YLISANOJA

Yleensä maltillinen, tunteita herättämätön ja sivistynyt keskustelu jääkiekon ympärillä on poikkeuksellisesti tänä vuonna poikinut pari ylisanaa. Kuuntelipa selostajia, asiantuntijoita tai muita haastateltavia, toistuvat ilmaisut maaginen ja äärimmäinen korviinpistävän usein. Maagisen vielä ymmärtää, kunhan sitä käytetetään arvoisessaan yhteydessä, mitä Raannan suoritus tietysti lähentelikin. Mutta kun haastateltava sanoo, että Ranska on Suomelle äärimmäisen vaikea vastustaja, tarkoittaa hän siis sitä, että Raskaa vaikeampaa vastusta ei löydy. Ei kai se totta ole? Tai kun kisaorganisaation edustaja kertoo, että järjestelyt ovat sujuneet äärimmäisen hyvin, tuoko hän ilmi, ettei mitään olisi voitu tehdä paremmin. Siihenkään en taida uskoa. Sen, minkä olen Suomen ottelut alku- ja erätaukohöpinöineen seurannut, nuo sanat kertaantuvat äärimmäisen usein.
Ylilyönnit ja kielikuvat ja -kukkaset kuuluvat tietysti hyvän selostajan työkalupakkiin (Mertarantaa tulee maksukanavia ostamattomalla ikävä). Varmasti tiukinkin äidinkielen vaalija antaa Antsalle anteeksi sanonnan ehdottomasti ehkä paras, vaikka lyhyessä lauseessa kumotaankin sen sanoma. Mutta jos hän sanoo äärimmäisen, ei sen pitäisi johtaa sihen, että puhuttu ja kirjoitettu media on sanaa pullollaan.
Ylilyönneistä puhuttaessa jätän Tammisen pukeutumisen muitten ruodittavaksi; Tami on Tami, säilytä tyylisi, niin puheessa, kuin pukeutumisessakin.
Muuten, huomenna täytyy lähteä ottamaan savut perämoottorista. Sillä reisuulla vierähtää aina maanantaihin asti, pihaa rapsutellen, ahventa ja haukea pyydellen, puita pilkkoen ja korvasieniä haeskellen.

Siis näissä maisemissa