IHMISEN ARVO

Katsoin juuri tallenteelta eilisen Holmes NYC-jakson. Siinä sivuttiin ihmisen kuoleman aiheuttajalle lankeavaa korvausta. Se herätti ajatuksia.

Mikä on siis ihmisen arvo? Wikidedian mukaan se oli, noin rönttäkauppana, eli ihmisen kuin ihmisen, v. 2010 Suomessa 1,92 miljoonaa euroa Liikenneviraston teettämän laskelman mukaan. USA:ssa arvoksi määritettiin samana vuonna 6,1 miljoonaa taalaa. 

Eläimistä älykkäimmän hintaa kalkuroidaan myös oletettavissa olevien elinvuosien ja ansioiden kautta. Eli Björn Wahlroosin hintalappussa on ainakin 275-kertainen summa saman ikäiseen Matti Meikäläiseen verrattuna.

Jos taas mietitään ihmisen arvoa raaka-aineiden hinnan perusteella, niin 99 % kemiallisesta koostumuksesta muodostuu kymmenestä alkuaineesta (75 % happea ja vetyä), joiden hinta on merkityksetön. Mutta eräiden yhdisteiden syntyminen on niin harvinaista ja kallista elävän kehon ulkopuolella, ettei niiden kemialliselle valmistukselle ole tarjontaa eikä siis hintaa.

Vertailun vuoksi:

Ympäristöministeriön laatiman rauhoitettujen eläinten listan mukaan niiden arvo vaihtelee 

-nisäkkäillä harmaakuvemyyrästä (17 €) saimaannorppaan (9 755 €)

-linnuilla hernekertusta (17 €) merikotkaan (7 400 €)

-matelijoilla sisiliskosta (17 €) kangaskäärmeeseen (2 523 €)

-sammakkoeläimillä sammakosta (17 €) rupiliskoon (420 €)

-nilviäisillä vuollejokisimpukasta (50 €) jokihelmisimpukkaan (589 €)

-perhosilla juurilasisiivestä (151 €) juovapunatäpläperhoseen 

(1 682 €)

-kovakuoriaisilla isolampisukeltajasta (17 €) punahäröön 

(1 682 €)

-korennoilla lummelampikorennoista (17 €) kievanakorentoon (420 €)

Nuo arvot määräytyvät tietysti lajin harvinaisuuden ja uhanalaisuuden perusteella. En tiedä, onko sarvikuonoille, lumileopardeille tai tiikereille määritetty hintaa, mutta isoissa summissa varmasti liikutaan.

Jos ihmisen arvo määritettäisiin samoin perustein, olisi se aika mitätön, ehkä hernekertun luokkaa, sillä erityisen harvinainen, eikä tällä haavaa uhanalainenkaan, ihmislaji ei ole. 

On olemassa tahoja (nimeltä mainitsemattomia), mitkä mieluusti tekisivät ihmisistäkin hinnoitellun listan malliin:

-somali 17 €

.syyrialainen 17 €

-turkkilainen 53 €

-afrikkalainen yleisesti 67 €

aasialainen yleisesti 67 €

-amerikkalainen yleisesti 13 665 €

-keskieurooppalainen yleisesti 15 497 €

-pohjoismaalainen yleisesti 37 922 €

-supisuomalainen 2 855 466 €

Kiivaimmat kyseisen tahon kannattajat lienevät mielellään muuttaisivat listan alkupään osalla maksettavan korvauksen tulopuolen tapporahaksi.

Eiköhän asia kuitenkin ole siten, että jokaisen ihmisen arvo on määrittelemätttömissä. Ihminen on ihminen kaikkine vikoineen, paheinee, erinomaisuuksineen, hyveineen. Ei ole väliä onko kyseessä koditon ja alkoholisoitunut siwan ryöstäjä tai Muttinen&Pojat Oy:n toimitusjohtaja, elämä on saman arvoinen, tai yhtä arvoton, miten päin asiaa nyt ajatteleekin.

Joten, vanhaa Havaijilaista sanontaa mukaellen: Ihmisellä, joka sanoo toista itseään arvottomammaksi, ei sellaista olekaan. 

Vai johtaako tämä paradoksiin? Johtakoon, jos on johtaakseen. Hyvä että joku johtaa, koska Kimi Räikkönen ei sitä tee.

Jos rupilisko kävelee vastaan, älkää tallatko sen päälle, se nimittäin kustantaa kelvollisen kännykän verran.

PIINAVIIKKO

Äänestyspäivä on viikon kuluttua. Ennakkoon en ole vielä koskaan äänestänyt, enkä aio tehdä sitä nytkään. Vaalipäivään kuuluu aamukävely äänestyspaikalle, ja muutaman kolikon nakkaaminen Pieni ele-keräyksen lippaaseen. 

Piinaviikon tulevasta viikosta tekee se, että en taaskaan saa vaalikoneita olemaan samaa mieltä. Eri koneet antavat erilaisia tuloksia, sama masiinakin muutaman päivän kuluttua uudelleen vastattuna, vaikka mielestäni olen vastannut joka kerta rehellisesti vakaumukseni mukaan. 

Toisaalta; mitä pa**an väliä, olen ehdokkaani jo aikoja sitten valinnut. Mutta vaaleista vaalein tulee noita vaalikoneita testattua. Siitä, mikä puolue on vähiten kanssani samalla polulla, ne joka tapauksessa ovat yksimielisiä, Samaten kaksi (2) puoluetta, joiden linja on lähinnä omaani. Nehän ovat...., ei ei, vaalisalaisuus! Mutta voinette aavistaa.

Summa summarum; jos vaalikoneiden tulokset tulostaisin, voisin niillä tehdä seuraavasti:

Yle on tänä vuonna uutuutena tehnyt jokaisesta ehdokkaasta lyhyen videohaastattelun. Niitä en ole yhtään katsonut, eikä tiirailu varmasti lopputulokseen vaikuttaisikaan. Paitsi vankistavasti, jos katsoisin tiettyjen tyrkylläolijoiden vuodatuksia. 

Laadin piinaviikolle myös aikataulun; kevät on saapunut, ja aiheuttaa joitain toimenpiteitä:

  Ma. 

-aamulla Elinalle, kauppareissu ja imurointi, iltapäivällä pesuhuoneen kuivaustelineen narujen uusiminen (teline on kattoon tai ylös seinään kiinnitettävä laitos, missä on kuusi erillistä narulla laskettavaa tankoa, erittäin toimiva. Ostettu Hobby Hall'ista yli 10 v. sitten. Nyt narut rispaantuneet mitääntekemiättömiksi. Vastaavaa uutta ei netistä enää löydy, ergo: Pertsa Tokmannille ostamaan valkoista 3 mm:n narua riittävän määrän hintaan 1,61 €! Pikkasen näppityötä, ja taas mennään 10 v!)

Selvennyksen vuoksi muutama ansiokkaasti laadittu piirustus asian kristallisoimiseksi mainiota keksintöä ennen tapaamattomille lähimmäisille..

Ti.

-siivous kotona

Ke.

.parvekkeen siivous (lattian ja ja parvekelasien pesu sekä pölyjen pyyhkiminen) ja keittiön, parvekeoven ja olohuoneen ikkunoiden pesu

To.

-ruusupensaan, omenapuun, terijoen salavan, sireenin ja marja-aronian leikkaus, pihan haravointi ja yleissiistiminen

Pe.

-lötköttelyä, luikurointia, maleksimista ja velttoilua

Kaikkiin päiviin kuuluu tietysti Helmin ulkoilutus n. 13.30-14.30.

Aikataulun laatija pitää itsellään oikeuden muuttaa töiden järjestystä, tai siirtää niitä, sääolosuhteiden ollessa liian haasteellisia.

 Nyt voimia keräämään. Sehän tapahtuu päivällä paahtopaistin ja sienisalaatin (maailman parhaan, kerääjänä Pertsa, tekijänä Hilppa), iltapäivällä presso-pannukahvin ja jäätelökakun ja illalla fetasalaatin voimin. Unohtamatta espressoa mahdollisen jäätelökakkunokareen kera.

Kyllä luulen noilla eväillä piinaviikosta suoriutuvani.

Sienisalaatin perusraaka-aineet

VAIKUTTAVIA VAIKUTTAJIA

Ketkä ihmiset ovat vaikuttaneet huomattavassa määrin ihmiskunnan elämään, ajatuksiin ja tapoihin? Siis sen ohella, että joku John Lennon perusti jonkun sittemmin The Beatles'iksi jalostuneen The Quarrymen-yhtyeen 1957. 

Tai että Dylanin Bob sisäisti sähkön (Highway 61 Revisited, julk. 30.8.1965). 

No, jotkut sanoo Jeesus, jotkut Karl Marx. Toiset vannoo Lutherin Martin nimeen, eräät antaisivat henkensä Einsteinin Albertin puolesta.

Kerron muutaman oman ehdokkaani, eri mieltä saa, ja pitää, olla, mieluummin korrektisti.

Lista on kronologinen ja seuraava:

Johannes Gutenberg keksi kirjapainotaidon 1436. Sen seurauksena alkoi tieto levitä ennen näkemätöntä vauhtia, koska kirjat halpenivat ja yleistyivät. Ilman tuota taitoa vielä tänä päivänäkään ei kovin monilla olisi varaa puu- ja kivipiirustuksiin, papuruskääröihin, pergamentteihin sun muihin inkunaabeleihin.

1492 eksynyt merikapteeni Kristoffer Kolumbus rantautui jollekin Bahamasaarista. Tämän seurauksena Americo Vespucci seilasi 1501 ensimmäisenä tietoisesti uudelle matereelle. Siitä alkoi sellainen läyhke Euroopan ja Amerikan välillä, että alta pois. Olivatko vaikutukset hyviä, vai huonoja, siitä voidaan olla eri mieltä. Mutta kyllä tuo ihmisiin vaikutti, etenkin alkuperäisväestöön.

Nikolaus Kopernikuksen "Commentanos" v. 1530, Johannes Keplerin "Astronomia Nova" v. 1609 ja Galileo Galilein "Dialogi kahdesta suuresta maailmankuvasta" v. 1632 muuttivat pikkuhiljaa maakaskisen eli geosentrisen maailmankuvan heliosentriseksi, vaikka luetellut tutkijat tekivät työtään maineensa, vapautensa jopa henkensä vaarantaen. Valitettavasti tuntuu siltä, että pieni joukko lajitovereita ei ole ajatusta vieläkään sisäistänyt.  

Ensimmäiset teolliseen käyttöön tarkoitetut höyrykoneet patentoivat Thomas Savery v. 1698, Thomas Newcomen v. 1712 ja James Watt v. 1769. Nämä keksinnöt johtivat höyrylaivan ja höyryveturin kehittämiseen, mikä puolestaan johti "maailman pienenemiseen", mikä omalta osaltaan vaikutti suuresti ihmiskunnan kehitykseen.

Charles Darwin purjehti Peagle-aluksellaan tutkimusmatkalle Galapagossaarille ja sen seurauksena julkaistiin "Lajien synty" v. 1859. Kovasti on muuttanut näkymiä ihmiskunnan laajakankaalla. Vaan on sanottava, kuten heliosentrisyydenkin kohdalla, että asiat voi nähdä kaitafilmiltä lakanalle projektoitina, jos on laput silmillään, raamatun tulkinta mallillaan.

V. 1831 Michael Faraday keksi sähkömagneettisen induktion ja v. 1879 kehitti Thomas Alva Edison ensimmäisen toimivan hiililankaan perustuvan hehkulampun. Ilman näitä veijareita lukisimme päreen valossa käsikäyttöisten painokoneiden painamia kirjoja.  Tai katsoisimme telkkaria kynttilän valossa, kuten Spede eräässä sketsissä muisteli aikaa ennen sähköä.

Turhautuneesta itävaltalaisesta kuvataiteilijasta Adolf Hitleristä leivottiin Saksan valtakunnankansleri v. 1933. Arbeit macht frei, ei siitä sen enempää.  

Oh heitä paljon muitakin, mutta kun kohta pittää syyvä, sitte alakaa Emmerdale!

Muuten:

Äsken YLE:n klo. viiden uutisissa mainittiin, että automaattisesti ilman kuljettajaa ajava auto saattaa olla aivan lähitulevaisuudessa käytössä. 

Omiin kokemuksiini perustuen totean, että niitä valitettavasti havaitsee nykyäänkin jo matkalla meiltä Lahteen ja takaisin.

Tulevaisuutta?

PUNAINENLANKALAUANTAI

Lausuttuani Aale Tynnin Pääsiäislaulun (koska en osannut säveltä, en laulanut, parempi niin) Iirikselle aloin naputella tätä juttua.

Minulla on punainen lanka hukassa lankalauantain suhteen, mutta googlentaminen antaa selvyyttä; lankalauantaina noidat ja trullit ovat vilkkaalla liikekannalla, kuten tästäkin Tapio-lehden leikkeessä (15.4.1871) ilmenee:

Harmi, että asutetut navetat ovat vähenemään päin. Olisihan elämä rikkaampaa, kun pääsiäisin??? (vrt. jouluisin, kesäisin, syksyisin, jne.) "mentäisiin loihtimaan itselleen eläin onnea sekä leikkelemään elukkain häntiä, korvia ja m. niin kuin vanhastaan tavallista on." Saattoi tosin katketa emännältä -"jopahan jostakin"- jalka.

Mutta ei. Nykyään on yleisempää, että mennään naapuriin Siwasta ostetun kaljakassin kera norkoilemaan josko pääsiäisviinoja olisi vielä jäljellä. Ja saattaa leipäveitsi tai Mora lutkahtaa pahasti isäntään. Eikä sillä ole mitään tekemistä trullin kanssa, vaan pikemminkin trollin.

Noh, kohta päästään pääsiäisestä, ei tietty ihan pääsemättömiin, mutta pääsääntöisesti väliaikaisesti.

Ilmaprofeetat lupailailevat yli kymmenen asteen lämpötiloja. Se tietää nopeaa edistymistä, hirenkorvaa alkaa ensimmäisiin puihin puskea, leskenlehdet ja krookukset ilmaantuvat pälville, linnut alkavat viritellä pariutumisserenadejansa. 

Luultavasti jäät ovat Vappuun mennessä tipotiessään. On taas riemastuttavaa ottaa kevään ensisavut Yamaha-merkkisestä peräprutkusta. Tunnen olevani Richard Scarry'n lastenkirjojen Pertti Prutku!

Pertti Prutku näkyy kuvassa pienenä ja epäselvänä.

Pertti Prutkua kehotettiin lopettamaan varomaton ajotapansa, joten en kuitenkaan täysin häneen itseäni samaista. Mutta Mato Matala oli suosikkini Scarry'n teoksissa. Hän on varsinainen älyveikko, joka ratkoo visaisetkin pulmat, auttaa jopa konstaapeli Hallikaista.

Vappupäivä sattuu perjantaiksi, joten vähän pitemmän viikonlopun voi Anttolassa viettää.

Vko. 20 on sitten rouvalla lomaa. Silloin saattaa Iiriskin piipahtaa ensimakua maistelemaan, jos kelit ovat suotuisat. Helmi on taas kyyvaarassa, sille ei mitään voi. Keväällä, kun paikalla ei ole vielä liikuttu, ne ovat arvaamattomia. Toivottavasti viime kevään kusiaisimportointi on tuottanut suotuisan tuloksen. 

 Kaupassa jo käytiin aamulla; evästä piisaa pyhiksi, taitaa meikälle jäädä vielä rippeitä alkuviikollekin. Iiris koisailee partsilla, lähtee kohta Annan kanssa kyläreissulle tuohon lähitienoille. Taidan lopetella tämän tyhjänjauhamisen. Eilen tuli loppuun luetuksi Karin Fossumin uusin Konrad Sejer-kirja "Carmen Zita ja kuolema". Taattua tavaraa. Täytyy kellistyä sohvalle syventymään kirjastossa käsiini sattuneeseen uuteen tuttavuuteen: Bruce Fink'in "Tarkastaja Canalin psykoanalyyttiset seikkailut"-opukseen. Kirja sisältää kolme tarinaa, "Kadonneen partituurin tapaus", "Väärennetyn liköörin tapaus", ja "Suuren puhalluksen tapaus".  Arvostelu tulevissa kirjoituksissa.

Lampaallista pääsiäisen jatkoa. Mintulla tai ilman, mutta älkää unohtako valkosipulia.

   

APRIL FOOLS DAY

KKT:n (Keinokartanontien) tutkimusinstituutin tekemän kyselyn perusteella 100 % kysymyksiin vastanneista ilmoittaa äänestävänsä tulevissa eduskuntavaaleissa. Sen sijaan ainoastaan 50 % osallistujista kertoo puolueen tai henkilön, jota aikoo äänestää. Otantaan osallistui n. 2 henkilöä. Virhemarginaali on 0-100 %-yksikköä.

E-LTT:n (Etelä-Luonterin tietotoimisto) saamien luotettavien tietojen mukaan Israel tunnustaa Palestiinan valtion, Ukrainaan saadaan pysyvä rauha, Syyriassa toteutuu demokratia, ebolaa vastaan kehitetään toimiva rokote, ja Suomi kääntää taloudellisen taantuman jyrkkään nousuun, nämä kaikki vielä tämän vuoden aikana. Kysyttäessä tietojen alkuperää E-LTT vetoaa lähdesuojaan, mutta raottaa verhoa kertoen, että tietolähde tunnetaan kavereiden kesken nimillä "Optimisti Onni", "Pelle von Munchausen" ja "Mikko Mytomaani".

Suomalaisen urheilun  Sotkamolais-Kuusamolainen erikoislehti "Takalaiton&Mustikkasoppa" paljastaa, että Mika-Matti Paatelainen ja Suomen palloliitto ovat salassa allekirjoittaneet määräaikaisen jatkosopimuksen. Määräaika päättyy, kun Suomi on osallistunut joko em-, tai mm-kisoihin. Paatelainen on asiaa kysyttäöessä vaitelias, mutta avautuu lopulta olevansa optimistisen innostunut uudesta diilistä; lääkärintarkastuksessa on ilmennyt vielä tulevien elinvuosien ennusteeksi  vähintään viisikymmentä, joten aikaa rakentaa toimiva "permanentti" on!

Presidentti Sauli Niinistö on perunut ilmoituksensa olla osallistumatta Voiton päivän paraatiin punaisella torilla, uutisoi puolueisiin sitoutumaton sekä ulkomaansuhteista ja henkilöistä riippumaton kansainvälinen uutistoimisto PNA (Putin News Agency). Uutisen mukaan Niinistö on varmistanut myös osallistumisensa pariksi seuraavaksi vuodeksi, eli presidenttikautensa loppuun asti, sekä pyytänyt  optiota mahdolliselle toiselle kaudelle.

Kimi Räikkönen on perheineen visiitillä Suomessa. Uusimman 6½ yötä-lehden etusivulla kerrotaan Kimin ja Mintun paljastaneen, että Robin-nimi pojalle tuli Robin Hood-kauppaketjun sponsoroimana.
Mintun mukaan uusien omistusjärjestelyjen vuoksi piilee vaara, että esikoisen nimi joudutaan vaihtamaan Tokmanni'ksi. "Tai mieluumin pelkäksi Tok'iksi", paljastaa lehti rouvan huokaisseen.
Seuraavaa lasta kuulema suunnitellaan, neuvottelut Marimekon ja Reimatec'in kanssa ovat edenneet jo pitkälle.

Loppuun vielä ei niinkään aprilliuutinen: Iiris Helmi Orvokki Tiilikainen täyttää tänään puoli vuotta. Onnea hänelle, kohta nähdään!

ILMIÖITÄ

Tänään on 28. maaliskuuta.
Hokkasen Otto Mikkelistä saapuu täysikäisyyden auvoisalle väliasemalle.
Mr. (Mrs.?, Ms.?) Google ilmoittaa mm. Kuopiohallissa illalla tulevasta Hard Days Night Part III-tapahtumasta sekä tansseista monessa kymmenessä paikassa alkaen Airakselan seurojentalolta (esiintyjänä Jouni Rautio) kulkien Lempäälän manttalitalon (Kauko Simonen) kautta päättyen Ämmänsaaren työväentalolle (Suomussalmen harmonikkakerho).
 Muuten maailmassa kaikki ennallaan, luulen. Paitsi millaisen jäljen Etelä-Ranskan lentoturma ihmiskuntaan jättää? Ainakin asiaa ruoditaan taas sellaisella perinpohjaisuudella, ja sellaisten erikoisasiantuntijoiden voimin, että parempi olla sorkkimatta koko juttua, meikäläisen. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, iltapäivälehtiemme tietämys asioiden kulusta päihittää moninkertaisesti Ranskan ja EU:n viranomaisten amatöörimäisen näpertelyn.

Aamulla, kun sauvakävelin kävelysauvojen kanssa sauvakävelylenkkiä, panin merkille, että suurin osa kevyenliikenteen väylistä on jo puhdistettu talven hiekoista. Hyvä niin; kumitassut porkissa tuppaavat lipeämään kuin laakereina toimivien sepelinmurujen päällä. Samalla huomasin, taas kerran, kuinka tuollaiset pikku asiat saavat ärsyyntymään. Nimittäin jos asiaa pohtii yhtään laajemmasta vinkkelistä, on Veräjämäenkadun sinällään jyrkän ja pitkän nousun yhä matkaa vaikeuttava hiekkakerros melko mitätön harmi verrattuna vaikka..., noh verrattuna ihan mihin vaan.
Päätinkin, että yritän niellä harmistumiseni kaiken maailman pikkuseikkojen vuoksi.
Ja sen, että jos ymmärrän jonkun minua häiritsevän seikan olevan joillekin, edes yhdelle, hyödyksi, nielen harmini mukisematta, vähin äänin, välittömästi ja lopullisesti. Saapi nähä, kuinka onnistun.
Mutta siinä annoin itselleni periksi, että kun käsitän joku mieltäni katkertavan juttun olevan yhtä vastenmielinen kaikille, sallin ärsyyntymiseni. Mutta sen pyrin suhteuttamaan Ebolan, Ukrainan tilanteen ja lentoperämiehen aiheuttamiin tuntemuksiin.

Olen taas viikolla viisastunut. Ennen luulin, vastoin parempaa tietoa, että kun ihminen on naamaltaan punainen, on kyse korkeasta verenpaineesta, vihastumisesta tai päivettymisestä. Tai jos toveri on lärviltään sininen, on hän kylmissään tai muuten vaan sairas. Mutta ei, ei suinkaan! Punertava ihminen loittonee meistä, sinervä puolestaan lähenee. Se johtuu Doppler-ilmiöstä, tarkemmin punasiirtymästä ja sinisiirtymästä. Siis, kun kohde loittonee, siitä lähtevän valon aalto pitenee, ja kohde alkaa sen myötä punertaa. Lähestyvä kohde aiheuttaa valon aallon lyhenemisen, mikä merkitsee sinistymää. Jos tämä pitää paikkansa loittonevien galaksien kohdalla, pitänee se kutinsa myös ihmisten suhteen. Luulen ainakin. Vaikka saattavat, tarkemmin pohdiskeltuna, nuo aiemmin värjäytymisen syiksi luulemanikin olla oikeaan osuneita. Doppler, Newton tai Einstein eivät ole enää parissamme tarkennusta tuomassa, ja Hawking'illa taitaa riittää puuhaa tärkeämpien asioiden kimpussa.

Tuossa puolilta päivin täräytetään Espooseen Iiristä moikkaamaan. Tulkoon tavatuksi, siinä sivussa, Anna ja Jonikin. Paitsi, että Joni taitaa olla duunissa. Helmi lähtee myös käymään, mutta palaa meille takaisin. Mikäs siinä. Ei se osaa täällä kaipailla, on niin meihin tottunut. Sitä paitsi nyt, kun juoksuaika (lue pikkupöksykausi) on ohi, ja maisemat alkavat kuivahtaa siihen malliin, ettei joka reissulta tarvitse suihkun kautta kotiutua, on koirasta paljon iloa. On sitä vaikka millaisissa olosuhteissa, mutta nyt se on vähemmän työllistävää (ihan kun meikäläisellä olisi ajasta pulaa!)
Kolme viikkoa tulee siitä, kun viimeksi ollaan Iiristä fyysisesti nähty. On tyttö varmaan taas kehittynyt! Ensi keskiviikkona tulee likalle puoli vuotta täyteen. Täytyy sen kunniaksi hankkia pääsiäiseksi ylimääräinen rove mämmiä.

Onneksi nykyään voi kuvia lähetellä vaikka kuinka usein, pysyy kehityksen kelkassa, tarkoitan nyt lähinnä Iiriksen kehityksen. Alla olevan kuvan Anna lähetti viime keskiviikkona. Ehkä tulee tänään pari itsekin napattua.

HYVÄ MAKU

Maku on yksi ihmisen viidestä perusaistista, siis joukosta näkö-, haju-, kuulo-, maku-, ja tuntoaisti. Lisäksi puhutaan  tasapainoaistista, asentoaistista? ja sisätuntemusaistista?? Melko aistillista, vai mitä?

Nyt lähestytään ihmisyyttä, otsikon mukaan, makuaistin kautta. Perusmakuja luokitellaan olevan viisi: makea, hapan, suolainen, karvas sekä umami. Siis kaikkien maailman makujen luomiseen tarvitaan vain näitä viittä. Sehän on tietysti melkein puolet enemmän, kuin tarvitaan koeputkia (3) kaikkien mahdollisten värien sotkemiseen, noin kuvaannollisesti.

Mietitäänpä perusmakuja, yksi kerrallaan.

Makea:

Synonyymisanakirjat (myöh. ssk:t) antavat samanmerkityksisiksi mm. "imelä", "suolaton", "siisti", "upea" ja "viileä". Minulle tulee sanasta mieleen tietysti sokeri, tai vaikkapa voitto Ruotsista jalkapallon mm-loppuottelussa. 

Makea ihminen, eli imelä persoona, puolestaan herättää kuvan mielistelevästä, ruskeakielisestä ja ehkä  myös ylipukeutuvasta persoonasta.

Hapan:

Ssk:t kertovat vastaavuksista mm. ilmaisuihin "liuos, jonka ph on alle 7", "hapattamalla tehty leipä" ja "pahantuulinen ihminen". Itselleni assosioituu kotona tehty ruisleipä, hapankorppu, hapanimelä kastike  sekä ruotsalainen hapansilakka, ketulle puolestaan pihlajanmarjat. Kanssaeläjistä tietysti ssk:n antama kuvaus on oikea, siis ihminen, jonka naama on "norsunvitulla" (vastakohtahan on "naama, ku anopin naaraajalla"). Myös asiaan vastahakoisesti suhtautuva liittyy mielikuviini happamana.

Suolainen:

Ssk:t antavat vain yhden osuman, "yllättävän hinnakas". Sitähän se on, eittämättä. Suolainen soittaa tietysti kelloja aivolohkoissani sanojen  graavi, kurkku, silakka, Loot, aavikko ja järvi, sekä käsitteen "tönkkösuolattu muikku" kohdalla. "Suolainen ihminen" jättää kyllä kaikki kellot hiljaisiksi. 

Karvas:

Ssk:t ovat kallistuneet ilmauksiin "kitkerä" ja "katkera". Samoin olen minäkin. Jos tappio karvas, on se kitkeräkin, etc. Riti-vainaan muinoinen lempipaukku vodka-championi tulee tietysti mieleen. Karvasmanteliöljyn haju leijailee esiin Agathan dekkareista. Karvas ihminen ei välttämättä herätä vastakaikua katkeraan ihmiseen, pareminkin vastakarvaiseen, siis vastentahtoiseen lähimmäiseen. Muuten aamu-tv:ssa kuului Keskon pääjohtaja olevan katkera valtiovallalle siitä, että se suosii ulkomaalaisia kauppaketjuja yrittäessään rajoittaa kahden suuren markkinaosuutta, samaten kuin siitä, että Alkot eivät enää välttämättä sijoita myymälöitään näiden titaanien kauppapaikkoihin. "Hui hai eli Jäähyväiset yksinäisyydelle" luonnehti Kurt Vonnegutkin tiettyjä asioita. Sitäpaitsi katkera ihminen on usein se, joka ei ole osannut hoitaa hommiaan.

Umami:

Nytpä ovat ssk:t vaiti, niin minäkin. Umami sanan ei kyllä ainakaan makuihin luo sidelankaa. Siitä tulee mieleeni "utami", tuo sanaristikoissa yleinen sana, joka tarkoittaa harjaantumatonta, aloittelijaa, noviisia. Myös ristikkokäytössä oleva "utala", eli viekas, ovela, vilahtelee tajunnassa. Eikä kaukana ole mielleyhtymä "sunamiinkaan". 

Entä umamin makuinen? Ei ole tunnetta tullut, siis että "olipa umamin makuista pastaa!", tai  "kyllä tuossa juustossa todella on umami säväys!" Vaikka juuri joissain juustoissa se määritelmän mukaan esiintyy. 

Jos jollakulla on persoonakohtaista kokemusta ja tietämystä umamin makuisesta suuhunpantavasta, voisiko hän ystävällisesti, kohtuu korvausta vastaan tietenkin, toimittaa minulle, puutteelliset aistikokemukset omaavalle, makupalan, edes tiedon, mistä moista herkku voi hankkia, ettei olisi tämäkin aamupuolen naputtelu mennyt ihan "äitiisä".

Kaikkea se joutavalla teettää, mutta ehkä maailma hieman siitä paranee,jos saan vielä joskus maistaa umamin säväyksen niin, että tiedän sen olevan umamin makuista. Sillä onhan se olemassa, koska niin on kirjoitettu.

Verba volant, scripta manent!

Mutta miksi sitten ei kielen makunystyröiden "kartassa" näy, millä kohtaa aistimme umamin?