Lauantaina piti Anttolassa olla Venetsialaiset. Ei meillä ollut mitään aikomusta sinne mennä. Ei meidän mökkikausi edes lähellä loppua vielä ole!
Perjantain alkuiltapäivästä soitti Voke Hilpalle. Hän kertoi, että Venetsialaiset oli aikaistettu lauantaisen sateenuhan vuoksi perjantaiksi. Vuokko jatkoi, että he menevät käymään, kysyi lähdetäänkö mukaan.
No meillehän se kävi. Siispä kuudeksi usmuutettiin Moisaloiden laituriin. Hetki istuttiin turisemassa, sitten lastauduttiin Moisaloiden veneeseen, päräytettiin Anttolan satamaan.
Laituripaikkakin löytyi. Salessa käytiin ensi, sillä Vokella oli jotain ostettavaa. Vähän ennen kahdeksaa poijuun tälläännyttiin. Tupaten täynnä oli mesta. Sentään mahduttiin varsinaisen terassin vieressä olevalla "biitsille" rantatuoleihin, kun rouvat kipaisivat paikat varaamaan. Me Urkin kanssa liityttiin melko pitkään kassajonoon.
Juuri kun pari kitaramiestä aloitti esityksensä, päästiin mekin Urkin kanssa istumaan. Tosin muusikkojen selkäpuolelle. Mitäpä siitä, musiikki kuuluu myös taaksepäin. Leevi & The Levingsin biisejä pojat soittelivat.
Valoisaa oli vielä. Laiturilla ihmisiä veneissään oli kuulolla myös. Latkivat huomattavasti halvempaa kaljaa, mokomat.
Sama jengi koossa taas. Vastahan reilu viikko sitten Saarelan pihalla istuttiin. Pian seuraamme liittyi Moisaloiden mökkinaapuri, jonka Urkki oli luvannut viedä takaisin mökilleen. Kuva on otettu Voken kännykällä, ottajana juuri kyseinen herra.
Liki kymmentä kävi kello, kun päätimme, Urkki ja minä kahden kaljan, Voke ja Hilppa kahden lonkeron jälkeen, lähteä tiivistyvän pimeyden vesiteille. Poiju loisteli juhlavalaistuksessa tämän sesongin viimeisiä hetkiä, kun laiturilla veneeseen mentiin.
Hiljalleen lilluttiin pitkin Harviota, käännyttiin Kaijatsalmelle. Kamalasaarten (eri Kamalasaaret, mitkä tuossa Avokkaansaaren Pohjoispuolella ovat) Paajalansaaren välistä onnistuneesti luotsasi Urkki veneen ensin kuljetuksessa olleen herran mökin rantaa, siitä Moisaloiden laiturille.
Pimeää oli, kun siitä kohti omaa mökkiä suunnattiin. Laitoin plotterin päälle, mutta siinä oli niin kirkas valo, että se häikäisi pahasti. En viitsinyt asetuksista lähteä etsimään kirkkauden säätöä. Koska oli kuitenkin lähes pilvetöntä, niin laitoin plotterin pois päältä. Puitten latvat rannoilla näkyivät aika hyvin. Reitti on tuttuakin tutumpi, eikä missään vaiheessa ole tarvetta kovin kauas rannasta loitota, niin hyvin sujui paluu.
Nyt ei näkynyt sellaista kamikazekuskia, joka ajoi ohitsemme Harviolla. Ajoi isohkolla veneellä täysillä, ilman valoja. Mikäs minä olen tuomitsemaan, mutta ei selvä(järkisen) hommaa.
Vene(tsialaiset) on käsitelty. Lapio vuorossa. Koska aamulla jopa arska paisteli, sateisista ennusteista huolimatta, tehtiin istutuksia. Aiemmin oli leikannut angervopensaan rappusten vierestä matalaksi. Päivänä muutamana sain päähäni, että sen voisi poistaa kokonaan. Sain siunauksen, kaivoin vuosikymmeniä levittäytyneen pensaan juuret pois. Ei suo kuokka ja Jussi, vaan lapio, vanha kirves ja Peppe. Jussin homma oli paljon suurempi, mutta kyllä himoonsa asti sai Peppekin äheltää.
Torstaina kauppareisulla ostettiin syyshortensia. Nyt istutettiin se jo muutaman vuoden kasvaneen lajitoverin seuraksi. Niitten etupuolelle siirrettiin verannan päädystä neljä rohtoimikkää. Imikät ovat kuvassa vielä istutuksen jälkeen lurpallaan, mutta malttakaahan odotella ensi kesään.
Vähän paikkailin pari päivää sitten rappusten sivuakin, kun löytyi säkin pohjalta kelvollista valmislaastia. Yritetään jatkossa pitää tämä alue hieman entistä avonaisempana. Alkoi nimittäin kyllästyttää vähintään joka toinen vuosi tehtävä alasleikkaus.
Eilen tuli jopa katsottua Suomi-Ruotsi maaottelu. Perjantainahan meillä oli muuta puuhaa. Jännäksi se meni. "Voitti tai hävis, mutta Jumala varjelkoon tasapeliltä", sano Parkkisen Antti Seilonniemen pelihelvetissä. Ja aina parempi, jos mieluisampi osapuoli voittaa. Tämän kesän urheilukiintiö on nyt täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti