Veden pinta Saimaassa laskee. Ollaan pian samassa tasossa kuin keväällä jäidenlähdön aikaan. Pohjavesi vähenee myös. Pitää alkaa kaivon tilannetta tarkkailemaan.
Mieliala heittelee. Enimmäkseen se pysyy korkealla, mutta välillä laskee kuin vesi järvessä. Syynä muutaman viikon piinannut lonkkasärky. Se alkoi PoriJazzin reissulla. Lievänä, vain joissain tilanteissa ilmaantuvina kipupistoksina. Viime päivinä on kipua alkanut esiintyä myös öisin. Edellinen yö oli aika ikävä. Polvikin kipuilee öisin, vaikka päivät sen kanssa tulen aika hyvin toimeen.
Lonkat kuvattiin muutama vuosi sitten, kun ne oireilivat, polvet pari vuotta myöhemmin. Nivelrikkoa molemmissa polvissa, molemmissa lonkissa. Lonkat ovat olleet sen jälkeen ihan normaalit, vasemman polven kanssa olen pärjännyt tuen, kipulääkkeen ja oikeiden jalkineiden avulla. Oikea polvi, missä todettiin kuvauksessa isompi vaurio, on ollut lähes oireeton.
Jos lonkkakipu ei tokene, tai jos vasemman polven kipu yhtään voimistuu, niin täytyy lääkärin puoleen kääntyä, leikkausjonoon pyrkiä.
Siinä ikävät asiat. Nyt mukavampiin. Tänään mennään Paajalansaareen, Voken ja Urkin luo iltapäivä ja alkuilta viettämään. Annuaali, joka tapahtuu vuorovuosina Paajalassa ja Avokkaassa. Mukavia hetkiä on edessä. Porinaa piisaa. Hyvää ruokaa, hillitysti viiniä. Maailmanparannusta.
Ensiviikon lauantaina mennään Piskolaan rantasaunan terassin harjakaisiin. Kutsun mukaan syödään hyvin (en yhtään epäile), varmaan vähän viiniä tai olutta pöytään kannetaan, saunotaan. Toivottavasti keli suosii.
Loppukuusta tulevat serkkuni Susanna ja toisen serkkuni Johannan tyttö Tia (asuu Australiassa) saareen pariksi päiväksi. Taas säätoive. Tia ei ole täällä koskaan käynyt, joten pientä veneilyä, maisemien katselua, olisi mukava suorittaa.
Vielä yksi tapahtuma odottaa päivämäärän lukittamista. Se on niin ikään annuaali. Vilhusten vuoro on tulla Saarelaan. Iltapäivätapahtuma. Leppoisaa jutustelua, menneen vuoden päivitystä. Säätoiveet alustavasti niitten haltijalle lähetetty, tarkennetaan ensiviikolla.
Lisäksi naapurimökin Hannilat kävivät torstaina meillä päiväkahvilla. Sekin on jokavuotinen tapa, vuoroin vieraissa. Terassilla istuskeltiin, Hannun kanssa ahvenverkkojen laskemisesta päätettiin.
Kuten huomaatte, ei me ihan erakkoina täällä saaressa olla. Elokuulle noita tapaamisia yleensä eniten kertyy.
Mielialan heittelyä tasoittaakseni linkutin äsken pienen lenkin pihalla. Loppukesän kukat saivat nousua aikaan. Mielialassa. En siis onnistunut. Mielialan heittely ei tasoittunut, vaan voimistui. Sanavalintani kappaleen alussa oli väärin valittu. Siitä viis, asiaan. Siellä kukkivat hortensiat, ukonhatut, punaiset ja valkoiset leimukukat, krassit, daaliat padassa, ja värimintut, jotka alkavat vetää viimeisiään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti