VANHUUS TULEE

Meikämies on selkeästi tulossa vanhaks. Aiemmin en juurikaan katsonut televisiosta kuin urheilua ja uutisia. Nykyään en katso urheilua, lukuunottamatta jääkiekon ja jalkapallon arvokisoja. Mutta minustahan on vastapainoksi tullut innokas sarjojen ja elokuvien seuraaja. Ehkä Elisa Viihteen hankkimisella on ollut osuutensa, iltauninen kun olen. Niin tai näin, katson ainakin Rikosta, Lutheria, Solsidania, Dagia, Kohdetta, Taivaan tulia, Syyttömänä tuomittua ja sunnuntaina alkanutta Siltaa. Borgiat, Vallan linnake ja Da Vinci's Demons, samaten Pahan jäljillä, ovat tällä erää tauolla, uudet tuotantokaudet alkavat jossain vaiheessa. Oivallisen tanskalaisen Naapureita ja salaisuuksia kaikki 10 jaksoa katsoin Yle Areenalta jo ennakkoon, samaten vain Areenalla esitetyn hauskan espanjalaisen Pylly paljaana 13 osaa. Elokuvia tulee tallennettua sen verran, ettei katsoa ehdi, lähinnä klassikoita ja scifiä.
Mikä muuttuneessa käytännössä huolestuttaa, on, että lukeminen on jäänyt vähemälle; eihän aikaa joka paikkaan voi repäistä. Mietin kauhulla tulevaisuuden visiota: istun 20 tuntia vuorokaudessa töllön tai tietokoneen ääressä, kun ei enää unikaan maita ja ainoa mitä luen on Lidlin tarjouslehti. No siihen on tyytyminen, jos niin käy. Tai ei vainenkaa, muutama kirja on taas odottamassa kirjaston varausjonossa. En oikeasti lukemista voi jättää, ennen kuin kaali on siinä kunnossa, ettei muista sivun käännettyään, mistä edellisellä kerrottiin. Toivottavasti se aika on hamassa tulevaisuudessa.
Muuten, minulla on tallennettuna 24 elokuvaa, parit musiikkiohjelmat ja 68 jaksoa eri sarjoja (koska olen joitain juttuja, esim. Vallan linnake ja Borgiat säästänyt tarkoituksella). Elokuvista on varmaan kymmenkunta vielä katsomatta. Mutta mitä halusin sanoa: tallessa on noin 120 h ohjelmaa, ja 2750 h:n tallennustilasta on käytetty n. 3 %. Eli vielä pari länkkäriäkin mahtuis.
Menneenä lauantaina oli Hanelin kumppanin Tainan viiskymppiset. Paikalla oli vain Harmoisen ja Lehkosen sukua. Harmoiset olivat lukumäärässä niskan päällä, mutta kyllä Lehkoset yrittivät nautitun juoman määrässä tilannetta tasoittaa; mehän päästiin Hilpan kanssa lähtemään jo aamu kuudelta. Ruoka vaan oli vaatimatonta: itse savustettua lohta, silliä, uusia pottuja, pari kolme versiota Hauhalan Hanhitilan pateeta, tietysti salaattia, myös sieni-sellaista, pääruokana kolmen laaista paistia; hirveä, pollea, ja nautaa, kanttarellikastiketta, maalaisleipää, jälkiruoaksi sorbettia, kahvia ja konjamiinia. Nämä äkkiä muisteltuna, jotakin jäi varmasti mainitsematta. Haneli kävi vielä illalla nuottamiehiltä muikkuja, joten yön huikopalaksi paistettuja muikkuja. Että kiitos kuitenkin, vaikka ei ollutkaan konjakissa haudutettua riekkoa.

Haneli perhe...

...ja uusi ajokoiranpentu Pimu

PIN-KOODI BLUES

Mikäli haluaa olla ajassa, eikä päivätansseissa, on elämä yhtä pin-koodibluesia, salasanasoulia ja ties mitä tunnuslukutwistiä. Minulla on 2 puhelinliittymää, nettitikku ja pari korttia, mitkä vaativat pin-koodin. Tietokone, sähköposti, windowsin, googlen, microsoftin ja lumian toiminnot vaativat salasanoilla suojattuja ohjelmia. Sitten on vielä joitain muita tunnistuksen vaativia sovelluksia. Olen vakuuttunut, että suurella osalla ihmisistä, ainakin "kehittyneissä" maissa, on enemmän muistettavaa tuolla saralla. Valittamaanhan olen jäävi; valinta on tietysti ollut omani. Ilman puhelimia, tietokoneita ja pankki/luottokorttejakin tulee toimeen. Mutta asettaa sellainen elämäntapa omat haasteensa. Kohdallani olen luonut järjestelmän, minkä avulla olen pysynyt "kartalla". Mutta se ottaa joskus pattiin, että vaikka nykyhenkilö on kyllästetty salasanoilla, virusturvilla ja vaikka millä, niin isoveli aina vaan valvoo, pienemmistä puhumattakaan. Eipä minulla juuri salattavaa tosin ole, lukuunottamatta kuivahkoa pankkitiliä ja luottokortin numeroa. Mutta on olemassa asioita, joiden kuuluisi olla yksityisiä. Kyllähän kirjeitä ja päiväkirjoja on kautta aikain salaa urkittu, sinettejä murrettu, kuoria auki höyrytetty, lukkoja tiirikoitu, suunitelmia varastettu tai kopioitu. Nykyään sen kaltainen touhu on mukavampaa; ei tarvitse tuolista liikahtaa. Eikä pankkinkaan tarvitse mennä viemärin kautta, tai katkaistun haulikon kera. Vanhaa sanontaa mukaellen: "Tempora mutantur, aberratio ictus mutamur in illis".
Ps. Huominen saattaa olla kohdallani merkityksellinen päivä, enkä tarkoita sillä USA:n kansallispäivää. Mutta siitä lisää tuonnepana.

Tupakka

LOPUN ALKUA

Täällä Anttolassa ollaan nyt oltu neljä viikkoa poislukien kahden päivän kotireissu. Kylläpä ilmat ovat olleet taas suotuisia; aluksi hellettä, sitten muutaman päivän kylmempi sadejakso, sen jälkeen taas hellettä. Eilen illalla kulki ukkosrintama yli, möyrysi pari tuntia, iski muutaman kerran kohdilla, ja mikä parasta, vettä tuli runsaasti. Kyllähän luonto (lue sienet ja marjat) tykkää! Kanttarellejä tosiaan jo parit soossit syöty, metsämansikoista nautittu, mustikat kypsyvät viikossa parissa.
Huomenna on paluu edessä, perjantaina takaisin; nurmenleikkuuta, Tainan synttäreitä, sienikartoitusta, ehkä verkot veteen. Sitä seuraavana viikonloppuna taas suuntana Avokas; naapurin Heikki tulee ex-kumppaninsa Päivin kanssa tutkailemaan pihahommia. Päivi tekee (ja totetuttaa) puutarhasuunnitelmia, Heikillä on kaivinkone. Tarkoitus on, että joko syksyllä, tai heti jäitten lädettyä keväällä, Heikki tuo koneen lautalla saareen. Kaivetaan villiintynyt ja osittain kuollut "ruusutarha" ylös ja laitetaan rinne nurmikolle. Alapuoli saa jäädä kedoksi (sinne on jo kylvetty ketokukkien siemeniä). Yläpuoli tosiaan nurmelle, joitain istutuksia ja kukkapenkkejä sekaan. Ruusuviidakon alta paljastuu mm. kaksi isohkoa kiveä, tai peruskallion nyppylää. Niiden ympärille saa varmaan jotain järkevää laitettua, Sen vuoksi Päivi on tänne pyydetty. Hän kertoo, mitä kannattaa istuttaa. Minulla on vain kaksi vaatimusta: helppohoitoisuus, ja täkeimpänä, ettei kasvi ryöstäydy, leviä, rönsyile, karkaa käsistä! Olen nimittäin taistellut tarpeekseni mm. ruusujen, lupiinien ja jättipalsamin kanssa. Onneksi kukaan vähämielinen ei ole tänne kaukasian jättiputkea roudannut!
Puutarhakatselmuksen jälkeisenä viikonloppuna onkin edessä Pori Jazz ja Eric Burdon & Animals.
Että sellaisilla mielillä lähtöön valmistaudutaan. Tänään on luvassa vielä lämmitä ja melko sateetonta, huomenna, kun pitää yli ajaa, ennusteena runsasta sadetta.

Villiintynyt ruusutarha

Heikin kanat (kuten kukotkin) syövät terveellisesti

HYVÄÄ PÄIVÄÄ KAIKKI ULKOMAALAISET

Sivuillani on nyt käynyt, vaikka niille on ole aikoihin kirjoittanutkaan,ainakin seuravat maat: USA 289 kertaa, Venäjä 218, Saksa 82, Alankomaat 47, Kroatia 21, Itävalta 20, Britannia 15, Kolumbia 12, Ranska 10. Ja viime viikon aikana Serbia, Espanja, Kanada, Israel ja Japani ovat kunniottaneet vaatimattomia sepustuksiani poikkeamalla niillä.  Siis eihän meitä kukaan vakoile. No, nämähän ovat kaikille avoimia sivuja (siis "blogger", ei toki "lärvikirja"). Mutta jos joku muu, jonka tunnen, on "bloggerissa", onko samaa havaintoa? En millään jaksa uskoa, että "suurvalloissa" oltaisiin kiinnostuneita kuntoilun hinnasta tai Anttolan sienisadosta. Jos on joskus piikikäs, kai se okaisuus on lähinnä omia asioita? Tietty, on tullut arvosteltua "Vapaan Maailman Johtajaa", tällä tarkoitan  lähinnä valtiota, en sen nykyistä johtajaa, vaikka ei kai hänkään juuri mitään asioille voi. Mutten mielestäni mauttomasti, saatikka vaarallisesti. Kuitenkin vaara on ilmassa! Jos jenkit vakoilevat yksityisten ihmisten sähköistä käyttäytymistä, eihän se siihen maahan rajoitu! Kannattaa varoa, mitä kertoo, vai mitä Kusipäiset Big Brotherit? Eikö se rehellinen Snowden lopulta päässy pakoon? Jos ja kun, tän joku helevetin ulokomualainen kiäntää, nii yrittäkee olla immeisiks! Jos haluvatten tulla opiskelemmaan savonkieltä, mänkee vaekka Kuopijjoon.

aJaSTa

En ole saanut kirjoiteltua aikoihin. Eli siitäpä assosiatio aikaan. Mitä aika on? Einsteinin aikaa? Aikaa itselleen? Aikaa toisille? Aikaa ajatella sitä, tai vaikka tätä, tai ihan muuten vaan (laulo Mårtenssonin Lasse, kauan ennen Myrskyluodon Maijaa). Aika on käsittämättömän käsitteellinen suure. Ilman aikaa meitä ei ois, ajan kanssa me haihdutaan pois. Nythän lähti runolliseksi. Aikaa ei voi käsittää, ei hahmottaa. Se, kuinka aika kulkee, on liian vaikeaa ymmärtää. Jos aika alkoi soljua big bangistä eteenpäin, kai se voi valua takaisinkin? Meidän mittakaavallahan aika on täysin turha määre; vai onko maailmankaikkeuden kannalta jotain merkitystä, koska tulet töihin? Kun ihmiskunta on elänyt vain sen murto-osan tämän pallon olemassaolon ajasta, miksi meillä on oikeus määrätä pelisäännöistä? Ihmisen ikä on, millä tahansa mittakaavalla mitattuna, niin olematon, ettei sen takia viitsi edes spekuloida. Aika aikaa kutakin, tempora mutantur, nos et mutamur in illis, oi aikoja, oi tapoja, an nescis me fili, quontilla prudencia mundus regadur? Tuo ei varmaan lähteny ihan oikeessa formussa, ajatus lienee mennyt perille?
Miksi ajatella aikaa? No siksi tietenkin, että minulla on nyt aikaa ajatella aikaa. Olishan se melkomoinen juttu, jos se, kenellä on aikaa, ei kuluttais aikaansa ajattelamalla aikaa!

Ps. Tautologia oli harkittua

SANOJEN VOIMA

Kieli, sekä puhuttu, että kirjoitettu on elämän ja elämisen rikkaus. Siis mitä kaikkea voi sanoilla tehdä? Sanoillahan voi tehdä vaikka sun mitä, mm. seuraavia asioita:
-sanoilla voi manata tai siunata, pieksää tai puuduttaa
-sanoilla voi viiltää tai parantaa, rikkoa tai rakentaa
-sanoilla voi kiduttaa tai helliä, rangaista tai lohduttaa
-sanoilla voi erottaa tai yhdistää, luvata tai pettää
-sanoilla voi suututtaa tai ilahduttaa, tyynnyttää tai raivostuttaa
-sanansa voi antaa ja pitää, rikkoa ja myydä
-sanansa voi taiten asettaa tai suustaan suoltaa, perua  tai vahvistaa
-sanoilla voi silottaa, karhentaa, kohottaa, alentaa
-sanoilla voi sovittaa tai erottaa, vaikuttaa tai turruttaa
-sanoilla voi muuttaa maailmaa, löytää ystäviä, saada vihollisia
-sanoilla voi sytyttää sodan, rakentaa rauhan, käännyttää mielen, vahvistaa liiton
-sanoilla voi hankkia kuoleman, saada vapauden, pelastaa ihmisen, tuomita toisen
Sanoilla on mahtava voima, aseitakin vahvempi, käyttäkää niitä oikein. Sanasta miestä, sarvesta härkää.
Pitäkää itsenne kunnossa; mens sana in corpore sano, sano Pertti.

Edellistä kesää mustavalkoisena

SOTAKYSYMYS

Tässä vanhemmiten tulee pohdiskelleeksi suuria kysymyksiä. Eräs mieltäni askarruttanut kuuluu: "Onko oikeutettua sotaa olemassa?" Sotiahan käydään monista eri syistä, on ainakin uskonsotia, poliittisia sotia, rajasotia, sotia luonnonvarojen takia, sotia koston vuoksi, nämä lienevät yleisimpiä. Tulevaisuudessa voin hyvin kuvitella sodittavan tilasta (väkiluku kun kasvaa niin, ettei joillain alueilla kohta enää ole tilaa eikä kapasiteetia elättää lisääntyvää joukkoa) ja avaruudessa olevista mineraaleista.
Onko siis uskonsota oikeutettu? Ei tietysti. Mistä kukaan ensinnäkin tietää, että edustamansa uskonto on oikea? Voihan siihen uskoa, mutta sitä mitä ei tiedetä, siihen uskotaan. Esko Valtaojaa mukaellen: "Jos tunnustat jotakin uskontoa, on todennäköistä, että palvot väärää Jumalaa". Sehän on matemaattinen tosiasia, sillä suurinta uskontoa, kristinuskoa, tunnustaa hieman vajaa kolmannes pallomme väkiluvusta. Toiseksi minkään aatteen, oli se sitten uskonnollinen, poliittinen, tai mikä hyvänsä, pakkosyöttö ei missään tapauksessa ole oikein. Siitä seuraa, että  myöskään poliittiset tai muuten aatteelliset sodat eivät ole oikeutettuja.
Entäpä rajasodat? Jos mikään sota voi olla hyväksyttävissä, niin ehkä se sitten on rajasota. Siis kun joku kansakunta puolustaa alueitaan tunkeutujaa vastaan. Itseasiassa luonnonvarojen rohmuaminen väkivalloin  toisen maan rajojen sisäpuolelta on suunnilleen sama asia. Mutta mikäli minulta kysytään, olisi edellä mainituissakin tilanteissa etsittävä rauhanomainen ratkaisu. Väkivalta ei ole kuin kyvyttömän hätäkeino.
Kosto on yleensäkin turhaa ja tekijänsä mielenlaatua kuvastavaa toimintaa, puhumattakaan koston vuoksi aloitettavasta sodasta.
Summa summarum: mielestäni ei ole oikeutettua sotaa.
Toinen kaalissani kaihertava kysymys on rangaistus. Rangaistus nimittäin haiskahtaa kostolta, eikä se silloin ole oikein. Puhutaan, että joku on saanut oikeutta, kun häntä vastaan rikkonutta rangaistaan. Ja että oikeudenmukaisuus on toteutunut. Oikeudenmukaisuutta pitää olla, oikeutta pitää olla. Mutta eikö siihen ole muuta keinoa, kuin rangaistus? Siis esim. tekoja hyvitykseksi, nuhteelliseen elämäntapaan sitoutumista, you say it. Miettikää viisaammat, mutta ei taida olla helppoa; ihmiskunnan eetoksen pitäsi totaalisesti uudistua, jotta mitään radikaalia muutosta saataisiin aikaan.
Hyvähän se on luoda mielessään utopiaa tässä dystopiassa. Ilmat ei kun lämpenee, korvasienet odottavat poimijaansa. Siis huomenna Anttolaan, Helluntaina takaisin, ilman heilaa, sillä rouvalla voisi olla siihen vastustava kanta. Ei siis kannata aloittaa sanasotaa.

Kuunnelkaa hyvää musiikkia ja nauttikaa alkukesästä.