AEAETTAE, OEOETTAE

  Istun, mutten pala, en polta. Istun Trion Sinuhessa. Poikkesin hiljan Elinalle asioita hoitamassa; ruokaa ja terveydenhoítotuotteita. Sen piti tulla mukaan apteekkiin, mutta soitti olon olevan liian huonon moiseen matkaan. Hain siis ohjeet, suoritin homman.

  Jos ihmettelette hieman konua tapaa kirjoittaa, niin sopii oudoksua. Mutta sille on selitys: kirjoitan tabletin koskettimilla, ja aion karttaa sanoja, joissa esiintyy ae tai oe. Hieman joutuu pohtimaan.

  Tosiaan, oltiin mamman kassa sovittu kolmelta kauppa-, ja apteekkireissu. Se soitti kuitenkin kello kahdentoista maissa ja kertoi olon olevan hontelon. Starttasin hetikohta kaupunkiin. Olen koko ajan varpaillani sen kunnon suhteen, kun on ollut havaittavissa voinnin heilahteluja, kunnon luhistumista. Nyt se oli kuitenkin taas melko skarppina, kun luonaan piipahdin. Oli ruokaillutkin.

  Toimitin asiat. Aikaa oli runsaasti Hilpan vapautumiseen. Ajoin Small-Waterlaken parkkipaikalle ja tallustin satamaan tutkimaan talvista vedenkantta. Aika musta oli jo. Ei ollut aistihavainnoksi asti kulkijoita ulapalla. Paras onkin sopetua olemaan maajalkasessa; aika monta on jo ehtinyt tippua ja hukkua talvisin Suomen vesialtaita kattavan elementin heikkouden ja arvaamattomuuden vuoksi. Liki 10 astetta plussa oli ulkona, mutta aika tuima tuuli, ei kovin suvista, kun ei arskakaan juuri paistanut.

  Saavuin sitten Trioon, joutessani kaivoin tabulaattorin, aloin kirjoittaa. Lajitovereita kuljeksii melko lailla. Edestakaisin, tuonne ja tuolta ne kuljeksivat. Toiset tikkaavat sotilaalliseen tahtiin, ilmeisesti kohde kirkkaana tajunnassa. Jotkut vetkuttelevat hiljalleen, aikaa kuluttaen, ilman fokusta sen kummempaa. Nyt, kun kello hipoo puoli femmaa, on ihmisvirta jostain johtuen pienenynyt. Ovatko immeiset suunnanneet kotilieden armaaseen syliin?

  Kohlakkoin lopetan raporttini Triosta. Jatkan luultavasti huomenna kotona reportaasin loppuun. Ja samaa tapaa noudattaen; ilman ae:ta ja oe:ta.

  Nyt istun kotikoneen seurassa. Aion siis jatkaa eiliseen malliin. On muuten aika hankalaa hoksata korvaavia sanoja tai sanontoja joillekin ilmauksille. Joutuu ihan tosissaan pohtimaan. Kokeilkaapa itse. Kirjoittakaa vaikka yksi aanelosellinen kympin fontilla ja 1.15:n rivijaolla normaala arkista jorinaa. Merkatkaa samalla tukkimiehen kirjanpidolla paperille, kuinka monta kertaa jouduitte "kummaamaan", eufenismia pohtimaan. Noita tulee monta, sen takaan!

  Mutta jatkan viitoittamallani tiell...., polulla. Aamulla vein H:n duuniin ja puoli ysiksi. Seurahuoneelle vein, kele! Joku brunssimeetinki noilla on ennen varsinaista rupeamaa. Poikkesin sitten tutkimassa Elinan tilanteen, aika tolkullisessa kunnossa oli, kahvikeittopuuhissa. Aion poiketa uudestaan, kun haen Hilppaa. Ihan oman mielenrauhani persolla.  Autonpesun suoritin. "Taas autonpesussa", ihmettelette. Mutta ei se ole minun vikani, kun kaara likaantuu. Tai on; jos en ajaisi, ei likaantuisi. Muutamat kilsat kuitenkin joka p...., vuorokausi ajan. Uhmaan siis Ester-jumalatarta, luotan ennusteisiin. Viikonloppun aikana ei odotettavissa ole isompia ves'paisteita.

  Huomenna ajelemme Stadiin. Suvinopeudet ovat jo voimassa; 65 minuuttia kotoa Annalle. Pariskunta Tiilikainen menee aterioimaan, me viettelemme laatuaikaa Iiriksen kera. Muutaman kerran ollaan sen kanssa puhelimessa puhuttu; Hilpalle juttelee kummasti, minulle suostuu sanomaan ainoastaan "Peppe". Olen siis likalle "Peppe". Peppe-pappa, vaikka ei vaikeimmalta laidalta olekkaan, on kaiketi sen makuun liian pitk...., mittava. Luulen jo tulevan suven aikana Iirikselle kirkastuvan, millaiseen nimeen saan tottua.

  Ensi viikolla on huru-ukon kalenteriin merkitty seuraavaa: ma. 11.4. klo. 7:30 "Elinan matot pesulasta", ti. 12.3. klo. 7:30, Petos tallennukseen (ke. femmala), to. 14.4.klo. 7:00, Elinan hammaskuvaus kaup. sair. klo. 14:15. Luulen tuon urakan klaaraavani.

  Kun kirjoittamaani tapaan aloin tottua, saattaa olla, ett., jotta tulevaisuudessa rustailen blogin, josta puuttuvat kirjaimet e ja u, ihan hyvin vuoksi. Tai jospa eliminoin o:n ja i:n? Konsonanttien rajoittamistakin voin harkita. Ihan vaan keybordia liikarasitukselta varjellakseni.

Alla kaavio aeaekkoesistae eri merkistoeissae. Jos satutte tarvitsemaan.

  

MARKKINAPÄIVÄ

  Lahdessa oli tänään markkinapäivä. Koska aamusta oli sateisen oloista, menin ip. rääppiäisille. Osa tarjollelaittajista oli jo kolmen jäkeen lähtenyt tai kokosi tavaroitaan. Mutta oli siellä vielä jotakin jäljellä:
  Oli pottuja, porkkanoita, kalakukkoja ja friteerattuja mujeita. Oli erilaisia leipiä ja vehnäsiä, vaatteita ja lakunauhoja. Oli viipurinrinkeleitä, leluja ja pikaliimaa. Oli neulottuja sukkia ja lapasia, lisää vaatteita, kahvia ja pullaa. Oli vielä viipurinrinkeleitä, burgereita, luutia ja harjoja. Oli taas vaatteita, rottinkikalusteita, lisää kahvia ja pullaa. Oli kala-, ja lihasäilykkeitä, koruja ja huiveja. Oli hodareita, lihapiirakoita nakilla tai ilman, karkkeja joka makuun. Oli lisää vaatteita, lisää pottuja, lisää viipurinrinkeleitä, lisää säilykkeitä. Mutta ei ollut lisää pikaliimaa, eikä laisinkaan helppoheikkiä. Eikä tuoretta kalaa. Ehkä sitä olisi aamummalla ollut, mutta silloin ei ollut minua.
  Kuljin melko nopsaan torille ja ja sen liepeille pystytetyt kojut läpi, en ostanut mitään. Ei ollut tarkoituskaan ostaa, eikä herätteitä tosiaan ollut. Kahvit oli meiningissä hörpätä, kun ilmakin oli +12 ja puoliaurinkoinen. Mutta molemmat, vielä melko vähäpöytäiset kahvipaikat olivat aika täynnä kevään haistelijoita. Suuntasin Trioon ja vakikuppilaan.
  Jotenkin se markkinahenki, minkä muistan ennen olleen, on kadonnut Ei tosiaan huudellut helppoheikki: "Tästä lähtöö tavarata halavalla! Sutinan verran räkärättejä, kolome hajusaippuata, partahöylä ja Wilikinssonnin terät mukana ja partasuti kanssa. Maksaa kaks kymppijä! Eikö kellekkää kelepaa? Pannaan vielä puolj' sutinaa paria työkintaita ja kolome täiharavata sammaan satsiin! Koko kommeus kahella kympillä! Elekee viekö käsistä! Noh, kuka kerkee? Rouva sielä takarivissä, juur se, kellä on piisamikaulus! Ostakee ukollenna sellane paketti, millä pärjee aressa ja pyhässä!"

  Joo, eikä haissut kala, ei hevosenpaska. Mutta ehkä markkinamuistoni ovat muutaman ajast'ajan takaa Mikkelistä.

  Parhaiten markkinoista muistan viipurinrinkelin. Jo ajalta, jolloin en itse humuun päässyt. Mutta ukki-Aleksi tai isä-Erkki Mikkelissä joskus markkinapäivinä poikkesivat. Ja toivat aina vipurinrinkeleitä, tietysti. Kun rinkelista sitten Pertsalle "piippu" leikattiin, lasi mehua kyytipojaksi tarjottiin, meinasi viijä kielen ahteriin!
  Markkinoilta sain Aleksin tuomana ensimmäisen linkkuveisenikin. Se oli kaksiteräinen (lyhyt ja vielä lyhempi) ja siinä oli myrkynvihrreät "kuoret". Kapine säilyi kai jonkin aikaa, koska muistan, että ennen kuin se tyystin katosi, oli toisen sivun vihreä päällyste irronnut.

  Että sellasta markkinoista. Eli johan oli markkinat, markkinat, joista en osaa sanoa, olivatko ne turhuuden markkinat, mutta markkinatunnelmaan ne eivät minua saaneet, humusta puhumattakaan, sen osaan sanoa.

  Huomenna ei mennä markkinoille, johtuen siitä, että huomenna ei ole markkinoita. Eikä huomenna mennä Korkeasaareen. Se johtuu puolestaan siitä, että huomenna ei olla Helsingissä. Helsinkiin mennään lauantaina. Mutta ei mennä Korkeasaareen. Se johtuu sittä, että mennään Iiristä muutamaksi tunniksi kaitsemaan. Menevät Anna ja Joni syömään Jonin syntymäpäivän kunniaksi.
  Lähettivät tänään kuvan Iiriksen vanhemmat. Kuvan lähettivät Iiriksestä, joka on aloittanut lukuharrastuksen ihan Vonnegut'in Kurresta. Taitaa Dresdenin pommitukset likkaa vähän hirvittää. Mutta fiksu kun on, ymmärtää varmasti kirjan sanoman.

  Taidan lopettaa iltarupeaman tähän. Aamulla ajot jatkuu Pappilan metsässä. Muuten; tuota sanontaa käyttää velj'-Hanski silloin tällöin. Luulen imuroineen sen Seilonniemen pelihelvetissä Parkkisen Antilta.

SIELLÄ SELLASET ON PUITTEET, ETTÄ.....

  Siellä sellaset on puitteet, että heitetään pois aatteet, tule Panamaa'an, veroparatiisihin. Miljoonatolkulla vuodettuja asiakirjoja, mukana poliitikkoja, ministeritä maan päämiehiä, urheilijoita, rikollisia, ökyrikkaita, seassa lukuisa määrä suomalaisia. Kaikista kategorioista, oletan.
  Sen jotenkin tajuaa, että rosmot, tai rosmojahan ne kaikki ovat, jotka varojaan kätkee, tarkoitan että rosmorosmot piilottavat ja pesevät vääryydellä hankittua omaisuuttaan. Mutta kyllä täytyy olla ahneuden sokaisema, kun kymmenien miljoonien tulot, satojen miljoonien omaisuus eivät riitä verojen maksuun.
  Omat varamme olemme sijoittaneet autoon, kodin kunnostukseen ja Avokkaan veroparatiisin pihasaneeraukseen. Näistä kaksi jälkimmäistä olemme ilmoittaneet verottajalle kotitalousvähennystä saadaksemme. Siis verottajalta lymyilystä meitä ei voi syyttää.

  Eilinen oli kaksijakoinen päivä; aamulla hätä ja huoli, päivällä huojennus. Nimittäin aamulla ei äiti-Elina vastannut normaaliin puhelinsoittoon, eikä kohta uudelleen soitettuun. Eikä kumpaankaan puhelimeen. Tiesin, että nyt ei kaikki ole kunnossa. Olimme juuri pukeutuneet aamulenkille lähtöä varten, joten hyppäsimme autoon, sörnäytimme Lahteen. Sydän hakaten avasin asunnon oven. Heti näkyi, että mattoja oli rutussa. Syöksyimme makuuhuoneeseen; siellä Elina istui sängyn vieressä lattialla. Me kysymään, "mikä on hätänä?"
   "En pääse ylös, selkään saattuu niin kovaa", vastasi äiti. Autettiin hänet pitkälleen, kyseltiin tapauksesta. Kun sanoin, että nyt soitetaan apua, oli äiti jyrkkänä. "Ei mitään apua. Minä lepäilen tämän päivän, kyllä se ohi menee."
  Menin toiseen huoneeseen soittamaan. Ambulanssia odotellessa selvisi pikku hiljaa, että äiti oli joutunut konttaamalla menemään vessaan. Kun oli kuullut pehelimen soivan, oli lähtenyt konttaamaan takaisin makuuhuoneeseen kännykän luokse, mutta ei enää päässyt takaisin sänkyyn.
  Ambulanssimiehistö saapui kotvan kuluttua. Mittailivat, kyselivät, yritivät kävelyttää. Elinan pontevista vastusteluista huolimatta veivät Akuutti24:een Päijät-Hämeen keskussairaalaan tutkimuksiin. Muutaman tunnin kuluttua sain soiton sairaalasta. Kerrottiin, että äidin voi hakea pois. Diaknoosin mukaan hänellä oli ollut selästä lonkkaan johtava issiaksen tapainen lihasjännitys. joka oli aihettanut tuskallista kipua. Jännitys saatiin laukaistua Relaxsantilla, kipu myös. Hieman ihmettelin, että siinäkö kaikki? Menin tietysti äitiä noutamaan. Toin meille syömään. Oli Hollolassa jonkun tunnin. Hän vaikutti ehkä hieman sekavalta, mutta kävely oli ihan normaalia. Vein hänet illan suussa kotiinsa. Kysyin, mitä olisit sanonut, jos olisit pystynyt puhelimeen vastaamaan? "Varmaan, että kaikki kunnossa, ei hätää", lisäsin.
  "Niin olisikin, ei minulla mitään vakavaa ollut", vastasi tämä jääräpää.
  "Eikö sinusta ole vakavaa, kun joudut konttamalla liikkumaan, etkä pääse edes sänkyyn?", kysäisin.
  "Tiesin kyllä, että äkkiä se paranee", oli vastaus.
  Päätin siltä istumalta, että soitto aamuisin ei riitä; jatkossa menen joka aamu, mikäli mahdollista, käymään hänen luonaan, soitan lisäksi iltaisin.

  Niinpä niin, ei ole Elina enää tytönhupakko, vaikka siten joskus käyttäytyy. Vielä äskeiseen. Kysyin häneltä, että etkö sinä, lääkärin tytär ja lääkärin sisar, ymmärrä, milloin tarvitaan ammattiapua vaivoihin?
  "Ymmärrän, siksi en sitä nyt halunnut!", sanoa täräytti tuo itsediaknoosin kruunamaton kuningatar.

Kielioppia, imperfekti:

  Menin yhdeksän kantissa Elinalla käymään. Ihan jees oli, niin fyysiseti, kuin hemeetinsä puolesta. Niin jees, kuin tuon ikäinen voi olla.
  Kävin pesaisemassa auton. Ajelin satamaan ottamaan pari kevätkuvaa. Vein muutaman Elinan maton pesulaan. Piipahlin lähikauppa Lidl'issä. Söin viikonlopun tähteistä kootun vatkulin. Ryhdyin tätä aamulla aloittamaani juttua kirjoittamaan.

Futuuri, preesens-muodossa, tietty:

  Kirjoitan jutun loppuun. Katson "Taipumattoman" tallenteelta. Keitän päiväkahvit. Luen Perez-Reverte'n "Kohtaln tangoa". Hohhailen, huuhailen ja  vätkyttelen. Syön lisää vatkulia. Menen hakemaan Hilpan seitsemältä (hän on taas maanantaisin jumpassa kuudesta seitsemään). Surffaan netissä sillä aikaa, kun Hilppa suihkuttelee ja syö. Katsomme Emmerdalet tallenteelta. Soitan Elinalle. Suoritan vapaat iltatoimet. Vetäydyn Arturon kera alakertaan. 

Futuuri:

  Huomenna tulen tekemään jokseenkn samoja asioita kuin tänään. Joskus saattaa tulla muutoksia, joista tulen erikseen mainitsemaan.

  PS. Lokkien saapuminen aallonmurtajalle mitä suurimmassa määrin alkanut....

...ja laivat ovat hibernoineet kelvollisesti.

SALAPERÄINEN KOKOONTUMINEN

  Olen saanut luotettavalta taholta tiedon, jonka mukaan ensi kesänä on tarkoitus järjestää Aulangolla entisten ja nykyisten aliastaen kokoontuminen. Session nimi on "PEACE'N PRIVACY. Hanketta ovat puuhanneet Suomen Suvaitsevaiset Aliakset ry. (SSA) yhteistyössä International Pseudonym Foundation'in (IPF) kanssa. Kadonneitten Sielujen kansainvälinen kattojärjestö LSO (Lost Souls Organizatio) on luvannut olla edesmenneiden aliasten puolesta yhteydessä niin ala-, kuin yläkertaankin heti, kun osallistujalista on heille toimitettu.

  Tapahtumaan kutsutaan, joitain tässä ilman sen kummempaa kategoriointia mainitakseni, mm. Marion Mitchell Morrison, Louise Veronica Ciccone, Simo Puupponen, Aarne Haapakoski, Justin Vernon, Vincent Damon Furnier, Edison Arantes do Nascimento, Robert Zimmerman, Josef Teodor Nalecz Konrad Korseniowski, Farrokh Bulsara, Yrjö Soini, David Jones, Heikki Harma, Gordon Matthew Sumner, Jeane Mortenson, Samuel Longhorne Clemens, Petri Tiili, Francois-Marie Arouet, Pirkko Kolbe, Charles Lutwidge Dodgson, Paul Hewson, Maria Magdalena von Losch, Reginald Dwight, Petri Pykälä, McKinley Morganfield ja Charles Holley, sekä lukuisa joukko muita. Tarkemman listan voi tilata SSA:n järjestösihteeriltä Alvar Anon'ilta (nimi lienee pseudonyymi?)
  Kunniavieraaksi on kutsuttu AEO:a (Alter Ego Organization) edustava Henry Chinaski. Ilmeisesti tulevaisuudessa on mahdollista järjestää IPF:n ja AEO:n yhteinen suurtapahtuma.
 Kuriositeettina kerrottakoon, että "Nenä" ja "Känä" eivät aio esiinytyä omilla nimillään. Heidän tapaamisestaan muodostuu varmaan koskettava; asustavathan nämä suurmiehet tätä nykyä eri kerroksissa. "Känä" on myös kertonut esiintyvänsä ajoittain nimellä "Pekka Peitsi", välillä myös "Esaias Kohennuskeppi" pääsee parketille.
  Myös Alexsander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril ilmoittivat ensi tulevansa julkisuuteen ainoastaan salanimellään. He kuitenkin peruivat uhkauksensa; olisi ollut aika erkoista, jos Lars Kepler olisi kulkenut käsi kädessä.

  Tietojeni mukaan sessioon ilmoittautumisensa varmistaneista suurin osa on kertonut matkustavansa "incognito", ymmärrettävistä syistä. Liikennejärjestelyt ja kuljetukset Helsinki-Vantaan lentoasemalta työllistävät lukuisan joukon asianharrastajia ja poliiseja. Talkooapuakin tarvitaan; ilmoittautua voi edellä mainitulle järjestösihteerille Alvar Anon'ille osoitteessa a.a@ssa.fi. Ilmoittautumiset 30.4.2016 mennessä, kernaasti salanimellä.

  Tämä uutinen ei ole aprillipila, uskokoon ken tahtoo. Mutta sen sijaan eräs Etlarin juttu on. Lehti nimittäin kertoo, että Lahdessa on ensi kaudella kaksi sm-liigaseuraa; konkurssiseura Espoon Blues siirtyy pelaamaan Isku Areenaan nimellä Lahden Sininen. Seura on myyty Lahden Kiekkosininen-osakeyhtiölle. Uuden omistajan takana on holding-järjestely, jonka jäljet johtavat Luxenburgiin. Todellinen omistaja on lahtelaislähtöinen miljonääri, joka ei halua nimeään julkisuuteen, ei edes pseudonyymiinä. Tuollainen ei mene läpi kenellekään! Sitä vastoin uutinen "PEACE'N PRIVACY"-tapahtumasta on aivan uskottava. Eikö?

SANAKIRJAN LAAJENNUS ja asiaa kielestä

  Suomen kieli on rikas, se on tunnettu tosiasia. Mutta ei niin ökyrikas, etteikö varallisuutta voisi lisätä. Omalta osaltani aion nyt ideoida joitakin uusia sanoa. Nähtäväksi jää, kuinka ne kotoutuvat kansalaisten kielenkäyttöön.

-suhtaloitua tai asilloitua = suhtautua asiallisesti
-dimensionisti = ulottuva juutalaismielinen henkilö
-töpertää tai  töperehtiä = tehdä asioita päin seiniä
-filandroidi = robottien ystävä, (vastakohta misandroidi)
-estrotreeni = naisten hormonaalinen valmennus
-hypsteri = hyperhipsteri
-keskaloitua = kiihtyä keskioluen kittauksen vaikutuksesta
-parapara = rinnakkainen henkiolento
-kämmertää, kyymertää = mennä kylkimyyryä
-svingertää = mutkitella 30-luvun jatsin tahdissa
-kahatella = mennä kahakääteen (edestakaisin)
-stubuttaa = tuppautua tehtävään
-polyduunari, ubiukkeli = moniosaaja
-ötkeltää = örveltää
-mytteentynyt = pilalle mennyt, vanha
-raivoriihi = aivoriihen epäonnistumisen seuraus

  Siinä ehdotuksia kotmaisten kielten instituutin pureskeltavaksi. Jos vaikkapa 500 000 suomalaista ottaisi työkseen keksiä kymmenen uutta sanaa, olisi meillä viisi miljoonaa uutta mahdollisuutta lauseeseen sijoitettavaksi.

  Vielä jonain päivänä pureudun homonymian saloihin. Tunnettuja sellaisia ovat mm. kuusi (puu ja luku), viini (juoma ja nuolikotelo) sekä juuri (kasvin osa ja "äsken"). Niitä voi varmaan kehitellä lisää mallliin: hurrikaani (trooppinen myrsky ja ruotsalainen sotilasjohtaja) tai autoimmuuni (omaa kudosta vastaan immuuni ja automainoksien viekotuksille vastustuskykyinen).

  Kielestä puheen ollen, ennen kotona maalla syötiin kieltä, ainakin lehmänkieltä. Mikäli oikein muistan, se keitettiin. Eikä ollut pahaa, hyvää oli. Varmaan kauppahallista kieltä saisi, mutta kieltämättä siellä tulee käytyä ani harvoin (ethän kieli kenellekkään?)

Naudan kieli, siitä saa kunnon appeen useammallekin. 

  Nuoruudessani valmisti äiti myös munuaisia silloin tällöin. Niistäkin tykkäsin. Heutzutage tulee sisäelimistä syötyä vain maksaa. Se onkin herkkua vailla vertaa. Kielileikettä ostetaan harvakseltaan leivän päälle pantavaksi, sitä valmistaa muistaakseni herra Snellmann.
  Pitänee paneutua tarkemmin gastronomian saloihin, mutta pässin kivekset ja poron peräsuolen jätän suosiolla asiaan holistisesti suhtautuville.

Mäntyvartaassa grillattuja karitsanmunuaisia sen sijaan voisi kokeilla.

LEHDETÖNNÄ

  Koska lehdillä on ansaittu pääsiäisvapaa, painotaloilla ainakin, luon pikakatsauksen kuulumisiin.

YLE

-Pakistanissa yli 70 kuollut Talibanin tekemässä pommi-iskussa - - - kärsimysnäytelmille ei ole loppua.

-Brysselissä järjestetyssä terroristi-iskussa kuolleiden muistotilaisuudessa öykkärehti pieni mustiin pukeutunut joukko tehden natsitervehdyksiä ja huudellen kuolemaa arabeille - - - löyhäpäisyys on kansainvälistä.

-lintuinfluenssaa havaittu etelä-korealaisella siiikarjatilalla. Maa julistautui lintuinfluenssavapaaksi valtioksi kuukausi sitten - - - sellaista se on vapauden kanssa sillä kolkalla palloamme.

-moottorikelkkailijat ajoivat Kangasniemellä sulaan, yksi kateissa - - - evoluutio on tuottanut itsetuhoisen ja virheistä oppimattoman ihmisen, ilmeisesti populaation hallitsematonta kasvua suitsimaan.

-rollarit pitivät historiallisen konsertin Kuubassa liki puolelle miljoonalle katsojalle - - - Kuuba aloittaa länsimaistumisen varovasti 1960-luvulta.

Ilta Sanomat

-kokoomuksen kansanedustajan Eero Lehden mukaan kuntoilu alentaa ministeri Stubb'in arvovaltaa - - - kaikella kunnoituksella ja kaikesta päätellen edustaja Lehdellä ei olisi ministerin tehtävissä saman kaltaista riskia statuksen devalvaatioon.

-Kristianstadissa Ruotsissa tapahtui eilisiltana kunnon joukkotappelu. Paikallisella yhdistystalolla olivat meneillään jonkinlaiset juhlat, kun muutaman henkilön aloittama rähinä paisui ainakin 70 ihmisen nujakaksi, mikä jatkui vielä sairaalassakin - - - jos oli ennen häät Härmässä kauhiat, niin osataan naapurissakin. Vai johtavatko juuret sittenkin lahden itäpuolelle?

Iltalehti

-Etelä-Suomen taivaalla nähtiin eilen illalla kirkas tulipallo. Ilmoituksia tehtiin Ursan Taivaanvahtipalveluun useita kymmeniä - - - KKT:n (Keinokartanontie) tietotoimiston mukaan Maanvahtipalveluista ainakaan Securitas, G4S tai ISS Palvelut eivät olleet saaneet ainoatakaan ilmoitusta. 

-CareerBliss on rankannut viisi ammattia, joissa ihmiset ovat onnellisimpia. 1 Rehtori, 2. Keittiömestari, 3. Lainaneuvottelija, 4. Automaatioisinööri, 5. Tutkimusapulainen - - - ajat ovat muuttuneet siitä, kun suomalaisten toiveura oli kaksoisammatti; kesäisin kansakoulunopettaja, talvisin kääntösiltavahti.

MTV

-New Yorkin keskuspuistoon on ilmestynyt Donald Trump'in hautakivi - - - uutinen ei tarkenna paikkaa, mutta toivotaan, ettei Srawberry Fields'iin. 

Länsi Savo

-mikkeliläisestä Matilaisesta tuli  Turun toiseksi vahvin mies - - - allekirjoittanut pelästyi aluksi, että väkikato Mikkelistä Turkuun on saanut Rohus-vellosten jälkeen jatkoa. Mutta tarkempi tutustuminen artikkeliin toi helpotusta; kyseessä olikin Turun Vahvin Mies-kilpailuista! 

  Kaikilla forumeilla on tietysti samoja uutisia, joten en jaksa enempää surffailla. Desuttom, pitää lähteä hakemaan äiti-Elina lounaalle, käydä sitä ennen autopesu suorittamassa. Ei nimittäin ilikiä nuin likasella pirssillä Annaa ja Iiristä lähtee Helsinkiin kuskoomaan.

Iiris aamulookissaan

EIHÄ SUURET SANAT....

  "Eihä suuret sanat suuta halakase eikä piru pyllyvä repäse" on anttolalainen sanonta teoksen "Voepha se olla näenniin; SULOINEN SAVONMAA" mukaan. Muita Anttolasta peräisin olevia hokemia ovat mm:
  "Eukko on ku elläin, mut ei pietä kytkyyssä."
  "Tuuloo ku Jäppisen naemavuonna; vasikannahka män vintilän reijästä läpi."
  "Nii se on tässä mualimassa, miten lienöö Ruokolahela?"

  Joutavalla kun on aikaa tuota teosta taas hieman selailin. Opin, että Carl Collan'in säveltämä ja A. Oksasen sanoittama"Savolaisten laulu" on Suomen ensimmäinen maakuntalaulu. Se esitettiin ensimmäistä kertaa ravintola Kaisaniemessä joulukuun yhdeksäntenä 1852. Kyseessä oli Savo-karjalaisen osakunnan päättäjäisilta keisari Nikolai I:n määrättyä osakunnan lakkautettavaksi. Jokusia päiviä myöhemmin laulun sanat julkaistiin Suometar-lehden etusivulla.

  Savolaisuus on savolaisuutta, etelä-savolaisuuskin. Vaikka Mäntyharjun eteläkolkilta Vieremän pohjoisosaan on maantieteellistä, kulttuurillista, kielellistä, ties mitä matkaa.

  

  Kirjassa on myös savolaisia ruokareseptejä. Skannatulla sivulla muutama herkullisemmasta päästä.

  Anna ja Iiris tulivat päivällä, pääsivät Tomin, Jonin veljen kyydissä. Iiriksen päiväunien jälkeen he lähtivät Lahteen kyläilemään, palasivat juuri äsken. Kohta tempastaan porukalla iltapalaa; kylmä- ja lämminsavulohta omatekoisen perunasalaatin kera. Iiris on onneksi lähes kaikkiruokainen, ja mitä enemmän makua ja mausteita, sen parempi. Mutta isäänsä on tullut; vihannekset ja juurekset pitää sekoittaa ja piilottaa muun appeen sekaan. Muuten jättää syömättä, kehveli.

Alla mr. Googlen minulle taas kerran henkilökohtaisesti konstruoima kuva Iiriksen jälkiruokaperformanssista.

  No niin, iltanen tuli purastua. Iiris meni mumman kanssa potalle, minä näpyttelemään. Sen verran uteliaisuus nakkeli, että vilkasin sm-liigan sivuja; Hifk-Pelicans 1-1 reilun 33 minuutin kohdalla. Ilta kulunee televisiovapaasti, Iiriksen vuoksi. Totta kai tyttöä kiinnostaa elävää kuvaa katsoa. Äitinsä on melko tarkkana, että muuta mieluummin puuhaillaan. Kun Iiris sitten illemmalla menee kylpyyn ja nukkumaan, loppuu tv-rauhoitus. Mutta mitä sitten? Peppe-pappallakin alkaa niillä kieppeillä silmä lupsaa.

  Muutamassa viikossa on tyttönen löytänyt paljon uusia sanoja. Harvat tulevat vielä oikein artikuloituna, mutta lähes kaikelle löytyy ilmaus. Osan niistä ymmärtävät kaikki, osan Iiris ja äitinsä, osan vain Iiris. Mutta ei hätää; onhan äiti puheterapeutti. Vaikka ei niitä taitoja ihan vielä tarvita, luultavasti ei koskaan.

  Huomenna ollaan sitten kesäajassa. Juuri, kun aamulenkillä alkoi hieman sarastaa, joutuu taas tovin pimeydessä vaeltamaan. Ei onneksi mene kauaa, niin valoa riittä, vaikka sydänyöllä liikkeelle lähtisi. 

  Kahden erän jälkeen Hesassa ollaan yhä 1-1 lukemissa. Kuuluvat huutelevan kahvivastaavaa esresson tekoon. Pitänöö männä, kun on asian ristikseen ottanut. Siis hommiin. Kunhan laitan lopuksi obligatorisen mv-kuvan Iiriksestä.