INTIAANIKESÄ

  Intiaanikesän pukkasi. Sopii meille. Nyt (15:16) on varjon puolella +26. Lämmityskausikin siirtyy tuonnemmaksi. Mutta viilennyskausi jatkuu. 

  Intiaanikesästä on muutakin hyötyä kuin syysvaatteitten kulumisen väheneminen. Ainakin suurin osa tomaateista ehtii kypsyä. Samoin saattaa salkopapukin tehdä. Salkopavun kanssa vielä harjoiteltiin. Siemenet olisi pitänyt kasvattaa taimiksi sisällä jo keväällä. Kun ei niin tehty, niin vasta nyt alkaa satoa tulla. Kerran vasta ollaan syöty, mutta kukkia ja pieniä alkuja on melko paljon. Ehkä intiaanikesä saattelee ne valmiiksi?

  Kesäkurpitsaa aletaan olla täynnä. Sitä on syöty tavalla jos toisella. Nyt taitaa enää olla kolme jääkaapissa, yksi tai kaksi vielä kasvamassa. 

  Kurkun tulo loppui viikko, pari sitten. Pottu on nostettu laatikkoon. Kuivahtaa nyt varjossa katoksen alla. Porkkanaa on vielä maassa, sillä ei mikään kiire ole.

 

  Kurpitsa on kasvunsa rajan saavuttanut. Hilppa sitä tutkii ja koputtelee, kynnellä painelee. Sanoi, että pian pitää ottaa sisälle pariksi viikoksi huoneen lämpöön, sitten viileään, sieltä ruoaksi ja säilykkeeksi.

  Kukkia vielä näkyy penkeissä. Myös krassit kukoistavat. Lipputangonjalan hyväksikäyttöä; kaksi ruukkua krasseja. 

  Ne eivät kuitenkaan ole yltäneet samaan kukoistukseen kuin krassi vanhalla tutulla paikallaan.

  Omenia tuli paljon. Niin kai jokaiselle, kellä omenapuita on. Hilppa on tehnyt monen sortin omenakakkua ja -piirakkaa, lukuisan määrän sosepurkkeja. Naapurille on annettu myös. Nyt on jääkaapissa, ja kesäkeittiössä pahvilaatikossa, parhaita odottamassa jatkojalostusta. Ja puussa vielä vaikka kuinka. 

  Puhuin siis vanhasta perheomenapuusta, eli sellaisesta, missä kasvaa kahta eri laatua. Mutta myös "Toivonpuuksi" ristitty omenapuu teki ensimmäiset omenansa. Tai pyöräytti se kaksi viime kesänä. Nyt tuli reilut kaksikymmentä kappaletta. Jos sato lisääntyy samaa tahtia, niin muutaman vuoden kuluttua ollaan ihmeissään. 

  Huomenna mennään Piskolaan keräämään tyrninmarjoja. Haneli kun eilen soitti, ja kutsui poimimaan, sanoi myös, että vetävät iltapäivällä nuottaa, niin että saatetaan saada muikkuja kaupantekijäisiksi. 

  Lauantaina lähdetään puolukkaan. Eiköhän ne ala kypsiä olla. Jonkin verran varmasti saadaan. 

  Syksy on hienoa aikaa. Ja mökkieläkeläiselle edullista. Ei tarvitse selkä vääränä kantaa varsinaista ruokaa kaupoista; on pottua, on kesäkurpitsaa, on kaikenlaista omasta pihasta, on sieniä, on marjoja, kalaakin tulee. Eikä pullaa tai viineriä kaipaa, kun pistelee omena-, tai mustikkapiirakkaa suuhunsa. 

  Ensi viikolla käydään Hollolassa katsomassa, miten putkiremontti on alkanut. Siellä on katselmus keskiviikkona. 

 Seuraavana keskiviikkona mennään myös. Minulla on silmälääkäri. Luultavasti ollaan muutama päivä, mennään viikonloppuna Espooseen. Toivottavasti kotona voi sen ajan asustaa. 

  Sitten alkaakin syyskuu painua lopuilleen. Lokakuun alussa Pariisi odottaa. 

  Summa summarum: jatkukoon kesä intiaanina, me ei valiteta. Mutta jos viilenee, vettä pieksee, ei valiteta silloinkaan. Ei ainakaan tunnusteta.