Onks tietoo? Noin ennen vanhaan, kun oli trokareita, siis viinatrokareita, tai heiksi luulemiltaan, vaivihkaa kyseltiin, pullon vajuussa kun oltiin. Yleensä oli, tietoo. Meillä oli vakilestinheittäjä, Opa. Lähenmäeltä oli Opa, mutta me oltiin sen kavereita, joten säilyttiin "raggarijengin" mukiloinnilta, vaikka "penaaleihin" kuuluttiin. Kerran ne meikää kolautti, huopatossutehtaan kulmalla. kun käppäilin treenikämpiltä kotiin. Ei jääny arpia, ei henkisiäkään, se oli sitä aikaa se.
Pimeän pullon hinta oli tupla OyAb:n taksoihin nähden. Suositut, kai ainoat, laadut olivat Pöytäviina, yhden tähden Jallu ja Nordfors eli Nutikka. Heutzutage ei taida Opan kaltaisia trokareita olla, viinaa kun saa melko iisisti hankittua kuka tahansa. Mutta tietoo kyllä. Tietoo tulvii ovista ja ikkunoista, telkusta ja pc:ltä, läppäristä ja tabletista, puhelimesta puhumattakaan. Ja lehdistä myös, sikäli, kun niitä joku lukee.
Tietoo tulee, jos jaksaa sulattaa. Tietoo vyöryy oikeaa, tietoo vyöryy väärää, tietoo vyöryy hyödyllistä, tietoo vyöryy turhaa. Siinä on ihmislapsi äplingissään; mitä pitää tietää, mitä pitää muistaa, mikä parempi sivuuttaa?
Onko tärkeää avata kaikki fb:ssa jaetut linkit? Onko tärkeää tehdä kaikki fb:ssa jaetut testit? Onko mielekästä etsiä videopätkiä ja testejä jaettavaksi fb:ssa?
Tieto on valtaa, se lisää tuskaa, eikä luulo ole sen väärti. Tieto on tieto, usko on usko, luulo on luulo, mutu on mutu, repikää siitä.
Kaiken tiedon keskellä tuntuu joskus, että "rappiolla on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla".
Sokrates, lienee viisas mies, oli sitä mieltä, että viisas on se, joka tietää, että ei tiedä mitään. Minun on se helppo allekirjoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti