SYYTÄ EPÄILLÄ...

Joskus tuntuu, että elämme perusteettomien epäilyjen Suomessa. Kovin helposti kuulee: "se varmaan tekee sitä ja tätä". Tai: "ne ihan vissisti illalla kun muut ei nää, touhuaa tätä ja tuota". Tai: "tuo hyypiö saletisti remmeltää jotakin, kun selkänsä kääntää".

Johtuuko yhteiskuntarakenteen laventumisesta, ihmismielen kaventumisesta, vai mistä, kaamea epäluulon vallassa tuntuu suuri osa väestöstä elävän. Kieltämättä tulee itsekin silloin tällöin todistamattomia ajatuksia, jopa sanoja, viljelleeksi, kun on sen tyyppinen tilanne. Tavallisesti piloillaan, tai leikin varjolla. mutta joskus ainakin puolitosissaan. Vaikka ei pitäisi. Jollei tunne ja tiedä ajatusten ja puheiden kohteen varmasti olevan niiden väärti, ja ole jotakin konkreettista epäilyjen tueksi.

Eilen kävin pyydettäessä läheisellä liikekiinteistöllä katsomassa, olisiko jotain tehtävissä, kun siellä juuri vuokratun varastotilan katto vuotaa. Tilan on vuokrannut parin turkkilaisen firma. Kaverit tuovat maahan pizzeriatarvikkeita, siis laatikoita, mausteita, kalusteita, koneita, jne. Kun siinä pihalla odottelin sisään pääsyä, tuli samassa rakennuksessa jo aikaa vuokralla olleen yrityksen edustaja kysyä töksäyttämään: "Mitäs niille sähköille oikein eilen tapahtu?" Minä siihen, että minä mistään sähköistä mitään tiedä, tulin vaan kattomaan, kun laipio kuulemma vuotaa. Tähän  toinen kertomaan, että edellisenä päivänä sähköt olivat menneet pari kertaa hetkeksi heiltä poikki, ei kuitenkaan koko tiloista, ensin yläkerrasta, sitten alakerrasta. Hän selvitti myös, että kaikki kiinteistön sähkömittarit ovat tilassa, minne uusilla vuokralaisilla on pääsy. Kysyin tuohtuneelta toverilta, oliko hän asiaa turkkilaisilta kysynyt.  "Joo", vastasi tämä. "Mutta eihän ne tunnustanu ees SPK:ssa käyneensä. Tuli mieleen, että ne vähän yhistelee piuhoja, omia sähköjään kulkemaan toisten mittareiden kautta!"

"Just ja joo", ajattelin. "Helppoa hommaa, ku potun keitto, parissa minuutissa yhistellä piuhoja etäluettavasta mittarista toiseen. Pidinpä tietenkin turpani kiinni, ja kuuntelin, kun äijä melttosi, että karvaranteet saa lähteä, jos ei opi olemaan kunnolla. Ihan, kuin olisi vuokranantaja ollut!

Kyseinen perus(suomalainen) junttura on jostain ennakkoluulonsa ammentanut. Kokemuksesta? Muiden puheista? Yleistämään hän kuitenkin oli etevä.

Vaikka en tätä nykyä kovin runsaasti ole tekemissä lajitoverieni kanssa, epäilyn atmosfääriä kokee, vähintään aistii, jatkuvasti. Eikä epäily suinkaan kohdistu ainoastaan erilaisen etnisen taustan omaaviin. Kyllä suomalainen osaa suomalaista epäillä, heimoveli heimoveljeä morkata, naapuri naapuria kalvaa. 

Taisi olla puolitoista vuotta sitten syksyllä, kun kerran iltapäivällä kotiin tullessani ihmettelin, mitä poliisit tekevät lapioden kanssa talomme päädyssä kadun takana olevassa metsikössä."Ruumistako etsivät?", ihmettelin poliisisarjojen innoittamana.  

Seuraavana päivänä minulle selvisi, nimeltä mainitsemattoman talomme tietotoimiston kautta. Joku kadun toisella puolella olevassa rivarisssa asuva nuori mies oli jotakin kyseisessä metsikössä kaivellut, ja muuan valveutunut kansalainen oli virkavallalle ilmoittanut, että täällä kätketään  huumeita maahan. Kyseinen nuorukainen oli joskus jonkun huumetuomion saanut, mutta mitään "todisteita" ei soittajalla ollut. Noh, paljastui, että kaveri oli menossa jonkun tutun mökille ongelle, ja matojahan onkimies tarvitsee! Kerran syyllinen, aina syyllinen, ohjenuora turhan monille.

En tiedä, joutuiko poikaparka suorittamaan kuvittellisen onkireissun putkassa. Mutta tulipa poliiseille töitä, ihan niin kuin niitä ei oikeasti olisi silläkin saralla harvennetulle joukolle.

Eikö tässä ahdistuneessa ja ahdistavassa maailmassa ole tarpeeksi työlästä elellä, ilman että aiheettomat epäilyt aiheuttavat vaikeuksia,  hankaluuksia tai nurjaa suhtautumista aiheettomasti epäillyille, unettomia öitä, turhaa moraalisen rinnan röyhistelyä ja aiheetonta eettistä etevymmyydentunnetta aiheettomasti epäileville?

Onneksi Iiris saa vielä ottaa päiväunet ilman, että mitään epäilee, tai että häntä epäiltäisiin. Paitsi ehkä vaipanvaihtoterpeen luomisesta, mutta harvoin siitäkään aiheettomasti.

VIELÄ KERRAN UNIVERSUMISTA

Katsoin tallenteelta 1. osan mainiosta ohjelmasta "Stephen Hawkingin universumi". Taas tuli tarve pohtia ihmiskunnan asemaa kosmoksessa. Pallollammehan on ikää n. 4,5 miljardia vuotta, ja big bangista on vierähtänyt jotain 13,8 miljardia ajast'aikaa. Elämän syntyminen planeetallemme oli ehkä sattumaa, ehkä panspermian, komeettojen mukana muualta tulleen siemenen, aikaansaamaa, luultavasti ei kuitenkaan jonkin korkean voiman kuusi tuhatta vuotta sitten luomaa. Niin tai näin, elämä täällä sai kehittyä suotuisissa olosuhteissa.

Jos olemassaolomme on panspermian aikaansaannos, ei maapallon ulkopuolisen elämän olemassaolosta ole epäilystäkään. Jos se on muun tapahtumaketjun aiheuttama, herää taas kysymys: "Olemmeko yksin?" Linnunradassamme (galaksi) on nykytietämyksen mukaan 200 000 000 000 tähteä, universumissa on 100 000 000 000 galaksia. Tähtiä on siis kosmoksessa  20 000 000 000 0000 kappaletta, muutama miljardi puoleen jos toiseen. Karkeasti yleistettynä: lotossa on  täysosuman mahdollisuus 1:15 380 937 (39!/32!/7!) , sen todennäköisyys, että olemme yksin on 1:20 000 000 000 000. 

Tuossa olettamassa on tietysti aukkoja, niin, mustia, kuin muitakin. Ei varmaankaan jokaisella tähdellä ole kiertolaista, millä elämää voisi syntyä. Ja onko kaikilla kiertolaista laisinkaan? Mutta ns. eksoplaneettoja on löydetty pian parituhatta. Jonkin tutkimuksen, tai kai pikemminkin olettaman, mukaan tähdillä on keskimäärin 1,6 kiertolaista. Maalla niitä on kahdeksan. Ja sitten kiertolaisilla (planeetat) on kiertolaisia (kuut). Marsista on löydetty jälkiä vedestä, siellä on voinut olla jonkin asteista elämää. Jupiterin kuu Europe kiinnostaa tiedeihmisiä. Vaikka sen pintaa peittää 24 km:n vahvuinen jääpeite, saattaa Jupiterin vetovoima venyttäessään kuutaan ellipsin muotoisella kiertoradalla aiheuttaa sen, että jääkuoren alla on sulaa vettä. Siellä on mahdollista olla myös elämää.

Maapallolla oleva elämä on syntynyt, kehittynyt ja voi hyvin äärimmäisen kapeilla osa-alueilla mm. lämpötilan, paineen ja olomuodon osalta, että on ihme, jos ei loputtomasta kosmoksesta löytyisi elämänmuotoja, mitkä poikkeavat niin täysin omastamme, ettemme sitä pysty edes kuvittelemaan. 

Kuten alussa tuli todettua, oma aurinkokuntamme, oma planeettamme myös, muotoutui, kun big bang oli jo kaukana menneisyydessä. On täysin mahdollista, että lukuisia sivilisaatioita oli jo saanut alkunsa, kehittynyt ja kuollut pois. Jossain päin äärettömyydessä saattaa olla yksisoluinen lillimässä rannattomassa meressä. Jossain voi nestemäiseen typpeen perustuva elämänmuoto hiiviskella parin sadan asteen pakkasessa. Tai nimeltä tuntemattoman kaasuplaneetan ulkolaidoilla asustelee valtavia meduusan kaltaisia eläviä, mitkä saavat energiansa alati riehuvien ukkosmyrskyjen salamista.

Entäpä jos Andoromeidan tähtisumussa oleskelee populaatio, joka on meitä miljardin vuoden verran edellä, on sivuuttanut "lihallisen" vaiheen, muuttunut androidiksi.

Tai jos jostain kaukaa ilmestyy kolmipäisten (yksi syömistä, toinen puhumista, kolmas lauantai-iltoja varten) ja kuusikätinen (yksi pari työntekoon, toinen kirjoittamiseen ja kolmas ehostukseen) iskuryhmä sivilisaatiosta, joka on oppinut valjastamaan kokonaisen tähden energian käyttöönsä, ja luonut "madonreiän" läpi universumin?

Vaikka kuinka todennäköistä elämä muualla kaikkeudessa onkin, sen kohtaaminen on tietysti melkoisen epätodennäköistä. Niin käsittämättömän suuri, ja jatkuvasti laajeneva universumi on. Ja jos, vastoin nykyistä käsitystä, "pimeän energian" aikaansaama laajeneminen joskus pysähtyy, ja kaikki alkaa vetäytyä takaisin alkupisteeseen, emme taida sitä olla todistamassa.

KALEVALASTA KULTTUURIIN

Lönnrotin Elkun 26:n ikäisenä aloittaman 29:n vuoden odysseian tuloksen päivää, kuten suomalaisen kulttuurinkin, tänään liputellaan. Elias otti virsunsa ja kävi, lähti kontteineen reissuun 1828. Hänen ylöspanemista tarunpätkistään sitten jalostettiin tuntemamme Kalevala. 

Eepos on innoittanut lukuisa taiteilijoita J.R.R. Tolkienia myöten, kotimaisista puhumattakaan. 

Kalevala on käännetty 61 kielelle, mm. esperantoksi ja fääriksi. Näiden kahden painosmäärien ja myyntilukujen en usko hipovan pilviä, mutta eihän se olekaan pääasia. 

Kaikilla kansoilla on oma kansallistarustonsa. Jokainen eepos on ollut taiteen alkulähde vaikutuspiirissään eläneelle.

Siinä määrin eristynyttä porukkaa ukkovaarit ja -mammat olivat, että he pysyivät erillään skandinaavisista mytologioissa esiintyvistä, Edda-runoudessa muistiinpräntätyistä jumalista, samaten, kuin muistakin haihatteluista. Pitääkööt Thor'insa, omikoot Tyr'insä, polvistukoot Perkunas'insa jalkojen juureen, uskokoot Taranis'iin, luottakoot Zeuz'iin, turvautukoot Juppiter'iin, ei ole yksi Ukko, eikä meillä ole muita Ukkoja!

Se Kalevalasta. Suomalainen kulttuuri tietty liittyy vankasti Kalevalaan, mutta on se muutakin. Kuten Nokia, ruisleipä, sisu, sauna, Sibelius, moottoriurheilijat, pesäpallo, jääkiekko, mölkky, kyykkä, akankanto, saappaanheitto, tuulipuku, vyölaukku, tankeromainen kielitaito, juhannuskoivu, heinälato, Tapaninajelu, rakovalkea,  mämmi, Ruokolahden leijona, introverttius, heavymusiikki, Matti Nykänen, kapellimestarit, ja lainassa oleva tango, sekä uusimpana populismiansa-alttius, muutamia luetellakseni. 

Ehdolla ovat Vesa Keskinen, hemohes, Paavo M. Petäjä, Pentti Kurikan Nimipäivät, Frederik, Putous, kaivostoiminta, halvat ydinvoimalat ja kyky surfata poliittisen kannatuksen asteikolla.

Sanana kulttuuri juontuu latinan verbistä "colore", viljellä. Nykyään sillä tarkoitetaan erilaisia asioita, riippuen, mistä vikkelistä asioita tiirailee. Minusta hyvä selitys ilmaisulle on "yhteisön henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuus". Tietysti hieman ongelmallinen mittaustapa. Kuka minkin saavutuksen arvon määrittää? Mikä on yhteisön tai kansan kulttuurin yhteenlaskettu tulos, jos historiassa on solkenaan hirmutekoja? Voiko saavutusten kokonaisuuden lopputulema olla pakkasen puolella?

Viisaammille mietittävää. 

Kyllä suomalainen kulttuuri kai vaikka minkä väristen okulaarien läpi tiirailtuna on vankasti plussalla?

Tänään on suomalaista, jos ei perinne, niin ainakin perusruokaa; silakkapihvejä perunamuussia. Silakkafileet 5,95 €/kg (K-Supermarket Hollola), perunat 0,39 €/kg (Lidl Hollola). Ei tyyris eväs! Uuden K-Supermarketi avautuminen lähitienoolle, muutaman sadan metrin etäisyydella Lidl'istä, tarjoaa meille mahdollisuuden hakea tarpeet sieltä, missä ne milloinkin edullisimpia ovat. Ja sitä mahdollisuuttahan me hyödynnämme!

Panem et circenses, siinäpä ne kulttuurin luomisen peruselementit yksinkertaisuudessaan.

Onneksi kukaan, Lemminkäinen tai muu, yrittänyt ampua Tuonen joutsenta Avokkaansalmessa (mikä siis on paljastunut Tuonen virraksi), sillä...

...hänelle olisi käynyt huonosti. Sitä paitsi jouhtenelle ilmaantui puoliso, siinä ovat nyt siis Tuonen joutsen ja Vienen joutsen.

KOKEILU

  Eilen blogissani kerroin, etta se on ensimmainen, minka teen tabletilla. Itse asiassa se oli paskapuhetta. Tein sen melkein kokonaan pc:lla. Nyt yritan alusta loppuun mobiiliversiolla.
  Siispa kirjoittellen yrittaen samalla sisaistaa bluetooth-nappiksen toimintatapaa, mika poikkeaa normaalista. Laite on kylla qwerty-nappis, mutta hieman erikoinen kayttaa. Tilasin tuotteen Mytrendyphone-sivustolta. Lahetys sisalsi nahkaisen kotelon ja bluetooth-nappiksen, joka kiinnittyy magneetilla paikalleen. Nappara varkki. Hinta oli jotain 35 €, mista 7 % alennusta, kun liityin Mytrendyphone-johonkin. Siis postimaksuineen about 35 €, toimitus pari paivaa. Taa ei oo maksettu mainos, mutta voin suositella; kaupasta loytyy jos jonkinmoista mobiililaitteisiin liittyvaa, turhaa, viela turhempaa ja seassa tarpeellistakin. Mika tarkeinta, hinta ja toimintatapa tuntuvat olevan kohdallaan.
  Nyt olen paassyt jo monta lausetta eteenpain. Valiviiva, kaksoispiste ja puolipiste, mm, paljastuivat yrityksen ja erehdyksen luotettavalla metodilla aivan ihmeellisista paikoista, odottamattomien nappainyhdistelmien alta. AAata ja oota, siis aata ja oota, eiku aata ja......no niita suomalaisia hirvityksia en kykene havaitsemaan. Tai ö ilmaantyy nappulaa : ; /ˋ-alta. Loogista, eikö totta. Mutta en aio jatkossa talla varkilla kirjoittessa kayttaa ö:takaan, silla sen kumppani a, eiku a, eiku, no se on hukassa, tasapuolisuuden vuoksi jaakoon öökin unholaan.
  Koht´sillaan on lahdettava Helmin kera lenkille. Tuo heittomerkki muuten loytyi namiskuukkelin, mihin on uurrettu + ja = alta. + sijaitsee F11-nappaimessa, siina pitaisi olla valiviiva ja alaviiva. = on puolestaan F10:ssa, siinahan seisookin ilmiselvasti, etta 0 ja sulku kiinni.
  Naitten muutaman lauseen kirjoittamiseen meni aikaa niin paljon, etta lopetan. Mutta mielenkiintoisia aikoja on edessa, mikali talla varkilla alan enemmassa maarin operoida. Ei paase aivot kalkkeutumaan! Yippee, huutomerkki oli siella, missa pitaakin!!!

ONKS TIETOO?

Onks tietoo? Noin ennen vanhaan, kun oli trokareita, siis viinatrokareita, tai heiksi luulemiltaan, vaivihkaa kyseltiin, pullon vajuussa kun oltiin. Yleensä oli, tietoo. Meillä oli vakilestinheittäjä, Opa. Lähenmäeltä oli Opa, mutta me oltiin sen kavereita, joten säilyttiin "raggarijengin" mukiloinnilta, vaikka "penaaleihin" kuuluttiin. Kerran ne meikää kolautti, huopatossutehtaan kulmalla. kun käppäilin treenikämpiltä kotiin. Ei jääny arpia, ei henkisiäkään, se oli sitä aikaa se.

Pimeän pullon hinta oli tupla OyAb:n taksoihin nähden. Suositut, kai ainoat, laadut olivat Pöytäviina, yhden tähden Jallu ja Nordfors eli Nutikka. Heutzutage ei taida Opan kaltaisia trokareita olla, viinaa kun saa melko iisisti hankittua kuka tahansa. Mutta tietoo kyllä. Tietoo tulvii ovista ja ikkunoista, telkusta ja pc:ltä, läppäristä ja tabletista, puhelimesta puhumattakaan. Ja lehdistä myös, sikäli, kun niitä joku lukee.

Tietoo tulee, jos jaksaa sulattaa. Tietoo vyöryy oikeaa, tietoo vyöryy väärää, tietoo vyöryy hyödyllistä, tietoo vyöryy turhaa. Siinä on ihmislapsi äplingissään; mitä  pitää tietää, mitä pitää muistaa, mikä parempi sivuuttaa?

Onko tärkeää avata kaikki fb:ssa jaetut linkit? Onko tärkeää tehdä kaikki fb:ssa jaetut testit? Onko mielekästä etsiä videopätkiä ja testejä jaettavaksi fb:ssa?

Tieto on valtaa, se lisää tuskaa, eikä luulo ole sen väärti. Tieto on tieto, usko on usko, luulo on luulo, mutu on mutu, repikää siitä.

Kaiken tiedon keskellä tuntuu joskus, että "rappiolla on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla".

Sokrates, lienee viisas mies, oli sitä mieltä, että viisas on se, joka tietää, että ei tiedä mitään. Minun on se helppo allekirjoittaa.

Tietoa, tai ei, tämä on sikäli historiallinen blogi, että on ensimmäinen, minkä suollan ilmoille tabletilla. Tiedoksi, siis. Älkääkä tiedostakaa tietoa aivan tiedottommaksi asti.

TROLLAA JA MOLLAA, JOKU VOI VOLLAA

Venäjän harjoittama trollaus on ollut näkyvästi esillä eri foorumeilla. Mitään uuttahan siinä ei ole; informaatiosotaa on käyty varmaan postin historian alkuajoista, kirjekyyhkyjen hyödyntämisestä ja  savumerkkien tupruttamisesta alkaen. Sitä käyvät sumeilematta kaikki valtiot, liikkeet ja ryhmät Hollolan Mateista & Maijoista lähtien, jos kokevat aatteelleen tai pyrkimyksilleen eduksi olevan.

 Disinformaation ensimmäinen suurvoitto oli tietysti Normandian maihinnousu. Niin ja Reaganin kylmän sodan mestarillinen ja isänmaallisen paatoksen kyllästämä huipennus, puhujan lahjoilla ja karismalla varustetun amerikkalaisuuden henkilöitymän "Evil Empire"-  ja Tähtien Sota-spekulaatioden 3. maailmansodan porttien lujuuden kokeilu.

Disinformaation levittämisessä piilee vaara, että mukaan putkahtaa "korsi, joka katkaisee kamelin selän!" Vai sekö joidenkin "trollaajien" tavoitteena onkin? 

Nykyään eivät valtiot ole ne, mitkä suoltavat puuta heinää eetteriin ja painomusteeseen. Somen myötä on kasvanut trollaajien sukupolvi, kieroutuneiden halujen luvattu yhteisö. Jos olen oikein ymmärtänyt, trollaajan tarkoitus on ujuttaa netin eri sivustojen kautta väärää, vääristeltyä, loukkaavaa, mustamaalaavaa, you name it, tietoa, jostakusta ryhmästä tai henkilöstä, tarkoituksenaan saada aikaan keskustelua, mihin ei itse ota osaa, kuin korkeintaan valamalla bensaa liekeille. Olen tietysti voinut käsitteen ymmärtää väärin, oikaiskaa, mikäli näin on.

Jokainen tulee autuaaksi uskossaan, se siitä. Jos tällaiset trollaajat saavat teoistaa kiksejä, ja tietysti saavat,  onneksi olkoon! Mutta olisikohan aika miettiä, mitä syyttä suotta riepoteltavaksi joutuneet saavat? Ja olisikohan aika miettiä, kuinka suhtautuu somessa leviäviin tietoihin, minkälaisiin keskusteluihin ottaa osaa,  mihin uskoo. Varmaan hyvä ohjenuora on, että mitä hippusenkaan vertaa epäilee, kannattaa jättää huomiotta.

Fleimaaminen on kai trollausta varhaisempi termi. Siinä provosoidaan ilkeillä ja pahanhtoisillakin ilmaisuilla ihmisiä estradeille. Ei siinä mittään, provoisomalla aikaansaadut keskustelut voivat olla antoisia. Mutta: "Joka provosoi, varokoon ettei itse provosoidu", vapaasti Nietzesch'ä mukaellen.

Sen enempiä pohtimatta, arvostelematta, arvostamatta, moittimatta tai ehdollistamatta nykyisen rajoittamattoman tietotulvan olemusta, on sen olemassaolo tarpeellinen, perusteltu, aikaan kuuluva, olemaan jäävä.

Selektiivinen lähestymistapa kuitenkin paikallaan. Varsinkin impulsiiviset ihmiset, hyväuskoiset ja autuaat, vanhan puoleiset tai heidän kaltaisensa, sellaiset jotka ovat oppineet, että kaikki painettu, tässä tapauksessa verkkoon kirjattu, on totta, joutuvat tämän kaikenkattavan vyöryn kouriin, ja vähintään hämmennyksiin. Tuleville päättäjille riittääkin sarkaa ja ojankaivua netin käyttäytymissääntöjen laatimisessa ja niiden valvomisessa. Somen kautta kun pedofilia, huijaus, tekijänoikeuksien sivuuttaminen, väärien henkilötietojen laittaminen deittisivuille, etc., kukoistavat.

Jos blogissa esiintyviä tietoja epäilet, VKG eli EVG eli HVG! 

SUBSTITUTE

Substitute on tietysti The Who'n mainio biisi vuodelta 1966. Sitä mm. Järvisen Maken (mitähän Makelle kuuluu?) kanssa kuunneltiin ja tykättiin, nyt sanottas, että digattiin. Mutta onhan se muutakin. Me olemme nyt Helmin sijaisperhe, ainakin pari viikkoa. Ensi lauantaina Tiilikaiset muuttavat putki- ym. -remppaa pakoon Espoon Kivenlahteen. Onneksi sieltä fb:n kautta löytyi kaksio, vieläpä kalustettu! Nykyinen asunto pitää tietty tyhjentää, koska he laittavat pinnat uusiksi taloyhtiön hommien jälkeen. Siksi evakkoreissulle kertyy kestoa nelisen kuukautta. Lauantaina siis on muuttotalkoon. Jukka, Amin mies, tulee pakulla ja peräkärilllä varustautuneena apuun. Huonekalut, joita ei Esapoossa tarvita, roudataan Hollolaan lämpimään autotalliin, Jukan kautta löytyneeseen. 

Tämän viikon Anna ja Joni siis suorittavat pakkausta. Helmillä, joka on aina täysillä hommassa mukana, olisi liikaa äplistelemistä. Ja isäntäväen hermojen venymiskyky saattaisi kolkutella äärirajojaan. 

Parempi siis, että Hemppa on meillä, tutussa ja turvallisessa sijaiskodissa, ainakin niin kauan, kunnes muuttohulinat ovat takana, uuteen paikkaan ollaan kotiuduttu. Me kaikki, niin Tiilikaiset, kuin Lehkosetkin, oltiin valmistauduttu siihen, että Helmi asustelee meillä koko remppa-ajan. Olihan mahdollista, hyvin todennäköistä, että väliaikaisessa asunnossa ei eläimiä saisi pitää. Se ei onneksi nyt löytyneessä toteudu. Mutta jos vanha koira ei uuteen kotiin, sen outoihin ääniin jne., ei kotiudu, voi se Hollolassa oleskella lellittävänä. Noh, aika näyttää.

Kyllä Helmin meillä olla passaa, vaikka onkin snadisti mietteliään olonen.

Ulkona on aivan parahultainen talvipäivä; aamulla -15, puolilta päivin -7, ip. lupeissa -3, auringossa ties mitä. Helmin talviberberi on Helsingissä. Tänne jääminen tuli vähän puun takaa, kun muuttotouhut aikaistuvat logististista syistä viikolla. Täytyy siis odotella kelin hornistumista, ennen kuin lähtee koiraa lenkittämään.

Neljän viikon kuluttua ollaan Anttolassa, kulkutiet on tallattu kantaviksi, avanto duunattu, tupa saatu kotväen mieleiseen lämpöolosuhteeseen. Lauantaina 14.3. on sinne meininki sörnäyttää, viipyä seuraavan viikon sunnuntaihin. Olispa vaan tämänpäiväisen kaltaisia ilmoja! Jääkelit on vissiin kehnot, sohjoa on ja vettä löytyy jään alta sekä päältä. Mutta kyllä sinne lumikengillä pääsee! Pitää tarkempi raportti pyytää Hanelilta etukäteen. Helmin, vanhan koiran (kohta 11 v.) voi olla hankalaa jään yli tarpoa. Saiskohan sille rakenneltua lumikengät? Oletan, että kaupan hyllyltä ei löydy. Kevyestihän meikäläinen sellaset konstruoi; neljä halpaa pingismailaa, muutama kiinnitysremmi, vauvasaappaat monoiksi. Ei ku patenttia hakemaan!

Tää se on taas eessä, peltikatto luovuttaa lumensa auliisti.

Iiris kehittyy kuten terveen vauvan pitääkin. Bataattia ja perunaa on jo maistellut, vettä mukista hörppinyt. Ilmeitä tulee jatkuvasti lisää, omia ketaroitaan ihmettelee, asiaakin välillä on, kun joku vaan ymmärtäisi. Kesällä päsee likka tutustumaan Saimaan saloihin, noin yleisellä tasolla. Ei vielä tarkemmin Saukonsaloon, Hirvensaloon Kukkassaloon tai Huosiossaloon, Pihlajasalosta puhumattakaan. Ehkä Hurrisaloon ensimmäisenä kauppareissun yhteydessä.

Eikä vielä sienimetsään lähde, jollei ensituntumaa haistelemaan Peppe-papan selässä lähiapajille.

Mutta eipä aikaakaa kun hänestä tulee oiva sienestyskaveri. Lapsen uteliaissuuden ja oppimiskyvyn turvin on kaikki papan tieto pian siirretty langattomasti Iiriksen kaaliin. 

Saattaa tyttö tulla sinuksi veneen kanssa myös, veden ylipäätään. Eiköpä tuo puolentoista vuoden kuluttua kipittele saunasta uimaan että molskahtaa! Oppii Luonterin tavoille, tokko kuitenkaan vielä ahvenia suomustaa. 

Tulevia sienikesiä vartuskellen.