S(U)OMEN TILA

Hollolassa kaikki hyvin. Ruoho leikattu (Peppe), Annat viety kotiin (Peppe), pyykkiä pesty (Hilppa) joku koneellinen, lisää pyörimässä.

Tänään lepopäivä, minkä Robin Hood'iin/Tokman'iin joitain hankintoja tekemään. Kylmälaukku (ei eilen mahtunut tavarapaljouden ja Iiriksen rattaiden vuoksi kyytiin), ruuveja, pultteja ja kulmarautoja, sekä m-sahan teräketju ainakin tarvitaan. 

Huomenna, het' kymmeneltä yksi uutuuslaina palauttamaan, sitten takaisin Anttolaan ajelemaan.  

Anttolan "Kharon", Kiljusen Matti, saapuu illemmalla lauttoinen tuomaan Heikin kaivurin ja Hanelin traktorin yli Styks- (lue Avokkaan-) salmen. Tiistakina alkaa pihanparannus.

Mutta otsikkoon palatakseni; Suomen tila on, mikä on. Leikataan, velka lisääntyy. Hallitus on viisaudessaan priorisoinut leikkaukset ja kohteet, mitkä saavat lisää kontanttia. Joten on siis niin, että mm. kehitysapu ja koulutus ovat toisarvoisia, presidentin turvallisuus ja puolustusvoimat tarvitsevat  enemmän resursseja. Näkökulma sekin, hallituksen, ei minun.

Kuten olen joskus jossain kirjoittanut: Käymme kohti dystopiaa, käsi kädessä, olka vasten olkaa. Eihän Suomi, vielä, onneksi, ole aivan eturivin astelijoita, mutta enteet ovat vahvat.

Somesta seuraavaa: Muissa foorumeissa en aktiivisemmin vieraile, kuin "veississä". Twitter'issä, Istragram'issa ja What'sApp'issa olen kyllä mukana, mutta passiivisena jäsenenä.

Lärvikirjassa alkaa suivaannuttaa se, kuinka paljon tavaraa etusivulleni tuupataan. Pitäisi varmaan vähän säädellä asetuksia. Minulla on maltilliset 50 kaveria. Olen myös parissa isommassa ryhmässä mukana. Hyötyä niistä on, se on sanottava, saa monasti sellaista infoa, mitä ilman olisi muuten saattanut jäädä. Mutta kun, jos vaikka vuorokauden, on sivustoaan ollut avaamatta, on sinne tulvahtanut lukuisaa runsaapi määrä päivityksiä, vai mitä ne sitten onkaan nimeltään. Valtaosa tyhjänpäiväisiä sivustojen tai videoiden jakamisia. 

Useiden suuren ryhmän, en kerro nimeä, mutta Mikkeliin se liittyy, jäsenen päivitykset ryhmän sivuille näkyvät etusivullani. Sanonko, minkä- päiväisiä niistä suurin osa on? Kyse kai heidän asetuksistaan? Tai sitten minun? Niin, tai näin.

Minusta tuntuu, että olen alun perin ymmärtänyt väärin Fecebooki'in syvimmän olemuksen. Kun siihen liityin (2008), ajattelin, että tämä on kanava, minkä kautta voin kertoa kavereilleni kuulumisia, tapahtumia, niin iloisia, kuin surullisiakin, siis henkilökohtaisia juttuja. Mutta oli hakoteillä. Täällä kuuluu jakaa pitkin päivää netissä surrffaillessa äkkäämiään mukahauskoja asioita.

Tietysti voisin perustaa ryhmän, vaikkapa "YSTÄVÄT". Kertoa siinä omista asioistani, Iiriksen asioista, Helmin tulevaisuuden suunnitelmista. Mutta enpä vaivaudu. Sen sijaan olen, tällä päivämäärällä, päättänyt vähentää Face'n käyttöä. Toki sivuilla vierailen, varmaan yhtä usein, kuin ennenkin. Mutta en sinne omia kuulumisiani juuri jakele, isommat asiat saatan kuitenkin sujauttaa eetteriin.

Blogejani kirjoitan entiseen malliin, ehkä lisääntyvässä määrin. Päiväkirjahan se on, eikö niin? Linkit blogeihin jaan tietty veissiin, lukekoon, ken viittii. 

Q.E.D. 

Susannan lähettämä näkökulma Avokkaan talon päätyyn

IMELÄN MEINASIN PIERASTA

Aamulla käväsin lähimetsässä, poimin hivakan kanttarellejä, äkkäsin muutaman torvisienen. "Snat", mietti Peppe, "nyt surruuttamaan xxxxsaareen, vakipaikoille. Sillä jos lohi on niin hyvä kala, että kannattaa pyytää, vaikkei saiskaan, on musta torvisieni niin hyvä sieni, että kannattaa etsiä, vaikkei löytäiskään!

Ajatuksista tekoihin. Hilppa oli mustikassa, Anna ja Iiris vielä nukkumassa. Ei ku Helmi saunatupaan arestiin, ja matkaan.

Saari on yleisesti tiedetty, sienestäjien paljon koluama, mutta, syystä tai toisesta, eivät ole torvisieniin koskeneet. Eivätkö tunne, ovatko jääneet huomaamatta? Vuosien saatossa olen pannut merkille kaksi paikkaa, eri puolilla saarta, missä torvilaiset tykkäävät kasvaa. Kun lähestyin rantaa, huomasin mielipahakseni, että mesäkone oli viime kesän jälkeen suorittanut hakkuita, juuri toisen sienipaikkani kohdalla!

Rantauduin kuitenkin totulle paikalle, kävin homman varmistamassa. Kyllä, ei asiaa muutamaan vuoteen, ainakaan sienien vuoksi. 

Mutta toinen mesta oli jäljellä. Tallustelin sinne metsän halki. Mitä ''***kelettä! Sama juttu! Parin aarin kokoinen, monasti kokonaisen korillisen luovuttava läntti oli myllätty perusteellisesti!

Pää savuten, lievästä muutaman piirun karkeampaan katgoriaan kuuluvia sanoja tuhahdellen mietin, että nyt imelän pierasin. Mutta ajattelin, hetken mieltä tyynnyteltyäni: "Per aspera ad astra". Läksin kulkemaan hakkuuaukon laitaa kohti saaren toista puolta, sitä, missä venekin oli. Ja kuinka ollakkaan! Löysin paikasta parista sen verran torvisienia, että ainakin yksi kastike ja yksi keitto saadaan!

Poimin myös jokusia vaaleita orakkaita, eiköpä illalla niistä soosi tehdä.

Ja löysin metsänrouhijan jäljiltä katajaisen aihion, mistä tein Iirikselle kävelykepin. Tyttö kun on viittä vaille oppinut kävelemään, niin josko tuo auttaisi asiaa.

Huomenna , aamulla, kuin Iiriksen aikataulussa löytyy tilaa, lähdetään Hollolaan. Vien iltapäivällä Annan, Iiriksen ja Helmin sitten kotiinsa. Hankala olisi Annan rattaiden, kapsäkin ja koiran kera junaan tälläytyä. 

Saattaa Joni-iskällä jo olla ikävä!

Erikoinen kaksi viikkoa lomaa takana. Erikoinen siitä syystä, että emme Hilpan kanssa ole olleet vielä päivääkään kahden. Ensin olivat täällä Susanna ja Weera, sitten tuli perhe Tiilikainen, Joni lähti, muut jäivät. Ensi viikolla tulevat pihan myllääjät. 

Menneinä vuosina on usein ollut niin, että kahden viikon aikana ei olla muita ihmisiä nähty, kuin kauppareissuilla ja ohi ajavissa veneissä. Mutta hyvä näin, minusta saattaa vielä kehkeytyä vanhemmalla iällä sosiaalinen persoona.

Ajattelin pihahomman jälkeen tehdä vielä jokusen urakan: 

Ainakin pari kasvulavaa (n. 1,5 X 5 m2 lasiverannan edustalle. On lämmin paikka, ja rantapumpulta tulevan vesiletkun ulottuvilla.

Sisäänkäynnin kuistin lattia ja ulkoseinät kaipaavat uusimista, tolpat hieman oikomista. Jospa sen tekisi samaan pankrottiin.

Niissä hommissa ei ulkopuolisia apureita tarvita, jos lautapoikaa tarviin, tekeytyköön akka sellaiseksi. 

Voipi olla, että vietetään Hilpan viimeinen lomaviikko kahdestaan. Tai sitten ei, mistäpä noita etukäteen tietää.

Aamun sienet odottavat puhdistaja-Peppeä...

...Hilpan keräämät mustikat ovat jo omansa , ja käsittääkseni uuden omistajansa, löytäneet.

VIISAS PÄÄTÖS

Piätin tuonnakkoin, siis äskön, tarkotan tännään, klo. 10:30, jotta tien lopun ahertamisesta, Puita jo tulj' pilikottua, saunan kuistin purettuja lautoloita moottorj'sahhailtua. Siimeksen puolella näätttää mittarij' +20, taevas pilivetön. 

Pakko kyllä tunnustoo, jott'ei kuumuus ou ens'sijjainen syy siihen, että lopetin työt, tulin naputtelemmaan läppärijä. Toven mukkaine syy olj' se, että sörnäytin moottorsahan meleko rehvakkaasti naolaan. Enkä viihtiny toesta kertoo tälle päivälle teräketjua viiloomaan alakoo. 

Sitä paehti mielleeni juolaht, ties minkä tautta, Kissa-Alappo! Ajattelin moottorsahhoo pärisyttäissä tällätä seuraavaan blokkiini joitaen jo eesmänneitä anttolalaisia persoonaloeta. En heistä sen enenpöö tarinoita kerro, niät luultavasti aenakii arvostammain kaemat, elikkä kaemaanit, Pertti K. ja Pertti E. muistavatten niitä paljon enemmän, ja tarkemminnii. 

Mutta asjaan. Muestan ainahii seoraavat mainihtemisen arvoset persoonat:

Kissa-Alappo, riätäl-Tassi, Pik'Suihna, Piskosen Puavo, Kuolimon Pentti, Pylykkäsen Pertti, Rokkasen Alappo, Posti-Janne Hämäläinen, Mäkipiän Jussi, Hännisen Valtteri, Tirrosen Usko, vähä pintoo ruapastakseni. Ja tietysti Sarvelaisen Masa, minkä aotokouluhommista ja lopulta työvoeton kasastusinssistä suamisesta ja sittee seuranneesta aatoilijan urasta oisikkii mahtavia juttuloeta, jos ne vuan tarkemmin muistais. Puhumattakkaa mualar-Matista.! Hiästä oonkii jossae kirjoitusessa kertona.

Onko tuollaisia "kylähulluja" (bona fide) ja kaikkiin tuntemia "eksentrisiä persoonia" ennee olemassa? Ise kun asun, oon vuoskymmeniä asunu, urpaanissa ympäristössä, on niä asjat jäeneet huomoomatta.

Pertit, jos tämän luvette, lisätkee joittain mieleenpainuneimpia tarinoita eellä mainituista, tahi joistakii muista, jos niikseen tulloo, anttolalaesista.

Akkaväki rojottaa pihalla pots'lojona, siis Hilippa, Anna ja Helemi. Iiris, herättyvvään aekaisii, piätti männä vähä urvahtammaan. Suattaa olla, jotta lähetään ip. pikkase venneellä ajelemmaan. Iiris tuntuupi hommasta tykkeevän.

Neitokaene on osottautuna melekoseksi herkkusuuksi; lettukestilöessä tempasi vissiin kokonaese muurikkaletun! Mihin mahhaan? Öelön maistuivatten mustikat ja puutarhavatut. Ite se herkkupakoja napsii, kun etteen laettaa. Pakko Annan välillä lyyvä topit, että "oekeelle ruoalle" jäipi tillaa.

Kohta puolin pitänöö alakaa wokkaelemmaan "Pertsan pesiaalia". Se on hyvinnii luaja-alanen ruokalaji, riippuu kullosestannii tarjonnasta. Tännään ohjelmistossa aenakin kanasuikaleita, sipulija, paprikoo, kanttarellijä ja kesäkurpitsoo. Eiköpä niistä synny kelevollinen vatkulj'.

Huomenissa sörnäytetään uamusta Piskolaan, venheellä. Lähetään velj'-Hanskin ja peräkärrin kera kaupuntiin. Pittää käyvä Carlssonilla (rauta-), Agri Marketissa ja Lidl'issä. ainakii. 

Huomenna ja perjantakina veis viettöö laatuaikoo??? perreen kanssa, ladata akkuja viikonlopun kotkäöntiin, ensviikon pihaurakkaan. Tuo sana, "luatuaika" tuntuu olovan paljo käätetty. Mutta mikä onpi sen vastakohta? Onko se halapa-aeka? Vai rihkama-aeka? Tai mahollisesti second hand-aeka?

Näin eläkeäijälle kaekki aeka on laatuakoo, kun ei pahemmin mikään paekka kolota, eikä tällä huavoo ou taevaskaa putoamassa niskaan.

Rouva tulj' tuohon pöyvän piähän silppuammaan kualia sallaattiin. On vissiin sen merkki, jotta täätyy männä wokkipannua virittelemää. 

Pallaillaan.

1. VIIKKO

Koht'sillään viikko kulunut lomaa. Kutsun, ikuisena lomalaisena, lomaksi aikaa, jolloin Hilppa on vapaana Nordea Pankki Suomi Oyj:n asettamista työvelvoitteista.

Aikaan en ole saanut mitään, jos ei lasketa joltisenkin kanttarellimäärän keräämistä. Susanna ja Weera olivat tiistaista torstaihin sukuloimassa, Anna, Joni, Iiris ja Helmi tulivat perjantaina. 

Eilen oli ambivalentti päivä; Liisan hautajaiset ja Annan syntymäpäivä. Tietysti hautajaiset lohkaisivat leijonan osan kauniista, jopa helteisestä lauantaista. 

Koska muistotilaisuuteen tuli reilusti vähemmän ihmisiä, mihin oltiin varauduttu, jäi Hanelin poppoolle ja meille ruokaa jaettavaksi. Osanottajajoukon pieneminen johtuu tietysti luonnollisesta poistumasta; muutama vuosi sitten menehtyneen Maija-tädin kuoleman jälkeen on "Piskolan tyttöjen" sukulaisjoukosta ja yhteisistä tuttavista melkoinen määrä jättänyt rakennuksen, tai tullut niin huonoon kuntoon, ettei jaksa/pysty enää tilaisuuksiin osallistumaan. Kuitenkin saimme illemmalla mainiot synttärikahvit nauttia hautajaisista tuodun suussasulavan vadelmakakun kera.

Tänään on lupeissa taas lämmin päivä, kuten koko tuleva viikkokin, jos ei profetian, niin ainakin Forecan mukaan.

Lupasin hakea Tainan ja Hanelin tytöt päivällä kylään. Vanhemmat ovat menossa klo. 13 alkaen Jurassic Rock'iin! Haneli!! Katsomaan Jari Sillanpäätä!!! Ja Antti Tuiskua!!!!

Selvennykseksi niille, jotka luulevat, ja syystä, Hanelin ällin ruvenneen sassaroimaan, että kyseessä ovat jonkun  metsäyhtiön antamat liput, joihin sisältyy vip-lounas. 

Joni lähtee iltapäivällä Helsinkiin, mutta Anna ja Iiris jäävät tänne joksikin aikaa. Niin, ja Helmi kans.

Huomenna mennään porukalla mustikkaan. Iirikselle asetettu päivätavoite ei vielä ole kovin korkea. Mutta nousee kääntäen verrannollisesti ikävuosin kanssa, jos ei suorastaan potentiaalisesti.

Muuten viikko tulee sisältämään kevytmuotoista sienestystä, tai jos rouskut alkavat pukkaantua keräysmitassa, hieman hevimpääkin, vähän puusouvia, melko leppoisaa menoa kuitenkin. Mikkeli cityssä pitää jonain päivänä poiketa, evästä, sekä tulevan maansiirtorupeaman edellyttämiä tarvikkeita. Reissu tulee tekemän Hanelin autolla, kärri perässä, koska Hyundai on peräkoukkuvapaa.

Ensi lauantaina mennään käymään Hollolassa. Jos Joni ei räydy ikäväänsä, ovat A, I ja H täällä siihen asti. Lupasin eilen, heikkona hetkekenäni, tietysti myös synttärilahjan korvikkena, viedä heidät Kirkolle asti.

Nyt heräsi Iiiris, nukuttuan pitkän päivän päälle melkein kellonkierron.

Sitten, 17. pnä, maanantaina, illankahussa tulee Kiljus-Matti lauttoineen, tuo Hanelin traktorin ja lavan mukanaan. Pesos-Heikin telakone saareen siirretään. Tiistaina alkaa myllerrys. Matti kuljettelee samalla salaojitukseen tarvittavaa sepeliä paikalle. 

Sitä pääsee loppuviikosta nurmensiementä kylvämään. Ensi kesänä nurmikon leikkuutarve reilusti tuplaantuu, jos en sössi istutusta totaalisesti, 

Iiris kuvattuna mattoperspektiivissä.

Sellasissa tunnelmissa tiällä ollaan. Aurinko paistaa, ilma alkaa lämmetä, 19 näyttää mittari. Eikä yökään kylmä ollut, aamulla klo. 5:30 oli +16. Pitänee lopetella, lähteä pihalla kässelehtimään, äplistelemään ja toljakoimaan. Kun ei oo aamupäiväksi muutakaan budjetoitu.

KALASSA, VAAN EI SALASSA

Viikko on kulahtanut lopummalle puoliskolle. Tanaan vahan satelee, mutta kaytiin Susannan kera noukkimassa heille mukaan muutamat kanttarellisoossin tarpeet.

Serkku-Susanna ja tyttarensa Weera ovat toinnii olleet taalla tiistaista asti, lahtevat tanaan kohti Parolaa. Hanelin kautta vielä koukkaavat. Mukava on ollut Susannan kanssa tarinoida, muistella vanhoja aikoja, etenkin Kevonsuun aikaisia juttuja.

Ilmatkin heita suosivat. Eilen kaytiin Neitvuorella, ajeltiin Ukonvirran kautta takaisin. Saivat kameran ruokaa, molemmat.

Illalla sornaytettiin Hanelin kanssa kalaan. Kande menna kalaan, kande menna kalaan, skitareita jallittaan. Kuhan kuhia kuikuiltiin, mutta haukia haalittiin. On vissiin saadetty niin, etta kun mina olen venheessa, ei kuha paattiin nouse, ei edes uistimeen nappaa! Voipi olla, ettei velj'-Hanski kohta ennee mukkaan pyytele. On nimittain edellisilla kerroilla saanut kuutta, kolmee, jne. 

Mutta haukia aina joku tulee, vaikka niita kuinka yrittaa valttaa. Kaksi nyt mukaan otettiin, luikkuja pois nakeltiin.

Kirjoitan tata juttua tabletilla. Syy on se, etta annoin lapparin aloittaa Windows 10:n paivityksen. Tuntuu kestavan. Mielenkiinnolla odotan, mita tapahtuu, kun se on tyonsa tehnyt, paivittaja. Mutta hyva talla vanhalla vempeleella on testata, kuinka homma pelittaa, ennen kuin kotona paivittelee, ettei tartte kotona paivitella.

No, nyt on W-kymppi päivitetty, ja hyvin toimii. Eikä oo vanhat tiedostot mihkään hävinny! Hieno homma. Jatkan näpyttelyä tällä konheella. Enkä viitti alkuosaan ääkkösiä korjailla.

Siitä kalareissusta vielä: Oli mukavaa hermolepoa lilliä lämpimässä illassa, tyynessä ilmassa, taatuissa maisemissa...

...illan pimetessä...

...ja välillä kahvitkin kissautettiin.

Haneli laukkasi aika-ajoin takiloita nostamassa ja laskemassa, kun pohjan muoto oli melko vaihtelevaa, veden syvyys liikuskeli 25:n ja 8:n metrin välillä. Koko reissulla ei saatu kuin yksi pohjakosketus, eikä viehe silloinkaan jäänyt pohjaan lopullisesti.

Haneli säätää, Peppe tumailee.

Ilta yöksi lopulta kääntyi, vehkeet sisään kelattiin, kohti Avokasta ajelemaan lähdettiin.

Vajaa kuu nousi metsän takaa, ei ollut sysipimeää. Ja tuttu reitti, karttaplotteri tukena, hyvin matka sujui.

Haneli vielä hauet suolisti, otslampun valossa, tietty, Niipä tänään vieraat saivat lähtiäisateriaksi tuoretta uunihaukea kanttarellikastikkeen ja paistettujen pottujen kera. Ei ne apetta moittineet.

Sen verran tuli sienipaineita, että Hanelin kanssa yhteistuumin, joskin erillään, haetaan sopivasti sieniä, niin, että Liisan hautajaisiin tulee kunnon kastikkeet. Hilppa ja Taina tekevät kumpikin omista suolasienivarannoistaan sienisalaattia. Niin saadaan menu Piskolan mallin mukaiseksi.

Että silleen. Huomenna mennään Mikkeliin kauppoihin. Ruokaa tosin on, että jääkaappi pursuaa; toivat vieraat sen verran. Varaamiemme lisänä oli tekemätön paikka puoliakaan syödä. Kun vielä sientä ja haukee pukkaa päälle, pakostakin säästyy. Onneksi on pitkät säilytysajat. Ja lihansyöjäihme Joni, kuten Anna ja Iiriskin, tulevat huomenna varastoja vajentamaan.

MUUTTOKO MIKÄÄN?

Äärioikeisto järjestää väkivaltaan johtavia tilaisuuksia. Suomessa. Tarkoituksellisesti. Vielä vähäisiä. Mutta eikö ymmärretä, mihin ne saattavat johtaa? Eikö lueta historiaa, tiedetä tapahtuneesta?

Ihminen, joka ei tunne menneisyyttä, ei voi luoda tulevaisuutta. Ainakaan ihmisarvoista, pelosta vapaata ja suvaitsevaa tulevaisuutta. 

Mikä minä olen ketään neuvomaan, mutta luulen, että jos jokainen tiedostaa edes muistiin merkitsemisen aikanakautena uljaan eläinkuntaan, kädellisten lahkoon, ja isojen ihmisapinoiden heimoon kuuluvan ihmiskunnan kauhuteot ja edes yrittää niistä viisastua, on pallomme parempi paikka elää meille kaikille.

Sitä pohtii varmasti muuttotouhujen lomassa myös Iiris.

Mutta ei taida mikään muuttua. Jotkut kuitenkin muuttavat. Perhe Tiilikainen pääsi viimein, viideksi kuukaudeksi venyneen evakkoreissun jälkeen, uuteen, siis uudistettuun, kotiin.

Olin perjantaina oikein reippaan kellonkierron, eilenkin lähes sellaisen, roudausta ja siihen liittyvää tekemässä. 

Perjantaina tuotiin tavarat Espoosta sekä Hollolasta välivarastosta  Kivihakaan. Ymmärrys loppuu, kun kuvittelee sen tavaramäärän, mikä asuntoon kannettiin, mahtuvan säällisesti niihin tiloihin. Ja uusi sohva on vielä maanantaina tulossa!

Tiilikaisen Aija oli jo torstaina tekemässä uuden kodin "loppusiivousta" ikkunanpesuineen. Aija oli tietysti perjantaina ja eilen mukana muutossa.

Eilinen oli minulle helppo päivä; laitettiin Jonin kanssa, ennen kuin hän lähti iltavuoroon  (klo. 13:00) vähän lamppuja kattoon, pyykkikone paikoilleen ja koottiin massiivinen ruokapöytä olohuoneeseen. Käytiin myös hakemassa "kanakopista" joitain tarvittavia juttuja, mm. jokunen laatikko astioita. Ei käy kateeksi Jonia; varasto on toisen rapun vintillä. Siis kaksi kerrosväliä alas, toiseen rappukäytävään ja neljä kerrosväliä ylös. Ja siellä on tavaraa. On astiaa, on kirjaa, on vaatetta, on ties mitä. Mutta onneksi on aikaakin, kun välttämätön on saatu haalittua.

Aija, Hilppa, Anna ja Iiris lähtivät päivällä siivoamaan väliaikaisen asunnon, tarkastivat samalla, että kaikki tarvittava on tuotu.

Minun iltapäiväni kului Helmin lenkityksessä, niukasti kulinaarisessa lounaassa Hesessä, ja peukaloiden pyörittelyssä. Ei ollut vielä edes yhtään kirjaa huushollissa, tv:ta ei oltu asennettu, laajakaista puhumattakaan, tabletti oli kotona, puhelimella surffailu tylsää. Kului se aika kuitenkin tuonne liki kuuden hujakoille, jolloin siivoustryhmä palasi, päästiin kohti kotia usmuuttamaan. Mutta nyt on peukalot vetreessä kunnossa!

Niin, ja Helmi sitten palasi kotiin! Mahtaa oudolta tuntua, meistä, jos Tillikaisistakin. Jo aamukahvilla aloin kuunnella, eikö Hemppa ollenkaan lähde ylös ja aamutarpeilleen hilautumaan.

Helmi ihmetteli, että eihän täällä, ...kele, pääse edes partsille!

On varmaan Annasta ja Jonista hienoa päästä takaisin. Asunto on kuin uusi; kylppäri, keittiö, kaikki pinnat, sähköt, putket, ilmastointi, kaikki. Jotain pientä huomautettavaa Anna löysi työn jäljestä, kuten poikkeuksetta aina löytyy. Ne on kuitenkin pikku juttuja, helposti korjattavissa. Kaiken kaikkiaan erittäin siistiä työtä huomasin tehdyn. Ja Tiilikaisten valitsemat materiaalit sekä koneet ja laitteet olivat hyvällä maulla hankittuja.

Niin paljon nykytekniikasta, tai sen toteuttamisesta, olimme ulkona, minäkin, ja varsinkin minä, kun pesukonetta laitoin paikoilleen, kysäisin Annalta, että miksei vesiliitännässä ole lainkaan hanaa? Sitä äplisteltiin porukalla. Anna jo arveli, että on asenettu seinään väärä osa, oli vissiin vähän kärmeissään, kun keittiössä oli vielä, huomautuksesta huolimatta väärä sekoittaja. Minä siihen, että ei ne nyt niin tyhmiä ole, putkimiehet. Tai sitten se on jo rikollista toimintaa. No, Anna naapurista kysymään. Asia selvisi; hana oli altaan sekoittajassa, samallainen kuin astianpesukoneille pruukataan tehdä. Ja allas on vastapäätä pyykkikoneen paikkaa. Enhän minä edes osannut sieltä katsoa! Mutta kätevää, toki.

Niinpä niin. Pikku hiljaa saavat nuoret paikkansa mallilleen, asumisen uomilleen. Ensi perjantaina he tulevat Avokkaaseen. Lauantaina on Liisa-tädin siunaus. Toivottavasti ilmat suosivat, niin perhe Tiilikaista, kuin Liisaakin.

Huomenna, kun olen saanut Elinan käytettyä haavahoitajalla, ja asiat kuntoon kuukauden kesätauolta palaavan Hollolan kirjaston kanssa, startataan siis elokuuksi Anttolaan. Tiistaina tulee serkkuni Susanna tyttärineen pariksi päiväksi. Seuraavalla viikolla luultavasti Räsäsen Maija ja Ilu. Sitten pitää käydä kotona kalsareita pyykkäämässä, ruoho leikkaamassa. Loppuloma (Hilpan) on pyhitetty töille. Mutta niistä enemmän tuonnempana.

Tätä mieltä Iiris oli, asiaa häneltä udeltuani, muuttotouhuista.

AUDIATUR ET ALTERA PARS

Paljon näkee juttuja, joissa kerrotaan vuokralaisen kaltoinkohtelusta. Minä olen viimeinen väittämään, etteikö tätä tapahtuisi, ja etteivätkö useimmat uutiset olisi aiheellisia. Mutta pitää muistaa, niin näissä kirjoituksissa, kuin ylipäätään asian kuin asian siunailuissa ja tuomitsemisissa:

 Audiatur et altera pars!

Kerron esimerkin. Jokusia viikkoja sitten tuttavani ja vähän aikaa työkumppaninanikin ollut mr. O. soitti ja kysyi, joutaisinko vähän häntä jeesailemaan. Hän oli saanut toimeksiannon jossain Euroopassa asuvalta vuokranantajalta hoitaa tämän omistamassa omakotitalossa asuvan vuokralaisen valitukset pois päiväjärjestyksestä. 

Talo on kai 30-luvulla rakennettu pieni okt. Sijaitsee periferiassa, ensi vuonna jo sivistyksen piiriin yhdistyvässä Hämeenkosken kylätaajamassa. Rakennusta on remontoitu pari-kolme vuotta sitten, mm. kellariin on rakennettu sauna (omalla sisäänkäynnillä), asuinkerrokseen wc-, sekä keittiötilat, sekä pintamateriaalit on uusittu. Talon on vuokrannut nuorehko pienen lapsen yksinhuoltajaäiti. 

Kävi ilmi, että nainen, luultavasti isänsä aloitteesta, oli kutsunut terveystarkastajan käymään, koska piti sisäilman laatua huonona ja ilmanvaihtoa puutteellisena. 

Tarkastaja olikin joitain korjattavia/tutkittavia seikkoja raporttiinsa listannut. Hän kuitenkin totesi, että mitään vakavaa, eikä asumisen estävää, ollut havaittu.

Minähän, joutilaana miehenä, lupauduin mr. O:n kaveriksi hommat tekemää. 

Päivänä muutamana ajelin sitten talolle tarkoituksena käydä raportti läpi, ja tehdä lista tarvittavista materiaaleista.

Tässä valituksen (v) aiheita ja johtopäätöksiä (j):

-v. saunassa tunkkainen haju

-j. ilmastointi oli oikeaoppisesti toteutettu, mutta pesuhuoneen oven alalaidassa (ulko-ovi) oleva raitisilmaventtiili oli niin kiinni ruuvattu, ettei sitä miesvoimin meinannut auki saada. Kuinka ilma vaihtuu, jos ei korvaavaa tule mistään?

-v. keittiössä ei ilma vaihdu, ja tilasta kellariin (vanhan ajan vihanneskellari) lähtevästä rapusta tulee tunkkaista hajua

-j. keittiöön oli asennettu remontissa liesituuletin, mutta sitä ei oltu liitetty hormiin, liitosputki hankittava ja laite liitettävä hormiin. Kellarin rappujen oveen hankitaan uudet tiivisteet, ja rapun alapäässä olevaan raitisilmaventtiiliin hankitaan portaiden valokatkaisijaan yhdistetty poistopuhallin. Sähkömies tilattava liittämään poistopuhallin sekä liesituuletin asianmukaisesti.

-v. tuulikaapissa tunkkainen haju

-j. tuulikaapin kokolattiamatto vaihdettava asianmukaiseen

-v. wc:ssä tunkkainen haju

-j. wc:hen oli asenttu poistopuhallin omalla käynnistysmekanismilla. Kaikesta päätellen sitä ei oltu osattu/haluttu käyttää, sitä paitsi wc oli varsin sottainen ja kaksi roskista oli täynnä käytettyjä vauvan vaippoja. Asukkaalle opastusta asiaan liittyen

  Havaitsin myös, että sekä keittiön, että olohuoneen tuuletusikkunoista puuttui painikkeita, eivätkä ne toimineet (auenneet) kunnolla, siis niihin tarvittavat helat ja vähän säätöä.

Mr. O. hommasi asian mukaiset tilpehöörit, ja kävimme naplikoimassa hommat mallilleen. Selitimme myös iltapäivällä kotiin tulleelle vuokralaiselle, kuinka asiat toimivat.

Noin viikon kuluttua mr. O. poikkesi käymään ja kertoi, että vuokralainen (eli tämän isä) oli ollut vuokranantajaan yhteydessä ja valittanut, että mr. O. oli kyllä hommat tehnyt, mutta jättänyt karmean sotkun asuntoon, ja että mr. O:n kanssa on hankalaa keskustella. 

Keskusteluvaikeuksista olen jäävi mitään sanomaan. Muuten asia on niin, että ainoat työt, mistä koitui sotkua, olivat raitisilmahormin imurointi (kun venttiili irrotettiin, jotta liesituuletin saatiin liitettyä, pöllähti sieltä roskaa sisätiloihin) ja liitoslaipan poraus tiilihormiin. Poratessani kolmea proppua hormiin, piti mr. O. imuria porauskohdan alla. Työt lopetettuamme imuroimme vielä koko keittiön, ja minä erikseen tuuletusikkunoiden seudut (pokia oli pitänyt vähän hioa). Väitän, että jätimme varsin siivottoman asunnon siistimpään kuntoon, kuin se oli tullessamme! Mm. olohuoneen sohvaa siirrettäessä ikkunasäädön tieltä, sen alta paljastui melko lailla tavaraa; oli lelua, oli kirjaa, oli tietty pölyä, taisi olla eloperäistäkin ainesta.

Mr. O. oli kuitenkin sopinut, riitaa välttääkseen (lue: maksun toimeksiantajalta saadakseen), että käy asunnon vielä siivoamassa.

Tänään O. taas soitti, ja kertoi, että on lopultakin saanut konfliktin rauhoittumaan. Vuokralainen oli nimittäin vielä väittänyt, että olimme liittäneet liesituulettimen olohuoneen uunin hormiin! Oli  soittanut asiasta jollekin kunnan silmäätekevälle. Ja paskan marjat, ilmavaihtohormiinhan sen olimme tietysti asentaneet!

Summa summarum: Oli valituksissa asiaakin. Mutta eikö niitä olisi voinut korjata ilman viranomaisten käyntejä? Vai oliko niin, että vuokranantaja ei aluksi ollut korvaansa valituksille lotkauttanut? Sitä en tiedä. Mutta en tiedä myöskään, mitä vuokralainen (lue: isä) jälkivalituksillaan ja syyttelyillään haki? Vuokranalennusta? Mr. O:n mollaamista?

Tämä episodihan ei mihinkään julkiseen sanaa tai someen ole levinnyt. Mutta jos olisi, siis vuokralaisen versio, aika väärän kuvan olisi kansa asiasta saanut.

Ei kertomani tarina kummoinen ole, eikä ainutlaatuinen. Kun mr. O. aamulla soitti, ajattelin kuitenkin kirjoittaa asiasta, noin suuremmassa mittakaavassa miettimisen kimmokkeeksi. 

 Ihmisen luonne on näet sen kaltainen, että helposti tulee tuomittua, syyteltyä, paheksuttua asioita löyhin perustein, ja vain toista osapuolta kuultuaan. Kannattaisi ottaa selvää, ennen kuin alkaa isommin melttoamaan. Hieno neuvo, kun vain sitä itsekin osaisin aina noudattaa.

On tietysti tapahtumia, mitkä eivät selityksiä kaipaa, mitkä voi suoralta kädeltä nimetä persiestä oleviksi, tuomita tekijän motiiveja kuulematta. Kuten tuo tietyn puolueen tietyn jäsenen viikonlopulla tapahtunut ammattinsa mukainen "kansanedustus" oli.

Asiat voi siis ymmärtää väärin. Kuvassa esimerkki oikein ymmärtämisestä.