Aamuyöllä heräsin kolmen maissa. Kävin lorottelemassa, palasin sänkyyn. Unta en kuitenkaan enää saanut. Nousin ylös.
Liekö matkakuumetta. Pariisiin matka lähestyy. Vaikka ei kai näin kokeneella ja myötään reissaavalla matkakuumetta voi olla? Vastahan sitä viitisen vuotta sitten Ahvenanmaalla käytiin. Ai niin, sehän on Suomea. Jotain kymmenen vuotta sitten oltiin Virossa. Se oli laivamatka. Vaan ei siitä ole kuin 20 vuotta Barcelonan reissusta. Muutama vuosi ennen sitä Kreikassa. Kaiken pitäisi olla rutiinia. Silti mielen syöverissä pyörii ajatus siitä, onko kaikki tarpeellinen tehty, kaikkeen varauduttu.
Onneksi meillä on oppaat matkassa; Anna ja Joni. Turvallisempi lähteä.
Tiistaina sitten saaresta suunnataan kohti Vantaata. Buukattiin hotelli yöksi. Parempi niin kuin yöpyä Tiilikaisilla. Aikaiselle lennolle lähtö on varmasti tarpeeksi hektinen ilman meidän sähläystämmekin.
Hyvissä ajoin ollaan keskiviikkona Pariisissa, palataan lauantai-iltana. Airbnb:n kautta kämppä on varattu. Siinä kahdeksan kilsaa matkaa Pariisin keskustaan. Metroasema on lähellä. Cityn eteläpuolella, Seinen oikealla rannalla se sijaitsee.
Vilkaisin juuri sääennustetta. Keskiviikkona ja torstaina pientä sadetta, perjantai ja lauantai poutaisia. Lämpötilat samoja kuin täällä Suomessa vielä muutama päivä sitten oli; yöt kymmenen asteen paikkeilla, päivät hieman alle kahdenkymmenen. Huonomminkin voisi olla.
Kunhan keskiviikkona päästään majapaikkaan kotiutumaan, tehdään suunnitelma paikoista joissa käydään. Onneksi oppaamme ovat Pariisissa ennenkin olleet. Meille Hilpan kanssa on kaikki uutta. Ilmapiirin haistelu, kaupungin hengen aistiminen, ovat minulle lähes yhtä tärkeitä kuin kuuluisien turistikohteiden näkeminen.
Kun Luonterin tienoille palataan, on lokakuu jo kunnolla käynnissä. Siianpyyntiä, muikkuja välillä. Uikoot ahvenet myös verkkoon. Luultavasti ainakin jonkin matkaa marraskuuta täällä vietetään. Kun olosuhteet kotona ovat sellaiset, että ei tarvitse yhden vesipisteen turvin asua, Hollolaan siirrytään. Mieluummin täällä kuin rempan jaloissa.
Pidempään saaressa oleskeluun varauduin siten, että asensin vesijohtoon sulanapitokaapelin. Putken ulkopuolelle teippailin ja eristin tuulikaapin ja seinälle nousun matkalle. Myös pätkä maan alle riitti kuuden metrin kaapelista.
Nyt homma odottaa lopullista siunausta; soitin tutulle sähkärille. Hän tulee Pariisin reissumme jälkeen asentamaan vikavirtapistorasian. Mennään lain ja asetusten mukaan. Palovakuutus ainakin suhtautuu laupeammin mahdolliseen vahinkoon.
Nythän se heräsi Hilppakin aamukahville. On vissiin olevinaan kokeneempi matkailija, kun uni maittoi.
Aamunkajoa äskeisellä huussireissulla loppukuvaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti