torstai 16. toukokuuta 2013

SOTAKYSYMYS

Tässä vanhemmiten tulee pohdiskelleeksi suuria kysymyksiä. Eräs mieltäni askarruttanut kuuluu: "Onko oikeutettua sotaa olemassa?" Sotiahan käydään monista eri syistä, on ainakin uskonsotia, poliittisia sotia, rajasotia, sotia luonnonvarojen takia, sotia koston vuoksi, nämä lienevät yleisimpiä. Tulevaisuudessa voin hyvin kuvitella sodittavan tilasta (väkiluku kun kasvaa niin, ettei joillain alueilla kohta enää ole tilaa eikä kapasiteetia elättää lisääntyvää joukkoa) ja avaruudessa olevista mineraaleista.
Onko siis uskonsota oikeutettu? Ei tietysti. Mistä kukaan ensinnäkin tietää, että edustamansa uskonto on oikea? Voihan siihen uskoa, mutta sitä mitä ei tiedetä, siihen uskotaan. Esko Valtaojaa mukaellen: "Jos tunnustat jotakin uskontoa, on todennäköistä, että palvot väärää Jumalaa". Sehän on matemaattinen tosiasia, sillä suurinta uskontoa, kristinuskoa, tunnustaa hieman vajaa kolmannes pallomme väkiluvusta. Toiseksi minkään aatteen, oli se sitten uskonnollinen, poliittinen, tai mikä hyvänsä, pakkosyöttö ei missään tapauksessa ole oikein. Siitä seuraa, että  myöskään poliittiset tai muuten aatteelliset sodat eivät ole oikeutettuja.
Entäpä rajasodat? Jos mikään sota voi olla hyväksyttävissä, niin ehkä se sitten on rajasota. Siis kun joku kansakunta puolustaa alueitaan tunkeutujaa vastaan. Itseasiassa luonnonvarojen rohmuaminen väkivalloin  toisen maan rajojen sisäpuolelta on suunnilleen sama asia. Mutta mikäli minulta kysytään, olisi edellä mainituissakin tilanteissa etsittävä rauhanomainen ratkaisu. Väkivalta ei ole kuin kyvyttömän hätäkeino.
Kosto on yleensäkin turhaa ja tekijänsä mielenlaatua kuvastavaa toimintaa, puhumattakaan koston vuoksi aloitettavasta sodasta.
Summa summarum: mielestäni ei ole oikeutettua sotaa.
Toinen kaalissani kaihertava kysymys on rangaistus. Rangaistus nimittäin haiskahtaa kostolta, eikä se silloin ole oikein. Puhutaan, että joku on saanut oikeutta, kun häntä vastaan rikkonutta rangaistaan. Ja että oikeudenmukaisuus on toteutunut. Oikeudenmukaisuutta pitää olla, oikeutta pitää olla. Mutta eikö siihen ole muuta keinoa, kuin rangaistus? Siis esim. tekoja hyvitykseksi, nuhteelliseen elämäntapaan sitoutumista, you say it. Miettikää viisaammat, mutta ei taida olla helppoa; ihmiskunnan eetoksen pitäsi totaalisesti uudistua, jotta mitään radikaalia muutosta saataisiin aikaan.
Hyvähän se on luoda mielessään utopiaa tässä dystopiassa. Ilmat ei kun lämpenee, korvasienet odottavat poimijaansa. Siis huomenna Anttolaan, Helluntaina takaisin, ilman heilaa, sillä rouvalla voisi olla siihen vastustava kanta. Ei siis kannata aloittaa sanasotaa.

Kuunnelkaa hyvää musiikkia ja nauttikaa alkukesästä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti