VIERAAT LÄHTI

  Vieraat lähtivät tänään. Ensin Parolaan serkku Susannan luo. Lauantaina suuntaa Australian serkun Johannan tyttö Tia kahdeksi viikoksi Euroopan metropoleja kiertämään, Susanna samana päivänä Berliiniin tätejään tapaamaan, jossain muuallakin Saksassa käy. 

  Mukavaa oli, kun kävivät. Tialla, vaikka on Suomessa muutamia kertoja käynyt, riitti ihmettelemistä, kun ilta alkoi vasta ennen yhdeksää pimetä. Olisipa tullut juhannuksen tienoissa!

  Vaikka ilmat eivät ollteet parhaat mahdolliset, niin kelvolliset kuitenkin. Eilen ajettiin veneellä Hanelin luoksi. Tämä keitti kahvit, kun Taina oli töissä. Siellä rupateltiin aikamme. 

  Piskolasta usmuutettiin Anttolaan ostamaan Salesta pari puutetta. Minä Tiaa (joka muuten puhuu Suomea melko täydellisesti, siitä äitinsä on pitänyt huolen) valistin, että nyt on sinun helppo mennä Lontooseen, Pariisiin, Berliiniin, Wieniin, Ateenaan, Barcelonaan, kun on Anttolan nähnyt. Ei näet enää mikään hätkäytä. No, ehkä Sydneyn tyttö olisi pärjännyt maailmalla ilman Anttola-kokemustakin.

  Täällä saaressa muisteltiin menneitä, syötiin muikkuja, udeltiin Tialta hänen elämästään, katseltiin vanhoja kuvia, nautittiin elämästä. 

  Vieraat nukkuivat aitassa. Olin heille kertonut, että täällä pyöriin koti-Supi Niilo. Olen supin pennun nimittäin Niiloksi ristinyt, vaikka tämän sukupuolta ei ole varmennettu. Kävi niin mukavasti, että kun Tia ensimmäisenä iltana pesi aitan edustalla iltapimeässä hampaitaan, niin Niilo kävi moikkaamassa. Siitä oli vilahtanut parin metrin päästä ohi. Vaihtelua pussieläimiin tottuneelle. 

  Kerroin Susannalle, hänen pyynnöstään, eno-Ollin, eli hänen isänsä, nuoruudenaikaisia juttuja 1950-luvun lopun ja 1960-luvun alun vaiheilta. Olihan väsäsi vanerista veneen. Tasapohjaisen lätyskän, ilman köliä. Ratti, vaijeriohjaus, perään isoisäni Pekan 35-hevosvoimainen Mercury! Ei ehkä kaikkein turvallisin vesikulkuneuvo?!?! Sitten Olli perusti AVS:n, eli Avokkaan Vesisirkuksen. Hän oli tehnyt ainakin kaksi paria vesisuksia. Eiku menoksi. Minulla on noista tapahtumista muistona yksi kaitafilmi, jonka sain taltioitua Kolehmaisen Karin ystävällisellä avustuksella. Sen olin jo viime kesänä lähettänyt Susannalle. Nyt saatoin näyttää venevajan kattopaarteitten päällä makaavan muiston tuosta veneestä. Runko ja osa katteista  on vielä jäljellä. Samoin sai Susanna ottaa kuvia seinään maalatusta AVS:n logosta (AVS punaisin kirjaimin valkean neliön keskellä). Samoin taltioi Susanna vetoköysien säilystysnaulat, kolmea eri mittaa kuuluin AVS:n tarpeistoon. 

  Kuvassa tuo vesihirmu silloin elonsa tähtihetkillä. Puikoissa Saksan sukulainen Heinrich.

  Tässä Olli silloisen tyttöystävänsä, vai oliko jo 1. vaimonsa,  kanssa venettä tekemässä.

  Me käytiin vieraitten lähdettyä Mikkelissä viikoittaisella hankintakierroksella. Nyt ollaan saaressa, ruuhka kuukaudet ovat takana. On aika alkaa pohtimaan uusia kujeita. Yksi tapaaminen täällä Anttolassa pitää sopia. Mielessä on myös käynti nuoruuden ystävien Maijan ja Ilun luona Paraisilla. Nythän täältä voi helposti pariksi päiväksi irtautua, kun huomisen jälkeen ei maassa enää ole kuin yksi kookas kurpitsa. Tomaatit myös, mutta niitten kastelu toimii omillaan.