KEVÄTTALVEN TASAUS, osa I

  Aamulla ennen kahdeksaa pantiin Hyundai supattamaan kohti Mikkeliä. Ajettiin Laajalammin kautta onnittelemaan Lunaa. Iltapäivällä. hänellä 6-vuotiskekkerit, mutta sattuneesta syystä ollaan estyneitä läsnäolemaan.

Juhlakalu feikkilaseissa viisaan näköisenä:

  Kahvit siinä hörpittiin, sitten Anttolaan. Hanelin luota haettiin ahkio ja pulkka, matka jatkui Potilahteen. Jäätie kylältä Piskolaan, sieltä Piekälään on hyvässä kunnossa. 

  Autopaikka meinasi rannassa olla kortilla; oli jotkin pilkkikisat meneillään, autoja runsaasti. Saatiin lopulta pirssi parkkiin, tavarat kyytiin, lumikengät jalkaan, eteenpäin. Vartin yli 11 oltiin perillä.

  Mökillä kaikki reilassa. Rapuilla tavanmukaisesti hieman tavaraa:

  Sisällä oli mukavat +15, kun olin etäkäskenyt eilen illalla kaksi puhaltavaa patteria työskentelemään. Tavarat sisään, suojat pois piippujen päältä, tohottaja leivinuunin nuohousluukkuun tohottamaan, kammarin uuniin tulet. Kohta myös leivinuunin leiskat. Sitten dallaamaan kulkuteitä paskioon, puuliiteriin, saunalle, roskikselle.

Huussilta käsin näytti tältä:

  Sitten tekemään avantoa, jotta vesihuolto saadaan pelaamaan. Lunta kymmenen, kohvajäätä viisi, vettä pari, rautajäätä reilut kaksikymmentä senttiä. Siinä ei kauan nokka tohissut. 

  Oli jo aika viivästyneen lounaan; haikulohta ja perunasalaattia Lidl'in valikoimista oli tarjolla. Perräisille ei ollut aikaa; Hilppa lähti rantaan putsaamaan lumet laturilta, minä jäin rappusia etsimään ja uunien tilaa tarkkailemaan. Pellit sai pian sulkea. Ja löytyivät ne raputkin lopulta.

  Minäkin painelin hetkeksi rannalle. Arska paisteli täydeltä terältä, rouva nautti jo kevätkeleistä. Mikäs ollessa?

  Kohta kolmen korvilla kahvin keittoon; minä baristana, Hilppa avasi petivaatteita lämpenemään. Sieltä paljastui, että muutkin kuin me tykkäävät sängyssä nukkua. Peiton alta, lakanoiden välistä, löytyi jonnii verran hiiren papanoita. Sen ymmärrän, että kelvollisilla patjoillamme on lysti makoilla, mutta että paskoo vuoteeseensa?! Imuri käyttöön, lakanat vaihtoon, sillä ongelmasta selvittin. Onneksi petihyyryläinen ei ollut orava, joka venevajasta tuuraa ja lumilapiota hakiessani minua tervehti. Niilä kun on tapana nakertaa täytteet huut helevettiin, liekö pesän pehmikkeeksi vievät. Ei niin, että olisivat mökissämme ikinä ilkivaltaa harjoittaneet, mutta venevajassa pari vanhaa patjaa ovat saaneet aikoinaan melkoista höyhennystä.

  Kahvit juotiin, mietittiin, mentäiskö vielä rannalle, kun ovelta kuului kolinaa. Katriina, Haneli ja Kusti sieltä tupsahtivat moikkaamaan. Kahvetta oli onneksi jäänyt heille puolimukilliset, paitsi Kustille. Eikä se olis joutanu korviketta litkimäänkään; piti tutkia talon ympärykset.

  Siinä tovi rupateltiin. Kohta vieraat jo rupesivat lähtöä tekemään. Me saattamaan, rantaan asti vain, tietysti. 

Kusti puotteli saman tien salmen yli Piekälän puolelle, hävisi metsän siimekseen. Haneli ja Katriina lähtivät menemään kohti Potinlahtea ja autoa. Kahti jäi puoliväliin taivalta Kustia huhuilemaan. Aikansa maaniteltuaan kadonnut lammas koiran vaatteissa tulla jornotteli esiin. Ei antanut itseään hihnaan laittaa, eli "vekutteli". Seurasi kuitenkin Katriinaa, joten episodi päättyi onnellisesti.

  Hetki vielä laiturilla istuksittiin. Kun arska alkoi laskea, ilma viiltä, vetäydyttiin sisätiloihin. Minä tätä kirjoittamaan, Hilppa lukemaan, Karin Fossum'ia, näemmä.

  Kohta varmaan joku pussikeitto ja paahtoleipää nautitaan, jotkut uutiset katsotaan. Sitten Vera Standhope, mutteripannuespressot, True Detective. Kohdallani saatta uni voittaa ennen T.D:n toista jaksoa. Mikäs siinä, katselen aamulla, sianpieremän aikoihin, kun en täällä viitsi aamulenkille hyökätä.

  Niin se kului/kuluu ensimmäinen päivä saaressa. Seuraavista raportoin ystävieni iloksi, vihamiesteni ivan kohteeksi, ja tältä väliltä olevien haukotuksien aiheeksi päivittäin. Tai sitten en.

Iltakevennyksen näkymiä:

OTTEITA MAAMME KIRJASTA

Otteita  Zachris Topeliuksen Maamme kirjasta

  "Suomen kansa on kuin puu, joka levittää juurensa syvälle maahan. Sen suurimmat vahvimmat juuret ovat kaksi kauan erillään ollutta, mutta sitten yhtynyttä kansanheimoa, nimittäin karjalaiset ja hämäläiset."

  "Näiden heimojen välillä oli muinoin paljon eripuraisuutta, mutta nyt he ovat jo kauan eläneet rauhassa toistensa vieressä, kuitenkaan luopumatta muutamista erikoispiirteistään, joista heidät voi helposti tuntea."

   "Mitä lauhkeaa ja avomielistä suomalaisessa luonteessa mahdollisesti havaitaan, se on kaikki karjalaista perintöä.; mitä vakaata hiljaista ja karkeaa on kansassamme, se on etenkin hämäläisiltä perittyä."

Karjalaisista:

  "Karjalainen on vartaloltaan solakka, hänellä on ruskea, kähärä tukka ja eloisat, siniset silmät. Hämäläisten rinnalla karjalainen on avomielisempi, ystävällisempi, liikkuvampi ja toimeliaampi, mutta myöskin puheliaampi, kerskaavampi, uteliaampi ja pikavihaisempi. Matkustaminen ja kaupanteko ovat hänelle mieluisia, hän kulkee pitkiä matkoja omassa maassaan ja vie tavaroitaan Venäjälle asti. Hän on hellätunteinen; hän rakastaa leikkiä ja kauniita lauluja, joita hänen heimonsa omat runosepät sepittävät."

  "Karjalainen on ikäänkuin Suomen kansa valopuoli; avomielinen, kohtelias, vilkas, ja kevytmielinen, helposti ohjattava ja helposti eksytetty, herkkäuskoinen kuin lapsi, ei kuitenkaan vailla suomalaista itsepintaisuutta, mutta herkkä oppimaan ja varustettu liuonnonlahjoilla, jotka tarvitsevat ainoastaan hyvää kasvatusta, asettaakseen hänet kansansa parhaiden joukkoon."

Savolaisista:

  "Savolaiset ovat samaa kansanheimoa kuin karjalaiset, mutta ovat aikanan asettuneet asumaan Saimaan vesien varsilla ja täten tulleet tavoiltaan ja luonteeltaan erilaisiksi. Mutta kun karjalaiset ovat paljon kärsineet hoviherrojen sortoa ja tulleet siitä joskus liiankin nöyriksi, ovat savolaiset kehittyneet varakkaammiksia, omintakeisimmiksi ja saaneet enemmän itseluottamusta, joka tekee heidät joskus pöyhkeiksi, jolla kuitenkin on oma arvokkuutensa. Tiedonhaluisena ja hyväpäisenä hän on maakansan sivistyneinpiä."

  "Savolainen on ymmärtäväisempi ja enemmän omaa etuansa katsova, kuin tuo hyväntahtoinen karjalainen. Hänen kaupantekonsa onnistuu tavallsta paremmin, ja hän nauraa naapureilleen, jotka syövät päivässä enemmän kuin vuodessa ansaitsevat."

  "Heidän hevosensa ovat maan parhaita juoksijoita; heidän lehmänsa antavat heille niin paljon voita, että he vievät sitä ulkomaille monta tuhatta leiviskää vuodessa. Siksi panemme tähän kuvan ahkerasta savolaisneidosta, joka kirnuaa voita. Hän ujostelee näyttäytyä yksinkertaisessa työpuvussaan, ikäänkuin hän tahtoisi sanoa meille: minä en ole niin köyhä, kuin tässä näytän, minulla on monta kauniinpaa pyhähametta, huivia ja vyöliinaa tallessa aitassamme  Me vastaamme hänelle: Yksinkertaisuus ja ahkeruus ovat sinun parhaimmat kaunistuksesi; ainoastaan työ tekee meidät kaikki rikkaiksi, ainoastaan jumalanpelko, kainous ja hiljaiset, kotoiset avut tekevät Suomen neidon kotinsa aarteeksi ja synnyinmaansa arvolliseksi tyttäreksi."

Hämäläisistä:

  "Hämäläinen on rotevampi, kankeampi,  ja hartevampi, kestävämpi, jurompi ja jäyhempi kuin hänen veljensä karjalainen. Hänellä on suorempi, usein ruskea, joskus pellavankarvainen tukka; silmät ovat pienet ja harmaat tahi vaaleansiniset; kasvot leveämmät, iho harmaampi, katsanto tylympi. Hämäläinen on myöskin hiljaisempi ja vakavamielisempi kuin karjalainen, pitkälle ajatteleva ja itsepintainen, hidas vihastumaan ja hidas suomaan anteeksi."

  "Hämäläinen on siis se varsinainen kivenvääntäjä, joka on painanut leimansa kansamme enemmistöön. Kestävämpää miestä et helposti tapaa, jos hän on kerran ottanut jotakin tehdäkseen, etkä hitaanpaa, jos hänen päähänsä on pistänyt olla tekemättä mitään."

  "Hämäläiset ovat asuneet yhdessä suurissa kylissä aina niistä ajoista lähtien, jolloin heidän täytyi puolustaa itseään vihollisen hyökkäyksiä vastaan, ja niin huolellinen on hämäläinen pellostaan, että hän panee lantatunkion keskelle kartanoansa."

Hämäläisneito Akaan kylästä.

  Sellaista Topelius 1875. Minussa on ripaus karjalaista, hiven saksalaista ja roimasti savolaista verta. Hämäläistä ei tiettävästi, kun en ole edes lisäverta täällä asuessani tarvinnut. Mutta kuinka pätee "satu-sedän" luonnehdinta minuun? Arvioikoot muut, jäävään itseni.

  Alkeisopetuksen oppikirjaksi veli Zachrias Maamme kirjan muinoin kirjoitti. En tiedä, kannattaisiko sitä peruskoulun ala-asteen oppivelvollisuuksiin sälyttää. Mutta mielenkiintoinen teos, silloin tällöin selaten. Minun Maamme kirjani pohjautuu 16. suomenkieliseen painokseen, joka ilmestyi 1899 noin vuosi Topeliuksen kuoleman jälkeen, ja se on painanut WSOY:n graafinen laitos Porvoossa 1981.

  Muita kirjahyyllyymme eksyneitä, joskus joskus lehteiltäviä teoksia ovat mm. "Vänrikki Stoolin tarinat", Otto Mannisen suomentamana ja Albert Edelfeld'in kuvittamana vuodelta 1931., "KALEVALA savon kielellä", kiäntännä Matti Lehmonen, Gummerus 1999 ja Ritva Koivukosken toimittama "Suloinen Savonmaa", WSOY Juva 1998. Viimeeksi mainitussa teoksessa n. 30 kirjoittajaa kuvaa savolaisia ja savolaisuutta, ja siinä on historiaa, merkittäviä savolaisia ja tietoa perinteestä. Noita niteitä väliin pralailen, sille päälle sattuessani.

  

  Ergo: Minäkö en muka isänmaallinen! Isänmaallisuuteni ei vain halua kanavoitua katupartioiden, rotuvihan, ahdasmielisyyden ja oman edun sairaaloisen vaalimisen kautta.

  PS: Maamme kirja ja Aku Ankan Sompailut, 400-sivuinen kuvakirja vuodelta 1985 ovat sulassa sovussa vierekkäin "työhuoneeni" kirjahyllyssä.

ESPANJANTAUTI JA WAITSROKKO

  Espanjantauti jylläsi pandemiamitoissa 1917-1918 surmaten kymmeniä miljoonia ihmisiä. Minussa oirehtii 2016 maaliskuussa pienimuotoinen espanjantauti, joka ei toivottavasti tapa ketään. Olen nimittäin alkanut kerrata joidenkin Iberian niemimaan kirjalijoiden teoksia. Carlos Ruiz Zafon, Arturo Peres-Reverte ja Vazquez Montalban ovat työn alla. Valtaosa on kertausta, mutta joku lukematon suomennoskin kirjastoita löytyy.
  Ruiz Zafon'in kieli soljuu nautinnollisesti vanhan Barcelonan kaduilla "Kadonneitten kirjojen hautausmaalla" välillä poiketen.
  Peres-Reverte'n mystiset tarinat kuljettavat milloin missäkin.
  Montalban'in Pepe Carvalho liikuskelee Barcelonassa ja sen ympäristössä ratkoen eriskummallisia rikoksia eriskummalliseen tapaansa.

  Musiikkipuolella on meneillään Tom Waits-kausi. Aloitin lämmittelyn albumeilla "Closing Times" ja "Small Change". Nyt on menossa "Orphans: Brawlers, Bawlers & Bustards", loistava kolmen levyn ja 54 kappaleen kokonaisuus. Monena aamuna pitää kävellä, ennen kuin Tom'in parisenkymmetä lättyä on läpikäyty.

  Olen huomannut, että vanhoihin on hyvä palata. Ei kovin aktiivisesti jaksa/viitsi uutuuksien rintamalla heilua. Ja kyllä jo luetuissa, osin koirankorville selatuissa kirjoissa ja puhkikuunnelluissa levytyksissä riittää yhä ymmärrettävää. Monien kirjojen osalla on tullut selväksi, että toinen, kolmas, mahdollisesti ties mones? lukukerta vasta avaa silmät teoksen sisimmän ymmärtämiseen.
  Joten uutta otetaan mielihyvin vastaan, vanhaa kerrataan pieteetillä. Siinä ohjenuoraa itselleni tuleville vanhuuspäiville. Tuleville, totta kai. Vanha en vielä ole, korkeintaa keski-iän loppupuolella. Kesällä tulee entinen eläkeikä täyteen. Jostain luin, että suomalaisen miehen odotettavissa oleva elinikä on keskimäärin 79 pilkku jotakin. Jos tuohonkin  yltää, ehtii vielä monta kirjaa selata, monta levyä kuunnella. Niin uusia, kuin vanhojakin.

  Äiti-Elinaa voi jo sanoa vanhaksi. 94 upeutuu kesäkuussa. Eilen kuljettelin häntä hammasasiossa pitkin kaupunkia. Häneltä rikkoutui n. viikko sitten silta etuhampaiden vasemmalta laidalta. Hän oli soittanut jonkun kerran hammashoitoon, kerran käynytkin kaupunginsairaalan päivystyksessä. En oikein tolkunnut, mitä siellä oltiin sanottu, aikaa ei kuitenkaan oltu annnettu. Niinpä menimme aamulla yhdessä asialle. Selvisi, että ajat ovat tiukassa. Mutta jo samaksi (eiliseksi) aamuksi saatiin peruutuspaikka Liipolan hammashoitolasta. Sinne sörnäytettiin puoli yhdeksitoista. Nuori lääkärirouva/neiti teki kartoituksen, paikkasi yhden hampaan, ja antoi aikoja jatkotoimenpiteisiin. Ilmeni, että lääkäri, joka tekee tuon tyyppisiä korjauksia, työskentelee parina päivänä viikossa Lahden kaupunginsairaalan hammashoitolassa. Joten sinne huhtikuun 19, muutamaa päivää ennen sitä röntgeniin. Elina tulee onneksi toimeen vajaammalla kalustollaan. Aikoja ei ihan helposti Lahdessakaan irtoa. Mutta nyt asiat menevät painollaan eteen päin.
  Lääkärireissun päälle kävin kauppa-asiat hoitamassa.  Kun niitä sitten rupesin jääkaappiin sovittelemaan, huomasin, että se oli tupaten täynnä. Samaa oli äitikin  joskus valitellut, mutta en ollut asiaa tarpeeksi noteerannut. Mutta nyt noteerasin; tänään mene ip. paikan päälle, käymme kaapin sisällön läpi, poistamme tarpeettomat/vanhat elintarvikkeet. Yksi hyllyllinen näyttää oleva hillopurkkien täyttämä. Saa nähdä, mitä vuosikertaa paljastuu. No, eiköpä illalla yhden vanhan ihmisen muutaman päivän eväät jääkaappin mahtune.
  Äiti on selkeästi kuluneen vuoden aikana  muuttunut "vanhemmaksi". Kaikki ikävät tapahtumat kuolemineen ja luokkaantumisineen eivät ole menneet jälkiä jättämättä. Mutta vaikka muisti ei aina ihan täsmällisesti pelaakaan, on pää kuitenkin hänellä melko hyvässä kunnossa. Tulee toimeen ruoan laiton, hygienian, pienten ostosreisujen, jne. kanssa. Kun kerran, pari, viikossa hänen luonaan poikkean, päivittäin soittelen, homma toimii kohtalaisesti. Toivottavasti vielä kauan. Niin että hyvää naistenpäivää äiti-Elinallekin.

  Samoin onnittelut velj'-Hanskille; on synttärit hällä. Tänään siis juhlivat Haneli ja liki neljä miljardia naista. Ei ihan pienet kekkerit velj'miehellä! Hän ei tietenkään saa näitä toivotuksia, kuin korkeintaan "sihteerinsä" välityksellä. Haneli nimittäin lopetti, omien sanojensa mukaan, tupakanpolton kuusivuotiaana, ja tietokoneen käytön samoihin aikoihin, luulen.

Lopuksi vielä naistenpäivän päivitykseksi ilman päivittelyjä:

SUMEA LOGIIKKA

  Sumea logiikka on matemaattisen logiikan laajennus, jossa propositiolla on diskreetin totuusarvon (tosi tai epätosi) sijasta reaalinen totuusarvo suljetulla välillä nollasta yhteen.
  Toivottavasti kaavat selvittävät muuten ehkä vaikeaselkoista määritelmää:





  Minusta on myös sumeaa logiikkaa se, että pääministeri Sipilä korottaa kolmen hyvätuloisen avustajansa palkkaa yli sovittujen rajojen samalla kun hallitus vie vähätuloisilta vähistäkin.
  Sumeaa on myös hallituksen käsittömätön ylimielisyys ja omahyväisyys. Onko lähes kaikkiin ministerihin iskenyt "alex-syndrooma"?
  Ei ihme, että SAK:n monet liitot eivät hyväksy yhteiskuntasopimusta. Vaikeaa on hyväksyä, kun asioista saa epäselviä ja erisuuntaisia kommentteja, ministeristä riippuen. Olisiko aika mennä peilin eteen? Ja muistaa Hectorin sanat: "Ei saa syyttää peiliä, jos naama näyttää väärältä, se oikein on, kasvoton".
  Onko käymässä niin, että yhteiskuntasopimukseen ei ole löydettävissä dialektista ratkaisua? Onko edessä pakkolakien ja lakkoaaltojen tie?

  Poliittinen osio loppuu, ennen kuin ehti kunnolla alkaa.

  Uutiskatsaus tulee typistettynä: Etlari hehkuttaa vajaan vuoden kuluttua tapahtuvaa "Superviikonloppua. 4-5. helmikuuta 2017 samaan aikaa ovat Finlandiahiihto ja SDP:n puoluekokous. Eli majoitustilat ovat varmasti tiukilla. Mutta niin kai ne ovat pari viikkoa noiden tapahtumien jälkeenkin. Hiihdon mm-kisat alkavat sillon. Lahden hotellitilat ovat puhuttaneet vuosien varrella. Kerran, pari vuodessa ne ovat täyteen buukattuina, muuten käyttöaste aika alhainen. Kylpylähotellia Teivaalaan on kaavailtu kauan. Matkakeskukseen, entisen postin talon paikalle on tulossa hotelli. Kai päättäjät, sijoittajat ja hotelliketjut ovat asiansa opiskelleet. Kun majoitustiloja sitten on riittävästi huippukysynnän tarpeisiin, kannataisi ehkä päättelijöiden pohtia, mistä matkailijoita seudulle muina aikoina, kusta vetovoimaisia yleisömagneetteja. Kevättalven Raksa-messut varmasti jonkin verran majoitustyrityksiä työllistävät, Mölkyn mm-kisat ei ehkä riitä lisääntyvää, jos nykyistäkään, huonepaikkamäärä kansoittamaan.
  "Superviikonlopusta" vielä; se, että Peppe olisi läsnä kummassakaan tapahtumassa, on yhtä todennäköistä, kuin että Peppe nähtäisiin Cheek'in keikalla. Voitte vetää tuosta omat johtopäätöksenne.

  Uutiskatsaus alkaa ja loppuu ennen lopun alkua.
 
  Proosallisuuden päivitys. Kaupasta haettu seuraavaa: K-Supermarketista vajaan kilon kirjolohifilee sekä puolisen kiloa kullaruskeita haikusilakoita. Lidl luovutti mm. leipää, piirakoita, hedelmiä, maitoa, piimää, tuorepuristettua appelsiinimehua ja tomaatteja. Tänään on siis kalapäivä. Huomiseksi tarkoitettu maustettu uunibroileri tuli hankittua jo torstaina. Viikonloppu tulee, ruolkailujen välissä, sisältämään oleskelua, luentaa, toosan tuijottelua, niukahkosti ulkoilua.

  Banaaliuden aikataulu ei anna odottaa bakkanaaleja.

   Tänään alkaa TV2:lla "True Detective'n" toinen tuotantokausi. Se on kai jo maksullisilla foorumeilla nähty. Ennakkoarviot ovat sen suuntaisia, että jatko ei yllä likikään ensimmäisen kauden tasolle. Ei ihme; se, siis 1. kausi, oli minusta ehkä parasta jenkkisarjaa ikinä! Sen rinnalle voi genressään nostaa "Fargon" ja englantilaisen "Luther'in". Jälkimmäiseen on piakkoin odotettavissa uusia jaksoja, muistelen lukeneeni. En kylläkään, nopealla googlettamisella, löytänyt varmennusta äskeiselle. Toivotaan, että muistini ei ole tehnyt tepposiaan. Joka tapauksessa Idris Elba pääosassa on häkellyttävän hyvä. Mielenkiinnolla odotan!

Loppukaneetiksi Hectoria jo aiemmin lainatusta biisistä "Väärät naamat:

"Tämä on se juttu nyt", sano pikkupiru paaville.

"Pidä minun koltusta tiukasti kii!

Taistelu on päättynyt, eiks me lähdet jo lomille?

Nämähän on kypsiä helvettiin..."

Ja loppukuvaksi logiikatta reunoille sumeneva otos Messilän tienoilta.

JUUREVAA JOURNALISMIA

  Piipahdin paljon puhun Mv-lehden sivustolla. Tosiaan piipahdin, ei siellä pitkästi jaksanut olla. Paha olo tuli vähästäkin. No, kai kaikilla saa? olla kantansa ja kanavansa. Mutta siinä määrin seulan alle tipahtelevat Mv:n artikkelit, että mahdollisiin laittomuuksiin äkkiä tartutaan, oletan, uskon, toivon.

  Nyt kuitenkin poimintoja "luotettavasta" journalismista.

  "Ruotsiin on syntynyt uusi kuninkaallinen!" Siitä kertovat kaikki valtamediat. Kruununprinsessa Victoria ja prinssi Daniel ovat saaneet pojan. Prinssi esitteli sen mittoja kuin kalamies parhaasta päästä. Lienee liioitellutkin, kalamiestyyliin, sen verran levällään olivat isän kädet. Sallittua tuossa tilanteessa. En ole oikein selvillä Ruotsin kuninkaallisten nykymäärästä. Ei kai se ihan maahanmuuttajien lukuihin yllä, mutta uutisoinneista päätellen aika merkittäviin kylläkin.

  Puolueiden kannatusta on taas kyselty, sama suuntaus jatkuu. Kovasti Suomen kansan mielipiteet heittelevät vajaassa vuodessa. Tuuliviirejä, kaikki tyynni! Vaikka turha soimata, olen minäkin eri puolueita vaaleissa kannatellut. Jos nykyisillä puolueilla mitataan, niin kolmea: Demareita, Vihreitä ja Vasemmistoliittoa. Enimmäkseen kyllä vasenta laitaa. Joskus, henkilön vuoksi, valeanpuna-vihreää.

  Iltalehti kertoo, että Junon salarakas pakeni pettämiskohua Amerikkaan. Kuka hemmetin Juno, kuka kumman salarakas? Piti juttu klikata auki, tuntui niin tärkeältä. Paljastui, että Seiskan mukaan Miss Helsinki-kilpailuista tuttu?!??!! Cheyenne Järvinen (antaisiko kukaan Jenkeissä tyttärelleen nimeksi Kolttasaamelainen Lake?)  on paennut Amerikkaan huhujen vuoksi. Huhujen, joiden mukaan hän on syy laulaja Janna Hurmerinnan ja räppäri Junon (John Korhonen-Hurmerinta) avioliiton rikkoutumiseen. Hyvä että selvisi, nyt pystyn nukkumaan yöni rauhassa!

  Edelliseen tuo lisäsyvyyttä MTV3:n viihdeosiosta löytyvä uutinen siitä, että kyseinen räppäri Juno tuomittiin viime joulukuussa ehdolliseen vankeuteen kannabiksen kotikasvatuksesta. Aivan älytön tuomio; ainakin ennen korostettiin kotikasvatuksen tärkeyttä!

  Seiska kertoo, että Mira Kasslin, 38 v., on jättänyt rakkaan poikaystävänsä Roope Pöyhösen, 24 v. Vai oliko se pokaystävä? Ettei olis ollu kuitenkin toisin päin? Tai ei tietysti, kyllä Seiska tietää! Nyt tiedän minäkin, ei tarvitse sitäkään kaiken aikaa pohtia.

  Oma Etlarimme kertoo, että Sinfonia Lahden intendentin virkaan haki 17 kandidaattia. Yksi on perunut hakemuksensa, koska hänelle oltiin annettu vääriä tietoja valintaperusteista. Vaikka hän on toiminut 10 vuotta Tapiola Sinfonetin indententtinä, hänellä ei ole muodollista pätevyyttä. Koska se puuttuu, hän ei voi hakea paikkaa, vaikka vaikka hän valmistuu kevään aikana. Intendentiltä vaaditaan siis ylempi korkeakoulututkinto. Mutta, mutta.  Kukaan hakijoista ei ole pätevä! Jutun mukaan virkaan haki 17 kanditaattia, ja kadidaatin tutkinto on alempi korkeakoulututkinto. MO.T.
  Muuten, Etlari muuttuu tabloidiksi 15.3.2016. Se on jollekin myrkkyä. Kun tiistaina kävin Triossa kukkakaupassa ostamassa hääpäiväkimpun, huomasin ikkunassa tiedotuksen: "OTAMME VASTAAN ETLAREITA, ISO KOKO!"
  Ja vielä modolliseen pätevyyteen palatakseni: Jos hakija on nainen, niin esim. Dolly Parton parhaimmillaan on esimerkki "muodollisesti pätevästä".

  Keskiviikkoiltaisin postilaatikkoon tärähtää mainospläjäys. Siinä on mukana "KauppaSuomi", J. Kärkkäinen Oy:n julkaisema lehti. Se on lähellä Mv-lehden linjoja, ja sen edeltäjä "Magneetti" jouduttiin lopettamaan joidenkin journalismin pelisääntöjen vastaisten uutisten vuoksi. Meillä lehti menee avaamattomana keräykseen. Mutta tänään päätin sen avata, saadakseni näkökulman blogiini.
  Täytyy myöntää, että kovin arveluttavia artikeleita ei nyt lehdestä löytynyt. Oli juttua Runnin kylpylästä, Detoxkuurin? kehoa puhdistavasta vaikutuksesta, Frederika Runebergista, moottoripyörämessuilta. Pääkirjoituskin ylisti lukemisen tarpeellisuutta. No, mielipidesivuilla oli joitakin minulle erikoisia kannanottoja.
  Mutta ei lehden tämän kertainen selaaminen tee minusta sen vakilukijaa, ei Kärkkäisen vankkumatonta kannattajaa myöskään.

  Näin tänä aamuna. Huomenna on jo perjantai. Edessä rauhallinen kotiviikonloppu. Ja latautumista mökkikauden avaukseen. Tätyy siis kaivaa "reissuvihko" lokerostaan, hankkia mahdolliset puutteet, miettiä viikon ruokalista (minkä tietysti pitkälti sanelevat Lidl'in ja K-Supermarketin ensi viikon tarjoukset). Ynnä laittaa kalenteri muistuttamaan, että pe. 12.3. viestitän pari patteria tohottamaan lämpöä kylmään pirttiin.
 

Eiköpä sieltä viikon aikana ilmaannu, jos ei nyt ihan journalismia, niin ainakin kuvia.

POIKKEAMA ANTTOLASTA

  Taas kerran Triossa aikaa kuluttamassa, ja joutessaan kirjoittamassa. Kavi nimittain silla lailla, etta Taina, Haneli ja tytot kavi. Niin kavi, etta Lahdessa kavi, Hanelin porukat. Ne kavi hiihtoloma-ajelulla, spontaanilla sellaisella. Haneli eilen illalla soitti, ja kertoi suunnitelmasta. Niinpa puoli kahden maissa tavattiin Elinalla. Matkalaiset toivat kahvileivat tullessaan, Elinan ei tarvinnut, kuin sumpit valuttaa.
  Mukavaa niita oli nahda; ei sitten joulun olla tavattukaan. Sain udeltua jaatilanteet, hyvalta nayttaa. Samoin paivitettiin muutamia kesken olevia asioita.
  Vankat kahvit horpittiin; oli Katriinan loihtimaa porkkanapiirakkaa, Agassin viinereita ja Lidlin kekseja. Se oli sellainen pikavisiitti. Lahtivat neljan maissa ajelemaan kohti Mikkelia. Sairaalaan olivat viela menossa katsomaan Tainan aitia.

  Koska en viitsi kotiin valilla ajaa, kulutan aikaani kirjoittelemalla. Hilppa paasee kuuden maissa. Kavin jo kukkakaupassa. Investoin oikein kunnon kimppuun; tanaan on 42. haapaivamme! Aika taival takana, kun laskee viela pari vuotta lisaa siihen, kun yksissa alettiin olla.

  Tosiaan aivan kelvon jaakelit kuuluu Anttolassa olevan, talvitiet kaytossa, jne. Vaikka ilman jaateitakin toimeen tultaisiin, tarkeinta, etta paasee Potinlahdesta Avokkaaseen tallaamaan.  Puolitoista viikkoa, kuta kuinkin, ja siella ollaan. Viikko ollaan, muutamaksi paivaksi kotiin, sitten paasiaiseksi takaisin. Jos ei rospuutto paalle ankeydy. Tarkoitus on jattaa lampo paalle siksi aikaa, kun Hilppa kay pyorahtamassa duunissa.
  Saadaan mokkikausi kunnolla avatuksi. Heti,-kun vedet aukeaa, alkaa jokaviikkoinen matkustaminen. Ja paasee Iiriskin mukaan. Anna jo kyseli, josko he tulisivat jo talvireisulla kaymaan. Mutta tultiin siihen tulokseen, etta ei ole jarkevaa, viela. Lattiat on talossa kylmat, vaikka viikon lammittaa. Eika ole vedet paalla. Kylla lamminta vetta toki saa liedella kattilassa ja saunan padasta. Mutta aika sohlaamista vaippaikaisen huolto on tuolla meiningilla. Mutta vuoden, parin kuluttua on tilanne toinen. Kun tytto varttuu, niin alkaa parjailla vahemmilla konstailuilla. Anna vaan menee loppukesasta toihin, ei ole enaa valmiutta lahtea, kun huvittaa. Mutta kylla Iiriksella talvinen Avokas viela tutuksi tulee, mikali minusta asia kiinni on.

  Aika rauhallista on Triossa. Koulukkaat ovat hiihtamassa, luulen. Onhan hiihtoloma. Paitsi, etta se on nykyisin talviloma. Eika ne taida, nuoret, juuri hiihdella.  Vaikka hieno ilma on tanaankin ollut. Varmaan on osa lomalaisista reissussa, Lapissa eli etelassa. Lapissa kuuluu olevan lunta enemman, kuin normaalisti tahan aikaa. Oli helmikuu sikali sateinen, ja siella se tuli lumena alas. Onhan talla korkeudellakin lunta sopivasti; paasivat Finlandiat suksimaan, hienoissa oloissa, hyvilla laduilla.

  Taman viikon aikataulutus muuttui velj'-Hanskin porukoitten visiitin takia. Siivous siirtyi huomiseksi. Hyva niin; kuka polja se nyt haapaivanaan siivoilemaan alkaa! Mina polja olin niin kuitenkin kaavaillut. Ehka siksi, etta vasta tana aamuna havahduin vuosipaivan muistamaan. Parempi myohaan, etc. On nimittain, pakko tunnustaa, ollut haapaivia, joita en ole muistanut. Useitakin. Viime vuosina olen ne paremmin alkanut huomioimaan. Etta vaikka muisti huononee, niin ei ihan joka asian kohdalla.

  Taytyy viela yrittaa, saisiko talla hiijen varkilla kuvan blogiin liitettya. olen sita joskus yrittanyt, tainnut kerran onnistuakin. Mutta usein on ollut hankaluuksia. Minulle ei ole taysin auennut konheen logiikka. Mutta koetetaan sahlata. Ja jos ei onnistu, olkoon ilman kuvaa, kele! Tai taitaa se blogger tallata fb:hen meikan googlen profiilikuvan, jos ei muuta. No, kokkeillaan.................ei taa taho ladata kuvaa sivulle. Julkasen tallasena.

NIILOSTA MIELEEN

  Aamun lenkillä, Niilon soidessa korvissani, päädyin muistelemaan yhteistä taivaltamme. Ensitutustuminen sujui Crosby, Stills, Nash & Young- albumin "Deja Vu"  myötä talvella 1970-1971, muistaakseni. 1971, ennen syntymäpäivääni, toivoin, myös sain lahjaksi edellisenä syksynä ilmestyneen  platan "After the Gold Rush. Peppe oli myyty! Saman vuoden loppukesästä lähdimme Ruikun kanssa vuodeksi Saksan maata valloittamaan. Sieltä hankin Niilon edelliset albumit "Neil Young" ja "Everybody Knows This Is Nowhere". Samoin helmikuussa 1972 julkaistun "Harvest'in".
  Meillä ei Weiblingen'issa ollut edes levysoitinta, mutta saimme silloin tällöin käydä samassa rakennuksessa asuvan saksalaisen puutarhurin kämpässä levyjä kuuntelemassa. Tuo silloin kai n. kaksvitonen liehuletti oli hippi, aina habitustaan ja kukkamaalauksin koristeltua kleinbussiaan myöten. "Heart of Gold"-hitti nosti Niilon ihmisten tietoisuuteen. Muistan, kuinka eräässä discossa, oliko se Weiblingenissä vai jossain lähikylässä, sitä jaksa muistaa, silloin tällöin viikonloppuisin käydessämme kinusin aina dj:lta Niilon musiikkia. Siihen pisteeseen asti, että hän meinasi lopulta hermostua.
  Kun Riston kanssa "lainakämpässä" levyjä kuunneltiin, teki "Words (Betveen the Lines of Ages) meihin ehkä suurimman vaikutuksen. Jollen aivan väärässä ole, hankki Ruikku tuolla saksan reissulla ainakin Frank Zappa'n levyjä.

  Olimme 1977 kesällä käymässä Helsingissä; Hilppa, Jarno ja minä, sekä Siitoset Jatta (Hilpan isosisko), Masa ja Minna. Linnanmäellä ja Korkeasaaressa lasten kanssa käytiin. Yövyimme Ilun ja Maijan luona kaksiossa Lauttasaaressa. Sopu sijaa antoi; kuusi aikuista ja kolme lasta, ei tehnyt tiukkaakaan. Illalla muut (aikuiset) litkivät hillitysti viiniä. Minä oli surukseni/ilokseni??? antibioottikuurilla tulehtuneen ja mätimään äityneen säärihaavan vuoksi, joten pysyttelin mehulinjalla. Ja kuunteli Ilun hankkimaa, minulta vielä puuttuva LP:ta "American Stars'n Bars". "Like a Hurricane" erottui heti joukosta. Levyn, totta kai, hankin pikimmiten myös itselleni.

  Vaikka välillä oli pitkiäkin kausia, milloin musiikin kuuntelu jäi vähälle, Niilon levyt pyrin aina hankkimaan. En musiikkilehtiä lukenut, asioita aktiivisesti seurannut. Yleensä radiosta tai sanomalehdista sain selville tiedon uusista julkaisuista.

  Vuonna 2001, 1. heinäkuuta usmuutettiin Hartwall-areenaa Niilon ja Crazy Horse'n konserttiin, Hilppa, Anna ja minä. Oli olevinaa kiire, piti vielä poiketa Mäntsälän Shellillä jotain puraisemassa. Tuli siis ajettua hieman riskisti. Kun pysäytimme Shellin parkkiruutuun, kurvasi viereen siviili-Golf. Sieltä nousi harteikas herrasmies, ja sanoi: "Poliisista päivää. Taisi tulla ajettua turhan lujaa. Tulisitteko hetkeksi autoon". Niinhän siinä sitten sakot saatiin. Siis sain. En muista summaa, mutta kirpaisihan se. Tuossa hienossa konsertissa paikkamme olivat toiseksi ylimmällä rivillä katsomon vasemmalla laidalla. Takanamme istui siinä kolmivitonen, tummaan pukuun ja kravattiin sonnustautunut mies. Eikä ihan leivän jäljiltä! Ei hän mitään häiriötä aiheuttanut. Hävisi välillä vähäksi aikaa, kai paukuille. Jälkimmäisen puoliskon aktista kaveri kuorsasi vienosti. Ajatteli, että oilsi tullut halvemmaksi nukkua kotona.

  2008 konserttiin mentiin myös Annan kanssa, nyt oli Jonikin mukana. Olin heille ostanut häälahjaksi liput tilaisuuteen. He asuivat jo silloin Kivihaassa, joten kävelimme tuon muutaman kilometrin matkan Areenalle. Niilolla oli kiertuetta varten haalittu kokoonpano. Ihan hyvä sessio. Erikoisesti jäi mieleen se, kuinka joku permantokatsomosta alusta asti huuteli "Old Man!, Old Man!", ja kuulikin sen lopulta. Myös hieno versio kappaleesta "Cortez the Killer" sytytti. Ja encore "A Day In The Life" yllätti minut, kun en ollut kiertueen aiemmista konserteista lukenut.

  Kaisaniemen 2013 konsertista teki minulle ikimuistoisen se, että siellä tapasin naamakkain Rohusen Matin, liki 40 vuoden pikku paussin jälkeen! Anna oli sielläkin kanssamme.

  Voin ottaa kunnian muutaman henkilön "käännyttämisestä" Niilo-ihmiseksi. Eikä "käännyttämistä ole tarvinnut suorittaa "näännyttämällä".
  Annan varmaan olettekin jo huomanneet. Hän alkoi joskus teinarina kuunnella levyjäni. Ensimmäinen ihastus oli "Down by the River" albumilta "Everybody Knows This Is Nowhere". Sitten koko Harvest-levy.

  Rohusen Markku kertoi minulle viime kesänä, että hänellä avautuivat silmät meillä Anttolassa (Pennilässä) "After the God Rush'ia" kunnellessa. Luulen, että sieltä veljesä Mattikin ensikosketuksen sai.

  Keväällä 2012, Igorin 60-vuotisjuhlissa, tapasin erää nuoren naisen, joka oli seurustellut meidän Jarskin kanssa, kun he olivat jotain 17-18 vuotiaita.  Hän oli jonkun lähetystön, taisi olla Lahden Hiihtoseura, mukana. En tyttöä heti tunnistanut, mutta hän tunsi. Tuli puheilleni, ja kertoi, kuka on. Hetihän asia selvisi. Siiä kuulumisia vaihdellessa hän kysäisi, että vieläkö kuuntelen Neil Young'ia?  Minä tietysti myönsin. Hän tunnusti, että oli Jarnon kanssa levyjäni muinoin kuunnellessaan ihastunut Niiloon, ja suhde oli oli yhä edelleen vahva.
  Olen siis ainakin muutaman saanut ohjattua "oikealle tielle". Siitä ole ylpeä!

  Muutamia ensikuulemalta "kolahtaneita" biisejä ovat ainakin "Cortez the Killer" Zuma'lta" 1975, Trasher" Rust Never Sleep'iltä,  1979, "Tranformer Man" Trans'ilta 1982, "Crime in the City" Freedom'ilta, nimikappaleversioiden lisäksi 1989, albumit Ragged Glory 1990 ja Mirror Ball 1995 kokonaisuudessaan, "Unknown Legend" Harvest Moon'ilta 1992....., niitä on niin paljon, että jätän tähän.

  Aamulenkin loppumetreillä innostuin biisin "A New Day For Love" albumilta Monsanto Years innoittama muotoilemaan päivän mietelauseen, lauseen, joka sopii joka päivälle:

Mikäli haluat tehdä maailmasta paremman paikan, tänään on huono päivä olla tekemättä mitään.