Aamu valkeni, tai oikeastaan sumeni. Usva tiheni samaan aikaan kun aurinko nousi. Kun rantaan seitsemän maissa menin, näytti tältä:
Sumu ei ollut hiipinyt kovin sakeana meidän rannalle, joten väriä saanut vaahtera lakastuvan ruohon ympäröimänä oli näkösällä.
Päätin lähteä vesomaan rantakaislikkoa. Ei niitä korkean veden aikaan ole helppo vesoakaan. Kurahousuissa ei ole hauskaa duunata.
Siinä puuhatessa tuli mieleen kysymys "onko ilonaihetta?". Esittikö joku tuon radiossa, näinkö unta, vai muutenko vaan pälkähti? Asiaa kuitenkin mielessäni kääntelin.
Ilonaiheitten löytyminen on kovin henkilökohtainen asia. Minä en ole iloinen siitä, että meillä jämäkkä hallitus ja hyvä hallitusohjelma. Luulen, että monille se on ilonaihe. Tarkennukseksi totean, että toki olisin iloinen, jos meillä oikeasti olisi jämäkkä hallitus ja hyvä hallitusohjelma.
En ryhdy tekemään listaa niistä asioista, joista en ole iloinen. Sen sijaan ilonaihe on, kun sumun hiljalleen noustessa, hiipuessa pois, ikävä vesominen sujuu hyvin, kun ymmärrän silloin tällöin seisahtua katselemaan muuttuvaa maisemaa. Siitä laitankin muutaman kuvan.
Aloitellessani päivän urakkaa, arska tuskin jaksoi valoaan läpi sumun luoda. Mutta se ei estänyt urheaa veneilijää puksuttamasta Puumalaan päin. Niin ovat toiset meistä. Laivoja jotka löytävät väylänsä yksin.
Puolen tunnin kulutta alkoi sumu tehdä hitaasti tilaa.
Vielä puolituntinen, niin sinistä alkoi pilkahdella.
Hieman ennen lopullista kirkastumista maisema oli aika hieno .
Myös muita ilonaiheita tuli mieleeni. Iiriksen menestys kauden avauksessa. Saamieni tietojen mukaan hän olisi ollut viime keväänä noilla pisteillä kolmas koko Suomen A-silmufinaalissa.
Päätin, että en enempää ilonaiheita ala listaamaan. Kuitenkin, kun lounaalle tulin, oli aihetta iloon. Herkkutattirisotto ja "Läskiautolta" (Hanelin nimitys lihatuotteita Anttolassa kerran viikossa kauppaavalle autolle) ostettuun savupossuun käärityt, edellispäivältä jääneet kanarinnat maistuivat työmiehelle. Maistuivat, vaikka Hilppa harmitteli, kun ei parmesaaniraastetta ollut risottoon laittaa.
Ilonaiheet löytyvät läheltä, pienistä asioista. Vastapainoksi isoille asioille, joista ei tahdo löytyä kuin surunaiheita.
Illansuussa lasketaan muikkuverkot. Hilppa konehenkilönä. Naapurit lähtivät käymään kotonaan, joten poikkeuksellisella kokoonpanolla mennään. Mutta koetulla. Kunhan muistaa Hilppa, että konetta ei pakillla täydelle kaasulle laiteta kun Peppe verkkoa seisaaltaan laskee.
Yksi aamun bongaus loppuun. En tiedä onko tämä ilon- tai surunaihe. Aamu-TV:ssa haastateltava lausahti "se on ikäänkuin niinku". Mitä sanojen tuhlausta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti