Meille on riittänyt koko kesäksi katseltavaa YLE:n ohjelmissa. Sarjoja on tullut sen verran, että Areenalta niitä tuijotettu. Tietysti myös arkisin obligatorinen Emmerdale on kuulunut listalle.
Pari päivää sitten huomattiin, että Areenalta ei enää oikein löydy katsottavaa. No, tietysti löytyy, sellaistakin, mitä ei ole katsottu, mutta tiedätte, mitä tarkoitan.
Siispä selaamaan muita suoratoistosovelluksia. Netflixiltä rävähti heti ehdotus: Täydellinen pari, nro 1 kymmenen katsotuimman sarjan listalla. No, katsotaanpa.
Nyt se on katsottu, kaikki kuusi jaksoa. Sarja sijoittuu Nantucketin saarelle Massachusettsin osavaltion edustalla muutaman kymmenen kilomerin etäisyydellä mantereelta. Juoni on lyhyesti seuraava: Varakkaan perheen omistamalla hulppealla huvilalla vietetään perheen kolmesta pojasta keskimmäisen häiden kenraaliharjoitusta päivää ennen itse tapahtumaa. Tietysti ei häitä tule, sillä kaaso murhataan. Katsokaa itse loput, sillä tarinan tarkoitus ei ole kertoa minkään jenkkisarjan juonta. Tarinan tarkoitus on kertoa, että vaikka noissa ökyrikkaita käsittelevissä jenkkisarjoissa tuntuu ihmisellä olevan kaikkea, niin ei heillä sittenkään ole. Ei vaikka on rahaa, omaisuuta, palvelijoita, ties mitä. Ja porvariston hillittyä charmia.
Me olemme Mikkelin Anttolaan kuuluvalla Saimaan saarella. Meilläkin on kaikkea. Meillä on taloudenhoitaja, kaksi kokkia, toinen loihtii herkullisia aterioita, suussasulavia leivonnaisia, toinen on erikoistunut grillaukseen ja savustukseen. Meillä on siivoojia ja puutarhureita, kaksi kumpiakin, talonmies, remonttimies, metsuri, kalastaja. On marjastajia, on sienestäjiä. On autokuski ja hänen varahenkilönsä, on veneenkuljettaja, myös varahenkilö tälle. Tiettyyn rajaan asti meillä on sähkäri, putkimies, it-asiantuntija, parturi sekä mani- ja pedikyristi molemmille.
Mitä meiltä puuttuu? No, ei saarella ole lentokenttää, eikä meillä yksityissuihkaria. Eikä toki rahakaan kuin juuri tarpeelliseen. Murhia, tai muita vakavia rikoksia ei myöskään ole. Eikä ole ollut. Ei edes Rosmo-Hulkkosen tai Jussi Venäläisen aikoihin.
Ei meillä lainkaan ikävä ole lentokenttää, suihkaria, murhia, tai vakavia rikoksia. Joten ei ei täältä mitään oleellista puutu. Mielipide on tietysti mielipide, ja sen voi joku kyseenalaistaa. Sellainen ei ole kohta kymmentä eläkekesää Etelä-Savon Mikkelin kaupungin Anttolassa, Avokkaansaaressa, Saarelan tilalla, viettänyt.
Jos joku päättelee tässä vaiheessa, että allekirjoittanut on melko tyytyväinen elämäänsä, niin hän on oikeassa. Ainakin tällä hetkellä olen. Mielilalat ja aatokset elävät, mutta en kyllä synkkinä hetkinänikään haluasi asustaa mahtihuvilassa Nantucketissa.
Laitan kuvan, mistä löytyy koko Saarelan tilan henkilökunta.
No oliko se sarja hyvä? Katsottiin, mutta kansakouluasteikolla ehkä 6½. Kiusallkin kerron, että oltuaan ihan pihalla, selvittivät poliisit lopulta syyllisen, epäiltyään sitä ennen suunnilleen jokaista paikalla ollutta. Samalla selvisi perheen, ja vähän muidenkin, tarkkaan varjellut salaisuudet. Eli mitään uutta Atlantin aalloilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti