmikot, joten siihen ei ole tarvetta ryhtyä.
  Pankin uudistukset näkyvät tästedes myös Hilpan  työajoissa. Tiistaisin hän aloittaa 11:30 ja pääsee pois 19:15. Mikäpä siinä. Mutta toivottavasti ei iske "iltavuoro" perjantaiksi, ainakaan mökkikaudella.
  Minulla on aikaa viikolla etsiskellä pieniä reissuvihkoon kirjattuja puuteita. Isojakin puutteita on, osa niistäkin vihkoon päätynyt. Ja aikaa niitä etsiskellä niin ikään olisi. Mutta taitavat jäädä syyskuun alkuun ja toimittajan kuljetettaviksi. Ovat sen verran kokoliaita ja osin painavia, etteivät autossa Potinlahteen kulkeudu. Mutta netissä alan pikapuolin leikkimökkejä, liuskekiviä, lapetikkaita ja ehkä myös piipunhattuja, haeskelemaan.

  Päivästä toiseen kun jaksaa viikon rahjustaa, niin perjantakina taas mökille pääsee. Vaikkapa norppahavaintoja tekemään. Viimeisin niistä eiliseltä.

KUIN VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ!

  Se on tämän loman viimeinen päivä täällä. Tai huomenna, jos tarkkoja ollaan, mutta viimeinen kokonainen. Loppuu aika aikanaan. Viikonloppujen varassa syyskuun alkua jäädään odottamaan.
  Pientä askaretta aamulla kehittelimme; Hilppa imuroi, minä raivasin ja järjestin hieman veneliiteriä, pesin saunan rallit. "Haalarit jo nurkkaan jäädä sai", lauleskli Mårtenssonin Lasse, kun tuli sunnuntai. Meikän haalarit saa jäädä nurkkaan, kun lähdetään himaan.

  Kokonaisuutena ilmat olivat kelvolliset, tosin eivät tottujen "Hilpan lomakelien" kaltaiset. Mahtui kuitenkin hellepäiviä sateisten ja tuulisten lomaan. Ja kaikkea tuolta väliltä.
  Iiris vietti täällä liki kaksi viikkoa. Harmi, että vedet olivat kesäkuun alkupuolella vielä kylmiä, ei päässyt tyttö pulikoimisen makuun. Tuntui kyllä muuten viihtyvän. Ja tulee ne Tiilikaiset vielä veden "ashtelukuja" tarkastamaan.

  Portugali vaan aina punnertaa itsensä eteenpäin. Ei väärin olisi ollut, jos Puola jatkaisi. Mutta peli on saatava päätökseen sääntöjen mukaisesti. Nyt kävi näin.
  Illalla Wales ja Belgia mittelevät osaamistaan. Ehkä Belgia loistavien yksilöidensä avulla klaaraa homma 1-2. Tai sitten  Bale intoutuu maagiseen suoritukseen, jolloin lopputulos on 2-1. Mutta jospa mennäänkin 2-2 tai 0-0 tilanteessa ranukisaan, ja......... Veikkaajan osa ei ole häävi. Miten tahansa voi käydä, mutta Belgian uumoilen juhlivan.

  Nousuviikolla vissiin alkaa myös yleisurheilun em-kisat. Ei taida mielenkiinto kovin korkeisiin sfääreihin kivuta, minulla. Toisin oli 1971 Helsingin mittelöiden aikaan. Kun Väätäisen Juha voitti toisen kultansa, kuunneltiin sitä Pistohiekan lähettyvillä pienessä saaressa matkaradiosta. Meillä oli juhlan kunniaksi Karhuviinaa. Pulloihin oli laitettu viinimarjoja Avokkaan puskista makua antamaan. Kun voitto varmistui, intoonnuttiin melkoiseen tanssiin. Ahos-Riti heitteli jopa kuperkeikkoja kalliolla. Suomen raskaalla oli sotaharjoitukset meneillään niillä seuduin. Yksi armeijan vene oli äkännyt riehumisemme, ja tulivat kysymään, onko meillä joku hätänä? Mehän valistettiin, että päinvastoin, Väätäinen voitti!

  Jalkapallo on tietysti kuulunut saaressa oloon. Eivätkä Brexitit, pommi-iskut, sotet, poliisimurhat, Putinvisiitit, ole jättäneet rauhaan. Niin että täältä "immeisten ilimoille" ihan ummikkoina tulla. Mutta selvä se, että maailman pahuus, uutisten raadollisuus, pangalaktinen spekulointi ja kaikkien kuviteltavissa olevien alojen asiantuntijoiden viiltävät analyysit koskettavat elämää eri tavalla, kun Hollolaan asettuu.

    Piskolan kesäporukka poistuu myös huomenna. Elina sai olla maalla liki neljä viikkoa. Ja pääsee näillä näkymin parin-kolmen viikon kuluttua takaisin. Kun mustikka kypsyy poimurilla otettavaksi, ei Markku malta olla tulematta.
  Tosi kiitollinen olen siitä että äiti on saanut olla turvallisessa seurassa. On jonkun kilon lihonut, varmasti mielikin virkistynyt.

  Aurinko paistelee, kohta purastaan. Kait ip. mennään Västäräkissä Ruutin villasukkasessiossa käväisemään. Muuten ollaan, kun Ellun kanat. Paitsi tietysti illalla kylvetään, jalkapalloa katsotaan/katson.

  Huomenna joskus iltapäivällä kotiin lähdetään. 

Oltua tuli neljä viikkoa, 

tultua oli loma edessä. 

Tuli oltua neljä viikkoa, 

oli tultua iloisempi mieli.

KARVIAISIA JA TAPAAMINEN SILLANKORVALLA

  Aamun aktiviteetteja: Hilpalla maton pesua, Peppellä postilaatikon korjausta. Sitä ennen huomasin ohi kulkiessani, että karviaspensas kukoistaa. Se ostettiin viime elokuun lopulla Hong Kong'ista, alennuksella, tietysti. Istutettaessa raihnaisen oloinen puska näyttää nyt kyntensä, Islannin malliin:

  Menin tosiaan postilaatikolle siinä tarkoituksessa, että tintin vuokrasopimus puretaan. Eli tyhjensin pesätarpeet, paikkasin takaosassa olleen aukon, eli tiaisen pääsisäänkäynnin, umpeen. Kävin samalla katsomassa, olisiko Heikki kotona. Olihan hän. Siinä jokusia kuulimisia vaihdettiin, puolipakolla (minut puolipakotettiin, lähes puolinelsonilla) oluet ja paukut nautittiin. Hegulilla on tulossa suuria muutoksia elämässä. Mutta firma jatkaa toimintaansa, hyvä niin. Pihakeisari valtaistuimellaan:

  Hilppa oli sanut keittiön maton ja riippukeinun pestyä siihen, kun vastarannalta palasin. Viritin köyden leppien väliin, maton kuivumaan. Riippukiiku sai tyytyä laiturin kaiteeseen.

  Iltapäivällä lähdettiin, kun kelikin oli samaa mieltä, piipahtamaan kahvilla ja jäätelöllä. Ihan lähdettiin lähipaikkaan, tai lähes lähi. Eli Lietveden Siltakioskille. Eihän sinne ole kuin viitisentoista kilsaa vesitse, tai reilut kahdeksan merimailia, tai meripeninkulmaa, miten vain. Lokiliinaa en omista, joten nopeus solmuissa jäi mittaamatta. Muuten, kun merimailin l. meripeninkulman pituutta googlesta tarkistin, äkkäsin, että laiturista autolle on matkaa kutakuinkin kolme kaapelinmittaa. 

  Aika vähän oli vesiliikennettä väylillä. Viikon kuluttua varmaan vilkkaampaa, kun yleisin lomakuukausi on lähtenyt käyntiin. Ei muita kulkijoita toki ikävä ollut, jos ei niistä yleensä haittaakaan ole. 

  Kioskillalakaan ei päät yhteen kolkkaneet. Ennen lähtöä olin soittanut Rohusen Markulle. Heille sopi sörnäyttää Kerniemeltä sillalle. Näin päästiin tällekin kesälle ainakin kerran tapaamaan. Ja Seijaa en ollut koskaan nokikkain nähnytkään, vaikka fb-kavereita ollaan. Siinä kahvit juotiin, niitä näitä turistiin. Mukava oli heitä nähdä, vaikka pikaisestikin.

  Sadetutkat sun muut ennusteet olivat puotasäätä vannoneet. Niin vain joku saderintama vyöryi päälle. Onneksi päästiin katon alle huvimajaan istuksimaan. 

Tunnin verran se vettä ripautteli, sitten hiipui sen verran, että pääsimme vesille, ja koko lailla kuivina takaisin.

  Kohta käyn täräyttämässä saunan lämpiämään. Ei tule futista tänäänkään, ajoissa turvalleen, että jaksaa huomenna katsoa. Mitä muuta huomenna tekis? Enpä vielä tiedä. Mikään ei ole kesken, mitään isompaa en viitsi aloittaa. No, kässelihin vaikka pihalla, ajelen trimmerillä kukkapenkkien reunoja, polkujen laitoja. Saatan käydä paikassa, parissa, kanttarellejä etsimässä. Eikö tuo päivä iltaan näillä neuvoin kulune? 

  Perjantaina varmaan käväistään västäräkissä Ruutin navetassa Sukkanäyttelyssä. Oli mainos aamulla postilaatikossa, kun sitä kävin fiksaamassa.

  Launtaina kohti Hollolaa sitten usmuutellaan. Puoli Suomea on lomilla heinäkuussa, joten Lahden seudulla on varmaan melko rauhallista, niin liikenteessä, kuin liikkeissäkin. 

  Kirjastossa pitää käydä, vaikka lukematta jäi lomalle varattujakin. Täytyy ainakin muutama teos varata. Lista on tehty, en vaan viitsinyt loman aikana ja ajaksi varauksia tehdä. 

  Siitä lähtee elämä taas soljumaan totuttuja latuja. Viikonlopuiksi aina Anttolaan suunnataan, jos ei ihmeitä tapahdu. Toivotaan, että sieniä alkaa ilmestyä. Nyt ovat ainakin vettä saaneet melko mukavasti. Mustikatkin kypsyvät etuajassa. Avokkaassa ei vielä ollut kerätä asti, vaikka jossakin päin maata kuuluu jo maistiaisia haalittavan. 

  Mutta nyt munakasta ja Marskin leipää appamaan, sitten saunan valmisteluun.

KÄRÄJÄPAIKAN MUUTOS

  Käräjäkivet saivat tänään uuden sijainnin. Ne olivat pihalla, kaivon takana. Päätin siirtää oikeuspaikan uuden nurmikon ylälaitaan, Hegulin sinne pyöttelemien, pihamyllerryksessä löytyneiden, kivien päälle. Siellä on Avokkaansaaren ylioikeuden hyvä kokoontua. Heti pistivät asiat käsittelyyn. Pääshamaani tutkii kuvassa kahden järvilaamannin kanssa parin tervavarkaudesta ja kärpässienihuuruissaan rettelöimisestä syytetyn tapausta.

  Kun tuijotin aamu-tv:ta, suuntautui katse ikkunan läpi yläaitan kattoon. Päätin, että nyt teen sen, mikä olisi pitänyt tehdä jo ennen näitä päiviä, nimittäin katon pesun. Siitä tietysti olisi tullut aikanaan turvekatto, mutta eivät kai oletetut ikävuodet niin pitkälle jatku.

  Sitä paitsi jo arkkitehti Saarinen meille tekussa turvekaton teossa opasti: "Ensin naplikoidaan änkyrä romiskon kylkeen." Siitä homma meille tietysti valkeni. Samoin, kuin koirankaulasalvos.
  Mutta minä hakemaan painepesuria, katuharjaa, vetämään vesiletkua rikospaikalle. Suurimmat jäkälät ja sammaleet katteesta irtosivat, vaikka halpa painepesuri aika tehoton onkin. Lupasin itselleni, että teen hommasta jokavuotisen, koska se ei siten kovikaan rasittava ole.

    Huomenna lähdetään aamusta Mikkeli-cityyn asioille. Haneli koukataan Piskolasta messiin. Velj'-Hanski on tänään hakemassa viime syksynä, vain muutaman vuoden ikäisenä, surullisesti menehtyneen Pimu-ajokoiran seuraajaa. Samasta kennelistä on tulossa jo etukäteen Hiluksi nimetty pentu. Kosolti parempaa lykkyä sille toivotaan täältä saaresta käsin.

  Viimeinen lomaviikko lähti käyntiin. Äkkiä menee aika. Jos olisin lomalla, alkaisi jo nupissa korventaa. Korventaa, vaikk'en lomalla olekkaan.
  Lauantaina luultavasti Hollolaan palataan; Hilppa haluaa, että on yksi päivä aikaa toipua jetlagista. Ymmärrän!
  Minä palaan vanhoihin rutiineihin. Mihinkäs sitä muuhun. Vai alkaisiko jotain bisnestä puuhaamaan, kun kunto tuntuu ihan hyvältä? Toisaalta, en ole bisnestä nuorempanakaan liiemmin harrastanut, en edes kannabisnestä.

  Aika mielenkiintoiset matsit ovat jäljellä neljännsvälierissä: Italia-Espanja ja Englanti-Islanti.
Ensimmäisessä tippuu toinen liian aikaisessa vaiheessa. Vai väittääkö joku muuta? Voi joku tietysti todeta, että olis Espanja voittanu Kroatian, ni..... Turha jälkiviisautta harjoittaa. Pelattu on, miten on. Ja nyt poistuu liian hyvä joukkue.
  Jos Islanti tekee alkuyöstä ihmeen, Englannissa väistyy Brexit pääotsikoista takuuvarmasti, ainakin hetkeksi. Eipä sillä, väistyy se, vaikka Englanti voittaisikin.
  Belgia intoutui maalin tekoon Unkarin puolustuksen kustannuksella. Ei maaleista kuitenkaan Kiralyn verkkareita voi syyttää. Wales on seuraavana Belgian esteenä tiellä kohti loppuottelua. Luulen sen raivautuvan tiukan koitoksen jälkeen.
  Saksa tuntuu myös menevän vaikka mihin asti. En viitsi kaavioita kaivella. Mutta jos Saksa-Belgia on mahdollinen loppuotteluksi, menköön niin.

  Käväisin rannassa. Käräjöinti jatkuu, ei taida olla ihan yksiselkoinen tapaus. Vai olisiko jo uusi tapaus käsittelyssä? Ovat tuonne polulle asti kaikki pikkurikolliset saman näköisiä.

  Ei ole ilma yhtä hautova, kuin eilen. Reilut kahdetkympit kuitenkin. Taidan lähteä viehettä vapaan valitsemaan, kahvin päälle ulapalle ajelemaan. Jollei asia käräjäkivillä muutu.

SUVIHIRSI

  Olen rustaillut näitä juttuja kohta neljä vuotta. Olen kirjoittanut kotona. Olen kirjoittanut kahviloissa. Olen kirjoittanut Avokkaassa, niin tuvassa, kuin verannallakin. Jotenkin asiat ovat kulkeneet siten, että nyt on ensimmäinen kerta, kun kirjoitan ulkona. Kirjoitan pihapöydän ääressä, yli kakskyt-asteisessa säässä. Kirjoitan auringonpaisteessa, itseni suojarasvalla voidelleena.

  Aamulla tuli nukuttua poikkeuksellisesti puoli kahdeksaan. Hilppa keitteli, myös poikkeuksellisesti, kahvia. Minä avasin tv:n kuullakseni uutisia, herätin läppärin päivittääkseni hukkuneiden ja muuten tapaturmaisesti menehtyneiden listan. Yht'äkkiä alkoi korviini kaikua jotain tapaan: "Raahe -13, Rauma -12, Föglö -10, Hamina -12". Minä, että mitä helevettiä, eikös äsken meillä ollut +18? Sitten tajusin, että merisää ja meriveden korkeudethan siellä olivat kyseessä. Hyvä niin, ei tarvihe olla pahoillaan rannikon asujamiston puolesta.

  Se. että aamulla nukutti, johtuu tietysti siitä, että kokkoreissulla vierähti aikaa. Kyljelleen tokenin vasta joskus puoli kahden korvilla. Eli suvihirsiä tuli vedeltyä kuutisen tiimaa.
  Kaikkiaan meitä immeisiä oli rantasaunalla kaksitoista, lisänä kolme koiraa. Kuvassa näistä osa maljaa nauttimassa.

Ilman kutsua ja pääsymaksusuoritusta lisäksi kaksi joutsenta osallistui tapahtumaan. He ovat molemmat alla olevassa otoksessa.

  Kokko roihahti puoli kymmenen jälkeen liekkeihin, paloi tunnin, toista. Sitä ällisteltiin, muutama malja kohotettiin, minkä mitäkin rupateltiin. Niin, ja haikumuikkuja napsittiin. Alla edessä Elina. Vieressä Hilppa puraisee juuri muikkua, ja Haneli osoittaa vihaisena: "Hei, tuo on jo ainakin kymmenes!"

  No, ei ne mujeet niin laskun päälle oikeasti olleet.
  Kun tuli hiipui, ja me aioittiin jo lähteä sörnäyttämään takaisin, pakotti Haneli vielä jäämään kuistille grillattua nauttimaan. Pakko kun oli, viivyttiin vielä makkaroiden ja yhden oluen verran. Muu sakki jäi istuksimaan, kun poistuttiin.

  Kävin vilkaisemassa mittaria: +26. Pakko lähteä sisälle jatkamaan. Hiki valuu silmiin, tekstiä ei meinaa nähdä, hiiren nuoli häviää tämän tästä.

  No niin, jo vain helpotti. Mukavat olivat kokkobileet. Onneksi ei luotsin tehtävien vuoksi tullut paljoa nautiskeltua. Tarjoilu pelasi kyllä. Niin, kuin aina siinä talossa.
  Hilppa yritti tempasta päivätirsat, eli suvihirret vetäistä. Pirtissä on kuitenkin myös aika kuuma, joten poistui, kai rannalle meni pötköttämään.

  Tänään on sitten taas totinen pelipäivä, kolme matsia. Aion katsoa. Viimeisenä tulee kiinnostavin (minusta), Kroatia-Portugali. Paljon on Ronaldon onnistumisen kontolla. Hienon maalin (se kantapäätsippi) äijä teki viime pelissä. Olen kylläkin kallistunut Kroatian kannalle, siis toiveissani.

  Huomiseksi povaillaan vielä lämpimämpää. Sehän sopii. Piskolan kesäporukka (Elina, Markku, Irma ja toissapäivänä saapunut miehensä Rauno, sekä heidän koiransa Vilma) tulevat päiväkahville. Potinlahteen autolla tulevat; turhan iso lasti veneellä hakea, vaikka keli hyvä olisi.

  Taidan lopetella, mennä uimaan, keittää kahvit, valmistautua peleihin. Loppukuvaksi Hanelin tytöt Anni ja Katriina, sekä serkkunsa Mari laiturilla viettämässä sinistä hetkeä. Mitä lienee tuijottelevat?