Luonto on hieno taiteilija. Myriardeja esimerkkejä. Kun silmät auki liikkuu, niin uusia ja vanhoja ihmetyksen aiheita on joka puolella. Tänään kuvattavaksi äkkäsin kaksi kaunista kohdetta. Niitten tunnistuksen on tehnyt tekoäly. Minun oppiskoulun alaluokilla keräämieni kasvien ja tähän ikään kertyneen kokemuksen antama tietämys ei ole riittävä niin vaativaan tehtävään. Varsinkin kun suuri osa kasvistostani oli jo kolmannella arvostelukierroksella (alunperin enoni Ollin, sitten Ritvan kokoelmissa). Sitä paitsi jäkälä ei edes ole kasvi, joten se olisi hylätty Matti Hamosen toimesta sikarin tummentaman äänen painokkuudella.
Tämä huopanahkajäkälä kasvaa maassa talon ja navetanraunion välissä.
Harmaakiventiera puolestaan navetanmuurissa.
Joku tarkoitus noillakin varmaan on. Siis muu kuin ilahduttaa katsojaa. Luonto on vaikeaselkoinen, mutta johdonmukainen.
Vesi jatkaa laskemistaan. Nyt ollaan samassa tasossa kuin jäittenlähdön jälkeen. Kurjaa. Kurjaa mennä uimaan, kun laiturin päässä on vettä polveen. Potinlahdessa ei meidän veneemme enää mahdu omalle paikalleen. Hitaasi syvenevät rannat eivät ole parhaita vene- eikä uimalatureiden paikkoja. Kun veden pinta metrin vaihtelee, vesiraja helposti kymmenen metriä elää.
Sunnuntaina oltiin Voken ja Urkin luona iltaa viettämässä. Hauskaa oli. Urheilemaankin äidyttiin. Tikkaa ja mölkkyä. Kyllä isäntäpariskunta meidät hakkasi. Ei kuitenkaan jäänyt katkeruutta itämään. Ainoastaan ajatus siitä, millaiseen lajiin heidät haastetaan ensi kesänä, kun Saarelaan tulevat. Jäi siis itämään.
Maanantaina kokeiltiin naapurin Hannun kanssa ahvenverkkoja. Laitettiin kolmeksi tunniksi veteen. Tulos ei mairittele: yksi ahven. Kunhan vesi kylmenee, arvaa laittaa verkot yöksi, niin kyllä sitten saalis paranee. Siikojakin alkaa syksyn edetessä ilmestyä pyytöihin.
Eilen käytiin mustikassa, lopultakin. Tästä saaresta riivittiin kymmenen litraa. Vielä sille paikalle jäi keräämistä. Mennään uudestaan jonain päivänä.
Tänään kävi ilmalämpöpumpun huoltaja. Ei yllätyksiä löytynyt, normaalihuolto ja putsaus riitti. Aika vanhaksi ehti ilppi ennen ensimmäistä huoltoa.
Huomenna on taas kauppapäivä Mikkelissä. Perjantain on mitä on. Luultavasti sienireissu muille maille. Lauantaina terassin harjakaiset Piskolassa. Maanantaina (sateen sattuessa tiistaina) Vilhuset tulevat päiväkahvillle.
Kesä kuluu, syksy lähestyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti