KESÄKAUDEN ALKU

Kesäkausi voidaan katsoa alkaneeksi. Ollaan oltu Anttolassa keskiviikkoillasta alkaen, huomenna palataan ihmisten pariin. Paikkojen kesäkuntoon saattaminen sujui kutakuinkin normaalisti; moottorivene toimii (kiitos Haneli), kaivon vesipumppu pelittää, astianpesukone hoitaa tehtävänsä. Sauna- ja kasteluvesipumppu nikottelee, vaikka siihen vaihdettiin talven aikana laakerit. Noh, saunaveden jaksaa kantaa, siis syvennyn asiaan kesäkuun alussa, kun tulemme tänne pidemmäksi aikaa. Samoin laiturin keskipukin uusiminen jää tuota tuonnemaksi; tein väliaikaisen ratkaisun. Väliaikaiset ratkaisut ovat kyllä vaarallisia, kysykää vaikka Hilpalta. Parhaat, tai pahimmat, kuinka vaan, ovat joutuneet palvelemaan vuosia, jotkut toimivat vieläkin. Velj-Hanskilla on kuvaava sanonta kyseiseen asiaan. Kun kumppaninsa Taina kysyy jostain keskeneräisestä jutusta, Haneli vasta: "Se on hahmollaan". Mitäpä siihen lisäämään.
Ilmat ovat olleet ihan kelvollisia. Torstaina sateli, eilen tuli pikku kuuro ja ukkosti vähän. Tänään, Äitienpäivänä, lämpötila lähentelee kahtakymmentä.
Pihapiiri on haravoitu, puita roudattu pinoista liitereihin, vähin kalasteltu, nautittu olosta. Talviturkkikin tuli eilen nakattua pois. Älkääpä nuoremmat ja vikkelämmän verenkierron omistavat henkilöt ollenkaan parjatko, jos ensimmäinen uimareissu 7 asteiseesa vedessä (pintavesi laiturin päässä) ei ollut kummoinen. Luulen, ettei tarvitse heilua hiki hatussa saadakseen teidät vakuuttuneeksi pulahduksen keston lyhyydestä.
Ei tullut verkosta toivomaani Äitienpäivähaukea, siis lähdimme rouvan kanssa uistelemaan. Eihän sekään tulosta tuottanut, mutta mieli ja silmä lepäsivät.
Ps. Suokaa anteeksi, mutta en malta taas kerran olla puuttumatta median kielenkäyttöön. Onko oikein sanoa "kulunut klisee"? Vai onko se tautologiaa väärässä paikassa. Tautologiahan on myös tehokeino oikein käytettynä, mutta ei ehkä tässä yhteydessä.

Kesän alkua toivoo parantumaton besserwisser, pilkunviilaaja, ja ärsyttävän pedantti Pertti

HYVÄKSYY, MUTTEI HYVÄKSY

Kun viimeaikoina olen nykyisillä asuinseuduillani liikuskellut, harvalukuisten tuttujen kanssa turinoinut, maailmanmenoa ihmetellyt, on eräs seikka minulle selvinnyt. Nimittäin se, että kanssaeläjien keskuudessa esiintyy omituista kaksiajakautumista, ambivalenttia mielenlaatua. Minulla on muutama tuttu, tutun tuttu ja tutuksi tullut reilu kuuskymppinen mies, joiden pöytään silloin tällöin eksyn aamukahville. Alun perin kuvaliikkeen omistajan (hovihankkijani valokuvausalalla) kautta ja kanssa ensimmäiset kontaktit heihin on luotu. Nämä äijänköriläät eivät siis ole ystäviäni, tai läheisempiä tuttaviani, ovatpahan vaan 5- 6 liikeenharjoittajaa (eivät siis ihan tyypillisiä kavereitani) kauppakeskuksessa. Joka tapauksessa on kahvipöydässä yleensä klo. 9:n jälkeen menossa maailmanparannustuokio vailla vertaa. He ruotivat milloin mitäkin asiaa, yleensä haukkuvat hallituksen toimia tai kauppakeskuksen strategiaa tuoda itseään esille ja ihmisten ulottuville (ilmeisesti eivät ole tyytyväisiä 6,5 miljoonan vuotuisen kävijän määrään). Noh, minähän yleensä olen hiljaa, saatan pientä small talk'ia säästä tai urheilusta heittää.
Muutaman kerran on keskustelu kuitenkin lähtenyt rönsyilemään muuallekin. Kerran, pöydässä oli lisäkseni 3 herraa, eräs kysäisi, miksi pidän Amnestyn pinssiä. Minä siihen, että kannatan ja vaatimattomalla summalla tuen sen toimintaa, siis miksen pitäisi? Tähän eräs istujista loihe lausumaan: "Eiks ne oo jotakin hulinoitsijoita tai muita kummajaisia? Minä siihen selvittämään hieman taustoja. Yksi miehistä ilmoitti, ettei ainakaan hän voisi sellaisia tukea. Minä kysyin heiltä: "Eikö ihmisarvo ole tärkeää? Tähän yhdellä suulla: "On tietysti".
He siis kannattivat ihmisarvon toteutumista, mutta eivät järjestöä, mikä sitä puolueettomasti ja väkivallattomasti yrittää parantaa.
Saman tyyppinen keskultelu virisi toisella kertaa luonnosuojelusta ja Greenpeace'sta. Tällä kertaa oli hieman eri seurakunta koolla. Mutta kuitenkin tuli selväksi, kun asiaa utelin, että ei luonnonsuojelussa mitään pahaa ole, päinvastoin, tärkeä asia. Mutta sitä työtä tosissaan tekeviä ei haluta kannattaa, hyväksyä, saatikka tukea.
Kaikki järjetöt, mitkä yrittävät viedä eteenpäin enemmistön hyväksymiä asioita, koetaan jotenkin oudoiksi, niiden jäsenet erilaisiksi, erikoisiksi, jopa vaarallisiksi. Ja tämä on varmasti laajalle levinnyt mielipide, vaikka oma otantani onkin onnettoman pieni.
Tosiasia kuitenkin on, ettei mikään tässä "maailmoista parhaassa" muutu, ainakaan parempaan suuntaan, ilman toimenpiteitä. Eivät ongelmat ratkea itsestään, eikä ihminen paranna tapojaan, jollei häntä havahduteta.
Haluan vielä korostaa, ette mainitsemani herrasmiehet eivät suinkaan ole mitään äärijyrkkiä tai erityisen suvaitsemattomia, vaan ihan tavallisia hyvin toimeentulevia äijiä. En siis heitä ole arvostelemassa tai mollaamassa, mutta heidän, kuten niin lukuisan muunkin, mielipiteistä näkyy tietämättömyys, osin välinpitämättömyys. Ergo; mitä enemmän ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöt saavat sanomaansa ja toimintatapojaan ihmisten tietoisuuteen, sitä useampi mahdollisesti päättää ryhtyä asioita tukemaan ja edistämään.
Tulipahan taas vuodateltua. Nyt on ryhdyttävä pikku hiljaa keräilemää tavaroita, tarkistamaan einesten riittävyttäs ja vaivaamaan mieltää sillä, muistaako kaiken tarvittavan ja mahtukohan se kaikki autoon. Siispä alla olevan samettiruusun kuvan kera Lämmintä Helatorstaita (vaikka märkää tuntuu lupailevan) ja Hyvää Åitienpäivää kaikille, jotka sen ovat ansainneet.

YLISANOJA

Yleensä maltillinen, tunteita herättämätön ja sivistynyt keskustelu jääkiekon ympärillä on poikkeuksellisesti tänä vuonna poikinut pari ylisanaa. Kuuntelipa selostajia, asiantuntijoita tai muita haastateltavia, toistuvat ilmaisut maaginen ja äärimmäinen korviinpistävän usein. Maagisen vielä ymmärtää, kunhan sitä käytetetään arvoisessaan yhteydessä, mitä Raannan suoritus tietysti lähentelikin. Mutta kun haastateltava sanoo, että Ranska on Suomelle äärimmäisen vaikea vastustaja, tarkoittaa hän siis sitä, että Raskaa vaikeampaa vastusta ei löydy. Ei kai se totta ole? Tai kun kisaorganisaation edustaja kertoo, että järjestelyt ovat sujuneet äärimmäisen hyvin, tuoko hän ilmi, ettei mitään olisi voitu tehdä paremmin. Siihenkään en taida uskoa. Sen, minkä olen Suomen ottelut alku- ja erätaukohöpinöineen seurannut, nuo sanat kertaantuvat äärimmäisen usein.
Ylilyönnit ja kielikuvat ja -kukkaset kuuluvat tietysti hyvän selostajan työkalupakkiin (Mertarantaa tulee maksukanavia ostamattomalla ikävä). Varmasti tiukinkin äidinkielen vaalija antaa Antsalle anteeksi sanonnan ehdottomasti ehkä paras, vaikka lyhyessä lauseessa kumotaankin sen sanoma. Mutta jos hän sanoo äärimmäisen, ei sen pitäisi johtaa sihen, että puhuttu ja kirjoitettu media on sanaa pullollaan.
Ylilyönneistä puhuttaessa jätän Tammisen pukeutumisen muitten ruodittavaksi; Tami on Tami, säilytä tyylisi, niin puheessa, kuin pukeutumisessakin.
Muuten, huomenna täytyy lähteä ottamaan savut perämoottorista. Sillä reisuulla vierähtää aina maanantaihin asti, pihaa rapsutellen, ahventa ja haukea pyydellen, puita pilkkoen ja korvasieniä haeskellen.

Siis näissä maisemissa

  

ENNEN VAI NYT

Oliko nuoriso ennen parempaa kuin tänä päivänä. Ennen tarkoittaa tässä yhteydessä tietysti omaa nuoruuttani. Mietitäänpä.
-ennen mentiin kahvilaan, ostettiin kahvi tai omenapore ja juteltiin
-nykyisin mennään kahvibaariin, ostetaan latte tai capuccino, laitetaan kännykkä pöydälle, odotetaan, että se piippaa, odotellessa jutellaan
-ennen mentiin elokuviin, kun hyvä leffa tuli levitykseen, syötiin karkkeja tai popcorneja ja nautittiin
-nykyisin vuokrataan filmi vuokraamosta tai netistä, syödään karkkeja tai popcorneja ja nautitaan
-ennen poltettiin tupakkia ja kiroiltiin
-nykyisin poltetaan tupakkia ja kiroillaan
-ennen juotiin viikoloppuisin viiniä tai viinaa
-nykyisin juodaan viikonloppuisin olutta, siideriä tai viinaa
-ennen liftattiin paikasta A paikkaan b
-nykyisin ajetaan intercityllä tai express bussilla paikasta A paikkaan B
-ennen yritettiin lähestyä vastakkaista (tai samaa, mielihalusta riippuen) sukupuolta seksuaalisin aikomuksin
-nykyisin yritetään  lähestyä vastakkaista (tai samaa, mielihalusta riippuen) sukupuolta seksuaalisin aikomuksin
-ennen syötiin lihapullia tai paistmuikkuja
-nykyisin syödään pitsaa tai burgereita
-ennen tapeltiin nakkikioskin jonossa
-nykyisin tapellaan milloin missäkin
-ennen oli pienissäkin kaupungeissa tarkka "jengijako" (mm. Mikkelissä Penaalit l. oppikoululaiset vastaan Raggarit l. Lähenmäen jengi
-nykyisin ainakaan Suomessa ei tämän kaltainen ilmiö ole kovin vallitseva
-ennen koulukiusattiin, eikä kukaan välittänyt eikä puuttunut
-nykyisin koulukiusataan, vaikka kaikki välittävät ja puuttuvat
-ennen oltiin inhottavia vanhemmille, lintsattiin koulusta ja jäätiin luokalle
-nykyisin ollaan inhottavia vanhemmille, lintsataan koulusta, luokallejättämiskäytännöstä en ole perillä
-ennen kuunneltiin nuorison omaa musiikkia, sitä, mikä oli varttuneemmista kelvotonta räpellystä
-nykyisin kuunnellaan nuorison omaa musiikkia, mihin rock-sukupolven vanhemmat suhtautuvat suvaisevaisemmin
Summa summarum: joka väittää aikojen olleen ennen parempia, puhuu vastoin parempaa tietoaan. Jokaisen aikakauden nuorten täytyy käydä oma aikuistumisprosessinsa virheineen ja onnistumisineen, eikä yksikään sukupolvi ole toistaan parempi.

Kesää kohti!

COGITO ERGO SUM

Tulivat nämä Rene Descartesin kuolemattomat sanat mieleen, kun taas kerran ajatukseni lähtivät laukkamaan kuluttaessani Lindlistä hankittuja juoksukenkiä (ovat muuten hintansa väärti). Ajattelin, siis minkälaista olisi olla olemassa, jos voisi toteuttaa kaikki haavensa, elää, kuten itse haluaa? Muutamia vaatimattomia haluja ja toiveita lähtikin heti vesomaan mieleni syvyyksistä.
*Ainakin viettäisin joka vuosi kaksi viikkoa Shangri-Lassa. Tekisi mielenrauhalle eetua.
*Auton huollot teettäisin J.L.B.Matekonin omistamassa Tlokweng Road Speedy Motors-nimisessä autokorjaamossa Gaboronessa, Botswanassa, edellyttäen, että kelvottomat apupojat Charlie ja Fanwell eivät puutu huoltotöihin, sillä J.L.B.Matekoni on ainoa, joka ymmärtää auton sielun päälle.
*Kävisin aika-ajoin moikkaamassa Quasimodoa Notre-Damen torneissa, minusta tuntuu, että hän on yksinäinen.
*Järjestäisin itselleni vajaat 3 kuukautta aikaa, lahjoisin Passepartoutin sairauslomalle, ja lähtisin Phileas Foggin kera kiertämää maailmaa.
*Änkeäisin Gulliverin matkaan; voisin tuntea itseni kerrankin suureksi.
*Avartavaa olisi myös astua Sanco Panzan sijaiseksi taistelemaan Don Quijoten rinnalla vääryyttä vastaan ja puolustaa sorrettuja.
*Saattaisin, ajan myötä antaessa, poiketa myös Camelotin linnassa tuuraamassa Galahatia tai Lancelotia, jos nämä ovat estyneitä. Voisi samalla tutustua Avaloniin.
*Mieluusti tekisin matkan tulevaisuuden Auroraan, tapaisin siviilipukuisen etsivän Eljah Baleyn sekä ihmisen kaltaisen robotin R. Daneel Olivaw'in, tutustuisin robotiikan kolmeen, sittemmin neljään, pääsääntöön, ja yrittäisin ymmärtää, kuinka R. Daneel Olivaw hiljalleen johdattaa linnurataa Hari Seldonin ja Säätiön aikaan.
*Piipahtaisin jonakin ankeana marraskuun alun viikkona 1800-luvun puolivälin jälkeiseen Pietariin tutkailemaan Raskolnikovin rahavaikeuksia mielenliikeitä.
*Sammon taontaakin olisi hauska seurata, mikäli Seppo Ilmariselle asiantila kävisi pirtaan. Samalla voisi vaikuttaa historiankulkuun suostuttelemalla Louhi, Pohjan Akka Harvahammas, luovuttamaan lupaamansa Pohjolan Tytär maksuksi Seppo Ilmariselle.
*Kesäkuun 16. päivään 1904 Dublinissa en haluaisi palata, sillä olisi pitkästyttävää viettä monta sataa sivua Leopold ja Molly Bloomin sekä Stephen Dedaluksen kanssa, ja olisi epävarmaa, ehtisinkö synttäriksi kotiin.
Alastalon saliinkaan en halua palata, kuuteen tuntiin kun vierähtää 800 sivua, ja Härkäniemen isännän soveliaan piipun valitsemisen kuvaamiseen 70 sivua.
*Mielenkiintoista olisi piipahtaa Mustanaamion luolassa Bengalin viidakossa, tutustua kääpiökansaan sekä tutustua tarkemmin Vanhoihin Viidakon Sanontoihin.
Nämä toiveet päällimmäisenä. Lisää tietysti ilmenisi ajan kuluessa, mikäli siis...

Hauskaa Valpuria toivotetaan myös Mustanaamion valtaistuimelta. 

VAPPU LÄHESTYY

Eetteri alkaa hiljalleen täyttyä vappusääspekulatioista, -ennustuksista ja -toiveista. Yle ja Foreca näyttävät povailevan aatoksi ja Vappupäiväksi pientä satelua ja 5-10 plusastetta. Mallusjoen sääprofeetta Ahti Rantaselta bongasin arvion Valpurin olosuhteista: sateinen ja kolea, saattaa tulla räntää. Nehän on jo legendoja, siis Ahti Rantanen, ja että Vappuna sataa räntää. Rantanen toteaa muuten (yle 16.4.2013), että ilmat eivät parane enää koskaan. Melkoinen profetia, maailmanlopun pikkuveli.
Niin tai näin, Vappu kuitenkin tulee, palloineen ja serpentiineineen, simoineen (juoma, ei Frangen) ja tippaleipineen, brusseineen ja skumppineen, lyyrahattuineen ja Havis Amandoineen, marsseineen ja puheineen.
Juhlapäivää odotellessa muuta asiaa. Eilen Triossa (missäpä muuallakaan) odottelin taas kerran perheemme pääelättäjää nojaillen 1. kerroksen keskiosassa rullaporrasaukon (sanakummajainen) kaiteeseen. Äskettäin on kauppakeskuksen käytäville ilmaantunut metallisia, poikkileikkaukseltaan ovaaleita roskakoreja. Joku oli keksinyt liikeidean; ne on päällystetty mainoksilla. Siinä aikaa viettäessäni seurasin kahta nuorta, tyttöä ja poikaa, iältää siinä viidentoista korvilla. Pojalla oli cokispullo kädessään. He seisahtuivat yhden roskiksen viereen, poika löi pullon auki korin reunaa vasten. Korkki tipahti lattialle heidän jalkoihinsa. Nuoret jäivät nojailemaan roskakoriin ja juttelemaan muutamaksi toviksi. Ajattelin jo lähes koleerisessa mielentilassa mennä ilmoittamaan heille, että jotakin putosi, kun vajaan kymmenen tulevaisuuden veronmaksajan lauma ilmestyi etuoikealta. Poika potkaisi korkin liitämään pitkin vahattua lattiaa, parivaljakko liittyi ryhmään. Se siitä sitten, en ainakaan saanut turpiini. Ylipäätään olen viimeinen nuorisoa haukkumaan, pidän heitä fiksuna porukkana, tulevaisuuden toivona. Mutta mitä liikku päässä, kun ei viitsi kumartua ottamaan roskaa jaloistaan. Pieniä asioita tietysti, mutta...
Tuosta turpiin saamisesta vielä; luultavasti sekin joskus tapahtuu. Aika lähellä taisi olla viime kesänä Hollolan Lidl'in parkkipaikalla. Olin menossa autolta kauppaan, kun joku reilu viiskymppinen äijä sörnäytti hirviön kokoisella ja näköisellä Bemarin katumaasturilla lapsiperheille tarkoitettuun paikkaan. Muutaman metrin päässä olisi ollut vapaita normaalipaikkojakin. Tuollaiset detaljit, joilla ei käytännössä ole juurikaan merkitystä, ärsyttävät meikäläistä suunnattomasti. Eli siis se, ettei välitetä mistään, mitä määrätään, pyydetään tai nöyrästi toivotaan, eikä suinkaan se, että ajoneuvo sattui olemaan poltoaineelle persoa ökymallia (oma ärsyyntymisen aihe "an sich"). Niinpä tokaisin ohi mennen Bemarihemmolle: "onpa sulla iso perhe!" Tämä herrasmies, joka ei takuuvarmasti ollut ajanut paikkaan erehdyksessä otti muutaman nopean askeleen minua kohti äristen: "mistä perkeleestä sinä minuun perheeni koon tiedät!" Meikä kiristi mitään sanomatta  tahtia livahtaen turvaan myymälän siimekseen, sillä kun joku alkaa kääriä hihojaan, minä mieluusti käärin lahkeitani. Kaupassa äijä vielä heitteli tukivenkatkuisia katseita singneeranneen puoleen. Tällaista näkee tietysti päivittäin, samaten invalidipaikoille luvatta pysäköimistä. Mielelläni sallin Etelä-Eurooppalaisen tavan pysäköidä minne sattuu, mutta en väärin perustein tehtyä pysäköintiä jollekin ryhmälle kuuluville paikoille.
Sainpahan taas mieltäni kevennetyä. Kohta siis taas kaupungille epäkohtia bongaamaan; minusta taitaa vielä tulla eetokseltaan kirkasotsainen epäkohtien ruotija. Taidanpa aloittaa yleisönosastokirjoittelun omaa paremmuuttani pöngittääkseni.

Kansainvälinen työläisten juhlapäivä sai alkunsa Yhdysvalloissa 1. toukukuuta1886 tapahtuneista mielenosoituksista, joissa vaadittiin mm. 8-tuntista työpäivää, ja niitä 4. toukokuuta seuranneessa Haymarketin verilöylystä (kiitos Wikipedia!)

VAARALLISTA

Hyvää kirjan ja ruusun iltaa. Kysymys teille kaikkitietäville: Onko joku näistä vaarallinen ihmiselle, ihmisryhmälle, koko ihmiskunnalle?
Tupakka, leipä, bodaus, suola, viina, läski, meteoriitti, uhkapelit, kahvi, marihuana, hauki, facebook, silikonit, uskonto, perussuomalaisuus, hernekeitto ilman rommia, nauta, ravintolisät, silakka, lotto, pyöräily, makeat juomat, ilmaston muutos, nuuska, maksalaatikko, scientologia, lentäminen, karppaus, rock'n roll, täysikuu, vitamiinit, puu-uunit, autoilu tai auringon otto?
Valaise minua, niin vastavuoroisesti koetan kertoa sinulle, mikä ei ole vaarallista. Rakastaminen voi tehdä mielettömäksi, rakastelu aiheuttaa sydärin. Koiraa ulkoiluttaessa voi jalka nyrjähtää, auto päälle ajaa. Jalkapallokatsomo voi sortua, rock-konsertissa paniikki syntyä , maratonin maalissa pommi räjähtää. Ystävä voi pettää, rakastettu jättää. Uidessa voi hukkua, joogatessa nyrjähtää. Kukkakedolta voi saada borreliosin, kalasta lapamadon. TV voi kesken leffan leimahtaa, oikosulku koko huushollin polttaa. Tosi vaikeaa, osaiskohan Isä Retrokaan vastata? Ei tule äkisti mieleen muuta vaaratonta toimintaa, kuin häveliäs nivusten raapiminen taskun kautta pankin kassajonossa tai vaivihkainen suhnuttelu kirkon keskilaivassa. Ja nämäkin toiminnat niin, ettei kukaan varmasti huomaa tekijää.
Mikä oli siis yllä olevan sanoma? Tietysti "elä, älä mieti ja murehdi!" Etteenpäin menoa se on sekkii, kun turvalleen kaatuu.
Ps. Jos "paskapoliisi" Rohunen sattuu tätä lukemaan, niin ehdotus: eiköhän kohlakkoin aloteta armottomat kahden päivän juhlat; mulla nimmarit huomenna, sulla ylihuomenna!

Kevät keikkuen tulevi