ITSEANALYYSI

Nyt on tullut itseanalyysin aika. Olkoon se ensimmäinen toivottavasti pitkässä, mutta ei näin pitkän aikajänteen käsittävässä jatkumossa. Tutkiskelen nyt suhtautumistani ja suhdettani muutamiin käsitteisiin, ja sitä, kuinka ne ovat muuttuneet vuodesta 1975 vuoteen 2015, siis 40:n vuoden aikana.

MUSIIKKI

1975 kuuntelin mm. Neil Youngia, Stephen Stillsia, Bob Dylania, Van Morrisonia, John Lennonia, Leonard Cohenia, Joni Mitchellia, Pink Floydia, James Tayloria, Carole Kingia sekä juuri tietoisuuteen ponnahtanutta Bruce Bringsteenia.

2015 kuuntelen mm. Neil Youngia, Stephen Stillsia, Bob Dylania, Van Morrisonia, John Lennonia, Hectoria, Tuomari Nurmiota,  Ry Cooderia, John Hiattia, Peter Gabrielia ja Jack Whitea.

URHEILU

1975 olin kiinnostunut kaikesta mahdollisesta urheilusta aina saappaanheiton piirikunnallista Pakistanin hevospoolon kakkosdivisoonaan asti. Toki jalkapallo ykkösenä, sitten jääkiekko, yleisurheilu ja pohjoismaiset lajit talviurheilussa.

2015 minua kiinnostaa oikeastaan vain jalkapallon mm- ja em-kisat, sekä jääkiekko olympialaisissa. Saatan muutakin tv.sta seurata, mutta ne eivät sanele aikataulujani, eivät vie yöuniani, eivät herätä aamuyöllä katsomaan.

POLITIIKKA

1975 olin vasemmistolaisesti ajatteleva asioista melko lailla tietämätön epäpoliittinen henkilö.

2015 olen vasemmistolaisesti ajatteleva, asioista melko lailla tietämätön epäpoliittistakin epäpoliittisempi henkilö.

ELOLOGIA JA LUONNONSUOJELU

1975 käsitteet olivat minulle tuntemattomia ja kaukaisia. Pakko tunnustaa, että silloin tuli tietämättömyyden, niin oman kuin yleisenkin, vuoksi tehtyä anteeksiantamattomiakin tekoja.

2015 nuo käsitteet ovat minulle erittäin tärkeitä, ja yritä niiden suhteen toimia oikein ja enemmän, kuin lainsäädäntö, käytäntö ja hyvä tapa vaatii.

RASISMI JA SUVAITSEVAISUUS

1975 rasismi oli vielä jotenkin etäinen kaiku natsi-ajalta. Suvaitsevainen olin, sen ajan normit huomioiden, varmasti keskimääräistä enemmän.

2015 minulle on itsestään selvää, mitä mitä rasismi, muukalaisviha, omaan napaan tuijottaminen ja suvaitsemattomuus merkitsevät. Olen niille vihainen ja äreä kuin rakkikoira.

KULTTUURI

1975 kulttuuri oli minulle hieman vieras käsite. Oikeastaan ainoat kulttuurin alalle viittaavat aktiviteettini kohdistuivat kirjallisuuteen ja musiikkiin.

2015 kulttuuri on minulle yhä kirjallisuutta ja musiikkia, ryyditettynä ripauksella teatteria, elokuvaa,  kuvataidetta ja valokuvataidetta. Oopperassa en ole konsaan käynyt, mutta ei ole hiijen vissi, enkö joskus kävisi. Sen voin kuitenkin taata, että ensikosketus ei ole Richard Wagnerin "Niebelungin sormus", minkä kokonaiskesto on 15 tuntia, olkoonkin eri jaksoissa.

RAUHA

1975 hippiaatteen alulle panema rauhan ajatus oli saanut minussa vankan jalansijan.

2015 rauha on minulle ehkäpä se tärkein mahdollinen asia, läheisten ohella, tietty.

RAHA

1975 raha merkitsi minulle jonkinlaista toimeentuloa.

2015 raha merkitsee minulle jonkinlaista toimeentuloa. En ole koskaan kaksin käsin, edes yksikätisesti mammonaa pyrkinyt haalimaan. Lottoan toki pienellä summalla viikoittain. Eihän sitä tiedä, miten mies voisi muuttua?

YSTÄVYYS

1975 ystävyys oli minulle tärkeää. Oli monia hyviä ystäviä, kontaktit tiheitä, hauskanpito heidän kanssaan tärkeää.

2015 ystävyys on yhä tärkeää, mutta ystävien määrä siinä mielessä, että tavataan usein, pidetään hauskaa, on supistunut aika harvaksi.

ONNI

1975 onni oli minulle hauskanpitoa, läträämistä, liian vähän perheen kanssa ajan viettoa, valitettavasti.

2015 onni on minulle vakautta, turvallisuutta, seesteisyyttä, isoisyyttä.

SUMMA SUMMARUM

Mitä on tapahtunut 40:ssä vuodessa? Jos rehellinen olen, ei hirveän paljon mitään. Ja mikäli minulta kysytää, vaikka maailma ja elämä onkin mennyt hurjemmaksi ja kurjemmaksi, omalla kohdallani on tapahtunut edistymistä. 

Vasemmalla Peppe 15.1.2015 ja oikealla Peppe 1975 vertailevat kulunutta aikaa.

MUISTOJA KEVOLTA 3 eli Kevokuvakirja

Tapasin aamukahvilla Triossa miehen, joka on nähnyt, ei dingon, vaan Kevonsuun, Utsjoen ylipäätään. Siitä sain ajatuksen penkaista vanhoja kuva-albumejani. Niinpä skannailin joitakin. Enenpiä en tässä muistele, paitsi yhden jutun. Siitä ei valitettavasti ole kuvaa.

Olimme alkutalvesta 1992, ellen väärin muista, Tarjan ja Eno-Ollin kanssa viikon rupeamalla Kevolla. Talo ei vielä ollut asumiskunnossa, joten bunkkasimme vanhassa mökissä. Me Ollin kanssa käytiin moottorikelkalla poronerotuksessa. Pakkasta oli yli 20 astetta, matkaa onneksi alle 10 kilsaa. Aika kokemus etelän miehelle. Joka tapauksessa siltä ostettiin poroa, taisi olla vasan ruho kokonaan. Sehän oli sitten säilytyksessä kuistilla, siis hyvinkin pakastelämpötilassa. Kun Tarja  päivän parin kuluttua sanoi mieluusti vasasta evästä laittavansa, jäi meidän tehtäväksemme leikata ruhosta sopivat osat. Sepä ei niin helposti käynytkään! Mutta eno nokkelana kaverina äkkäsi; rälläkkä, eli kulmahiomakone on oivallinen kokinveitsi! Sanoista tekoihin, rälläkkä pyörimään. Tarja, äänen kuultuaan, siihen siunailemaan ja meitä moittimaan, bakteerinkylväjiksikin mainitsemaan. Tähän Olli laikka laulaen: "pakkasta 25, ei elä bakteerit!" Porosoppa illalla syötiin, jos siinä bakteereita oli, en kyllä huomannut. Noh, pieniähän ne ovatkin, bakteerit.

Hilppa vanhan mökin rappusilla orjan kaavussa. Ei siis talvella.

Sakannaamani kuvat on otettu vv. 1991-1992, pääosin kesällä. Seuraavissa kahdessa ollaan Kevonreitillä (kansallispuiston läpi kulkeva merkitty reitti, ainoa, millä ulkopaikkakuntalainen saa puistossa kesäisin liikkua) kahvinkeitossa. Vuosi oli 1991.

Hilppa ja Anna olivat mukana rakennusprojektin alkukesänä -91. Ajoimme läpi yön, ja saavuimme pääränpäähän aamulla neljän viiden aikoihin. Aamu oli aurinkoinen, heinäkuun alkua. Anna oli kait huonosti nukkunut, muutenkin matkan stressaama. Kun auton ovet avattiin, pimeni taivas; hyttysparvi ympäröi meidät, ininä yritti saavuttanut uudet sfäärit ininän alalla. Anna sai aivan hysteerisen itkukohtauksen, mistä ei meinannut toipua lainkaan. Silloin tontille ei ollut autotietä, kävelymatkaa reilu kilsa. Muistan, että se taival oli aika hankala tavaroinemme ja Annoinemme. Mutta perille päästiin, tyttökin ajan myötä rauhoittui. Siinä parikymppisenä.

Anna ja Tarja soutelemassa uudella jokiveneellä.

Annan taidetta Kevojoen särkän hiekassa. Oletettavasti ei enää havaittavissa.

Hilppa vahan mökin ylälaverilla. Nykyisin voisi sanoa "Ylämummo".

Tenollakin käytiin Hanelin kanssa, salakalassa myös.

 

Ylempänä Haneli parin kymppikilosen kanssa askaroimassa. Alemissa allekirjoittaneella titti kiinni Tsarsjoella, siis puistossa, siis ilman lupaa kalastaa, liikkua, olla. Mutta eihän lohet sitä tienneet. Tuosta Tsarskoskesta ne nousivat. Eivät isot, mutta reilusta kilosta reiluun kolmeen. Ainakin ne, mitä saatiin.

Jesnalvaara kohoaa Kevonsuun taloa vastapäätä, Kevojärven toisella puolella. Muutama sata metriä se vain on, mutta aika kiipeäminen sinne oli, varsinkin, kun arvatkaa kuka mukanaan joutui raahaamaan Ollin videokaluston. Se oli pro-tasoa, eikä niinkään köykäinen kaikkine tykötarpeineen.

 Vellokset ja Anna Jesnalvaaran päälle uukovaarien ties mistä syystä kasaaman röykkiön päällä. Huomatkaa tästä kirjoituksesta vastuullisen henkilön "hajamielinen saamelainen"-tähystys, mikä on melko samanlainen kuin "hajamielinen intiaani"-tähystys.

Anna ja Haneli arvokkaina.

Niin rohkea olin, että luonnonsuojelualueen kylttiin uskalsin nojailla. Rikos onneksi vanhentunut.

Helppo kuvata, kun renki on kaluston mäjelle kiikuttanut.

Rakennushommiakin aloiteltiin, ei siitä sen enempää, kuin...

Tuumaustunti. Jotakin on vielä tekemättä...

Timpurin hattu mallia "Teno".

Tunturissa ehdittiin, varsinkin kesällä -91, kulkea, kun tietyistä syistä varsinaisen rakentamisen alku siirtyi seuraavaan vuoteen.

Minä jossakin

Onneksi ei tuolloin tuullut kovin navakasti, olis saattanut velj-Hanski lentää huut helevettiin. Sen verran köykäsessä kunnossa se oli.

Tämä oli tässä. Nyt kun serkkuni Susanna perheineen on muuttanut takaisin etelään, on ollut puhetta, että kun hän ehtii penkoa, saan lainaksi enon ottamia valokuvia. Niitä on paljon, ja ne ovat laadukkaita; hänellä oli hyvät laitteet ja "silmää". Kunhan niitä saan, samaten kuin luvan niitä käyttää, on "Muistoja Kevolta 4" varmasti ajankohtainen.

HANEKDOOTTEJA

  Minua kolmisen vuotta nuorempi veljeni Hannu, ystävien kesken Haneli, oli nuorempana melko eläväinen yksilö. Hän löysi sitten jo varttuneemmalla iällä puolison, he aloittivat lisääntymisen, ja velimies rauhoittui, vakiintui.  En ole Hanelilta lupaa kysynyt näiden kirjoitusten forumille asettamiseen. En usko hänen kuitenkaan pahastuva; jutut ovat jokseenkin harmittomia, tosia, ja ehkä hauskojakin. Olen itsestäni näillä sivuilla kertonut vähintääkin verrattavissa olevia paljastuksia.

  Asiaan: Olimme tulevan vaimoni Hilpan kanssa melko vastikään tutustuneita, noh, taisi siitä vajaa vuosi olla. Päätimme lähteä Pistohiekalle juhannuksen viettoon. Hilppa, minä ja veljeni Haneli. Usmuutimme siis venheellä leirintäalueen lähistölle. Haneli, poikamies kun oli, jätti meidät Hilpan kera pieneen kalliosaareen, n. puolentoista kilometrin etäisyydelle huvipaikoista. Meillä oli punkkua jokusia hinkkejä, emmekä mitenkään himoinneet rientoihin mukaan. Muuten, olimme perustaneet leirin, telttoineen päivineen nykyisen Hirvensalon lossireitin Anttolan puolelle. Meillä ei siis ollut muuta,  kuin punkkua ja itsemme. Siinä sitten velj-Hannua vartuttiin, yö ei toki juuri pimentynyt, kului kuitenkin kohti aamua. Onneksi oli pilvetön sää; me vaihdoimme kallion reunalta toiselle sitä mukaa, kun aurinko kääntyi. Nuoria oltiin, ei meillä mitään hätää ollut.

  Mutta kun aamu alkoi hivotella yhdeksää, aloimme huolestua. Onneksi sattui pari jamppaa leirintäalueelta vuokratulla veneellä suotelemaan ohitse. Mehän liftaamaan kyytiin. Kyytiin myös päästiin, korvauksena kuitenkin viimeinen Egri Bikaver-puteli. Ihmisten ilmoille kuitenkin taivuttiin, ja löytyihän se Hanelikin. Oli tanssilavan tungoksessa tiputtanut okulaarinsa. Kun miehen seuraava linssikoko on opaskoira, ei arvannut lähteä veneellä ajelemaan. Lasit jäivät sille tielleen, me emme.

  Tämä tapahtui siinä 1970-luvun puolivälissä. Haneli on aina ollut innokas kala- ja metsämies. Noh, eräänä kesäisenä yönä hän oli tulossa ties mistä, ja suuntaamassa kohti Rantaharjua, legendaarista Saukonsalon entiseen kouluun perustettua keskaripaikkaa. Kuinka ollakaan, kettu harmikseen uiskenteli Hanskin reitille. Tämäpä, siis Haneli, ei kettu, täräytti otusta melalla kalloon. Luuli repolaisen nirrinsa viskanneen. Siis Rantaharjuun kettua esittelemään. Nakkasi sen biljardipöydälle, alkaen silittelemään. Silloinpa otus ovela, mikä oli tekeytynyt hengettömäksi, naukkasi poikaa ranteesta. Ei muu auttanut, kuin sörnäyttää Avokkaaseen, ja pyytää isä-Erkki-vainaata kuskaamaan jäykkäkouristuspiikille.

  Entäpä sitten Subaru-avolavan tarina, 80-luku oli kyseessä. Haneli ja eräs toverinsa ajelivat yön pimeydessä itsessään kunnon vahvoilla syysjäillä, pimeässä tietysti. Kuinka ollakkaan, Aittalahdenselälle oli repäissyt leveän railon. Poijaat ehtivät sen huomata, mutta peilijäällä eivät jarrut suostuneet haluttuun yhteistyöhön. Kaverukset ehtivät hypätä autosta. Onnen kaupalla lavalla oli kaira, kakkosnelosen pätkä ja vahvaa köyttä. He ehtivät kairata reiän, tunkea siihen lankun, ja sitoa köyden Subrun vetokoukkuun. Siinä se auto sitten tönötti, nokkaa pohjaa kohti. Jokusia päiviä kului, ennen kuin traktorilla uskaltautui Pesosen Heguli pirssin nostamaan. Hauhalassa Tanun pajalle se purettiin ja kasattiin. Menevä peli siitä tuli.

  Niinpä, tässä vain jokunen Hanekdootti; sillä miehellä on ollut enemmän onnea kuin ymmärrystä!

Siinäpä siskoni Ritva, minä ja velj-Hanski Ritvan sylissä. Vuosi on 1954.

2014

Tammikuu ei mittään...paitsi että hiljaista sydäntalven kuluttellaan, vaikkei kunnon talvea lumineen, jäineen tuntunut tulevan.

Helmikuu  ei mittään...paitsi että Sotshin olympialaiset jotenkin seurattiin, joitain mitaleita saatiin, yhä talvea odoteltiin.

Maaliskuu ei mittään...paitsi että kevättä kohden aikaa vietettiin, lumikenkengät takaisin käyttämättöminä varastoitiin.

Huhtikuu ei mittään...paitsi että talvilomaa ei Saarelassa vietetty, sillä jäätilanne oli arveluttava.

Toukokuu ei mittään...paitsi että kevät oli lämmin, Snake Kyy pääsi Helmiä saaressa tuikkaamaan, siis Kaapuntiin tiputukseen usmuutettiin. Yks juttu vielä; Peter Gabriel'in mainiossa konsertissa oltiin.   

   

         

Kesäkuu ei mittään...paitsi että viikonloput Anttolassa luuhattiin, hyvistä ilmoista nautittiin.

Heinäkuu ei mittään...paitsi että koko kuukausi Saarelassa oleskeltiin, minkä nyt kerran Hollolassa ja kerran Porijazzissa piipahlettiin. Neitvuorella pällisteltiin, kalasääkseä kuvailtiin, muikkuja yöllä savusteltiin, Huberin Hanskia ja Koistis-Pepeä tavattiin, kihuillakin poikettiin, sienisavottaa aloteltiin.

Elokuu ei mittään...paitsi että sieniä ja mustikoita haalittiin, Rohusen velloksilla käytiin, vähän uisteltiin.

Syyskuu ei mittään...paitsi että sienilöetä noukittiin, tatteja ja rouskuja himoittiin.

Lokakuu, lopultakkii jottain; 1.10 tupsahti pallollemme tyttöihminen, myöhemmin Iiris Helmi Orvokki Tiilikaiseksi nimetty. Jo Kätilöopistolla sitä pällisteltiin, sitten Helmin kera Anttolassa syyslomaa vietettiin, Saarela talvikuntoon kaiken varalta valmisteltiin, koiralle ensikokemukset vajaan parin viikon ikäiseen likkaan tarjottiin. 

Marraskuu ei mittään...paitsi että Iiristä välillä moikkailtiin, Räsäsillä kävästiin. Ai nii, vielä yks juttu; teatterissa ja elokuvissa, myös Heikin konsertissa ravattiin.

Joulukuu ei mittään...paitsi että Iiris ristittiin, joulut meillä vietettiin, talvimaisemat juhliksi saatiin, Iiris käntymään opetettiin, lumikenkiä jo melkein rasvailtiin.

Saapa nähä, tuopiko ens vuos mittään...?

TAPSAN TAHTEJA

Tapsaan asti on tätä joulua kulutettu, jouluisessa kelissä, rauhaisissa tunnelmissa. Elinalla oltiin aattona jouluateriaa syömässä, oli Elina, oli sisko-Ritva, oli kihlattunsa Markku, oli Hilppa, oli Anna, oli Joni, oli Iiris, oli Helmi, ja olihan siellä minäkin. Kelvolliset oli kinkut ja laatikot, lohet ja haikusiiat. Mahat pullollaan siitä illalla lumimyräkässä Hollolaan sörnäyteltiin; nuori perhe-Tiilikainen vanhemman perhe-Tiilikaisen kautta.

Jouluaamun lenkki jäi tekemättä, kun en viittiny reilun 10 sentin auraamattomia teitä tallata, mutta tulihan lämmöt otettua kolan turvallisessa seurassa. Ja päivällä Helmin kanssa, tietty. Iiris saavutti yhden merkkipaalun jouluaamuaskareiden aikaan. Kun Anna vei vaippaa roskiin, oli tyttö kellahtanut mahalleen. Eipä passaa kovin pitkäksi aikaa yksin sängylle jättää. Saman tempun teki taas tänä aamuna.

Annan porukka meni eilen Tiilikaisille kalkkunaa repostelemaan, olivat siellä iltaan asti. Me vanhukset saatiin torkahtaa päiväunet. Äiti, Ritva ja Markku piipahtivat iltapäiväkahvilla, lähtevät tänään Anttolaan.

Tänä aamuna oli kelvon lenkkikeli; 10 pakkasta, tyyntä ja poutaa. Yhdeksän jälkeen alkoi lunta pieksämään, tullut kohta taas 10 senttiä, sataa vieläkin. Kävästiin Hilpan ja Helmin kanssa Nesteellä, eli siis K-Marketissa, kun leipä alkoi vähenemään. Eihän siellä ollu kun paahto -sellasta, mutta huomenissa on taas kaupat ovet selällään. Mutta siis lunta satoi tuon pienen kävelyn aikana, ettei välillä meinannut eteensä nähdä. Helmille tarttui uusi lumi anturakarvoihin niin, että vähän väliä piti pois narskuttaa. Rouva suoritti myös tyylikkään kaatumisen; vartalo tikkuna suoraan eteenpäin, vaikeusaste 4.3, taiteelinen vaikutelma 5.8. Astui näet rotvallin reunaan, kun sitä ei sataneen/satavan lumen vuoksi äkännyt. No, ei onneksi kuinkaan käynyt. 

Pääsee taas kohta lumitöihin, ei pysy edes Jonia renkinä pitämään. Iiris paineli partsille unilleen, minä tätä hetken rustailen, naiset juoruaa, Joni pelaa ipadillaan, Helmi huilaa. Siinä se päivä taas kulahtaa, ja on taas kukonaskeleen eilistä pidempi.

Joulunloppuja ja uuvenjoulun odotusta kaikille, jokaiselle, ja itse kullekin!

UUTISIA LYHYESTI

Persut tavoittelevat tulevissa vaaleissa vaatimattomasti kuutta ministeripaikkaa, mukaanlukien pääministerin palli. Toteutuessaan se ei olisi "jytky" vaan "Big Bang". Parempi, kun ei hahmottele pirua sermille...

Aarnio oikeudenkäyntien sarja alkaa. Tulee käsittääkseni sen verran kalliiksi yhteiskunnalle, että vois antaa heti rönttituomion; seuraamus sitä ja tätä, eikä asioita enää käsitellä oikeudessa. Ei vaan, ei se käy oikeusvaltiossa...

Valkosarvikuono Angalifu kuoli 44 vuoden ikäisenä San Diegon eläintarhassa. Lajitovereita on pallollamme jäljellä viisi. Saimaannorppa kuulostaa tuossa perspektiivissä melko yleiseltä, mutta pitäkääpä kukin kohdallaan huolta, ettei sille käy samoin.

Suomalaistutkijoilta läpimurto: Sikainfluenssan ja narkolepsian välillä löytyi yhteys; useat rokotteen saaneet alkoivat nukahtelemaan.

Kuri ja tavat kunniaan; Etelä-Korean lentoyhtiön johtajan tytär pisti koneen palaamaan kentälle ja poistatti väärin maapähkinöitä tarjoilleen lentoemon. Hyvä ettei kuitenkaan poistattanut ilman laskeutumista.

Linjalleen uskollisena Päivi Räsänen tyrmäsi kansanedustaja Reijo Tossavaisen esityksen isänpäivän muutoksesta äitienpäivä tavoin liputuspäiväksi. Eihän tasa-arvon toteutuminen kuulu Päivin tärkeimpien tavoitteiden listalle.

Venäjän koneen lentelevät "pimeinä", Sydneyssä sekopää pääsee pätemään, päätyen elämänsä päättymiseen, asemies tappoi kuusi Pennsylvaniassa, yli puolet Yhdysvalloissa hyväksyy raa'at kuulustelukeinot (samat varmaan ovat vakuuttuneita maailmankaikkeuden kuuden ja puolen tuhannen vuoden iästä), nil novi sub sole! 

 Sunnuntaina päättyi 3-osainen englantilainen minisarja "Pahan vanki". Laadukas kokonaisuus, kuten BBC:n tuotokset tuppaavat olemaa. Moraaliset kysymykset jäivät kuitenkin vaivaamaan; koston oikeutus, oikeuden omiin käsiin ottaminen ja ihmisen tappaminen minkään syyn varjolla? Tai ehkä ne oli otettu huomioon, en vain ole tarpeeksi välkky niitä huomaamaan.

Loppukuvaksi en laita otosta Iiriksestä, vaan koko alkavan talven kuvan; vaikka vähän lunta tulisikin, harmaata on.

URA UUSIKSI?

  Jos nyt jostain ihmeen kummasta syystä heräisin parikymppisenä, minkä ammatin valitsisin? Siinäpä kysymys. Aikanaan en hirveästi uraani suunnitellut, toiveammatteja pohtinut, asiat vain johtivat toiseen, minusta tuli, mikä tuli. Jos oli yli 40 vuotta sitten vaihtoehtoja leivän syrjässä pysymiseen kosolti, on niitä nykyään varmaankin enemmän, vaikka joukko ammattinuimikkeitä onkin ajan saatossa poistunut.

SIIS TULISIKO MINUSTA

-A: Asiakasanalyytikko? Tuskin, luonteellani pikemmin asiakaskyynikko

-B: Biokemisti? Ei todennäköistä, inhosin edellisen elämäni koulussa kemiaa

-C: Copywriter? Muuten kyllä, mutta maksettaisiinko sielun myymisestä tarpeeksi?

-D: Diakoni? Taitaapi olla liian lähellä kirkkoa

-E: Ekologi? Kylläpä kyllä, ei pöllömpi

-F: Fyysikko? Kiinnostavaa, mutta kyvyt lienee vajaamitoitetut

-G: Geologi? Jepulis, mutta ei kaivosteollisuuden tarpeisiin

-H: Hyvinvoitijohtaja? Äkkäsin tällaisenkin ammatin olevan, kun Lahden sellaista haastateltiin. Ehdottomasti, mikäli se tarkoittaa olemista hyvinvointitilaston johdossa

-I: Insinööri? Valmiutta olisi, sillä insinöörin aivot ovat pähkinän kokoiset siksi, että ne ovat turvoksissa. Eikä nyt ole puhe kookospähkinästä

-J: Junasuorittaja? Pannaan harkintaan. Olishan se hienoo olla henkilö, jolle veturimiehet heiluttaa

-K: Kansanedustaja? NFW!

-L: Lipuntarkastaja? Suosiossa parkkipirkon kanssa samalla viivalla. En kaipaa vihollisten määrää, minulle riittää laatu

-M: Mikrotukihenkilö? Itse asiassa minulla on kokemusta sellaisena toimimisesta; pari-kolme tuttuani on niin kädetöntä tietotekniikassa, että jopa minä joudun aika ajoin opastamaan

-N: Nahkuri? Varteenotettava valinta. Vois kavereille heittää, että meikän orsilla tavataan!

-O: Optikko? Ainakin okulaarien käyttämisestä, rikkomisesta ja hävittämisestä on kokemusta

-P: Personal trainer? Muodikas valinta, mutta ei minulle. 

-Q: Quid pro quo? Tämä ammatti piti keksiä, kun ei q-alkuista nimikettä tullut mieleen. Mutta ei minulle, vippuustaa liikaa hyvävelihommelilta

-R: Ravitsemusterapeutti? Jep. Luonnostaa osuisi, kun oon sianihrassa paistetun lenkkimakkarankin jättänyt pois listalta

-S: Stylisti? Sopisiko tyyliini?

-T: Tähtitieteilijä? Toivehommaa, mutta...ei taitaisi risuparran kasvatus riittää

-U: Ulosottomies? Samaa kategoriaa lipuntarkastajan ja parkkipirkon kera, samat perustelut

-V: Veturinkuljettaja? Toki, toki. Voisi heiluttaa junansuorittajalle. Sitäpaitsi onhan suokkilistani kärkipään henkilö James Hirvisaarikin "siviilissä" veturinkuljetta! 

-W: Webmaster? Mikä ettei. Voisi jätää sivuun sivuasiat ja keskittyä sivuihin

-X: Xenofobisti? Perustelut, kuten kohdassa K

-Y: Yksityietsivä? Olisiko liian hektistä hommaa? Vaikka työllistyminen voisi olla taattua; Matulakin kuuluu eläköityneen

-Z: Zenonilainen paradoksinlaatija? Mielenkiintoinen ura, mutta maksetaanko siitä palkkaa?

-Å: Ålands opportunist? Jos sellainen ammatti olisi, törmäisin kuitenkin kielikynnykseen

-Ä: Äidinkielenopettaja? Sopii luonteelle, kielipoliisin vikaa ilmenee

-Ö: Öylättileipuri? Ei ole jauhoallergiaa, mutta onko avoimia paikkoja?

  Vaikeeta olisi uraa valita. Sitäpaitsi, vaikka nyt elettävä elämä ei ole kaikilta osin parhaalla tavalla ja niin kuin on toivottu mennyt, paha sitä on vaihtamaankaan mennä.

  Aika näyttää, millaiseksi Iiris-tytön elämä muotoutuu, mutta hiustyylistä päätellen hänessä on ainesta!