LÄTKÄÄ JA SOITTOÄÄNIÄ

  Suomi tykkää järjestää nitropelejä aika ajoin. En tiedä, oliko Leijonien huonoutta, vaiko Jenkkien hyvyyttä, mutta kyllä oli tahmeaa. Kolme pinnaa on tietysti pääasia. Jos jotain ilon aiheita eilisestä etsii, niin Barkovin lähes ylimaalliset kyvyt, Komarovin koko ajan paranevat otteet ja Pihlströmin armoton energisyys. Vielä Barkovin ylimaallisuudesta; hän on huomannut, että se ei tarkoita ylimaalisuutta. Ei poika voittomaalissa vipannut puitteitten yli, vaan näpäytti Leksalle, joka kiitti ja kumarsi.

  Jalonen on järkevä koutsi. Kun on kyse voitosta ja maalin pitämisestä puhtaana saavat poikaset (kaikella kunnioituksella) väistyä miesten tieltä. Kypsää toimintaa, arvostan kovasti.

  Näillä näkymin ratkaisevat Kanada ja Suomi viikon kuluttua  Lohko B:n ykköspaikan ja samalla mahdollisesti helpomman puolivälierävastustajan. 

  Jos olisin yhtä innokas urheilun kuluttaja, kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten, alkaisivat paineet kasautua; jalkapallossa puhalletaan Ranskassa käyntiin 10. kesäkuuta kuukauden mittainen em-turnaus, 5. elokuuta alkaa Riossa kolmen viikon olympiakarkelo, ja 17. syyskuuta Torontossa pariviikkoinen jääkiekon maailmancup. Jos siis olisi...., niin jo nyt täyttäisin kalenteriani meneillään olevan lätkän, jalkapallon em:n, olympialaisten sekä lätkäcup'in aikataulujen sanelemilla ehdoilla. Onneksi en ole. Ei maailma enää kaadu, jos joku matsi jää näkemättä,  keihäsfinaali tai naisten painiottelu kokematta. Katseltua toki tulee, futis ehkä intensiivisemmin, mutta omilla ehdoilla. Eli kesällä on aikaa vaikkapa kummelisaarta käydä soutuvenheellä moikkaamassa.

  Äsken soi puhelin; Ruikku siellä pirautteli. Ensin Riston uusi soittoääni hämäsi. Olen muutamille henkilöille asentanut omat soittoäänensä. Ruikulla se oli ennen Jimin "Purple Haze". Vaihdoin sen äskettäin Junnun kappaleeseen "Jawohl, Jawohl", koska Risto niin usein soittaessaan muistelee 45 vuoden takaista Saksankeikkaamme.

  Äiti Elinan kutsun tunnistan Rollareiden "Mothers Little Helpper'istä", itsestään selvä valinta.

  Anna huhuilee Van Morrison'in "Irish Heartbeat'n" tahtiin. En oikein muutakaan Iirikseen viittavaa keksinyt.

  Kun velj'-Hanski tavoittelee, kajahtaa ilmoille Lapinlahden Lintujen "Sedät jaksaa heilua". Onneksi jaksetaan vielä.

  Hilpan numerosta helähtää Zappa'n Cruising whit Ruben & the Jets-albumin "Love of My Life". Niinkin kai voi sanoa?!?!

  Noista numeroista minulle soitetut puhelut muodostavat varmaan yli 80 % kaikista tulevista puheluista.

  Yleinen soittoääni minulla on tällä haavaa Jefferson Airplanen "Somebody to Love". Se vaihtelee, mielialan mukaan, joskus hetkellisen ailahduksen aikaansaamana, Niilon "Powderfinger'ista" Jimin "Hey Joe'n" ja Spencer Davis Group'in "Keep on Running'in" kautta Dylanin "Masters of  War'iin".

  Kaunis on päivä tänäänkin. Pientä (liiankin pientå) sadetta on lupeissa, vähän viilenevää myös. Niinpä, eihän vielä kesä ole. Minulle piisaa, kun pysyttelee polvipituisen housun käyttörajojen (+15 tai enemmän) puitteissa. Ja jos ei pysy, tempastaan farkut jalkaan.

  Haneli kävi jonkun toverinsa kanssa viime lauantain Lietvedellä tutkimassa, josko kuha oisi otillaan? Veivät veneen trailerilla Hurissalon kautta, eli eivät ajaneet ohi. Mutta en olisi mukaan ehtinyt kuitenkaan, eikä velj'-Hanski vissiin kuhanpyyntiin meikää mielellään otakkaan. Joku kirous minussa on; kun olen veneessä kuha kiertää lusikat ja vaaput kaukaa, tai ei ainakaan näykkää. Mutta asiaan. Ei rököpäin olleet kuhat veneeseen nousseet. Yksi kuitenkin: 4,9-kiloinen vonkale! Reissu siis kannatti, ei menneet munat pataan. Sain tuon kuvan Tainan kautta. Tällään sen mukaan Hanelilta lupaa kyselemättä. On sen verran komia kala, velj'-miehestä en sano mittään.

  Kun ei olut aamulla kaupunkiinmenon tarvetta, aloin kirjoitella het'kohta kahvilta. Nyt, J. Karjalaista mukaellen: 

"Tää on viimeinen lause, jonka kirjoitan. 

Pistän blogin jakeluun,

 sulkeudun sun suosioon, 

ja lopetan."

KERROINTA TARVITAAN

  Aamusoutu + 8 asteessa....

 ....aamupäivällä vajaan kolmen tunnin klapisavotta +10 - +15 asteessa....

 ....iltapäivällä saunan pesu ja lehtien möyhennys ruohonleikkurilla +20 - +25 asteessa ja paijattomassa hihassa. 

Pakko oli laittaa aurinkorasvaa, kerrointa en kattonu, mutta enemmän kuin Suomen voitossa Saksasta huomenna Pietarissa. Kun leikkurihommista pääsin heitin myös kengättömään jalkaan. Kyllä kelepaa olla.

  Lehti kasvaa suorastaan silmillä havaittavaa kyytiä. Samoin ruoho. Mutta kohta vettä kaivataan. Jo korvasienten kannaltakin ves'paiste olisi suotavaa. Pikainen silmäys ennusteeseen kertoo kuitenkin, että vasta seuraavana viikonloppuna Anttolaan povataan pientä sadetta. Tähän on tyytyminen. Eikä valiteta, kun lämmintä piisaa. Eikä sitten valiteta, kun joka päivä sataa. Eikä valiteta, jos Suomi häviää seuraavat viisi matsia. Eikä valiteta, jos Subbendal valitaan uudestaan puikkoihin. Eikä valiteta, vaikka taivas putoaa niskaamme. Ruvetaan valituslakkoon. Minä ainakin rupean. Sitten vasta lakon lopetan jos Trumppeli valitaan pressaksi. Valitan valinnasta, niin että kuuluu.

  Jep, edellä tuli osapuilleen kerrottua päivän aikaansaannokset. Hilppa asenteli salaatin, retiisin, tillin, persiljan, ruohosipulin ja joidenkin kukkien siemeniä istutuslaatikoihin, kopsutteli vähän kukkapenkkeja. Kun olin pessyt saunan, hän puunasi pukuhuoneen ja saunatuvan sekä pesi niiden ikkunat. Sitten rouva joutikin laiturille aurinkotuoliin pötköttämään. Minä myös päätin ottaa löysästi, paitsi että kasasin viime syksynä tarjouksesta hankitun ruohotrimmerin (Homelite) käyttökuntoon. En vielä savuja ottanut, kun en viitsinyt moottorisahan viimekesäistä lantrausta tankkiin laittaa, enkä uutta sekoittaa. Mutta kyseiselle laitteelle tulee tarvetta ehkä jo viikon, kahden, kuluttua. Nyt kun on kukkapenkkejä enemmänkin, on niiden reunoja väliin siistittävä.

Siinä se komeus on hahmollaan.

  Yli kaksikymmentä vuotta jälelle päin toin Hollolasta pari tupasta valkovuokkoja. Ne on juroivat rantapolun varressa vuosikausia hädin tuskin hengissä. Mutta viimevuosina ovat innostuneet kasvuun. Niitä on nyt muutaman neliön alueella, ja ovat tosi isoja! Samoin piha-aitan taakse, lienee lintujen kuljettamana, on ilmaantunut kaksi n. neliön kasvustoa.

  Huomenna on sitten äitienpäivä. Elina tuli taas kanssamme Hanelin ruokakuntaa lisäämään. Hänelle, kuten Hilpallekin, keräisin kimpun luonnokukkia, mutta valikoima on vielä liian niukka. Pittää ostaa maanantaina ja toimittaa jälkilähetyksenä ja ilman Mertarannan selostusta.

  Kävin välillä kantelemassa varusteet takaisin saunaan, laitoin kiukaan kihisemään. Kohta puhtaaseen kylpyyn, vielä kun olis koivunoksia tuoksuksi laittaa! Ovat vain turhan onnettomia kooltaan, lehdet koivuissa. Odotellaan Jussia, eikö sitten vastat jo valmistu.

  Hyvät ilmat on noteerattu mökkinaapurustossa; niistä kymmenestä, jotka autojaan Potinlahdessa pitävät, on ainakin kahdeksan maisemissa. Tietysti myös helatorstain ja vapaan perjantain lisäaika on edesauttanut runsasta osanottoa. Viikko sitten näkyi vene, pari päivässä; tänään on mennyt kymmeniä.

  Nyt saunaan. Kuuden uutiset, kirja, auringon painuttua alemmas istutuslaatikoiden ja ehkä kukkapenkkien kastelu. Huomenna sitä sun tätä. Nyt saunaan.

KAHTOTAAN, SANO...

  Kahtotaan, sano silimäliäkärj' meikäläeselle eile puolilta päevin. Sitte se silimäilj' esitietoloeta, laitto kirkastustippoja silimiin ja kahto. Sitte se laitto mustuaisenluajennustippoja silimiin ja sano, että mennee kymmenisen minnuuttia, mäne vaekka lehtjiä lukemaan.
  Vartin piästä se sano, että Lehkonen sissään. Sitte se kahto ja silmiä pit' pyöritellä ylläältä ylävasemman kautta yläoikeeseen. Sitte se raapi piätään ja sano, että kaihipa kaihi, kaihi hyvinnii, eikä korjauvu lasiloella, leikata pittää.
  Minä kyselemmään, että mitä vaehtoehtoloeta, että mitä maksaa, että miten on kiire, että kauako aikoo toipumine kestää?
  Siihe se kerto, että yksityiselle (lue hänelle) piäsee vaikka ens' viikolla, jos lähete laitetaan kunnallissee ni 3 - 4 kuukautta. Se sano että toista tonnia maksaa yksityisellä, kunnallisella satasen huitteilla. Sitte se sano vielä, että ei oo mikkää mahoton kiire leikata, kuha ei vuosia viiraa. Ja vielä se sano, että paranoo normaalj'tappauksessa meleko äkkiä, muutamassa päivässä, vuan tippoja pittää tiputella jonnii aekoo. Vielä se sano, että ruumiillisen työn tekijälle kirjotettaan 3 - 4 viikkoo sairauslommoo, pöyvän takana istuvalla parisen viikkoo.
  Sitte minä siihe sanoin, että en enne heinäkuuta mihinkää leikkauksee jouva mänemää, pittää kesäkuussa painoo hommia Saimaalla. Sitte vielä sanoin, että miä tuumoon huomiseen, josko mänen yksityiselle, tahi jonnoon ilmottauvun.
  Tännään mänen liikkeesee sanomaan, jotta laettakkee lähete. Tonni on paljo pienestä eläkkeestä. Ja toimeen tulloo tälläikii. "Sellane vieras ku näläkä joutaa parj' päevee oottelemmaan", sano vanha kansa. Miähä johattelen: "Sellane vieras ku näkö joutaa muutaman kuukauven varttumaa".

  Että sellasta kuuluu. Min'oon ikkäin ollu vasempaan päen kallellaan. Kuitennii miun vasemassa korvassa on huono kuulo, miun vasenta lonkkoo kivistää ussein, ja nyt miun vasen sillimä rupes äittelemmään. Eikö kaikella kohtuuvella olis näinnii punertavan immeisen kohalla ollu kohtuuven rajoissa, jotta oilis oikeeta puolta alakana vaimaltammaan? Tai en minä häntä tiijä. Ei taija asjoilla olla yhteyttä eli syntroomoo.Vaikka oisha se metkoo, jos ois. Näkis het' piälle päen, että tuolla lyyhöö patamusta porvarj melko pahasti vasenta jalakoo. Ja että näkkyypä vanhalla kansantemokraatilla olevan oikee kylyki kippeenä, ku noen vaivasest' kulokoo. Ja jos ijäkkäät polliittiset kiistakumppanit istus vierekkäen, niihe pitäs olla sillä viisiin, jotta eistä päen kahtoen muinane SKDL:n jermu oes oikeella ja Pop'pilaene jäykkäniska vasemmalla. Sillä keinoin niillä ois kuulolaitteen vastakkaen.

  Alakaa luonto hilijalleen vihertöö. Mikäs, ku vettä tulj' enistäin kunnolla, nyt sitte lämmee. Nappasin äskön parvelleela kuvan.

  Siltä näöttää, jotta perjantakina Avoikkasee männään. Äet'-Elina tulloo tuas mukana Taenalle ja Hanelille. Ei tarvihe isseksee äetiiinpäevee olla.
  Suaressa outtaa hommija; Hilppa istuttelloo luatikoihi joetain kasviloeta, miä pieksän puita halaki. Taijan sörnyttöö pyhänä uuven nurmikon ylj' leikkurilla. Ei oo viittinä vasta kasvuvaa alottanneen nurmen päiltä kovin haravoija. Kun konneella yli ajaa, hienontuu lehet pois tiehesä lannotteeks.

  Huomenissa on pyhä. Se pyhittettää lötköttelylle ja joute ololle, ihan myötyriks pyhitettää. Jaksaa sitte viikonvaehteessa työjellä.

  Ei sitte muuta, ku hyvvee pyhhee. Ja muistakee, mitä uukovuarit on sanona: "Jos ei oon heiloo helatorstakina, ni ei sitä oon helluntainakkaa!"

YKSISILMÄINEN?!?!??

  Viime aikoina olen huomannut, että käynti optikolla ei olisi pahitteeksi. Edellisestä on n. 1,5 vuotta aikaa. Konkreettisesti asian tajusin lauantaina aamulla; laitoin ensi hieman vanhemmat "duunilasit" päähäni. Ei tuntunut hyvältä, ihmeellinen, ennen kokematon ilmiö näkökentässä. Sellaisia outoja hämäriä alueita ilmaantui välillä silmien eteen. Kävin vaihtamassa uusimmat okulaarit, ei auttanut.
  Tilasin kotiin palattuamme heti sunnuntai-iltana ajan optikolle. Sain sen maanantaiksi iltapäivälle. Sinne siis astelin sovittuun aikaan. Ensin mitattiin paine, kuvattiin silmät ja johonkin kolmanteen laitteeseen piti myös tiirailla. Sitten pian neiti/rouva optikon käsittelyyn. Hän katseli tiedot ja kysyi: "Onko vasen silmä jo pitkään ollut pois pelistä?"
  Minä siihen, että mitä? Äkkäsin kuitenkin sulkea oikean silmän, ja kas kummaa; kaikki muuttui aivan sumeaksi! En ollut vaan huomannut heti oireiden alettua tiirailla toisella ja toisella silmällä.
  Kerroin, että vasta viikonloppuna todella huomasin jossain vikaa olevan. Optikko näytti koneelta kuvat silmämunistani ja kertoi sen, minkä minkä itsekin huomasin; oikea näköelin on aivan kirkas, vasen ihan sumea. Hän tarkasti sitten näkökykyni. Oikea on kutakuinkin samoissa arvoissa, kuin aiemmin. Vasen oli edellisessä reseptissä -3,00, nyt päälle -8!!! Eli kokoluokka pullonpohjan ja opaskoiran välimaastossa.
  Kysyin, mistä moinen voi johtua? Ystävällinen optikko kertoi, että ei osaa sanoa. Silmänpaineet ovat ok. Mutta vasemman silmän kuvasta ei sameuden vuoksi voi silmänpohjan rappeumasta mitään sanoa. Siis silmälääkärille aikaa tilaamaan. Optikkoni sai minut survottua huomiseksi puolen päivän aikaan. Sanoi, että puhuu silmälääkärin ympäri, että lyhentää vähän ruokatuntiaan.
  Huomenna siis ollaan tietävämpiä. Harjoittelin jo Hilppaa odotellessa yksisilmäisyyttä. Ihan hyvin yhdelläkin näkee, näkökenttä vain jää kapea-alaisemmaksi. Helppo on pimeän silmän puolelta yllättää, jos niikseen tulee.
  Toivon, että kyseessä on joku tipoilla sun muilla tropeilla korjautuva vika, eli että häverikki ei ole maata kaatava. Mutta jos on, niin ehkä korjautuu sitten edes laserilla. Mutta jos ei korjaudu, ollaan Moshe Dayan-klooneja tahikkas merirosvoja lopun aikaa.

  Kun asian laita minulle selvisi, aloin tarkkailla visummin näkymiäni. Ihan hyvin näin Triossa kauempaa kauppojen ikkunamainokset, ajaminen ei ollut sen hankalampaa, kuin ennenkään. Emmerdalet teksteineen katselin vanhaan malliin, tätä kirjoitan pois tiehensä. Mutta sellainnen outo "fiilis" katsellessa on. Testasin vielä, kuinka kirjan lukeminen sujuu, kun en siinä ollut mitään ongelmaa merkille pannut. Ei ollut ongelmaa nytkää. Minähän luen ilman laseja, ja se onnistuu, kuten aina ennenkin. Joten en aio koleeriseksi heittäytyä. Minulla on toki tapana stressata asioilla, joihin en voi vaikuttaa. Nyt en sitä tee, en tämän, enkä muutaman nimeltä mainitsemattoman minun valtani piiristä poissa olevan tapauksen vuoksi.

  Voipi olla, että Äitienpäiväksi Anttolaan mennään. Anna ja Iiris eivät näillä näkymin ole tänne päin tulossa. Jonihan on tietysti töissä! Kesäkuun alussa Joni jää sitten lomalla ja isyyslomalle. Anna menee heinäkuussa töihin, tekee, ainakin aluksi 4-päiväistä viikkoa. Joni alkaa sitten syksyllä maisterin papereitten eteen paiskomaan.

  Lauantaina, 14. kuluvaa kuuta, mennään Tiilikaisille lapsenvahdiksi, kun Annalla ja Jonilla on joku tilaisuus. Olaan heillä yötä, lähdetään sunnuntaiaamuna, me, Anna ja Iiris usmuuttamaan Hollolan kautta Avokkaaseen; Hilpalla on alkuviikosta kolme päivää vapaata.  Toivottavasti kelit jatkuu kesäisinä. Tänään, kun torilla puolen tuntia istuin optikkoaikaa odottelemassa, oli ihan t-paita-sää.

  Varmasti näiltä sivuilta tulee selviämään, monisilmäisenä tulee Peppen elämää jatkaa. Ja jos en hoksaa siitä kirjoitella, tihrustelkaa kaikkia silmälappuäijiä tyyliin "oisko tuossa mittää tuttuva näkövä?"

  PS. Suotta menin kehua retostamaan, että kirjoittaminen sujuu puolitoistasilmäisenäkin. Olisi, hitto, voinut "kirotusvirheet" laittaa näkövian piikkiin! Mutta mikä on kirjoitettu, se on kirjoitettu! Verba volant, littera scripta manet!

Lopuksi Halkoluotojen suopursu ikuistettuna ihan seisovilta jaloilta vähän pitemmällä putkella.

KOPUTUSTA KUULUU...

  Jos, ja kun, kuulette koputusta Avokkaan suunnalta, aiheuttaja on joko käpytikka tai Peppe. Jatkuva päräyttely puolestaan kuuluu palokärjelle.

  Tikka koputtelee ruokansa persolla, Peppe siksi, että kaikki kevättoimet ovat menneet kohilleen. Ja kerralla, ilman isompia lointeluita tahi belsebuubin avun aneluita. Eli Peppe koputtelee puuta, tiuhaan tahtiin, jotta asiat jatkuisivat yhtä mallikkaasti.
  Toinni,i ensitöikseni aamukahvin jälkeen viritin vesijärjestelmän käyttökuntoon. Uusi painesäiliö paikoilleen, kaivosta tyhjennysventtiili kiinni, pesukoneen ja varaajan liitännät kuntoon, pumppu päälle. Ja kaikki pelitti! Ei vuotanut yksikään liitos, ei edes vesilukko tihkunut tiskialtaan aluskaapin pohjalle! Harvinaista!
  Eikä siinä vielä kaikki. Menin laittelemaan sauna/kasteluvedelle tarkoitetun pumpun asemiinsa. Imuletkun takaiskukappale paikoilleen, letkun ankkurointi pohjaan, pumppu sijoilleen, pohjaproppu kiinni, vesiliitäntä paikoilleen, imuletku täyteen kastelukannulla, pumppu täyteen, yläproppu kiinni, virtaa kehiin. Ja niin se alko nostaa vetttä pois tiehensä. Ja ei vuotanut, ei tihkunut, ei tyhjentänyt siemenvesiä huut helevettiin Saimaaseen!
  Ei oo ikäpäivänä onnistunu nuo molemmat jutut kerralla nappiin! On siis syytä koputella puuta!

  Kun reuhtomaan alettiin, niin menköön! Hilppa aloitti kevätsiivon (imurointi ja lattioiden luuttuaminen). Minä kääntelin soutuveneen oikein päin, putsasin räystäskourut, asensin uimarappuset, haravoin vevevajan seinustan ja rantapolun (muuta ei juuri ollut tarve haravoida, kun syksyllä se kertaalleen tehtiin ja Hilppa hoitaa kukkapenkit). Jo kulahti aika ensimmäiseen grillaukseen. Kanaa kuumensin.

  Vaikka maha oli pullollaan kanaa, pottua, porkkanaa, vihreää salaattia ja sienisalaattia, päätin jättä perräiset väliin. Lähdin pienelle veneajelulle. Aurinkokin alkoi ilmaantua näkyviin. Ei näkynyt veneitä, ei ihmisiä. Aika vähän lintujakin. Siis lintulajeja; lokkeja kyllä oli kymmenittäin. Yksi kuikkapariskunta uiskenteli myös kauempana huhuillen. Samoin Halkoluodoilla lillui sinisorsapari. Mutta onneksi olivat kalasääkset taas palanneet! Hiippailin hissukseen Halkoluotojen yhtä saarenniskaa pitkin kohti sääksien pesää. Mutta kovin tarkkoina olivat. Ei minun kärsivällisyydelläni, laitteillani ja taidoillani noista hienoista linnuista oikein kunnon kuvia saa.

  Mutta hienoa oli Luonterin naisemia taas katsella!

  En muuten uistellut enkä virveliä nakellut vesireissullani. Siksi, että minulla ei ole tälle vuodelle mitään lupia. Enkä lunasta! Kun kesäkuussa tulee 65 mittariin, en enää tarvitse kalastuskorttia, ja saan kalastaa yhdellä vieheellä käytännössä koko Suomessa. Saattaa olla, että parille verkonrisalleni ostan kuitenkin kalastuskunnan merkit syksymmällä; eihän ennen heinäkuuta niitä saa norppien suojelun vuoksi edes veteen laittaa. 

  Palattuani juotiin munkkikahvit. Hilppa ryhtyi kukkapenkkejä siistimään. Minä tälläsin Hanelilta saadun kilon kuhan haikupönttöön. Oli velj'-Hanski käynyt Kangasniemellä kuhanpyynnissä. Olivat toistakmmentä saaneet. Illalla mokomaa sitten maistetaan. 

  Huomasitteko, etten heittäny väliin yhtään "no kuha on"-juttua. Arvannette, miksi? 

  Kun kala oli haikutettu, laittelin kammarin uunin palamaan ja saunan kans. Saunaa sytytellessä huomasin, että on täällä muitakin. 

Ensimmäinen bongattu vene tälle suvelle.

  Tätä juttua kirjoittelin kuhan savustuessa, saunan lämmetessä. Nyt on saunassa käyty. Ja talviturkki pois nakattu! Kylmää oli vesi, eikä sitä uimiseksi voi sanoa, mutta ump'sukkelissa käväisin. Eetvarttia teki. 

  Jatkan naputtelua. Takanani pauhaa televisio. Vennään poika teki just' maalin. No, ...kele, heti Suomi tasoitti. Koskiranta teki, katoin hidastuksen. Antaapa poikain pelata. Pitää käydä laittamassa kammarin uunin pelti kiinni. Ennen tuli laitettua ihan eri pellit kiinni. Menköön nyt näin. Vaikka kyllä se omakin pelti tulee vielä suljettua, mieli nollattua. Ehkä kesäkuussa, kun lomalla ollaan.

  Elina-äiti tuli eilen kanssamme, on nyt Tainan ja Hanelin huushollissa. Vähän vaihtelua vanhalle rouvalle. Ja jos innostuisi vähän ulkona liikkumaan. Kovasti vielä eilen tulomatkalla intti, että menee yöksi Piskolaan. Talven peruslämmöllä ja asumattomana olleeseen taloon! Eikä meinannut uskoa, ettei siinä ole mitään järkeä. Hanelin huushollissa on valmiina lämmä huone ja vähän palveluakin. Äiti vaan jankutti, että olenhan minä ennenkin itsekseni yötä ollut Piskolassa ja Avokkaassa. No onhan hän ollut. Onhan hän ollut ennen tansseissa ja ulkomailla ja sienimetsässä ja ties missä. Vaikka yksin pärjääkin kotonaan, turha lähteä oudompiin olosuhteisiin onneaan koettelemaan. Kun Tainan kanssa päivällä puhuin, kertoi hän, että olivat illalla juoneet lasilliset punaviiniä, ja että äiti oli nukkunut yhdeksään asti. Hyvä niin. Ja oli nyt lähtenyt kävelemään vanhalle talolle. Niin sitä pitää!

  Aamupäivä oli pilvipoutaa, iltapäivä aurinkoista (+20 etupihalla), illasta näyttää tulevan tyyni. Huomennakin lienee kelpo keli. Varmaan lähdetää hyvissä ajoin poispäin. Tempastaan päiväkahvit Tainallla ja Hanelilla: Taina kehui päivällä olevansa munkkeja tekemässä. Me ollaan oltu Lid'in munkkien ja siman varassa. Eikä oo ilmapalloja, eikä serpentiiniä, eikä naamareita, eikä kuohuvaa. Mutta on itse haikutettua kuhaa, sienisalaattia, paistettuja pottuja ja raikasta vettä. Ja huomenna ihan kelvon olo. Pittää siis ruveta purasemmaan.

  Laitan lopuksi Heinrich-nimisen sulkulaisen 11.7.1962 tussilla piirtämän kuvan "Der Kampf mit der Schange".  Vuosien saatossa olen muutaman kerran tavannut kärmeen saunassa, joskus kyyn, joskus tarhakäärmeen. Tätä episodia en ollut todistamassa. Ja taistelu näyttääkin huipentuneen kamppailuksi sammakon kanssa. Hyvin on Heinrich kuvan tussannut; Pekka ja Emchen ovat ihan tunnistettavissa, samoin atraimen kanssa touhuava enoni Olli. Saunassa ovat lauteet, kiuas ja pata vaihtuneet tuon tapahtuman jälkeen.

  PS. Kyseinen taideteos viihdyttää tätä nykyä paskiossamme vierailevia.

TÄSSÄPÄTÄTÄ

  Mitäskummaa?Mikäsetuollainenotsikkooikeinon?Jatällainenkirjoitus?Eihäntästäsaamitäänselvää!Einiin.Ehkäjätänasiankokeiluasteelle.

  Ei ollut hyvä idea. Ajattelin, kun kaikessa pitää säästää, aloittaa oman korteni kantamisen yhteiseen kekoon säästämällä sanavälien käytössä. Ei keino näin kuvaruudulla merkittävästi mitään säästä, paitsi space-näppäintä. Mutta printatussa tekstissä hieman säästöä tulisi. Ajatellaanpa, että sanojen keskipituus on kuusi kirjainta. Jos sanavälin jättää pois, tilaa kuluu 1/10 * 100 = 16,67 %. Tai selkokielellä säästyy joka seitsemäs tulostearkki. Mutta onhan Suomessa puuta mistä paperia valmistaa. Vaikka sademetsiin ne taitavat paperijätit olla tunkeutumassa. On myös mietittävä, kuinka paljon enemmän aikaa virkamiehiltä sun muilta paljon työssään lukevilta kuluisi sanavälittömästä kapulakielesta tolkkua ottaessa? Puhumattaaan 16,67 % ohuempaa kirjaa lukevalta Meikäläisen Masalta? Pysytään siis entisessä. Minulla on varaa myöntää, jos ideani on käyttökelvoton. Kunpa "isoilla pojilla" olisi sama taipumus.

  Kello on 4:07. Kirjoitan sateen ropistessa kattoon. Eilen lenkille menin, räntäsateessa. Tänään aioin taas laistaa. Ei ole pakko itseään kastella. Vaikka lämmin on yö ollut, +8 mittarissa, kun äsken tarkistin. Joten sanavälinaputtelen vanhaan malliin aamuyön tuntoja mr.Googlen arkistoitavaksi.

  Tappara voitti sitten mestaruuden. Kai oli aikakin; jokavuotinen finaalitappio saattaa syödä niinkin kovia kavereita. En ole isommin surffaillut, vieläkö tuon sunnuntaisen ottelun voittomaalista puhutaan. Niin tai näin, eiköhän mestaruus kuitenkin mennyt oikeaan osoitteesee.

  "Suuri sikala palaa Vöyrillä".
 "Tappara sekosi".
 "Yhdysvaltain esivaalit käynnissä".
  Siinä muutamia Ilta-Sanomien pääotsikoista.

  IltaLehden vastaavia ovat:
  "Kuuma kultapusu".
  "Suuri sikala ilmiliekeissä Vöyrillä".
  "Trump ja Clinton vahvistivat asemiaan".

  YLE puolestaan kertoo:
  "Trump voitti kaikki viisi esivaalia".
  "Ei enää hopeaa".
  "Applen iPhone-myynti kääntyi laskuun".

  Maikkarin antia:
  "Applen puhelinmyynnissä historiallinen käänne".
  "Karhu eksyi kaupunkiin, pelastusoperaatio sai lohduttoman lopun".
  "New Delhissä museo ilmiliekeissä".

  Johtopäätös: Iltapäivälehdet?!?!? ovat kuin kaksi marjaa,  YLE samoilla linjoilla, maikkari pitää, lienee syystä, New Delhin museota Vöyrin sikalaa tärkeämpänä.

  Kello on nyt 4:43 Kahvia tekee mieli, kovasti tekeekin! Maltan kuitenkin mieleni, kukistan himoni. Tuota nautintoaietta tulee muutenkin liikaa päivän mittaan latkittua, joten sinnittelen normaaliin aamukahviaikaan asti.

  Hommasin Elinalle, taisi olla perjantaina, uuden kännykän. Hän kertoi, että jo ties kuinka vanha Nokia pitää ladata jopa pari kertaa päivässä. Ei äidille mitään kosketusnäyttömallia voi ostaa. Sellaisen opettelu olisi hänelle aivan liian työlästä. DNA:lta löysi peruspuhelimen hintaan 25 €. Mutta ei äiti oikein siihen oppinut. Näppäimet kovin pienet, ehkä psykologistakin estettä ja ikävää entiseen. Niinpä otin vanhan liukukansimallin maanantaina mukaani ja latasi sen. Nyt puhelin on ollut liki kaksi vuorokautta päällä, ja akku näyttää täyttä. Äiti lienee tulkinnut väärin virrankulutuksen symbolia. Vien tänään vanhan palvelijan takaisin. Liukukansimalli on niin helppo käyttää sen kun liuttaa kannen ylös ja alkaa puhua. Samoin siihen, päinvastoin kuin uuteen, karvahattumalleistakin pelkistetympään, saa numeroita pikavalintaan. Eli kun Elina vaikka minua tavoittelee, ei kun painaa kakkosta ja luuria!
  On äidillä vielä lankaliittymäkin käytössä. Onneksi on, ei vanhaa rouvaa uskalla pelkän kännykän varaan jättää. Mutta sen tiedän, että ilahtuu, kun saa entisen palvelijansa taas käyttöön. Toivottavasti akku vielä pelittää. Jos ei, niin pitää googlailla, josko malliin vielä jostain uuden virtalähteen saisi hommattua.

  Kävin vilkaisemassa, olisiko lehti tullut? Olihan se. Pikaselauksella Etlarilla on mielen päällä mm:
  "Hankintalaki ajoi kunnat ja yrittäjät vastakkain".
  "Kannabiskasvattamo johti myyntiliigan jäljille Lahdessa".
  "Naton Itämeri-harjoitus Suomeen".
  "Manian ja alakulon vankina".
  "Kymi kahmii lisää puuta Hämeestä".
  "Tapparan pitkä piina pättyi juhliin".
 
 Pitää tuonnempana lukea tarkemmin. Ainakin juttu hankintalaista; en nimittäin ole lainkaan kuusalla, mikä se sellainen laki on.
 
Pasi Nurmisesta tuli joku aika sitten Pelicnsin pääomistaja. Varmaan "Liipolan Hasekilla" on joitain seuran tulevaisuutta ja imagoa koskevia suunnitelmia. Olen huomannut, että Etlarin etusivulla on muutaman kerran mainostettu isoilla kirjaimilla "KAUSARI SEISOMAKATSOMOON vain! 99 €". Se sisätää 30 runkosarjan kotiottelua, harjoitusottelut ja turnauksen, A-nuorten runkosarjan ottelut ja etuostooikeuden playoffs-pakettiin. Ei paha, ei paha. Lulisi tervejalkaisten lätkälahtelaisten, miksei hollollaistenkin tarttuvan tilaisuuteen. Sitä paitsi on mahdollsta, että käy, kuten Mikkelin Urheilupuistossa joskus 1970-luvun alussa. Oltiin MP:n pelissä  ja katsomo oli tupaten täynnä. Kun puoliajalta ängettiin takaisin paikoillemme valitellen ahtautta, tokaisi edessämme istuva rouvashenkilö: "Ens' pyhänä mahutte makkomaan!". MP oli nimittän 0-3 tappiolla! No, en tietysti toivo Peltsuille niin huonoa sukseeta, että seisomkatsomossa mahtuu istumaan.

  Kun tuossa puoli yhdeksän hippeillä kaupunkin lähden, rouva kyydissä tietysti, käyn ensin Elinalla. Sitten pitää mennä käymään verotoimistossa. Pientä epäselvyyttä, lähinnä tarkennusta kaipailen muutamassa asiassa. Verkossakin homman voisi hoitaa, mutta kun aikaa on, menen paikan päälle. Selviää samalle itsellenikin, missä mennään.
  Loppupäivä on kai sateen pitoa. Huomenna vissiin poutapäivä. Joten lenkki, tai pari, pitää pyöräyttää.
  Perjantaina onkin haalittava tarpeellista tavaraa mukaan. Kohti Anttolaa!

  Kello näyttää 5:58. Sade jatkuu. Minä poistun suihkuun,sitten kahvin/puuron keittoon.

Kuva viime Vapulta Avokkaasta. Helmi (niisk!) oli vielä leikkisä ja voimissaan  

AAARGH, JA SOTILASVAATTEISSA....!

  Aamulla heräsi normiaikaan. Peltikatto ropisi roimasti, puitten latvat viuhtoivat vimmasena. Niin jäi aamulenkki tekemättä. Viimeeksi näin kävi, siis kotona ollessa, joskus helmikuussa, kun Maija ja Ilu olivat kylässä. Aika harvoin on sattunut sellaisia kelejä, etten ole viitsinyt nokkaani ulos pistää. Syksyllä, vaikka se pitkältä ja märältä muisteluissa tuntuu, taisi olla pari missattua aamua.
  Se, että huonon sään vuoksi jätän aamusauvailun väliin, on ihan jees. Siitä olen kuintenkin yrittänyt pitää kiinni, että vaikka aamulla kuinka väsyttäisi, keho unta jatkamaan kehottaisi, revin itseni ylös, ulos ja lenkille. Ajattelen niin, että kun joskus jättää homman väliin, kynnys seuraavan kerran, kun kehtuuttaa, tehdä samoin on matalampi.
  Ihan leikittömän totuuden sanoakseni ei aamuisin lenkille lähtö ole minulle rasite. Päin vastoin; yleensä siitä nautin. Huonommalla kelillä, kun sade ja tuuli tutkista ja ennusteista poiketen painavat päälle, saattaa joskus ipottaa. Mutta ajattelen, että itse olen tieni valinnut. Ja mitä vastenmielisemmältä kävely on tuntunut, sitä autuaampi on olo, kun sen on suorittanut.

  Mutta kun en sitten ulos lähtenyt, katsoinkin Areenalta Ruotsi-Suomi-finaalin kolmatta erää. Hyvin kävi. Puljujärvi on sellainen puliveivari, ettei paremmasta väliä. Taisi hänestä tulla myös ensimmäinen "poikanen", joka on voittanut kaksi nuorten maailmanmestaruutta samana vuonna. Suomella on tällä hetkella ainakin kolme sellaista kultakimpaletta lätkärintamalla, ettei paremmista väliä. Voipi niitä kimpaleita olla enemmänkin. Sen verran heikosti nykyään asioita seuraan, että vain isoimmat otsikot huomaan.

  Tämän blogin otsikosta. Kun olin vuonna se ja se Kouvolassa palvelemassa 3. Er.Vk:ssa, tapahtui seuraavaa: Viestissä varusmiesaika oli kaikilla 11 kk, ja uusia astui riviin kolme kertaa vuodessa, me olimme "mopoja", keskimmäinen joukko "könsikkäitä" ja vanhat "maseja". Olimme vielä "mopoja", kun eräänä aamuna kuului kutsu käskynjakoon. Kaikki siis käytävälle paririviin, ja sassiin! Päivystäjä komensi rivit suoriksi, karjaisi: "HUOMIO, KATSE OIKEAAN PÄIN!", ja ilmoitti joukon komppanian päällikölle kapteeni Sille ja Sille (nimen olen valitettavasti unohtanut). Kapteeni puhui jonkun sanan, ja komensi sitten kolme "masia" rivin eteen. Oli käynyt niin, että nuo veijarit olivat iltalomalta palanneet juovuksissa ja viinaa mukanaan kasarmille, jatkaneet juopottelua rakennuksen vintillä siihen saakka, kunnes päivystävä upseeri oli heidät löytänyt. Kapteeni määräsi melko nyrpeän oloisille kanaljoille kaksi viikkoa poistumiskieltoa. Se tarkoitti sitä, että nuo kelvottomat eivät pääsisi "siviileidenhakulomalle" koska palvellusaikaa heillä oli jäljellä vain nuo pari viikkoa. Komppanian päällikkö sanoi vielä, että jos kotiuttaminen ei olisi ollut niin lähellä, olisi "häkki" heilahtanut. Mutta parhaiten on mieleeni jäänyt tuosta käskynjaosta se, kun kapteeni kertoi rangaistusten syistä. Kun hän toi julki, kuinka kolmikko oli, sivullisten kertoman mukaan, örveltänyt ja herättänyt suurta pahennusta kaupungilla ennen kasarmille palaamistaan, tämä sotilaallisuuden perikuva suorastaan voihkaisi: "Aaaarrrghh!! Ja vielä sotilasvaatteissa!!!"
  No, en tuosta tilaisuudesta opiksi ottanu; sain myöhemmin viikon poistumiskiellon. En kylläkään sotilasvaatteissa meuhkaamisesta, vaan siitä, että kun eräältä iltalomalta palattuani en millään löytänyt kaappini avainta, nakkasin manttelin ikkunalaudalle ja kävin petiin vaatteen päällä. Kun PU aamuyöstä oli ovelta kurkattuaan huomannut tilanteen ja tullut herättelemään, olin tokaissut "Haista paska!". Kun sitten seuraavana päivänä jouduin vääpelin kansliaa kuultavaksi, naureskeli kyseinen PU, ihan leppoisa sotilasmestari, että tämäkö mies se minulle haistatteli?
  Viikkohan siitä tuli arestia. Onneksi en kuitenkaan ollut häväisstyt 3. Er.Vk:n viininpunaisia kauluslaattoja.

  Mistä tuokin käskynjako mieleeni pullahti? Kyllä ovat omituisia, ihmisen aivoitukset, arvaamattomia ovat.

  Sadetutka antaa ymmärtää, että iltapäivä olisi puotaa.Taidan korvata aamun mukavuudenhaluni silloin. Voi olla, ettei jäänyt ainoaksi aamuksi tällä viikolla, kun kuntoilun joutuu laistamaan. Ainoastaa torstaiksi on povailtu hiukkasen säällisempää keliä. Vappuaatoksi ja Valpuriksi lupaa pitempijaksoinen ennuste Anttolaan sentään jopa aurinkoa. Näillä tietämin sinne perjantaina sörnäytetään. Perjantaina vissiinkiin sataa mutta tulkoon vaikka puukkoja, kunhan tulevat perät edellä! Sen verran löytyy sadevehkeitä, että tuon viiden kilsa vesimatkan Piskolasta Avokaaseen pystyy ajamaan.

  Saa nähdä, kuinka pihat jaksavat? Vaikka ei siellä vielä juuri merkkejä kasvusta varmaan näy. Uusi paineastia on hankittu. Vanha rupesi syksyllä oireilemaan; käydä säksätti vähän väliä. Kun sitten järjestelmää talvikuntoon tyhjensin, huomasin, että astia oli täynnä vettä. Karvo oli rikkoutunut. Toin tietysti pytyn Hollolaan. Naapurin putkimies tutki tapauksen ja kertoi, että siihen ei pysty kalvoa vaihtamaan. Joku italialainen se oli, ei löytynyt enää Suomesta edes jälleenmyyjää, kun asiaa googletin. Uusi piti siis ostaa, nyt sitte uusi Pumppu Lohja Oy:n tekele töihin asentaa. 15 vuotta kesti edellinen. Luulisi noitten värkkien olevan vahvempia, mutta nyt näin. Jospa uusi yltäisi pidempään elinkaareen?

  Tässä on ollut aamusta aikaa kirjoitella. Kohta täytyy startata kaupunkiin. Elinalla poiketa tilannearviota tekemässä, etc. Joten tällätään teksti ilmoille.