Kun on kyllästynyt tuijottamaan kehnonpuoleisia tv-sarjoja, kun lukeminenkaan ei oikein maita, kun ilta pimenee, ja lähimmälle valaistulle, itseasiassa minkäänlaiselle, kuntopolulle on matkaa 25 kilsaa, niin vaihtoehtona on kirjoittaminen. Joten pieni katsaus statistiikkaan on paikallaan.
Jos ihminen käyttää hampaitten huoltoon saman verran aikaa kuin minä, eli 5 minuuttia harjauksineen, hammasväliharjoineen, hammaslankoineen, aamuin illoin, ja tekee sen nelivuotiaasta sanotaan nyt vaikka kahdeksankymppiseksi asti, niin elämästään tämä ihminen käyttää hampaitten puhdistukseen aikaa tuommoiset 193 päivää, eli reilun puoli vuotta.
Tuo sama kuvitteellinen henkilö käyttää aikaansa aamupalan, lounaan ja illallisen + parin kahvittelun parissa päivittäin puolitoista tuntia. Hän tulee elämänsä aikana nauttineeksi pöytien antimista lähes viisi vuotta. Eikä tässä laskelmassa ole otettu huomioon pitkiä lounaita.
Sama luojanluoma saattaa katsella toosaa kaksi tuntia (mikä on sentään kohtuullista) päivässä. Hän tulee sohvaperunoineeksi tällöin kuusi vuotta ja neljä kuukautta.
Tarinan ihminen on nykyajan lapsi, vasta teini-ikäinen. Hän tulee räpläämään kännykkäänsä seitsenvuotiaasta kasikymppiseksi keskimäärin 6 tuntia päivässä? Lähes 19 vuotta! Ihme on, jos ei niskat ole kyssässä jo nelikymppisenä.
Tämä sukupuoleton Meikäläinen nukkuu myös. Säännöllinen elämäntyyli, hyvät unenlahjat. Kahdeksan tuntia vuorokaudessa unia vetelee hän. Vauvasta 80. syntymäpäiväänsä, mikä on tässä tarinassa hänen kuolinpäivänsä. 26 vuotta ja seitsemän kuukautta, likimain, tulee hän hirsiä vedelleeksi.
Tässä vaiheessa voidaan havaita, että kuvitteellinen olentomme tulee käyttäneeksi 80 vuotta kestävästä elämästään yllämainittuihin toimintoihin suunnilleen 52 vuotta. Koulua on käynyt, opiskellut, työtä tehnyt hän, harrastukset oman aikansa vieneet. Niille onkin jäänyt aikaa 28 vuotta. Siihen janaan mahtuu myös mahdolliset toimettomana kädet selän takana pasteerailut, kolmiloikan hyppelyt, tansseissa käynnit, kulttuuritapahtumat, heilastelut, pahat tavatkin, jos ne kohtuullisia ovat.
Mitä tämä melko löyhin perustein tehty laskelma meille kertoo? No ainakin sen, että kännykänräpläykseen käytetystä ajasta voisi mielihyvin siirtää suuren osan harrastuksille, kulttuurille, tai vaikkapa pahoille tavoille, jos ne eivät kovin pahoja ole.
Olisi vissiin ollut fiksumpaa tuijottaa toosaa, tai lukea, vaikka sivut tahmaisilta olisivat tuntuneet. Asiaa kun tarkemmin funtsii, niin valaistu lenkkipolkukaan ei olisi hullumpi, ei ainakaan tätä juttua. Hullumpi.
Kuva vielä puuttuu tästä sopasta. Eilen suruvaippa ja kukkakärpänen viettivät jatkuneen kesän hetkiä miettimättä sitä, tuleeko nyt aika oikein käytettyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti